Miksi elämäsi meni pilalle?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Orpon hallitusohjelman takia elämä on pilalla.
Kyllä oli onnenpotku kun Orposta tuli pääministeri. Kenenkään ei tarvitse ottaa enää yhtään mistään vastuuta, kun kaikki on hallituksen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla syynä on 25-vuotiaana alkanut syömishäiriö; tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun edes anonyymisti tuon myönnän itselleni tai muille. Fyysinen ja henkinen terveyteni on todennäköisesti korjauskelvottomaksi rikkoutunut: murtumia tulee jatkuvasti, kipuja, univaikeuksia, sietämätöntä itseinhoa ja kaiken kukkuraksi järjenvastaista painonnousua, vaikka vihaan syömistä. Minkäänlaista tuki- tai ystäväverkkoa ei ole. Tutkimustyössäni pysyttelen hädin tuskin tehtävieni tasalla. Olen 32-vuotias enkä näe jäljellä olevassa elämässäni mitään hyvää. Viimeisen kirjani haluan saada valmiiksi, muulla ei enää ole väliä.
Syyllinen löytyy ihan peilistä. Käyppä kurkkaamassa.
Peilistä kurkkaapi pläski, arvaan ma.
Ei elämä ole pilalla. Se tarkoittaisi, että minäkin olisin pilalla.
Kaikenlaista on ollut elämässä - vaikeaa + sairautta ja liian vähän normaalia elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla syynä on 25-vuotiaana alkanut syömishäiriö; tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun edes anonyymisti tuon myönnän itselleni tai muille. Fyysinen ja henkinen terveyteni on todennäköisesti korjauskelvottomaksi rikkoutunut: murtumia tulee jatkuvasti, kipuja, univaikeuksia, sietämätöntä itseinhoa ja kaiken kukkuraksi järjenvastaista painonnousua, vaikka vihaan syömistä. Minkäänlaista tuki- tai ystäväverkkoa ei ole. Tutkimustyössäni pysyttelen hädin tuskin tehtävieni tasalla. Olen 32-vuotias enkä näe jäljellä olevassa elämässäni mitään hyvää. Viimeisen kirjani haluan saada valmiiksi, muulla ei enää ole väliä.
Voimia sinulle. Mutta ajattele, miten upeaa, että olet tutkijatyössä pystynyt olemaan ja saavuttanut sen syömishäiriöstä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla syynä on 25-vuotiaana alkanut syömishäiriö; tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun edes anonyymisti tuon myönnän itselleni tai muille. Fyysinen ja henkinen terveyteni on todennäköisesti korjauskelvottomaksi rikkoutunut: murtumia tulee jatkuvasti, kipuja, univaikeuksia, sietämätöntä itseinhoa ja kaiken kukkuraksi järjenvastaista painonnousua, vaikka vihaan syömistä. Minkäänlaista tuki- tai ystäväverkkoa ei ole. Tutkimustyössäni pysyttelen hädin tuskin tehtävieni tasalla. Olen 32-vuotias enkä näe jäljellä olevassa elämässäni mitään hyvää. Viimeisen kirjani haluan saada valmiiksi, muulla ei enää ole väliä.
Syyllinen löytyy ihan peilistä. Käyppä kurkkaamassa.
Olen siitä hyvin tietoinen. Enhän muuta väittänytkään.
Syömishäiriö ei ole oma valinta. Se on sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla syynä on 25-vuotiaana alkanut syömishäiriö; tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun edes anonyymisti tuon myönnän itselleni tai muille. Fyysinen ja henkinen terveyteni on todennäköisesti korjauskelvottomaksi rikkoutunut: murtumia tulee jatkuvasti, kipuja, univaikeuksia, sietämätöntä itseinhoa ja kaiken kukkuraksi järjenvastaista painonnousua, vaikka vihaan syömistä. Minkäänlaista tuki- tai ystäväverkkoa ei ole. Tutkimustyössäni pysyttelen hädin tuskin tehtävieni tasalla. Olen 32-vuotias enkä näe jäljellä olevassa elämässäni mitään hyvää. Viimeisen kirjani haluan saada valmiiksi, muulla ei enää ole väliä.
Voimia sinulle. Mutta ajattele, miten upeaa, että olet tutkijatyössä pystynyt olemaan ja saavuttanut sen syömishäiriöstä huolimatta.
Kiitän! Työni on todellinen siunaus, ja sitä pystyn tekemään, vaikka ruho kaikessa muussa haraisikin vastaan.
Menin 28 -vuotiaana avioon. Olisi pitänyt jatkaa vapaata sinkkuelämää.
Sama täällä. Vasta nelikymppisenä aloin tehdä päätöksiä itsekkäästi kuuntelematta muiden mielipiteitä.
Vaikka se aiheutti silloin paljon ristiriitoja ja hankalia aikoja olen nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, tyytyväinen että tein sen.