Stressitön työ - löytyykö sellaista enää?
Olin pari vuotta rivityöläisenä logistiikkakoordinaattorina, ja puoli vuotta sitten minut siirrettiin tiimini esihenkilöksi.
Jo ennen ylennystä työstä tuli osaamisen mukana aina vain vaativampaa, mitä enemmän osasit, sitä useammin myös ylimääräiset tehtävät kaatuivat päälle.
Viimeiset kuukaudet työ on ollut todella raskasta, kiire on jatkuvaa ja päivät koostuu kymmenistä eri tehtävistä joita pitää pystyä tekemään samaan aikaan. Työ on alkanut tulla uniini ja vapaa-aikaan, ja ikävöin kovasti rivityöläisen huoletonta elämää. Mietin myös usein alan vaihtoa, mutta jokainen työpaikkailmoitus kuuluttaa tehokkaan ja nopean työntekijän perään.
Onko olemassa työtä jossa joku ei kokoajan hengitä niskaan, vaadi enemmän kuin pystyt tekemään, joka antaa edes puolet siitä mitä se ottaa?
Työpäivän jälkeen kotona odottaa perhe ja harrastukset, ja alan olla kyllästynyt siihen että minusta on jäljellä hermoraunio raato vain päivän päätteeksi, ei tämä elämää ole. Vai kuuluuko tämä juuri esihenkilöiden työnkuvaan, kun kaikki sonta sysätään vähän paremman palkan takia vain sinulle?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mä keksin. Metsäkoneenkuljettaja määrää itse työtahtinsa, varsinkin jos on yrittäjä.
Samalla voi kuunnella radiota ja väännellä vipuja. Olen nähnyt naisia metsätyökoneen kuljettajina.
Jos palkka > 5000 e, on stressiä tiedossa ellet ole joku erityisasiantuntija, joka on pedannut paikkansa hyvin ja on riittävän älykäs omaan työhönsä.
Ongelmana yleensä on, että jos pomot huomaavat, että selviät helposti duuneistasi, niin sitten joudut korjaamaan muiden sössimiä juttuja ja paikkaamaan oman työn ohella saikkulaisia.
Olen ollut henkilokohtaisena avustajana vuosia ja siinä jos missä näkee kättensä tulokset ei vaan kodin siisteytenä vaan myös asiakkaan kiitollisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Mä keksin. Metsäkoneenkuljettaja määrää itse työtahtinsa, varsinkin jos on yrittäjä.
Mutta mieti mikä stressi kun ajat vahingossa raakkujen päältä...
Yliopiston tutkija. Päivät pääksytysten lukee kirjoja ja naputtelee vähän tekstiä. Eikä kiire oo minnekään. 7h 15 min päivässä ja jatkaa seuraavana päivänä, mihin edellisenä jäi.
Trendikästä olisi nyt kouluttautua lyhytterapeutiksi, joogaopettajaksi, floristiksi,eräoppaaksi tai perustaa oma verkkobusiness vaikka hyvinvointiin liittyen tai siihen, missä neuvoo muita perustamaan oman verkkobisneksen tai kertoo kuinka rikastua verkkobisneksellä.
Riittävästi taukoja ja taukojumppaa, kikyjä ja tykyjä niin hommat rullaa. Perse puutuu ja alkaa kaipaamaan jo varsinaista työntekoa.
Kun aloitin työni, tiimissä oli 6 tekijää ja sanottiin, seitsemäs tarkoitus palkata. Viime syksynä ilmoitettiin, tiimiin jää kolme.
Univaikeuksia, rytmihäiriöitä, lamaantumista kiireen alla.. lomakausi alkaa, vielä vähemmän porukkaa paikalla, työ ei kuitenkaan vähene.
Mietin päivittäin irtisanoutumista. Ja kyllä, tiedän, mitä työttömyys on, nykyinen paikka ensimmäinen vakituinen monen vuoden pätkätöiden jälkeen ja tämän vuoksi en varmaan ole lähtenytkään, vaikea saada uutta työtä.
Toisaalta, mitä hyötyä työpaikasta jos ainoa mistä enää selviytyy on työpäivä ja sydäri odottaa kulman takana..
Vierailija kirjoitti:
Siirryin asiantuntijatehtävistä suikkari-sannaksi. Palkka on sama, joskus tuplat. Periaatteessa stressitöntä nautiskelua, toisin kuin ennen.
Onneksi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin työni, tiimissä oli 6 tekijää ja sanottiin, seitsemäs tarkoitus palkata. Viime syksynä ilmoitettiin, tiimiin jää kolme.
Univaikeuksia, rytmihäiriöitä, lamaantumista kiireen alla.. lomakausi alkaa, vielä vähemmän porukkaa paikalla, työ ei kuitenkaan vähene.
Mietin päivittäin irtisanoutumista. Ja kyllä, tiedän, mitä työttömyys on, nykyinen paikka ensimmäinen vakituinen monen vuoden pätkätöiden jälkeen ja tämän vuoksi en varmaan ole lähtenytkään, vaikea saada uutta työtä.
Toisaalta, mitä hyötyä työpaikasta jos ainoa mistä enää selviytyy on työpäivä ja sydäri odottaa kulman takana..
Olin työssä, jossa meitä oli neljä, mutta jäi YT-kierrosten jälkeen kaksi. Kun läksin itse, sinne jäi yksi hoitamaan ne hommat, joiden hoitamiseen oli ennen tarvittu neljä. Ei käy kateeksi.
Se kun huomaa 20 vuotiaana olevansa miljonääri, parin vuoden päästä tulos noussut muutamasta miljoonasta 10 miljoonaan ja siitä 5 vuoden kuluttua 100 miljoonaan.
Ne tekee jotka osaa
Vierailija kirjoitti:
Yliopiston tutkija. Päivät pääksytysten lukee kirjoja ja naputtelee vähän tekstiä. Eikä kiire oo minnekään. 7h 15 min päivässä ja jatkaa seuraavana päivänä, mihin edellisenä jäi.
Hyi kamala! Mikään ei olisi stressaavampaa kuin olla yliopistolla tutkijana! Deadlinet, ikuinen apurahojen anominen... Kun sain maisterin paperit ulos, päätin etten siihen taloon enää astu. Mikä tahansa työ on parempi kuin opiskelu. Paitsi että opiskelen kaikkea ihan harrastuksena.
Unelmia ei kannata jättää sikseen, ne kannattaa toteuttaa. Muutoin jää harmittamaan. Yksi taito ei vielä merkitse muuta kuin työttömyyttä. Kun omaa useamman taidon voi hakea useamman alan töitä ja mahdollisuus saada työpaikka moninkertaistuu. Jollei saa töitä, kannattaa miettiä vakavissaan oman firman perustamista ja työllistää itsensä. Tehdä työpaikasta haluttu, vähemmän stressaava ja sellainen paikka jossa työntekijät viihtyy, saavat arvostusta osakseen ja kokevat työnteon mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Viitoittaa tietä, olla edelläkävijä ja näyttää miten ne hommat kuuluu hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys ilmeisesti kuuluu työnkuvaan nykyisin. Itse olen sellainen, etten ota stressiä mistään, ja tämä taas sai esimiehen ja kollegat raivon partaalle, kun he yrittivät stressata minua enkä reagoinut asiaan.
Eihän sinun ole pakko stressata missään työtehtävässä siis. Voit ihan hyvin vaan kuunnella ja sanoa, että "jaa" ja "juu, teen kun ehdin", tai "palaan asiaan". Ja sitten keskittyä vaan niihin itse työtehtäviin. Kyllä ne tulevat tehtyä, kun tulevat tehtyä.
Paska organisointi ei ole sinun vikasi. Teet sen minkä teet ja se siitä.
Kaikkiin töihin tämä ei valitettavasti päde. Päiväkodissa vain on pakko stressata ja vahtia, ettei lapsille satu mitään (vrt. uutisten kaamea juttu) tai sairaalassa ym.
DI-hommat suunnittelupuolella. Tosin ne pitää osata oikeesti, sitte ei oo stressiä.
Ja hyvät lomat yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopiston tutkija. Päivät pääksytysten lukee kirjoja ja naputtelee vähän tekstiä. Eikä kiire oo minnekään. 7h 15 min päivässä ja jatkaa seuraavana päivänä, mihin edellisenä jäi.
Hyi kamala! Mikään ei olisi stressaavampaa kuin olla yliopistolla tutkijana! Deadlinet, ikuinen apurahojen anominen... Kun sain maisterin paperit ulos, päätin etten siihen taloon enää astu. Mikä tahansa työ on parempi kuin opiskelu. Paitsi että opiskelen kaikkea ihan harrastuksena.
Helppoa se on kirjoitella!
Vierailija kirjoitti:
Trendikästä olisi nyt kouluttautua lyhytterapeutiksi, joogaopettajaksi, floristiksi,eräoppaaksi tai perustaa oma verkkobusiness vaikka hyvinvointiin liittyen tai siihen, missä neuvoo muita perustamaan oman verkkobisneksen tai kertoo kuinka rikastua verkkobisneksellä.
Noita on jo pilvin pimein huijaamassa ihmisiä instassa ilman koulutusta. Kilpailu on kovaa.
Hyvän lukion aineen opettajana luulisi olevan helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puistotyöntekijä/puutarhuri. Kunhan on vain rivityöntekijä, niin on kyllä hyvinkin stressitöntä. Päivät kuluvat esim ruohoa leikatessa, kitkiessä, kukkia kastellessa, istuttaessa tai roskia kerätessä. Jos jotain ei kerkeä tehdä, huomenna on uusi päivä. Bonuksena kaunis työympäristö ja fyysinen aktiivisuus. Miinuksena se, ettei työtä ole vuoden ympäri.
Se, että ei ole vuoden ympäri on muuten iso miinus. Ja kyllä ne ruohonkitkijät, kukkienistuttajat valittavat selkä-, lantiokivuista.
Ja polvet. Kyllä on tullut nähtyä nämä stressittömät puutarhurit varsinkin kunnallisella ja hohhojjaa. Ruokatauot 60 min ja kahvitauot kahdesti päivässä 30min. Saa sitten ahkerat puutarhurit juosta niitenkin edestä.
T. Puutarhuri
Parin vähemmistöryhmän työnvälitys toiminta, ei todellakaan rasita.