Korostavatko akateemiset koko ajan koulutustaan?

En muista tavanneeni kuin muutaman akateemisen eikä heillä ollut mitään tarvetta jauhaa tutkinnostaan. Amiksissa on enemmän niitä, jotka yrittävät mollata lukiolaisia ja akateemisia.

ja ns. akateeminen. Olen sen verran kriittinen, etten kovinkaan korkealle rankkaa oman alani akateemisuutta. Siksi en puhu itsestäni akateemisena. Itse asiassa usein ammattini hävettää: luokanopettajat ovat yleensä maailman typerintä akateemista sakkia (no jaa....ehkä lastentarhanopettajien kanssa).



Joten en korosta " akateemisuuttani" . Sen sijaan esim. matemaatikko, DI tai fil. maisteri voi hyvin brassailla akateemisuudellaan.

Minä kun olen akateemine.. ja sitten tälaisesta duunarista tuntuu, että hän ei ole yhtikäs mitään. Mutta tiedän kyllä pari akateemsita jotka ei korosta...

Toki olen huomannut, että jotkut ottavat senkin korostamisena, mikäli minulta kysytään koulutustani ja siihen vastaan..

Se on vähan sama kun moni maakunnissa asuva kokee että helsinkiläiset aina korostavat helsinkiläisyyttään ja helsinkiläinen on vähän kuin HÄ, en mä oo ees maininnut asiasta.

Sen sijaan lähes 100% Ammattikorkeakoulun käyneistä tradenomeista sun muista muistaa kyllä kertoa koulutuksestaan.

Esim. jos vaikka juttellaan niitä näitä jostain artikkelista ja tulee äidinkieli puheeksi, niin heti ollaan mainitsemassa, että " minunhan se pitäisi tietää, kun olen fil. maisteri, heko,heko" .

Olen pannut kuitenkin merkille, että eräs ystäväni, joka yrityksestä huolimatta ei päässyt yliopistoon, ottaa aina itseensä jos puhutaan yliopistosidonnaisista asioista (en itsekään päässyt yliopistoon, muttei se ole minulle mikään tabu). Esimerkiksi jokin aika sitten ystävämme (FT, tutkija) oli kanssamme iltaa istumassa, ja siinä sitten kyselin, miten hänen viimeisin tutkimusprojektinsa etenee. Tämä katkerahko ystävämme sitten tokaisi, että " ei nyt puhuta mistään koeputken pyörittelystä" .. Juu, sitähän se tutkimustyö varmasti onkin: koeputken pyörittelyä :)

Olin aina kuvitellut, että yliopistoissa opiskelu opettaa jotenkin omaa ajattelukykyä ja laajentaa ihmisen sivistystasoa yleisemminkin, mutta hui hai...

Enpä ole tavannut akateemisia jotka olisivat akateemisuuttaan erityisesti korostaneet... Ehkä siksi että kun olen itsekin, ei tutkinnolla brassailu tehoa, tai en tiedä.



Tuntuu kyllä oudolta tilanne jossa joku ekaa kertaa tavatessaan vetäisisi heti kättelyssä tutkintonsa puheenaiheeksi. Toisaalta jotkut uraohjukset saattavat määritellä itsensä ensisijaisesti työnsä kautta ja katsovat ehkä että se olennaisin asia muiden tietää itsestään on ammatti ja arvo. Kummaa silti.



Ihme tyyppeihin on ap törmännyt. Tai sitten ei ole vaan tietoinen niistä kaikista muista akateemisista jotka eivät ole sitä tuonut esille keskustelussa, voisiko olla?

Itsestään epävarmoilla ihmisillä on yleensä taipumus pyrkiä pätemään jollain tavoin eli jos joku akateemisuuttaan korostaa, niin on varmaan heikko itsetunto.



Itse olen akateeminen, enkä kyllä usko, että sitä monikaan tietää. Jos tulee ihan suoraan kysymys koulutuksesta, niin sitten se tulee esille, mutta eipä tuota muutoin tule mainittua :)

Vierailija:

Eivät korosta.

Se on vähan sama kun moni maakunnissa asuva kokee että helsinkiläiset aina korostavat helsinkiläisyyttään ja helsinkiläinen on vähän kuin HÄ, en mä oo ees maininnut asiasta.

tosinn en kyllä kysyttäessä ala valehtelemaankaan asiasta, vaan rehelliseti kerron asian sen enmpää brasssailematta.

en itse koe kyllä millään tavalla että esim. minun DI:n paperini tekisivät minusta jotenkin paremman ihmisen, se on sitten vähän joidenkin muiden oma ongelma jos he siitä itse itsellensä sellaisen tekevät.

jossa kaikenlainen itsestä positiivisesti puhuminen on VÄÄRIN ja syntiä :-)

Olen huomannut, että joillekin ei-akateemisille tämä on ollut punainen vaate ja tutkinnon mainitseminen tulkitaan heti brassailuksi. Samoin minua on pidetty snobina, kun olen maininnut juovani viiniä, koska en pidä oluen mausta. Joskus tekisi mieli kehottaa ihmisiä suoraan hankkimaan itsetunto...

Epäilen, että ette... Ja sekin on sitten huonoa itsetuntoa, jos amislainen tai amklainen puhuu omasta koulutuksestaan tai työstään.

Vierailija:

Epäilen, että ette... Ja sekin on sitten huonoa itsetuntoa, jos amislainen tai amklainen puhuu omasta koulutuksestaan tai työstään.

Yhtä hyvin voisi lastenkasvatuskeskustelussa vitsailla, että " minunhan se pitäisi tietää, kun olen kolmen lapsen äiti" tai uskontokeskustelussa, että " minunhan se pitäisi tietää, kun asun hautausmaan vieressä" .

Taitaa olla tosi heikko itsetunto, jos tuosta loukkaantuu.

Vierailija:

Esim. jos vaikka juttellaan niitä näitä jostain artikkelista ja tulee äidinkieli puheeksi, niin heti ollaan mainitsemassa, että " minunhan se pitäisi tietää, kun olen fil. maisteri, heko,heko" .

enkä työstäni. Yleensä kun ihmiset kuulee mitä teen työseni, ne juuttuu puhumaan siitä.

ovessakin " Lisensiaatti Aaltonen" ja kirjeisiin pitää ko. titteli lisätä osoitteeni eteen, muuten palautan ne lähettäjälle korjattavaksi. Vastaan tällä tittelillä myös puhelimeen. En pysty luontevasti keskustelemaan edes alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden kanssa, alkavat aina tuntua niin sivistymättömille. Olen kyllä joskus sanonut bussikuskille hei (silloin harvoin kun joudun matkustamaan bussissa, kaikkien niiden kouluttamattomien moukkien seassa).