Korostavatko akateemiset koko ajan koulutustaan?

Vierailija:

Olen kyllä joskus sanonut bussikuskille hei (silloin harvoin kun joudun matkustamaan bussissa, kaikkien niiden kouluttamattomien moukkien seassa).

Mullakin on välillä vaikeuksia bussissa tavallisen kansan joukossa.



T: akateeminen

Jotkut eivät siedä akateemista koulutusta alkuunkaan, ja monille pelkkä oman koulutuksensa mainitseminen kysyttäessä on sitä korostamista. En oikein osaa tuollaiseen suhtautua, koska en minäkään ala riehumaan, jos joku kertoo olevansa vaikkapa siivooja (" vittu, kuvitteleekohan toi että se on jotenkin mua siistimpi ihminen" ).

että on akateeminen. Koko ajan tuo koulutustaan julki.

Koulutus on aika toissijainen juttu ja sitä paitsi maisterin koulutus nyt ei ole mikään kehumisen arvoinen juttu. Meitähän löytyy jo paljon eikä siinä enää ole mitään hohtoa.

ei tuo heko-heko ollut akateemisuuden korostamista, se oli itseironiaa...



Minun mielestä akateemiset eivät korosta koulutustaan, mutta kyllähän akateemisuus paistaa läpi monissa asioissa. Vartti äiti-lapsiryhmässä ja voin sanoa ketkä on akateemisia. Vähemmän koulutetuilta tapaa ne kalleimmat merkkivaatteet lapsilla jne. :)

mainita titteliäni sille bussikuskille!!



Onneksi olen niin aivokas, että muistan vielä sen päivän ja kellonajan (kukapa ei muistaisi niin brutaalia kokemusta) kun olin bussissa, joten voinen selvittää kuskin yhteystiedot ja korjata asian.



t: Lis. Aaaltonen

Vierailija:

mainita titteliäni sille bussikuskille!!

Onneksi olen niin aivokas, että muistan vielä sen päivän ja kellonajan (kukapa ei muistaisi niin brutaalia kokemusta) kun olin bussissa, joten voinen selvittää kuskin yhteystiedot ja korjata asian.

t: Lis. Aaaltonen

pelkään, että varsinkin vanhemmassa polvessa se aiheuttaa turhia odotuksia. Tunnen olevani oppiarvooni nähden todella sivistymätön.

Minun tuttavapiirissäni melkein kaikki ovat suorittaneet ylemmän korkekoulututkinnon enkä ole koskaan kuullut heidän toinen toisilleen akatemisuuttaan kehuskelleen...=) Ongelma tuntuukin olevan niiden ei-akateemisten korvien välissä, jotka eivät ole tyytyväisiä omaan tutkintoonsa ja tuntevat alemmuutta ja huonoa itsetuntoa suhteessa akateemisiin.



Itselläni on sekä th-alan tutkinto että akateeminen loppututkinto, ja arvostan enemmän ensimmäistä kuin toista suorittamaani tutkintoa...

muiden koulutuksesta. Siis jos joku amis tai amk:n käynyt suostuu kertomaan koulutuksestaan, niin uteliaana kuuntelen. Olen opettaja, joten koulutusasiat kiinnostavat. Huolimatta siitä, tai ehkä sen takia, että olen opettanut sekä amiksessa että amk:ssa ja vaikka missä muualla, niin ne jutut kiinnostavat. Kertokaa vain kaikki niistä! Akateemiset, älkää vaivautuko, teidän juttujanne olen kuullut jo riittävästi ;D

Minulla on paljon akateemisia ystäviä ja vain kaksi on heistä sellaisia jotka saattavat esim. jonkun syntymäpäivillä alkaa keskustelemaan koulutuksestaan. Odottaen, että kaikkia se kiinnostaisi. Toisen kanssa istun usein hiekkalaatikolla ja sielläkin hän saattaa puolitutuille aloittaa keskustelua gradusta yms. Nämä molemmat naiset ovat mielestäni huonolla itsetunnolla varustettuja ja eivät mitään kaunottaria. Taitaa olla niin, että mitä korkeammin koulutettu sitä vähemmän he siitä tahtovat mainita ainakin näissä minun ystävissäni.

Kyllä asia on niin, että puolisoni ei kerro koulutustaan tuntemattomille vaikka kysyttäisiin esim. lomakkeessa silloin kun sen voi välttää. Syy on se, että se herättää liikaa huomiota. Kuulemma kaikki palaute asiasta on negatiivista sen takia, että vaikka toinen suhtautuisikin innokkaasti asiaan niin puolisostani se on rasittavaa. Monesti se myös johtaa tilanteeseen missä häneltä edellytetään työntekoa vapaa-aikana ts. osaamisensa ja tietojensa käyttöä jossakin asiassa. Kuka haluaisi aina olla työssä ja äänessä? Vaikka siis työ olisikin intohimo. Mutta kun on paljon muitakin tärkeämpiä asioita kuten lapsi ja parisuhde, harrastukset.



Alussa sitä oli vaikea ymmärtää, nykyisin jo helpompi, koska oltu yhdessä useampi vuosi.