Ensimmäinen lapsi tulossa ja mies etääntyy

Vierailija kirjoitti:

"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "

Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla. 

Tätä minäkin ihmettelin! Ei kai se vauvan syntymä sitä tarkoita, että 24/7 ollaan kaikki kolme yhdessä? 

Meillä mies kyllä hoiti alusta asti vauvaa paljon ja ihan olosuhteiden pakostakin, sillä sain sairaalasta jonkun pöpön ja makasin ekat 2 viikkoa oksennellen ja kuumeisena sängyssä. Mutta heti toivuttuani hän sai minun puolestani jatkaa ihan normaalia elämää, käydä saunailloissa, teekkarijuhlissa jne. Eihän meidän nyt symbioosissa tarvinnut elää koko ajan. Se ei tarkoittanut sitä, että hän olisi koko ajan ollut menossa, vauva oli hänelle todella tärkeä ja kaikille lapsillemme hän on ollut todella hyvä isä.

Onneksi en ole lisääntynyt! Olisi kammottavaa huomata vähän ennen synnytystä, että on pilannut elämänsä, eikä haluakaan vanhemmaksi. Huh!😲

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan yleinen ilmiö että homma menee ns yli eli siitä lapsesta tulee kaiken keskipiste vaikka pitäisi löytää se kultainen keskitie. Kaiken sen vauvakuplan keskeltä pitäisi löytyä tilaa omille harrastuksille, ystäville, jne. 

Joo, aikanaan, pitää löytää tilaa omille jutuille. Mutta ihan siinä alussa on se kupla, ja vauva sen keskipiste. Se on niin avuton, sillä ei ole mitään muuta maailmassa eikä muuta käsitystä maailmasta kuin äiti ja isä. Aivan pieni vauva ei voi olla pitkiä aikoja erossa ensisijaisista hoitajistaan, ei vaan voi. Hyllymetreittäin on tätäkin tutkittu (esim näitä nyrkkisääntöjä, että erossa oloa voi olla esim tunti per ikäkuukausi)

Oliko tässä nyt joku viemässä sitä lasta johonkin hoitoon? Lapsella on äiti ja isä, jotka rintarinnan ottaa sen vastuun ensiparkaisusta. Homma ryssitään juuri siinä alussa, eikä paluuta enää ole, jos toinen omii sen lapsen automaattisesti itselleen. Ja yleensä tämä omija kutsuu itseään äidiksi. 

Vierailija kirjoitti:

"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "

Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla. 

Sillä, miten mies käyttäytyy lapsen synnyttyä, on pitkäkestoinen vaikutus avioliittoon. Yhdessä pohjoismaassa tehtiin aikoinaan tutkimus ja ihmisiltä kysyttiin milloin avioliitto alkoi mennä pieleen. Moni nainen kertoi jääneensä täysin yksin avuttoman ja itkevän pikkuvauvan kanssa, kun mies jatkoi entistä elämäänsä ja lähti monena iltana treeneihin, kaljalle, tapaamaan kavereitaan, vanhempiaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "

Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla. 

 

Sillä, miten mies käyttäytyy lapsen synnyttyä, on pitkäkestoinen vaikutus avioliittoon. Yhdessä pohjoismaassa tehtiin aikoinaan tutkimus ja ihmisiltä kysyttiin milloin avioliitto alkoi mennä pieleen. Moni nainen kertoi jääneensä täysin yksin avuttoman ja itkevän pikkuvauvan kanssa, kun mies jatkoi entistä elämäänsä ja lähti monena iltana treeneihin, kaljalle, tapaamaan kavereitaan, vanhempiaan jne.

Palstalta luin aikanaan kommentin, että mies joka jättää vauvan äidin vastuulle on kuin mies joka katsoo kädet taskussa vierestä kun puoliso on pudonnut jäihin. Nainen pääsee omin voimin ylös avannosta, mutta ei koskaan unohda sitä ettei mies tehnyt mitään asian hyväksi. Luottamus ei koskaan täysin palaudu.

Mielestäni hyvin sanottu.

Minun ex-miehen kiinnostus minun kroppaan suorastaan loppui, kun raskaus alkoi näkymään. Raskaus oli yhteisesti toivottu. Ei todellakaan leperrellyt mahalle ja ei halunnut koskea.

Erosimme lapsen ollessa puolitoista vuotias ja se oli minulle helpotus, sain levätä, kun lapsi oli isällään. Muuten olin hoitanut lasta lähes yksin. Lapsen isä oli töissä päivän lisäksi myös iltaisin ja muutenkin kävi harrastuksissaan ja menoillaan, kun oli tottunut niin tekemään. Lapsi oli vielä keskonen ja vaativahoitoinen.

Lapsen ollessa teini isä on ottanut osaa lapsensa elämään ihan hyvin, on kai enemmän yhteistä, kun yhteistä tekemistä.

Eipä sitä välttämätä etukäteen tiedä miten toinen suhtautuu ja toimii näissä tilanteissa. Oli lapsen isälle liian suuri muutos entiseen elämään vauva-aika. Otin itsestään selvyytenä, että vauva muuttaa hänen prioriteetteja.

Ihan normaalia. Ei munkaan mies raskausaikana halunnut puhua vauvalle, koska hänelle sitä vauvaa ei varsinaisesti vielä ollut olemassa. Ei myöskään ollut innokas koskettelemaan vatsaa eikä käynyt raskausajan neuvolassa paria ekaa kertaa ja ultria lukuunottamatta. Vauvan synnyttyä osallistui täysipainoisesti vauvanhoitoon, mutta sille ihan pienelle vauvalle juttelu oli vielä väkinäistä, kun hän sanoi, ettei se vauva tajua mitään. Sanoin, että ei se myöskään tule ikinä mitään tajuamaan, jos sille ei juttele. Kun lapselle tuli ikää, niin heidän yhteiset touhunsakin lisääntyivät. Nyt poika on jo neljä ja tykkäävät puuhailla kaikkea yhdessä.

Raskausaikana se vauva ei vaan usein ole yhtä konkreettinen miehille kuin naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan yleinen ilmiö että homma menee ns yli eli siitä lapsesta tulee kaiken keskipiste vaikka pitäisi löytää se kultainen keskitie. Kaiken sen vauvakuplan keskeltä pitäisi löytyä tilaa omille harrastuksille, ystäville, jne. 

Joo, aikanaan, pitää löytää tilaa omille jutuille. Mutta ihan siinä alussa on se kupla, ja vauva sen keskipiste. Se on niin avuton, sillä ei ole mitään muuta maailmassa eikä muuta käsitystä maailmasta kuin äiti ja isä. Aivan pieni vauva ei voi olla pitkiä aikoja erossa ensisijaisista hoitajistaan, ei vaan voi. Hyllymetreittäin on tätäkin tutkittu (esim näitä nyrkkisääntöjä, että erossa oloa voi olla esim tunti per ikäkuukausi)

Oliko tässä nyt joku viemässä sitä lasta johonkin hoitoon? Lapsella on äiti ja isä, jotka rintarinnan

Aloittaja on tainnut jo aloittaa sen määrittelimisen millaista sen isyyden pitäisi olla . Mies ei osaa olla isä kun ei silittele ja juttele lapselle. Eli se ryssiminen alkaa jo lapsen ollessa kohdussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin. 

Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään. 

Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.

Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin. 

Kahden lapsen kokemuksella komppaan tätä. Anna ihan alusta asti miehen hoitaa vauvaa myös ihan itse. Ei se suhde muuten pääse syntymään. 

Ap:n kuvailema mies ei kyllä osoita mitään kiinnostusta lapseen, kun ilmoittaa olevansa pettynyt nykyiseen elämään. Kuka uskalta jättää pienen lapsen sellaisen ihmisen hoiviin vaikka käydäkseen kaupassa? Itse epäröisin.

Vierailija kirjoitti:

Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin. 

Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään. 

Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.

Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin. 

Voi ...  Eli 

tässä pyydetään muuttumaan äidiksi totaalisesti

myös miehelle.

Miestä ällöttää koko show ja touhu.

Tietää että ikävyyksiä tiedossa. Se vetää etäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta? Tai onko mies jollain muulla tavalla alkanut ottamaan etäisyyttä raskauden/vauvavuoden aikana?



Eilen tilanne suretti erityisesti: valmistauduttiin vauvan tuloon laittamalla hoitopöytä ja autoon turvaistuin. Päivän päätteeksi mies oli ihan hiljainen eikä häneen saanut oikein kontaktia. Kertoi sitten lopulta, että on surullinen siitä, että hänen elämänsä on "tällaista". Ei osannut kertoa, millaista päivää olisi toivonut, mutta selkeästi nämä kotona valmistautumiset koki epämiellyttäväksi. Miten tässä tilanteessa voi häntä auttaa? vai pitääkö vaan keskittyä itseen ja vauvan hyvinvointiin? Huomaan stressaavani miehen tilannetta enemmän kuin esim. synnytystä... 

Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunoma

Miksi mies ei voinut mennä kaverinsa luo saunomaan? Ymmärrän, jos teillä oli vaikka vauva sairaana, just syntynyt tai saunareissu kestä viikkoa, mutta kyllä normaalitilanteessa miehen/vaimon pitäisi päästä välillä ulos tapaamaan kavereitaan. Ei sen vauvan kanssa tarvitse seuraavaksi pariksi vuodeksi sulkeutua kolmistaan kotiin. Tai kommentti saisi varmaan aika paljon raivoa ja olet sika -kommentointia, jos siinä mies sanoisi huutaneensa vaimolleen, joka olisi halunnut lähteä kavereiden kanssa ulos...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin. 

Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään. 

Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.

Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin. 

Kahden lapsen kokemuksella komppaan tätä. Anna ihan alusta asti miehen hoitaa vauvaa myös ihan itse. Ei se suhde muuten pääse syntymään. 

 

Ap:n kuvailema mies ei kyllä osoita mitään kiinnostusta lapseen, kun ilmoittaa olevansa

Ja jaksa olla lapsellinen. Tässäkin tuli se syy miksi homma ryssitään. Kuvitellaan ettei mies osaa. Ei se nainen osaa yhtään sen paremmin. Jalkojen levittäminen jollekin miehelle ei tee kenestäkään äitiä, siihen opitaan ja kasvetaan. SIlle miehellekin ptiää antaa sitä sitä tilaa oppia ja kasvaa, eikä lyödä jo ennen syntymää otsaan sitä kelvottoman isän leimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko keskustelu miehen kanssa mitään? Vain hän tietää mistä tuo johtuu.

Jos suhteenne on muuten hyvä ja läheinen niin asiat pitäis pystyä puhumaan halki avoimesti.

Suhde oli läheinen. Oltiin sillain. Ei ole enää. Ei puhutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se on nainen, joka hinkuu sitä vauvaa, mies ei niinkään halua. Panee sitten paksuksi ihan vaan naisensa mieliksi. Tulee mitä tulee.

Onneksi ikää on jo sen verran, ettei kukaan tule enää kinuamaan, että pitäisi lapsi tehdä. Huh huh, onneksi vältyin isyydeltä. Pääsin luovimaan elämässä silleen, etten päätynyt jotain lasta elättämään. Onneksi ei ole tarvinnut. Sehän siitä kaikesta olisi vielä puuttunut. 

 

Omissa piireissäni miehet ovat naisia useammin vauvakuumeisia.

Nii no riippuuhan se tietysti vähän piireistä.

Vierailija kirjoitti:

Miestä ällöttää koko show ja touhu.

Niin, nyt niitä tunteita pitäisi osata näytellä oikein. Jumalauta, se paniikki nappula on ihan pohjassa ja pitäisi jaksaa olla koko ajan se feikkihymy hymynaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "

Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla. 

 

Sillä, miten mies käyttäytyy lapsen synnyttyä, on pitkäkestoinen vaikutus avioliittoon. Yhdessä pohjoismaassa tehtiin aikoinaan tutkimus ja ihmisiltä kysyttiin milloin avioliitto alkoi mennä pieleen. Moni nainen kertoi jääneensä täysin yksin avuttoman ja itkevän pikkuvauvan kanssa, kun mies jatkoi entistä elämäänsä ja lähti monena iltana treeneihin, kaljalle, tapaamaan kavereitaan, vanhempiaan jne.

Nainen on siis nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoitavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa? Nainen ei ole toimiva subjekti, joka ei tekee omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "

Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla. 

 

Sillä, miten mies käyttäytyy lapsen synnyttyä, on pitkäkestoinen vaikutus avioliittoon. Yhdessä pohjoismaassa tehtiin aikoinaan tutkimus ja ihmisiltä kysyttiin milloin avioliitto alkoi mennä pieleen. Moni nainen kertoi jääneensä täysin yksin avuttoman ja itkevän pikkuvauvan kanssa, kun mies jatkoi entistä elämäänsä ja lähti monena iltana treeneihin, kaljalle, tapaamaan kavereitaan, vanhempiaan jne.<

Palstalta luin aikanaan kommentin, että mies joka jättää vauvan äidin vastuulle on kuin mies joka katsoo kädet taskussa vierestä kun puoliso on pudonnut jäihin. Nainen pääsee omin voimin ylös avannosta, mutta ei koskaan unohda sitä ettei mies tehnyt mitään asian hyväksi. Luottamus ei koskaan täysin palaudu.

Mielestäni hyvin sanottu.

Mies on suhteessa yksin?

Parisuhteesta pitää pitää huolta myös raskauden aikana.

Parisuhde on keskeisin asia välillänne.

Lapsi syntyy siihen vanhempiensa rakentamaan parisuhdepesään, kasvaa ja ennen kuin huomaattekaan, on valmis nousemaan siivilleen ja lentämään omaan elämäänsä.

Te vanhemmat jäätte, joten pitäkääpä huolta toisistanne - se ei ole lapseltanne pois vaan päinvastoin. Vanhempien hyvä suhde on lapsen turvallinen koti, jonka suojissa on hyvä kasvaa.