Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäinen lapsi tulossa ja mies etääntyy
24.04.2025 |
Kuukauden päästä on esikoisemme laskettu aika. Mies on raskauden ajan ollut normaali oma itsensä eli ei yltiöläheinen, mutta loppua kohti huomiointi on vähentynyt ja etäisyys lisääntynyt. Jos esim haluan hänen koskevan mahaa tai juttelevan vauvalle, joudun tätä itse pyytämään. Oma-aloitteisesti ei myöskään halua tulla minun lähelle. Onko tämä joku yleinenkin ilmiö? Tuntuu, että muutun näkymättömäksi vaikka olen fyysisesti suurempi kuin koskaan. Neuvoloissa ja muissa on ollut mukana omasta halusta eli tätä kautta läsnä. Mutta henkisesti tuntuu että vetäytyy.
Kommentit (83)
Mies katuu jo nyt vauvaa ja pelkää tulevaa vauva-arkea. Ehkä kaikki järjestyy ajan kanssa kunhan vauva syntyy, ehkä ei. Kaikkea hyvää kuitenkin teidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät haluakaan isäksi. Tilanne ei ole kadehdittava.
Joo, no se mies ei tule olemaan lapselleen hirveästi läsnä.
Taitaa olla ihan yleinen ilmiö että homma menee ns yli eli siitä lapsesta tulee kaiken keskipiste vaikka pitäisi löytää se kultainen keskitie. Kaiken sen vauvakuplan keskeltä pitäisi löytyä tilaa omille harrastuksille, ystäville, jne.
Vierailija kirjoitti:
"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "
Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla.
No kyllä sitä vaan joskus tarvitsee herätyksen, että voi itse aloittaa sen muutoksen. Ja suuttuminen ja kiukuttelu ovat kaksi eri asiaa, enkä myöskään käskenyt miestä jäämään kotiin tmv. Kerroin tasan sen, että kyllähän minunkin elämäni on peruuttamattomasti muuttunut, mutta nyt kun meillä on lapsi, niin hänen pitäisi olla meille molemmille ensimmäinen ja tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin.
Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään.
Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.
Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin.
Kahden lapsen kokemuksella komppaan tätä. Anna ihan alusta asti miehen hoitaa vauvaa myös ihan itse. Ei se suhde muuten pääse syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusiko mieskin lapsia, ihan oikeasti? Jos halusi, ja alkaa nyt vetäytymään, niin kuulostaa välttelevältä kiintymyssuhteelta. Googlettele kiiintymyssuhteesta, ja mikä on suomalaisten - etenkin miesten - yleisin kiintymyssuhdemalli.
Lyhyesti, ei siis osaa näyttää kiintymystä tai välittämistä. Ei kerta kaikkiaan pysty. Yleensä oma vanhemmaksi tulo "laukaisee" pintaan nämä lapsuuden kiintymyssuhdemallit, selvemmin, jos ei ole jo aiemmin näkynyt. Jotenkin kuulostaa tuo vauva-asian välttely siltä, voi toki olla vaan yleistä epävarmuutta tms. Ja joillain tökkäsee ne fyysiset asiat raskaudessa - hervoton maha, synnytys kaikkineen jne, ja onkin vauvan saavuttua ihan ihastunut "tulokseen".
Jos tuntuu ihan pattitilanteelta, niin seurakunnat antaa ilmaista pariterapiaa. Jonotusajat ei ole mahdottomia, ja terapoijat ovat päteviä, eikä raamatulla päähän tai "otapa kuppi kahvia kyllä se siitä."
Alkaa realisoitumaan pikkuhiljaa, mihin pa*kaan kätensä työnsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska mies ei ole raskaana, hän tuskin osaa asettua sinun asemaasi vaan tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tuleva vauva on ottanut hänen paikkansa elämäsi keskipisteenä.
Mahtaako mies jo suunnitella lähtöä? Eihän tuo hyvältä kuulosta, kun vauvan maailmaantulon jälkeen miehen pitäisi jaksaa olla isä, aviomies ja tuki vähintään 18 vuotta. Surullinen, koska hänen elämänsä on tällaista? Mies ei ehkä ole täysin terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "
Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla.
No kyllä sitä vaan joskus tarvitsee herätyksen, että voi itse aloittaa sen muutoksen. Ja suuttuminen ja kiukuttelu ovat kaksi eri asiaa, enkä myöskään käskenyt miestä jäämään kotiin tmv. Kerroin tasan sen, että kyllähän minunkin elämäni on peruuttamattomasti muuttunut, mutta nyt kun meillä on lapsi, niin hänen pitäisi olla meille molemmille ensimmäinen ja tärkein asia.
Se että lapsi on molemmille enismmäinen ja tärkein asia ei ole sama asia kuin että sitten ei koskaan enää ole saunomista kavereiden kanssa. Jos sen kuvan antaa niin sekään ei ole oikein.
Kyllä vanhemman elämään kuuluu myös kaverit mutta sellaisessa määrin jossa se lapsi eikä vanhempien suhde ei kärsi. Vanhemmuuteen kyspymistä on se että ymmärtää milloin se onnistuu ja milloin ei ja että tarjoaa myös sille toiselle saman mahdollisuuden aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan yleinen ilmiö että homma menee ns yli eli siitä lapsesta tulee kaiken keskipiste vaikka pitäisi löytää se kultainen keskitie. Kaiken sen vauvakuplan keskeltä pitäisi löytyä tilaa omille harrastuksille, ystäville, jne.
Joo, aikanaan, pitää löytää tilaa omille jutuille. Mutta ihan siinä alussa on se kupla, ja vauva sen keskipiste. Se on niin avuton, sillä ei ole mitään muuta maailmassa eikä muuta käsitystä maailmasta kuin äiti ja isä. Aivan pieni vauva ei voi olla pitkiä aikoja erossa ensisijaisista hoitajistaan, ei vaan voi. Hyllymetreittäin on tätäkin tutkittu (esim näitä nyrkkisääntöjä, että erossa oloa voi olla esim tunti per ikäkuukausi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin.
Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään.
Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.
Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin.
Kahden lapsen kokemuksella komppaan tätä. Anna ihan alusta asti miehen hoitaa vauvaa myös ihan itse. Ei se suhde muuten pääse syntymään.
Minä ainakin olin äitinä aluksi ihan yhtä pihalla vauvan kanssa kuin se isäkin. Kaikki oli ihan uutta ja meillä ainakin opeteltiin kaikki asiat ihan samalla tavalla yhdessä enkä koskaan kuvitellut että osaisin jotenkin luonnostaan paremmin kuin mies. Ja ehkä siksi mies olikin heti alussa mukana ihan kaikessa ja loi todella hyvän ja läheisen suhteen lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten se on nainen, joka hinkuu sitä vauvaa, mies ei niinkään halua. Panee sitten paksuksi ihan vaan naisensa mieliksi. Tulee mitä tulee.
Onneksi ikää on jo sen verran, ettei kukaan tule enää kinuamaan, että pitäisi lapsi tehdä. Huh huh, onneksi vältyin isyydeltä. Pääsin luovimaan elämässä silleen, etten päätynyt jotain lasta elättämään. Onneksi ei ole tarvinnut. Sehän siitä kaikesta olisi vielä puuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Näillä tiedoilla paha mennä sanomaan, mitä miehen päässä liikkuu.
Kyllähän naisen olemus muuttuu muutenkin raskauden aikana, kun estrogeenitasot raketoivat ja vauva ottaa kehon ja aivot hallintaansa.
Ja mies on tuossa kaikessa ulkopuolinen, ellei häntä erittäin keinotekoisesti siihen osallisteta.
Iso osa suomalaisista miehistä ottaa ne lapset ja jättää vaimon.
Itse tuon kerran läpi käyneenä en suostuisi enää perustamaan perhettä miehen kanssa. Siemenen voisin ottaa, mutta sitä aikuislasta en haluaisi omistelemaan lapsia tai loisimaan äitiyteen. Kuulostaa karulta, mutta parisuhteetkin ovat käytännössä sitä, että mies loisii naisen emotionaalisessa energiassa, eikä tuo edes enempää rahaa pöytään. Sitten alkaa käyttäytyä kuin idiootti, kun se lapsi viimein tulee, paskoo kaiken ja usein kuvioon tulee myös muita naisia.
No jo on tuubaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko keskustelu miehen kanssa mitään? Vain hän tietää mistä tuo johtuu.
Jos suhteenne on muuten hyvä ja läheinen niin asiat pitäis pystyä puhumaan halki avoimesti.
Minusta tuo liitto ei kuulosta yhtään hyvältä. Ymmärrän hyvin, että miehet eivät koe odotusaikana samoja asioita kuin naiset, mutta luulisi olevan jotain kiinnostusta tulevaan omaan lapseen. Toivotaan, ettei Ap:n miehellä ole mitään psyykkistä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla ihan yleinen ilmiö että homma menee ns yli eli siitä lapsesta tulee kaiken keskipiste vaikka pitäisi löytää se kultainen keskitie. Kaiken sen vauvakuplan keskeltä pitäisi löytyä tilaa omille harrastuksille, ystäville, jne.
Joo, aikanaan, pitää löytää tilaa omille jutuille. Mutta ihan siinä alussa on se kupla, ja vauva sen keskipiste. Se on niin avuton, sillä ei ole mitään muuta maailmassa eikä muuta käsitystä maailmasta kuin äiti ja isä. Aivan pieni vauva ei voi olla pitkiä aikoja erossa ensisijaisista hoitajistaan, ei vaan voi. Hyllymetreittäin on tätäkin tutkittu (esim näitä nyrkkisääntöjä, että erossa oloa voi olla esim tunti per ikäkuukausi)
No tietenkin se aloitetaan pienestä niin että aina toinen vanhemmista pääsee silloin tällöin vaikka jumppaan tai lenkille, sitten joskus vaikka kahville tai elokuviin kavereiden kanssa jne.
Mutta se että molempien vanhempien pitäisi keskittyä 24/7 sihen lapseen ei kyllä ole tie mihinkään hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten se on nainen, joka hinkuu sitä vauvaa, mies ei niinkään halua. Panee sitten paksuksi ihan vaan naisensa mieliksi. Tulee mitä tulee.
Onneksi ikää on jo sen verran, ettei kukaan tule enää kinuamaan, että pitäisi lapsi tehdä. Huh huh, onneksi vältyin isyydeltä. Pääsin luovimaan elämässä silleen, etten päätynyt jotain lasta elättämään. Onneksi ei ole tarvinnut. Sehän siitä kaikesta olisi vielä puuttunut.
Omissa piireissäni miehet ovat naisia useammin vauvakuumeisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin.
Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään.
Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.
Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin.
Kahden lapsen kokemuksella komppaan tätä. Anna ihan alusta asti miehen hoitaa vauvaa myös ihan itse. Ei se suhde muuten pääse syntymään.
Meillä on myös alusta asti ollut ns vuoroviikko vanhemmuus vaikka ollaan porukoissa. Joka toinen viikko toisella on se päävastuu lapsesta ja omalla ns vapaaviikolla ehtii harrastamaan tapaamaan ystäviä, jne. Ja kyllä olemme niitä syntisiä jotka opetti vauvan pullolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se maha voi olla monen mielestä hyvin epämiellyttävän näköinen ja etenkin tuntuinen. Älä pakota koskemaan tai katselemaan sitä. Eikä se sikiö mitään puheesta ymmärrä, sinua varten se mahalle juttelu olisi eikä lasta.
Ja haluaako mies oikeasti, varmasti itse lapsia vai oliko kyseessä vahinko?
Sikiö tunnistaa äänet ja puhutun kielen.
Niin kerrotaan. Eli jos mies puhuu ääneen vatsan lähellä, vauva saattaa myöhemmin tunnistaa oman isän äänen. EIkö se ole kiva asia? Vastasyntyneeltä ei voi kysyä tunnistaako hän isän äänen, mutta vauvojen reaktioita on pystytty mittaamaan, jolloin asia todettu. Sitä on jännittävää ajatella.
Häntä kaduttaa lisääntyminen. Ei halua isäksi. Vauvan eritteet ja rääkyminen ahdistavat häntä. Häntä myös inhottaa muuttuva kehosi ja tieto siitä, miten synnytys sen viimeistään vielä sitten lopullisesti runtelee. Oi voi.😢😩
Alue: Aihe vapaa
Erottaako somalian turkista?