Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen lapsi tulossa ja mies etääntyy
24.04.2025 |
Kuukauden päästä on esikoisemme laskettu aika. Mies on raskauden ajan ollut normaali oma itsensä eli ei yltiöläheinen, mutta loppua kohti huomiointi on vähentynyt ja etäisyys lisääntynyt. Jos esim haluan hänen koskevan mahaa tai juttelevan vauvalle, joudun tätä itse pyytämään. Oma-aloitteisesti ei myöskään halua tulla minun lähelle. Onko tämä joku yleinenkin ilmiö? Tuntuu, että muutun näkymättömäksi vaikka olen fyysisesti suurempi kuin koskaan. Neuvoloissa ja muissa on ollut mukana omasta halusta eli tätä kautta läsnä. Mutta henkisesti tuntuu että vetäytyy.
Kommentit (83)
Miksi paksuna olevat luulevat olevansa koko maailman keskipisteitä? Menevät mahallaan (joka on yleensä ulkopuolisista oksettava), joka paikkaan! On maailmassa muutakin, ehkä miehesi on hämmentynyt ja vetäytyy, sillä tilanne vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista! Tuota pelon näkökulmaa en ollut osannut ajatella. Neuvolasta suosittelivat, että isän on hyvä jutella vauvalle raskausaikana, koska se helpottaa sitten syntymän jälkeen molempien syliin rauhoittumista. Sillä jotenkin oletin, että tämä on yleinenkin tapa ja toive ja ihmettelin, ettei miehessä tuota halua luontaisesti synny.
Pelkään viimeisten kuukausien perusteella jääväni lapsen hoidossa melko yksin. Turvaverkkoja pitänee alkaa rakentamaan. Raskauden puolivälissä aiheesta keskusteltiin pidemmän kaavan mukaan ja mies silloin kuvasi, että haluaisi muuttaa kaksioon, luopua koirastamme ja talosta ja voida keskittyä aikatauluttamattomaan elämään. Etäisyys on lisääntynyt tuon keskustelun jälkeen, koska itse tulin surulliseksi erilaisista "hyvän elämän" mielikuvista; lapsi todellakin on toivottu ja ollaan oltu yhdessä 16 vuotta.
Tuntuu, että mies haluaisi jatkaa vapaata sitoutumatonta arkea kun taas itse olen valmis siirtymään perhe-elämään ja odotan kaikkea sitä uutta, mitä se mukanaan tuo. Mutta pitää selvästi antaa hänelle aikaa osallistua oman tapansa mukaan, ei toista voi perheeseen pakottaa.
Ap
Mitä se nyt jo masistelee sellaista elämäänsä kun eihän teillä ole sellainen elämä vielä edes alkanut? Ei vauvavuosi ole kiva, mutta se kestää muutaman kuukauden. Vanhemmuus on peruuttamaton vaikka kuinka pakenisi, samalla vaivalla voivottelun kanssa voi alkaa sopeutua.