Ensimmäinen lapsi tulossa ja mies etääntyy

Onko kellään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta? Tai onko mies jollain muulla tavalla alkanut ottamaan etäisyyttä raskauden/vauvavuoden aikana?



Eilen tilanne suretti erityisesti: valmistauduttiin vauvan tuloon laittamalla hoitopöytä ja autoon turvaistuin. Päivän päätteeksi mies oli ihan hiljainen eikä häneen saanut oikein kontaktia. Kertoi sitten lopulta, että on surullinen siitä, että hänen elämänsä on "tällaista". Ei osannut kertoa, millaista päivää olisi toivonut, mutta selkeästi nämä kotona valmistautumiset koki epämiellyttäväksi. Miten tässä tilanteessa voi häntä auttaa? vai pitääkö vaan keskittyä itseen ja vauvan hyvinvointiin? Huomaan stressaavani miehen tilannetta enemmän kuin esim. synnytystä... 

Koska mies ei ole raskaana, hän tuskin osaa asettua sinun asemaasi vaan tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tuleva vauva on ottanut hänen paikkansa elämäsi keskipisteenä.

Eivät haluakaan isäksi. Tilanne ei ole kadehdittava.

Miestä pelottaa tuleva ja tuntematon. Se on ihan normaalia, osasta miehistä tulee tuollaisia, tai pelko näkyy noin. 

Tottakai vauvan syntymä on iso muutos elämässä. Vauva on myös aluksi enemmän kiinni äidissä, ihan jo imetyksen vuoksi, joten mies voi etääntyä entisestään. 

Anna siis rohkeasti vauvaa miehen hoidettavaksikin, vaikka se voi sinusta tuntua vaikealta. Anna miehen löytää omat juttunsa vauvan kanssa, esim. Kylvetys on usein isän ja vauvan yhteinen hetki.

Huomioi sitä miestä myös erityisesti sinäkin. 

Minusta on kummallista, että haluat miehen koskevan mahaa tai juttelevan vauvalle. Miksi? Minusta se on jopa ahdistavaa. Olet ilmeisesti itse sukeltanut vauvakuplaan ja oletat että mieskin sukeltaa, vaikka hän ei oikeastaan näe tai koe vauvasta muuta kuin valtavan vatsan?

Meillä mies tajusi että meille tosiaan tulee vauva, kun olin siinä 7 kk raskaana ja aloin vähän painostaa että pitäisi mennä nyt kaupoille, turvaistuimen ja hoitopoydän ostoon ja ne rattaakin - " ei hän se  nyt vielä....."Sanoin, että mistäs tietää, vaikka joutuisin aikaisemmin sairaalaan (itse asiassa siinä kävi niin raskausmyrkytyksen takia) ja tärkeät asiat pitää olla valmiina ennen vauvan tuloa kotiin, siitä on minun kipeänä ja vastasyntyneen kanssa hyvin vaikea lähteä. Hän sanoi, että kun näki minun työntävän rattaita siinä parkkipaikalla, hän vasta oikeasti hahmotti että juu, kyllä tämä totta on, hänestä tulee faija. 

Mies ei tunne lasta kehossaan, sinä tunnet. Keskity nyt siihen että voit itse hyvin ja anna miehen funtsailla myös rauhassa. Me naiset liikaa vaaditaan mieheltä että nyt pitäisi puhua, ja puhua ja puhua - mitä jos annettaisi niiden olla äijiä joskus? Mahalle lässyttäminen ei ehkä nyt ole ihan se prioriteetti kun ei sitä tyyppiä ole vielä naamakkain nähnyt. 

N 55 v, 30 vuotta naimisissa ja 4 lasta saman miehen kanssa (ja se mies muuten piti hoitovapaat!). 

Ensimmäinen lapsi tulossa? Kuulostaa siltä, että mies panikoi, epäröi, pelkää, pystyykö vanhemmuuteen, pelkää ehkä toistavansa vanhempiensa virheitä. Ehkä lapsuuden traumat tulee pintaan. Niinhän niillä on tapana tulla elämänmuutoksissa. Ja mikä olisi suurempi muutos kuin tulla vanhemmaksi.

Ihan normaalia. Oletan, että sinullakin on ollut hetkiä, jolloin olet miettinyt, että tuletko olemaan esim. tarpeeksi hyvä äiti.

Jostain luin, että naisen äidin identiteetti alkaa kehittymään jo raskauden aikana, miehen isyys, vasta kun lapsi on syntynyt. Silloin se on miehelle konkreettista.

Voi toki olla, että mies on tullut/tulee siihen lopputulokseen, ettei halua perhe-elämää. Sen näkee sitten. Keskity nyt itseesi, omaan hyvinvointiisi. Toki, jos sinua pelottaa, niin kartoita teoriassa tukiverkostot. Ne kannattaisi joka tapauksessa tehdä. Hyvä vanhempi varautuu jossain määrin siihen, että puoliso tai itse kuolee.

Iloa ja rauhaa loppuraskauteen! Pian näet lapsesi.

Olisiko keskustelu miehen kanssa mitään? Vain hän tietää mistä tuo johtuu.

Jos suhteenne on muuten hyvä ja läheinen niin asiat pitäis pystyä puhumaan halki avoimesti.

Ei minunkaan mieheni halunnut minun mahaani kosketella tai sille jutella, mutta kyllä hän oli sitten aivan myyty kun vauva syntyi ja sai hänet ensikertaa syliinsä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta? Tai onko mies jollain muulla tavalla alkanut ottamaan etäisyyttä raskauden/vauvavuoden aikana?



Eilen tilanne suretti erityisesti: valmistauduttiin vauvan tuloon laittamalla hoitopöytä ja autoon turvaistuin. Päivän päätteeksi mies oli ihan hiljainen eikä häneen saanut oikein kontaktia. Kertoi sitten lopulta, että on surullinen siitä, että hänen elämänsä on "tällaista". Ei osannut kertoa, millaista päivää olisi toivonut, mutta selkeästi nämä kotona valmistautumiset koki epämiellyttäväksi. Miten tässä tilanteessa voi häntä auttaa? vai pitääkö vaan keskittyä itseen ja vauvan hyvinvointiin? Huomaan stressaavani miehen tilannetta enemmän kuin esim. synnytystä... 

Tämä ei kyllä hyvältä vaikuta. Muistan kuinka innoissani oma mies oli vauvan hankinnoista. Hänhän katuu vauvaa, kun sanoo, että hänen elämänsä on " tällaista". Minkä ikäisiä olette ja halusiko mieskin vauvan?

Vauvalle puhumisen tai vatsan koskettelelun vaatiminen on vähän liiallista. Mies ei koe raskaushormoneita kuten nainen, joten hänelle asia ei ole vielä samalla tavalla konkreettista. Eikä miehet muutenkaan tykkää "höpötellä", ainakaan niin että joku muu on näkemässä. Miehisyyshän siinä menee. (No ei mene mutta niin monet miehet kokee. Nämä samat miehet kyllä lepertelee lemmikeille heti kun luulevat, ettei kukaan näe tai kuule.) 

normaalia

Se maha voi olla monen mielestä hyvin epämiellyttävän näköinen ja etenkin tuntuinen. Älä pakota koskemaan tai katselemaan sitä. Eikä se sikiö mitään puheesta ymmärrä, sinua varten se mahalle juttelu olisi eikä lasta. 

Ja haluaako mies oikeasti, varmasti itse lapsia vai oliko kyseessä vahinko? 

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta? Tai onko mies jollain muulla tavalla alkanut ottamaan etäisyyttä raskauden/vauvavuoden aikana?



Eilen tilanne suretti erityisesti: valmistauduttiin vauvan tuloon laittamalla hoitopöytä ja autoon turvaistuin. Päivän päätteeksi mies oli ihan hiljainen eikä häneen saanut oikein kontaktia. Kertoi sitten lopulta, että on surullinen siitä, että hänen elämänsä on "tällaista". Ei osannut kertoa, millaista päivää olisi toivonut, mutta selkeästi nämä kotona valmistautumiset koki epämiellyttäväksi. Miten tässä tilanteessa voi häntä auttaa? vai pitääkö vaan keskittyä itseen ja vauvan hyvinvointiin? Huomaan stressaavani miehen tilannetta enemmän kuin esim. synnytystä... 

Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. Mutta mies kyllä rakastaa lastamme ihan valtavasti ja ihan pienestä saakka on ottanut hänet mukaansa omiin juttuihinsa. Lapsestakin huomaa, kuinka paljon hän isänsä kanssa viettää aikaa.

Miehellä on toinen nainen. 

Taitavat sinun p_lluhuulesi etääntyä toisistaan.

"Jos esim haluan hänen koskevan mahaa tai juttelevan vauvalle, joudun tätä itse pyytämään. Oma-aloitteisesti ei myöskään halua tulla minun lähelle. Onko tämä joku yleinenkin ilmiö?"

Pystytkö aidosti peilaamaa omia tunteitasi miten ne ovat esim heilahdelleet raskauden aikana? Ihminen on yleensä sokea omalle käytökseelleen. Voi olla, että siellä on sinun osaltasi ollut sitä HOT and COLD käytöstä, eikä mies oikein tiedä mitä häneltä haluat. Keskustelun paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Se maha voi olla monen mielestä hyvin epämiellyttävän näköinen ja etenkin tuntuinen. Älä pakota koskemaan tai katselemaan sitä. Eikä se sikiö mitään puheesta ymmärrä, sinua varten se mahalle juttelu olisi eikä lasta. 

Ja haluaako mies oikeasti, varmasti itse lapsia vai oliko kyseessä vahinko? 

Sikiö tunnistaa äänet ja puhutun kielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta? Tai onko mies jollain muulla tavalla alkanut ottamaan etäisyyttä raskauden/vauvavuoden aikana?



Eilen tilanne suretti erityisesti: valmistauduttiin vauvan tuloon laittamalla hoitopöytä ja autoon turvaistuin. Päivän päätteeksi mies oli ihan hiljainen eikä häneen saanut oikein kontaktia. Kertoi sitten lopulta, että on surullinen siitä, että hänen elämänsä on "tällaista". Ei osannut kertoa, millaista päivää olisi toivonut, mutta selkeästi nämä kotona valmistautumiset koki epämiellyttäväksi. Miten tässä tilanteessa voi häntä auttaa? vai pitääkö vaan keskittyä itseen ja vauvan hyvinvointiin? Huomaan stressaavani miehen tilannetta enemmän kuin esim. synnytystä... 

Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunoma

Monet miehet kypsyy vasta isäksi tultuaan. Tuo on juuri sellainen tilanne missä pojasta tulee mies. Ei pääsekään saunomaan heti sillä sekunnilla kun haluttaa. Varmasti teki hyvää se, että suutuit. Varmaan herätti miestä miettimään että mikä elämässä on oikeasti tärkeää. 

"Minun mieheni myös halusi yhdessä vaiheessa, että hän saisi "vanhan elämänsä" takaisin, kun ei voinut mennä kaverinsa luokse saunomaan lapsen synnyttyä. Suutuin silloin ihan kunnolla, eikä asiaan enää palattu. "

Miksi ei voinut? Osa vanhemmaksi kasvamista on juuri se että ne omat prioriteetit elämässä alkavat ihan omasta tahdosta muuttua, ei että joku muuttaa ne käskystä ja kiukuttelemalla. 

Näillä tiedoilla paha mennä sanomaan, mitä miehen päässä liikkuu. 

Kyllähän naisen olemus muuttuu muutenkin raskauden aikana, kun estrogeenitasot raketoivat ja vauva ottaa kehon ja aivot hallintaansa.

Ja mies on tuossa kaikessa ulkopuolinen, ellei häntä erittäin keinotekoisesti siihen osallisteta.

Iso osa suomalaisista miehistä ottaa ne lapset ja jättää vaimon.

Itse tuon kerran läpi käyneenä en suostuisi enää perustamaan perhettä miehen kanssa. Siemenen voisin ottaa, mutta sitä aikuislasta en haluaisi omistelemaan lapsia tai loisimaan äitiyteen. Kuulostaa karulta, mutta parisuhteetkin ovat käytännössä sitä, että mies loisii naisen emotionaalisessa energiassa, eikä tuo edes enempää rahaa pöytään. Sitten alkaa käyttäytyä kuin idiootti, kun se lapsi viimein tulee, paskoo kaiken ja usein kuvioon tulee myös muita naisia.