Lue keskustelun säännöt.
Ovatko vanhemmat kateellisia vapaaehtoisesti lapsettomille (lapsivapaille) ?
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.
Mikä tarve sinulla on väkisin yrittää vääntää lapsettomuudesta niin negatiivista?
Eiköhän koko ketjun alkuperäinen idea ole vääntää lasten saamisesta negatiivista. 😂 Miksi lapsia saaneet olisivat erityisen kateellisia lapsettomille, sillä lapset ovat parasta mitä elämä voi tarjota?
Jos sulle lapset ovat parasta niin kaikille eivät ole ja se on ok, jokaisella on vapaus valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Minä olin vela yli 30 vuotiaaksi. Olin aivan varma että en halua lapsia koskaan. Mutta...mieleni muuttui. Ja onneksi muuttuikin.
Sekin on ok. Mutta kai ymmärrät, että me sinua vanhemmat tiedämme, että olemme veloja loppuikämme ja allekirjoitamme oman päätöksemme elämämme loppuun asti?
En oikeastaan ymmärrä, kukaan ei näe tulevaisuuteen. Tätini kuoli 55 vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän katui sitä että oli ollut elämänsä vela.
Vierailija kirjoitti:
En ja ei ole. Outo kysymys.
Miksi se on outo? Tutkimusten mukaan jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta. Se on todellinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Minä olin vela yli 30 vuotiaaksi. Olin aivan varma että en halua lapsia koskaan. Mutta...mieleni muuttui. Ja onneksi muuttuikin.
Sekin on ok. Mutta kai ymmärrät, että me sinua vanhemmat tiedämme, että olemme veloja loppuikämme ja allekirjoitamme oman päätöksemme elämämme loppuun asti?
En oikeastaan ymmärrä, kukaan ei näe tulevaisuuteen. Tätini kuoli 55 vuotiaana. Ennen kuolemaansa hän katui sitä että oli ollut elämänsä vela.
Parempi niin kuin että olisi jättänyt taakseen mahdollisesti vielä alaikäisen lapsen.
Ennemmin ne raskasta pikkulapsivaihetta elävät on kateellisia niille, joitten lapset on jo isoja kuin niille, joilla ei ole lapsia. Toki on niitäkin jotka katuu lapsiaan, mutta he on kyllä vähemmistöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse halusin yhden lapsen ja sain yhden lapsen. Jo melko nuorena. Olin 25-vuotias. Nyt lapsi on menossa yläkouluun, enkä kyllä ole kateellinen kenellekään. Hänestä on kasvanut aivan huipputyyppi, jonka kanssa viihdyn. Tehdään paljon asioita sekä kahdestaan, että perheenä.
Itse ihmettelen sitä, miten raivoisasti velat vetää kaikki mahdolliset lapsiperhe-elämän negatiiviset puolet näihin keskusteluihin. Valtaosa perheistä elää kuitenkin ihan tavallista elämää ilman näitä suuria vastoinkäymisiä ja se vaippa- ja valvomisrallikin on vain lyhyt aika elämässä. Toki ymmärrän, ettei kaikki siihen halua lähteä ja se heille sallittakoon. Mutta näiden keskustelujen veloista tulee mieleen lähinnä, että on traumoja, mielenterveysongelmia ja epävarmuutta omista valinnoista, kun pitää niin hyökkäävästi keskustella. Oikeassa elämässä tuntemani velat taas ovat ihan eri maata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin säälin lapsettomia. Ja näitä turhia kommentteja jostain välilihasta. 😂 Kyllä mulla on edelleen vyötärö, väliliha, rahaa ja mitä näitä nyt oli. Ja lapset on arvokkainta ja tärkeintä mitä mun elämässä on. Elämän ehtoopuolella ehkä moni vela saattaa katua ratkaisujaan. Siinä omassa itsekkäässä elämässä tuntuu siltä, ettei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen oman vapauden. Sitten kun olet neljän seinän sisällä vankina jossain hoitokodissa, niin on aikaa ajatella.
Mikä tarve sinulla on väkisin yrittää vääntää lapsettomuudesta niin negatiivista?
Eiköhän koko ketjun alkuperäinen idea ole vääntää lasten saamisesta negatiivista. 😂 Miksi lapsia saaneet olisivat erityisen kateellisia lapsettomille, sillä lapse
Jos sulle lapset ovat parasta niin kaikille eivät ole ja se on ok, jokaisella on vapaus valita.
Kyllä, mutta miksi kukaan olisi kateellinen lapsettomalle, jos on ihan itse halunnut lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Lähinnä säälin heitä, kun elämää pitää täyttää turhilla jutuilla ja sitten jotkut aivan mitättömät asiat tuntuvat niin tärkeiltä.
Kyllä mä monesti olin, en enää sen jälkeen, kun lapsi kasvoi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ja ei ole. Outo kysymys.
Miksi se on outo? Tutkimusten mukaan jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta. Se on todellinen ilmiö.
On se silti paljon vähemmän kuin mitä lapsettomat katuu lapsettomuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen valinnut lapsivapauden, kun katson lapsia hankkineita kavereitani. Lapsi on aikamoinen taakka vielä aikuisenakin.
Tarkoitatko tällä, että olet omille vanhemmillesi taakka?
Tottakai se on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen valinnut lapsivapauden, kun katson lapsia hankkineita kavereitani. Lapsi on aikamoinen taakka vielä aikuisenakin.
Tarkoitatko tällä, että olet omille vanhemmillesi taakka?
Kyllähän lapsi on vanhemmille aina taakka. Ei ne pilttiruoat mene suuhun itsestään eikä vaipat vaihdu ajatuksen voimalla. Eikä robotti herää yöllä lasta nukuttamaan kun se itkee. Ja joku ihminen sen synnytyksenkin on kärsinyt. Sitten jos lapsella on vielä erityistarpeita niin se tekee arjesta haastavampaa. Kaikista näistä pitää maksaa hintaa, on se sitten omat voimavarat, (mielen)terveys, raha jne
Toki jos on itse etuoikeutetusta asemasta eli hyvätuloinen perhe, terveet lapset, varmat työpaikat, ei työttömyyden uhkaa, hyvät parisuhteet heti nuorena, hyvä koulumenestys, hyvät kaveripiirit, hyvät harrastukset, hyvä asuinalue jne. niin silloin voi olla vaikeaa ymmärtää perheitä, joilla ei ole näitä asioita.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Itse halusin yhden lapsen ja sain yhden lapsen. Jo melko nuorena. Olin 25-vuotias. Nyt lapsi on menossa yläkouluun, enkä kyllä ole kateellinen kenellekään. Hänestä on kasvanut aivan huipputyyppi, jonka kanssa viihdyn. Tehdään paljon asioita sekä kahdestaan, että perheenä.
Itse ihmettelen sitä, miten raivoisasti velat vetää kaikki mahdolliset lapsiperhe-elämän negatiiviset puolet näihin keskusteluihin. Valtaosa perheistä elää kuitenkin ihan tavallista elämää ilman näitä suuria vastoinkäymisiä ja se vaippa- ja valvomisrallikin on vain lyhyt aika elämässä. Toki ymmärrän, ettei kaikki siihen halua lähteä ja se heille sallittakoon. Mutta näiden keskustelujen veloista tulee mieleen lähinnä, että on traumoja, mielenterveysongelmia ja epävarmuutta omista valinnoista, kun pitää niin hyökkäävästi keskustella. Oikeassa elämässä tuntemani velat taas ovat ihan eri maata.
"Mutta näiden keskustelujen veloista tulee mieleen lähinnä, että on traumoja, mielenterveysongelmia ja epävarmuutta omista valinnoista, kun pitää niin hyökkäävästi keskustella. Oikeassa elämässä tuntemani velat taas ovat ihan eri maata."
Sama koskee lapsellisia. Valinnoistaan epävarmat käyttäytyvät noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi osaa 10-vuotiaana puhua ihan normaalisti, noista parikymppisistä nyt puhumattakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ja ei ole. Outo kysymys.
Miksi se on outo? Tutkimusten mukaan jopa 20% vanhemmista katuu vanhemmuutta. Se on todellinen ilmiö.
On se silti paljon vähemmän kuin mitä lapsettomat katuu lapsettomuuttaan.
Lapsettomat voi katua, koska lapsettomilla on lapsitoive.
Mutta tässä ketjussa puhuttiin lapsivapaista = childfree = vapaaehtoisesti lapseton = ei halua koskaan lapsia.
Ihan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä äärettömän onnellinen, että olen valinnut lapsivapauden, kun katson lapsia hankkineita kavereitani. Lapsi on aikamoinen taakka vielä aikuisenakin.
Tarkoitatko tällä, että olet omille vanhemmillesi taakka?
Jos vanhempasi halusivat olla lääkäreitä ja asua kerrostalossa niin sinäkin tietysti haluat näitä täysin samoja asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kokevat, että velat eivät hyväksy heidän lapsiaan (=heitä itseään, koska lapset=vanhemmat) ja siksi he raivokkaasti vihaavat veloja. Koiraihmisvelat voivat tämän ymmärtää, koska jos et hyväksy koiraa, et hyväksy ihmistä. Silloin ei tavata ja välit ovat mennyttä. Ihmiset kokevat, että heidät tulee hyväksyä kokonaisina.
Minulle on yksi lysti haluaako joku lapsia vai ei. Ja palstan ulkopuolella velat ovat onneksi normaaleja ihmisiä, jotka eivät raivoisasti hauku lapsia tai lapsiperhe-elämää, joten on helppo kunnioittaa puolin ja toisin toisten elämää.
Täällä palstalla taas on lähinnä lapsivihaaja-veloja, jotka vetävät vaipat ja yövalvomiset joka keskusteluun ja keskustelevat harvinaisen aggressiivisesti. Herää kysymys, että ovatko oikeasti niin tyytyväisiä elämäänsä kuin väittävät, kun pitää tehdä siitä niin iso numero?
Me ollaan palstan ulkopuolella niitä mukavia veloja, jotka leikkivät lastenne kanssa kohteliaisuudesta. Emme tietenkään loukkaa lapsia tai vanhempia. Tällä palstalla kaikki ihmiset antavat tulla suoraa puhetta kaikissa ketjuissa. Vanhemmat ovat palstalla lähinnä raivotautisia. Silti harva heistä on sellainen normielämässä, vaikka olisi 5min. sitten kirjoittanut palstalle sylki suusta korskuen. Täällä usein kysytään suoraan ja suoraan myös vastataan. Senhän me tiedämme, että vaipat ja yövalvomiset ovat vanhemmille raskasta aikaa, sen he muistavat kertoa aina. Heidän väsymisensä kun on niin paljon pahempaa, kuin velan, joka kärsii unettomuudesta, sairauksista jne. Silloin vanhempien elämä on tragedia :p
Vierailija kirjoitti:
Itse halusin yhden lapsen ja sain yhden lapsen. Jo melko nuorena. Olin 25-vuotias. Nyt lapsi on menossa yläkouluun, enkä kyllä ole kateellinen kenellekään. Hänestä on kasvanut aivan huipputyyppi, jonka kanssa viihdyn. Tehdään paljon asioita sekä kahdestaan, että perheenä.
Itse ihmettelen sitä, miten raivoisasti velat vetää kaikki mahdolliset lapsiperhe-elämän negatiiviset puolet näihin keskusteluihin. Valtaosa perheistä elää kuitenkin ihan tavallista elämää ilman näitä suuria vastoinkäymisiä ja se vaippa- ja valvomisrallikin on vain lyhyt aika elämässä. Toki ymmärrän, ettei kaikki siihen halua lähteä ja se heille sallittakoon. Mutta näiden keskustelujen veloista tulee mieleen lähinnä, että on traumoja, mielenterveysongelmia ja epävarmuutta omista valinnoista, kun pitää niin hyökkäävästi keskustella. Oikeassa elämässä tuntemani velat taas ovat ihan eri maata.
Aivan sama huomio lasten vanhemmista tällä palstalla.
Tämä on tabu-asia, että lasten kasvattaminen aikuiseksi todellakin muuttaa ihmisen näkemystä syvemmäksi ja kasvattaa aikuisemmaksi (ei kaikkia tosin, mutta isoa osaa). Lapsettomat näihin aina vänkäävät (miksi? eikö valinnan pitänyt olla sopiva ja hyvä, eli miksi jänkätä?), että kyllä muutkin elämänkokemukset kasvattavat. Se on tietenkin totta, mutta ne sámat muut vaikuttavat myös lapsiperheiden vanhempiin. Ainoa lienee se, että ei ole vapaa-aikaa niin paljon, ei vastuuta pienistä ihmisistä, ei ehdi välttämättä kehittyä ammatissa tai tieteessä...Kyseessä ei ole mikään kilpailu ja kaikki elämät ovat hyviä. En ymmärrä, miksi lapsettomien pitää väkisin kieltää tuo, että vastuu lapsista koulii ihmistä väistämättä.
On eri asia kyykätä vuosia toisen ehdoilla ja nöyryä siihen (unettomuuteen, vapaa-ajan puutteeseen jne.) kuin älylliset teoreettisesti vain ulkoapäin ymmärtää, että se on raskasta ja kasvattavaa. Asian todellinen kokeminen ja kokemisen ajattelu ovat aivan eri asioita.
Tarkoitatko tällä, että olet omille vanhemmillesi taakka?