Mies haluaa lapsen, muttei ymmärrä mihin ryhtyy
Mieheni haluaa ehdottomasti lapsia. Itseäni mietityttää, miten vanhemmuuden vastuut ja tehtävät jakautuisivat suhteessamme.
Mieheni on ainoa lapsi, eikä hän ole ollut koskaan tekemisissä minkään ikäisten lasten kanssa. Hän kuvailee lasten saamista asiaksi, joka vaan kuuluu elämään ja jonka kaikki sukupolvet ennen häntäkin ovat tehneet. Minulla on liuta sisaruksia ja lisäksi kokemusta sukulaisten ja kavereiden lasten hoitamisesta aivan vauvaiästä alkaen. Itse olen nähnyt vanhemmuuden kuormittavat puolet enkä ole varma, onko minusta siihen.
Minua huolettaa, ettei mieheni keksi henkilökohtaisia syitä haluta lapsia, vaan lähestyy asiaa enemmänkin yhteiskunnalliselta kannalta. Pelkään, ettei hän ymmärrä, mitä kaikkea lapsi tuo mukanaan ja miten se sitouttaa. Lisäksi arvelen, että päävastuu vanhemmuudesta ja lapsenhoitotehtävistä kallistuisi minulle, koska mieheni ei tiedä lapsista mitään ja on jo todennut, miten kätevää on, että minä sen sijaan osaan toimia lasten kanssa.
Jos hankin lapsia, haluan ehdottomasti että molemmat vanhemmat osallistuvat yhtäläisesti ja tasapuolisesti. Miten sellaiseen päästään, jos lähtöasetelma on se, että puolisoiden valmiudet ja osaaminen on mahdollisesti hyvinkin eri tasoilla? Kärjistäen: miten estää "vähemmän osaavaa" vanhempaa delegoimasta vastuita "enemmän osaavalle", ja toisaalta itse enemmän osaavana olemaan puuttumatta, antaa toisen opetella ja sietää sitä, että osaisi itse tehdä paremmin?
Voisin kuvitella, että muutkin naiset ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa. Kaipaan vertaistukea, näkökulmia, vinkkejä, varoituksia, mitä vaan.
Kommentit (76)
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus. Silloin asiaan suhtaudutaan vakavammin.
- Vähintään muutama kerta vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus, koska tilanteet voivat muuttua.
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin, jotta saadaan ulkopuolinen näkemys.
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen, jossa voi arvioida omia taitoja ja saada palautetta.
- Kummatkin kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Jos puoliso ei halua sitoutua edes näihin, miten voi olla sitoutumista 18v kasvatustehtävään, ja joka todennäköisesti jatkuu myös yli 20-vuotiaaksi asti esim. rahallisen tuen yms. muodossa?
Jos näistä ei sovita etukäteen niin riskinä on että ongelmat räjähtää esille jälkikäteen. Kuka sellaista haluaa vapaaehtoisesti kun ne voi välttää järkevällä suunnittelulla?
Toisessa ketjussa just sanoin että naiset haluaa komean miehen ja ehkä lapsia mutta mies ei ota sitten vastuuta lastenhoidosta ja kotitöistä vaan nainen joutuu yksin tekemään kaiken. Älä nyt vaan ala tekee niitä lapsia ennen kun mies ymmärtää miten suuri työ on tehdä kotitöitä ja hoitaa sitä lasta. Ettet jää sitten yksin tekemään niitä.
Lähetä mies minun luonani käymään. Ties vaikka meidän molempien toive toteutuisi - siis minun ja miehesi.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus. Silloin asiaan suhtaudutaan vakavammin.
- Vähintään muutama kerta vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus, koska tilanteet voivat muuttua.
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin, jotta saadaan ulkopuolinen näkemys.
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen, jossa voi arvioida omia taitoja ja saada palautetta.
- Kummatkin kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Mitä psykoterapia auttaa, jos lähtötilanne on noin huono ja yhteensopimaton?
Minä en viitsi Vanhanapiikana antaa lapsi enkä muitakaan ohjeita kun en tiedä alueiueista hevonveetä . 🤣🤣🤣
Naisen ei kannata alkaa lapsen tekoon ennen kuin on valmis hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta 18 v ja yksin.
Moni ajattelee, että hyvinhän tämä käy kun on kaksi huoltajaa, mutta tilastot kertovat toista. Ongelmat ja avioero ovat tavallisempia seurauksia kuin onnellinen yhteiselämä.
Ikävä kyllä
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet pelkkä trolli, 0/5.
Olen taas se sama läski Vanhapiika. Mäskytän ihan paskaa.
Jos haluaa sitoutua lapsen kasvatukseen 18 vuodeksi niin ei psykoterapiaan osallistuminen ennen raskautta pitäisi olla ongelma. Siinähän se selviää onko soveltuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei kannata alkaa lapsen tekoon ennen kuin on valmis hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta 18 v ja yksin.
Moni ajattelee, että hyvinhän tämä käy kun on kaksi huoltajaa, mutta tilastot kertovat toista. Ongelmat ja avioero ovat tavallisempia seurauksia kuin onnellinen yhteiselämä.
Ikävä kyllä
Paraskin sanoja Vanhapiika. ....
Luota vaistoihisi äläkä tee lapsia tuon miehen kanssa. Monet naiset eivät välitä tai huomaa varoituksia ja joutuvat lopulta hoitamaan lapsen ja kodin ihan itse. Moni mies haluaa lapsen statuksen takia ei sen takia että haluaisi oikeasti lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Naisen ei kannata alkaa lapsen tekoon ennen kuin on valmis hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta 18 v ja yksin.
Moni ajattelee, että hyvinhän tämä käy kun on kaksi huoltajaa, mutta tilastot kertovat toista. Ongelmat ja avioero ovat tavallisempia seurauksia kuin onnellinen yhteiselämä.
Ikävä kyllä
Tohon tilanteeseen pääsee vain panostamalla uraan. Ja sitten ne lapset jääkin tekemättä. 😁
No niinhän siitä tulee käymään että vauvan ja taaperon hoito (= ne rankimmat vuodet) tulevat jäämään sinun kontollesi. Mies ei siitä sinappikoneesta tule olemaan kiinnostunut näillä hänen lähtökohdilla ja syillä joilla hän on lasta hankkimassa/haluaa. Mies saattaa kiinnostua lapsesta sitten kun sen kanssa voi keskustella hyvin eikä se koko ajan kitise. Voi olla että olette tähän mennessä jo eronneetkin. Sinun uusi pariutumisesi tulee olemaan hieman hankalampaa kun sulla on jo lapsi.
Eli ota tuo huomioon ja mieti mitkä on sun resurssit lapsenhankitaprosessiin.
Miten mies noin yleisesti hoitaa asioita, niitä yhteisiä, ei pelkästään omiaan?
Ihmiset tulee vanhemmaksi monenlaisista lähtökohdista ja silti moni "onnistuu". En nyt lähtisi suoraan siitä, että ihan tuhoon tuomittu ajatus, kun olette erilaisilla taustoilla liikkeellä. Mikään ei estä miestä opettelemaan isyyttä, eikä mikään estä sinua antamasta siihen mahdollisuuksia osaavampana osapuolena. Se on vaan päätöksestä kiinni ja tämä asia kannattaa ja pitääkin keskustella auki ennen kuin edes ryhdytte yrittämään mitään lasta. Ehkä enemmän miettisin sitä, minkälainen suhde teillä on nyt. Jakautuvatko asiat kahdestaan ollessa tasapuolisesti ja onko teillä nyt jo tuollaisia "osaavampi tekee, toinen ei edes yritä"-tyyppisiä käyttäytymismalleja. Se on enemmän se, minkä pohjalta lähdetään lapsiperhettä perustamaan eikä niinkään se, kumpi on ollut enemmän tekemisissä lasten kanssa menneisyydessään.
Onko mies lupautunut pitämään puolet vanhempainvapaista? Oletko tähdentänyt hänelle, että se on sitten oikeasti pidettävä ja sinun on päästävä töihin?
Laita vauvan itkua herätysääneksi ja laita se soimaan parin tunnin välein yössä. Testaa vaikka nyt aluksi viikon verran, jaksaako mies nousta.
Se onkin hyvä haluta lapsia, kun nainen kuitenkin on se joka laittaa vartalonsa, mielenterveytensä ja henkensä alttiiksi.
Lisäksi vaikka kuinka lupaillaan, että homma menee puoliksi, niin onpa kumma kun kuitenkin ne miehen menot on ilmoitusasia ja sovituista säännöistä saa vääntää.
Joten älä tee lasta jos et itse oikeasti halua.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin hyvä haluta lapsia, kun nainen kuitenkin on se joka laittaa vartalonsa, mielenterveytensä ja henkensä alttiiksi.
Lisäksi vaikka kuinka lupaillaan, että homma menee puoliksi, niin onpa kumma kun kuitenkin ne miehen menot on ilmoitusasia ja sovituista säännöistä saa vääntää.
Joten älä tee lasta jos et itse oikeasti halua.
Unohdit rahan.
Valitettavasti miehesi ei kuulosta sellaiselta mieheltä jonka kanssa naisen kannattaisi lisääntyä. Näillä tiedoilla itse passaisin jos en tarvittaessa olisi valmis kantamaan vastuuta yksin lapsista vaikka yh:na.