Lue keskustelun säännöt.
Stressi päiväkoti-ikäisen kavereista
23.04.2025 |
Olenko ainut vanhempi, joka kokee jatkuvaa jännitettä / stressiä / huolta päiväkoti-ikäisen lapsen kavereista? Kun vien lapsen päiväkotiin, tarkkailen, miten muut lapset ottavat hänet vastaan, jättävätkö ulkopuolelle, ignooraavatko, pyytävätkö leikkeihin, kuuntelen herkällä korvalla, keitä kutsuvat synttäreilleen jne.
Ongelmaa ei ollut, kun lapsi oli ihan pieni, mutta nyt 4-5-vuotiaana tilanne on jollain tapaa kärjistynyt, lapset ryhmäytyvät helpolla ja mukaan on vaikeampi päästä.
Kannan jatkuvaa huolta, vaikka mitään konkreettista pahaa ei ole sattunut. Ahdistavaa! Muita kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Mitä pk:n aikuiset ovat aiheesta sanoneet? Täällä nepsypiirteinen lapsi jolla oli pienempänä vaikeuksia kaverisuhteissa mutta alkoivat sitten kuitenkin sujua ihan ok, ainakin toistaiseksi, eli älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Mikä lapsella haasteena asiassa mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa mennä jutteleen psykologin kanssa tuosta, ei tuo normaalia ole. Lapsikin kärsii kun vaistoaa että äiti on vauhko.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pk:n aikuiset ovat aiheesta sanoneet? Täällä nepsypiirteinen lapsi jolla oli pienempänä vaikeuksia kaverisuhteissa mutta alkoivat sitten kuitenkin sujua ihan ok, ainakin toistaiseksi, eli älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Mikä lapsella haasteena asiassa mielestäsi?
Aikuiset ovat sanoneet, että lapsi menee rohkeasti toisten luokse ja osallistuu leikkeihin, mutta lapsi itse toisinaan mainitsee jäävänsä ulkopuolelle, häntä juostaan karkuun jne. Eli omat ja lapsen havainnot eivät aina täysin vastaa päiväkodin positiivisinta kuvaa. Lapsi on suhteellisen arka ja herkkä, tiedä sitten onko nepsytaipumusta. Toivoisin, että löytäisi omankaltaista seuraa, mutta muut lapset ovat poikkeuksellisen hurjia hänelle.
Kiitos positiivisesta ja kannustavasta viestistä!
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa mennä jutteleen psykologin kanssa tuosta, ei tuo normaalia ole. Lapsikin kärsii kun vaistoaa että äiti on vauhko.
En ole lainkaan vauhko, enkä edes äiti. Olisiko aiheen pohtia omaa luetunymmärtämistä tai toisaalta sitä, mikä saa kirjoittamaan toisesta tuolla tavoin.
Olin ihan samanlainen kun lapsi oli pieni. Olin huolissani, koska lapsi oli arka ja ujo, eikä mennyt mukaan muiden touhuihin. Eskarissa alkoi rohkaistua ja saada kavereita. Ja nyt on reipas 16- vuotias jääkiekkoilija, jolla todella iso kaveripiiri. Tsemppiä siis! Itse järjestelin vapaa-ajalle leikkitreffejä ja yritin muutenkin tukea kaveriasioissa. Ajattelen, että tuossa iässä tärkeää myös touhuta paljon yhdessä lapsen kanssa; se tukee vuorovaikutustaitojen kehittymistä, eivät vain kaverisuhteet. Näitäkin tietysti harjoiteltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ihan samanlainen kun lapsi oli pieni. Olin huolissani, koska lapsi oli arka ja ujo, eikä mennyt mukaan muiden touhuihin. Eskarissa alkoi rohkaistua ja saada kavereita. Ja nyt on reipas 16- vuotias jääkiekkoilija, jolla todella iso kaveripiiri. Tsemppiä siis! Itse järjestelin vapaa-ajalle leikkitreffejä ja yritin muutenkin tukea kaveriasioissa. Ajattelen, että tuossa iässä tärkeää myös touhuta paljon yhdessä lapsen kanssa; se tukee vuorovaikutustaitojen kehittymistä, eivät vain kaverisuhteet. Näitäkin tietysti harjoiteltava.
Voi kiitos vastauksesta! Leikkitreffejä järjestelen ahkeraan ja järjestän aktiviteetteja lapsille, kutsun lapsen synttäreille lähes kaikki päiväkodista, on useampaa harrastusta jne. Kavereita on mutta enemmän päiväkodin ulkopuolella.
Mielenkiinnosta kysyn: onko lapsellasi vielä päiväkotikavereita tallella vai onko kaverit myöhäisemmältä ajalta? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ihan samanlainen kun lapsi oli pieni. Olin huolissani, koska lapsi oli arka ja ujo, eikä mennyt mukaan muiden touhuihin. Eskarissa alkoi rohkaistua ja saada kavereita. Ja nyt on reipas 16- vuotias jääkiekkoilija, jolla todella iso kaveripiiri. Tsemppiä siis! Itse järjestelin vapaa-ajalle leikkitreffejä ja yritin muutenkin tukea kaveriasioissa. Ajattelen, että tuossa iässä tärkeää myös touhuta paljon yhdessä lapsen kanssa; se tukee vuorovaikutustaitojen kehittymistä, eivät vain kaverisuhteet. Näitäkin tietysti harjoiteltava.
Voi kiitos vastauksesta! Leikkitreffejä järjestelen ahkeraan ja järjestän aktiviteetteja lapsille, kutsun lapsen synttäreille lähes kaikki päiväkodista, on useampaa harrastusta jne. Kavereita on mutta enemmän päiväkodin ulkopuolella.
Mielenkiinnosta kysyn: onko lapsellasi vielä päiväkotikavereita tallella vai onko kaverit myöhäisemmältä
Useampi harrastus pk-ikäisellä? Teet hänestä neuroottisen. Äläkä ohjaile lasten leikkejä.
Ei ihme, jos lapset oi huonosti. Relaa ja elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikea gurlingmamma.
Opettelisit sinäkin kirjoittamaan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ihan samanlainen kun lapsi oli pieni. Olin huolissani, koska lapsi oli arka ja ujo, eikä mennyt mukaan muiden touhuihin. Eskarissa alkoi rohkaistua ja saada kavereita. Ja nyt on reipas 16- vuotias jääkiekkoilija, jolla todella iso kaveripiiri. Tsemppiä siis! Itse järjestelin vapaa-ajalle leikkitreffejä ja yritin muutenkin tukea kaveriasioissa. Ajattelen, että tuossa iässä tärkeää myös touhuta paljon yhdessä lapsen kanssa; se tukee vuorovaikutustaitojen kehittymistä, eivät vain kaverisuhteet. Näitäkin tietysti harjoiteltava.
Voi kiitos vastauksesta! Leikkitreffejä järjestelen ahkeraan ja järjestän aktiviteetteja lapsille, kutsun lapsen synttäreille lähes kaikki päiväkodista, on useampaa harrastusta jne. Kavereita on mutta enemmän päiväkodin ulkopuolella.
Mielenkiinnosta kysyn: onko lapsellasi vielä päiväkotikav
Juu, useampi harrastus on lapsella, hän harrastaa muskaria ja jalkapalloa. Rakastaa molempia. Kumman suosittelisit lopettamaan?
Vierailija kirjoitti:
Oikea gurlingmamma.
Et osaa englantia etkä ymmärrä curling-termin käyttöä. How lovely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo jo liiallista. Kun et voi tuohon juuri yhtään vaikuttaa, säästät itseäsi, kun luovut olemattomasta kontrollista. Tota tapahtuu ihan kaikissa päiväkodeissa ja kouluissa, myös työelämässä. Kaikki ei aina pääse leikkiin mukaan, on kuppikuntia jne. Pääsääntöisesti asiat taitavat kuitenkin mennä hyvin. Kannattaa hyväksyä, että et voi suojella lasta kaikilta ikäviltä tilanteilta.
Päiväkodissa hankitut kaverisuhteet eivät yleensä jatku loppuelämää ellei sitten satuta samalle luokalle kouluun. Usein päiväkodista mennään moneen eri kouluun ja siinä kohtaa myös muutetaan paljon. Omista lapsistani vain toisella on edelleen yhteys yhteen päiväkotikaveriin ja vain siksi, että olivat samalla luokalla koko alakoulun. Yleensä ne syvemmät ystävyyssuhteet solmitaan alakoulussa. Tämä nyt kahden aikuiseksi kasvaneen lapsen perusteella tehty johtopäätös. Eli en olisi huolissani, jos lasta ei kiusata pk:saa. Siellähän on hoitajilla kaikki mahdollisuudet auttaa kaverisuhteiden luomisessa. Toisaalta ulkopuolelle jäämisen kokemus silloin tällöin ei ole vaarallista. Se on ihan normaalia ja aikuisen tehtävä on rohkaista lasta ja auttaa vaikeuksien yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu asiasta päiväkodin hoitajille. Meillä hoitajat ryhmäyttivät ryhmää ja se auttoi. Lapsi sai kavereita.
Olisi tärkeintä ettei kiusata tai ole mitään pahaa siellä. Oli se lapsi tai aikuinen. Ei kaikilla toimi muisti edes kovin pienenä kaikissa asioissa, asiat vielä unohtuvat, eikä välitä onko kavereita tai koko ajan (joku sanoo jotain joskus), ei jää pysyviä kavereita usein sieltä. Kouluikäisenä vasta. Aikuinen jotenkin luulee että sen ikäinen muistaa ja toimii kuin aikuinen, näin ei ole. Vanhempi on varmaan lasta suojeleva ja toivoo että kaikki menee hyvin. Ei 80-luvulla tarhat olleet mitään hyviä paikkoja ja aikuisissa oli ongelmia.
Lapsi ei ole vielä päiväkodissa, mutta pelkään juuri samaa. Kerhossa hän käy, mutta siellä touhuaa pääasiassa yksin tai ohjaajan kanssa. Lapsi ei itse vielä ole kaivannut kavereita, mikä ilmeisesti onkin normaalia alle 3-vuotiaalle.
Äidit, koittakaa nyt rentoutua. Miten teillä riittää aikaa jäädä tarkkailemaan, miten muut lapset ottavat lapsenne päiväkodissa vastaan?
Kaikki asiat eivät yleensä suju lapsen kanssa ongelmitta. Etukäteen ei kannata murehtia. Sitten, kun jotain tulee eteen, niihin puututaan.
Mulla on yksi lapsi. Kun hän oli pieni, pidin tärkeänä mennä joka päivä hänen kanssaan ulos leikkimään. Sinne alkoi pikku hiljaa kerääntyä lähitaloista muitakin lapsia vanhempineen. Siinä tutustuin itse muihin vanhempiin ja lapset toisiinsa. Näin oma ainokaiseni oppi aivan luontaisesti sosiaalisuutta eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia löytää kavereita eri puistoissa, päiväkodissa tai parissa eri koulussa. Nyt hän on ripari-iässä ja senkin käy eri porukassa kuin lähimmät kaverinsa eikä tykkää yhtään pahaa. Mielestäni tärkeintä on, että vanhempi riittävästi altistaa lasta sosiaalisille tilanteille, mutta ei ala liiaksi ohjailemaan niitä. Lapset osaavat ja oppivat itsekin aika paljon, kun heihin luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi. Kun hän oli pieni, pidin tärkeänä mennä joka päivä hänen kanssaan ulos leikkimään. Sinne alkoi pikku hiljaa kerääntyä lähitaloista muitakin lapsia vanhempineen. Siinä tutustuin itse muihin vanhempiin ja lapset toisiinsa. Näin oma ainokaiseni oppi aivan luontaisesti sosiaalisuutta eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia löytää kavereita eri puistoissa, päiväkodissa tai parissa eri koulussa. Nyt hän on ripari-iässä ja senkin käy eri porukassa kuin lähimmät kaverinsa eikä tykkää yhtään pahaa. Mielestäni tärkeintä on, että vanhempi riittävästi altistaa lasta sosiaalisille tilanteille, mutta ei ala liiaksi ohjailemaan niitä. Lapset osaavat ja oppivat itsekin aika paljon, kun heihin luottaa.
Yhden lapsen kokemuksella voi olla vaikea hahmottaa, että lapsilla on erilaisia temperamentteja. Osalla on enemmän vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa kuin toisilla. Voi olla arkuutta, herkkyyttä, ylivilkkautta, lievää autismia ym. Eikä heidän vanhempiaan auta se, että joku yrittää ylentää itseään muiden ongelmien kustannuksella.
Isoja ongelmia tiedossa, ap.