Lue keskustelun säännöt.
Stressi päiväkoti-ikäisen kavereista
23.04.2025 |
Olenko ainut vanhempi, joka kokee jatkuvaa jännitettä / stressiä / huolta päiväkoti-ikäisen lapsen kavereista? Kun vien lapsen päiväkotiin, tarkkailen, miten muut lapset ottavat hänet vastaan, jättävätkö ulkopuolelle, ignooraavatko, pyytävätkö leikkeihin, kuuntelen herkällä korvalla, keitä kutsuvat synttäreilleen jne.
Ongelmaa ei ollut, kun lapsi oli ihan pieni, mutta nyt 4-5-vuotiaana tilanne on jollain tapaa kärjistynyt, lapset ryhmäytyvät helpolla ja mukaan on vaikeampi päästä.
Kannan jatkuvaa huolta, vaikka mitään konkreettista pahaa ei ole sattunut. Ahdistavaa! Muita kohtalotovereita?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi lapsi. Kun hän oli pieni, pidin tärkeänä mennä joka päivä hänen kanssaan ulos leikkimään. Sinne alkoi pikku hiljaa kerääntyä lähitaloista muitakin lapsia vanhempineen. Siinä tutustuin itse muihin vanhempiin ja lapset toisiinsa. Näin oma ainokaiseni oppi aivan luontaisesti sosiaalisuutta eikä hänellä ole ollut mitään vaikeuksia löytää kavereita eri puistoissa, päiväkodissa tai parissa eri koulussa. Nyt hän on ripari-iässä ja senkin käy eri porukassa kuin lähimmät kaverinsa eikä tykkää yhtään pahaa. Mielestäni tärkeintä on, että vanhempi riittävästi altistaa lasta sosiaalisille tilanteille, mutta ei ala liiaksi ohjailemaan niitä. Lapset osaavat ja oppivat itsekin aika paljon, kun heihin luottaa.
Yhden lapsen kokemuksella voi olla vaikea hahmottaa, että lapsilla on erilaisia temperamentteja. Osalla on enemmän vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa k
En ole ylentänyt yhtään mitään. Sanoin, että minulla on yksi lapsi. Se ei kuitenkaan kerro kaikkea kokemustani lapsista. Olen mm. ollut päiväkodissa töissä ja ihan siellä omalla pihallakin tutustuttiin monenlaisiin lapsiin, diagnooseilla ja ilman. Yleinen havaintoni oli, että kaikenlaiset lapset persoonasta huolimatta siinä sosiaalistuivat, kun kaiket päivät keskenään leikkivät. Yleensä ihmisten seura tekee hyvää kaikille, niin lapsille kuin aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on itse jäänyt lapsena paljon ulkopuolelle leikeistä tai kokenut suoranaista kiusaamista, niin omien lasten kanssa sitä pelkää ettei heillekin käy niin. Omat vaikeat kokemukset joutuu ikäänkuin kohtaamaan uudelleen, kun omat lapset ovat samassa iässä vaikkei heillä olisikaan vastaavia ongelmia. En tosin tiedä aloittajasta miten on, mutta tällainenkin tuli mieleen.