Lue keskustelun säännöt.
Illat yksin lasten kanssa, en kestä
22.04.2025 |
Miehen töiden takia olen kaikki arki-illat yksin lasten kanssa. Eskarilainen ja pari vuotta nuorempi tappelevat ja huutavat jatkuvasti. Jopa silloin, kun leikkivät yhdessä nätisti, meteli on korviahuumaava. Pihalla ei voida jatkuvasti olla, kun kotihommiakin olisi ja keskenään ei voi vielä jättää. Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. Oikeasti. En pääse koskaan minnekään ainakaan yksin. Isovanhemmat ottavat noin tunniksi kerrallaan max kerran viikossa.
Kommentit (157)
Miksi piti hankkia kakaroita kun et kerran kestä niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii onko niillä teidän lapsilla joku diagnoosi?
Mun mukulat ei ole aiheuttanut ongelmia kun oon ollut heidän kanssa milloin shoppailemassa, milloin jätskilööllä ja milloin vaikka missä.
Jos ei oo sun mukuloilla diagnoosia, niin kasvatus on teillä vanhemmilla mennyt päin honkia.
Ette voi jättää kasvatusta vaka-opettajille. Se kuuluu myös vanhemmille.
Hyvin menee että ukko murjottaa monta päivää kun on joutunut vkl viettämään aikaa omien lapsiensa kanssa.
Sinuna antaisin murjottaa ja tekisin saman joka vkl.
Hei ap, täällä 6- ja 2-vuotiaiden äiti. Onko teillä kavereita/tuttuja siinä lähellä, joiden kanssa voisi viettää yhdessä aikaa ulkona päiväkodin jälkeen jotta ilta lyhenisi? Mulle ainakin naapuriäidit on kullanarvoinen varaventtiili ja vertaistuki arjessa ja esim viikonloppuaamuisin. Katsovatko lapset Pikku Kakkosta? Entä onko sellaisia puuhia joissa aika kuluu hyvin ja sopu säilyy kohtalaisesti, esim pitkään kylpeminen? Sanot että yksin lasten kanssa minnekään lähteminen on rankkaa ja ymmärrän, mutta voittaisiko se kuitenkin välillä kotiolot? Kahvila tai kirppis nyt ei ehkä ole rentouttavin paikka lasten kanssa, mutta kirjasto, skeittipuisto tms? Onko teidän lapsilla mieluisia harrastuksia tai voisiko olla? Yritän keksiä tapoja, jolla kotona neljän seinän sisällä oloa olisi vähemmän. Jospa kuitenkin jättäisit kotityöt nyt mahdollisimman vähälle jos kotona olo ahdistaa. Onko teillä mahdollisuus tilata siivoojaa ja turvautua eineksiin? Mietin myös onko mahdollista että ainakin isompi lapsi olisi välillä illan kaverin luona leikkimässä, ja vastaavasti sitten kavereita välillä teillä? En itse pidä mahdottomana että tuon ikäiset pärjäisivät ainakin pian jo yksinkin kotipihalla, jos heitä voi tarkkailla vähän ikkunasta. Kohtahan isommalla on koulukin edessä. Tsemppiä, aikakin auttaa pian tuohon tilanteeseen mutta jospa tästä mun viestistä löytyisi myös mahdollisia ratkaisuja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiseksi kuvittelit tilanteen lapsia hankkiessanne?
Kuinkahan moni hankkii lapset pienellä ikäerolla ajatellen, että ovat sitten toisilleen kaverit, ja sitä myöten helpompaa myöhemmin kun keksivät keskenään leikkejä yms.
Ja lopputulos on sitten todellisuudessa aloituksen kaltainen.
Itselläni on sisarus pienellä ikäerolla, ja niin elävästi muistan ne jatkuvat riidat ja tappelut (ei tosiaankaan tullut meistä toisillemme kavereita missään vaiheessa), että ilman omatunnontuskia lapsilukuni on täsmälleen 1kpl.
Meillä kävi toisin. Sisarukset tulivat erinomaisesti toimeen keskenään. Osasivat olla riitelemättä. Yhdessä oltiin ja mentiin. Heillä on yhteisiä kavereita. Ikäeroa heillä on reilu vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatteko sanoa lapsille, että ei saa huutaa? Tuon ikäiset kyllä ymmärtää puhetta.
Ap etkö luota mieheesi? Vai eikö miehesi ole lasten isä?
Jos et voi jättää lapsia isänsä kanssa pariksi tunniksi keskenään, niin lasten isällä lienee jokin diagnoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menikö Porvoossa nyt sormi suuhun kun ei tule vastauksia kyssäreihin?
Vierailija kirjoitti:
Millaiseksi kuvittelit tilanteen lapsia hankkiessanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako sosiaalitoimen kautta apua teidän perheen palveluntarpeen kartoittamiseksi sossua käymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin jätät lapset ja miehen makaamaan kotiin keskenään ja lähdet omiin menoihisi.
Tänä viikonloppuna lähdin omiin menoihini ilmoitusluontoisesti ja nyt mies on murjottanut tästä jo monta päivää. En jaksa jatkuvasti tapella. On totta, että miehen työ on vaativampaa kuin minun, mutta en oikeasti jaksa olla vaan kotona 7 päivää viikossa. Lasten kanssa minnekään lähteminen yhden aikuisen voimin on hankalaa, yksi juoksee yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Miehen mielestä perheen aikuiset eivät tarvitse omia menoja edes viikoittain. Minä taas haluaisin käydä jossain kivassa kahvilassa, kaupoilla, museoissa tms. Perheen ei tarvitse tulla mukaan. Ihan kuin tuo suuttuisi siitä, jos minulla on kivaa.
Tuolle joka kysyi, miten ajateltiin perhe-elämää ennen lapsia. Meillä oli silloin eri työpaikat, isovanhemmat olivat terveempiä ja en osannut arvata, että meidän la
Eli oikeasti ongelma ei ole se, ettei mies jaksaisi lapsia hoitaa vaan se, ettei hän halua niitä hoitaa ja kostaa satunnaisenkin hoitovastuun päivien mykkäkoululla. Parisuhdeterapian paikka, jos ei suostu, niin eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäis perheesi kanssa päästä selkeästi tukipalveluiden piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Se ei monta kymppiä maksa kun otat jostain lastenhoitajan. Mut ehkä provoaloitus.
Onhan nykyään kaikki oikeutettuja päivähoitopaikkaankin, jota varhaiskasvatukseksi nykyään kutsutaan.
Tässähän puhuttiin illasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi piti hankkia kakaroita kun et kerran kestä niitä?
Siis mies ei kestä.
Vierailija kirjoitti:
Saako sosiaalitoimen kautta apua teidän perheen palveluntarpeen kartoittamiseksi sossua käymään?
Ei todellakaan tuhlata vähäisiä resursseja näihin perheisiin, joissa isä ei suostu hoitamaan lapsia. Ukko ruotuun.
Vierailija kirjoitti:
Ap etkö luota mieheesi? Vai eikö miehesi ole lasten isä?
Jos et voi jättää lapsia isänsä kanssa pariksi tunniksi keskenään, niin lasten isällä lienee jokin diagnoosi?
Etkö osaa lukea keskustelua? Mies ei halua hoitaa lapsiaan.
Ap onko sinulla tai miehelläsi tai teillä molemmilla jokin "sairaus" esim. adhd tai muu? Masennusta? Kommunikointivaikeuksiahan jo kerroitkin olevan. Mistä ne johtuu? Lievä autismi?
Onko mukuloilla jokin "sairaus"?
Kysyn kun eihän tuo tasapainoiselta perhe-elämältä kuulosta.
Onko mahdollista saada lapsille vuorohoitopaikaa päiväkodissa, jos toinen vanhemmista on iltatöissä jatkuvasti?
Perheneuvolasta voisit mahdollisesti (jos hyvät työntekijät) saada vinkkejä iltojen rauhoittamiseen. Ei ole normaalia, että lapset huutavat koko ajan kotonanikin. Se on opittu tapa, josta voi myös oppia pois. Ihan ensin voit kokeilla positiivisen palautteen voimaa; eli huomoit lapsia aina, kun käyttäytyvät toivotulla tavalla.
Voitko lähteä viikonloppuna vain yhden lapsen kanssa esim. taidenäyttelyyn ja jättää toisen lapsen isän kanssa kotiin? Lapsille tekee hyvää saada olla välillä kaksin äidin/isän kanssa.
Lasten käytös ei kyllä kuulosta terveeltä tai sitten he ovat huonosti kasvatettuja. Ota yhteys neuvolaan, jotta pääsette tutkimuksiin, missä mättää.
Ekana opetat nuo helvetinsikiösi olemaan huutamatta. Mikä helvetti sinua vaivaa?