Illat yksin lasten kanssa, en kestä
Miehen töiden takia olen kaikki arki-illat yksin lasten kanssa. Eskarilainen ja pari vuotta nuorempi tappelevat ja huutavat jatkuvasti. Jopa silloin, kun leikkivät yhdessä nätisti, meteli on korviahuumaava. Pihalla ei voida jatkuvasti olla, kun kotihommiakin olisi ja keskenään ei voi vielä jättää. Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. Oikeasti. En pääse koskaan minnekään ainakaan yksin. Isovanhemmat ottavat noin tunniksi kerrallaan max kerran viikossa.
Kommentit (157)
Kirjoitit ap: "Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. " Meinaatko ihan oikeasti, ettei mies päästä sinua omille asioille vlopun aikana edes pariksi kolmeksi tunniksi? Olisi todella kohtuutonta mieheltäsi kun sinä jo arki-iltoina niin paljon olet lasten kanssa. Hankala uskoa tuollaista. OTA OMA AIKASI, SINULLA ON SIIHEN OIKEUS!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toiset ovat aina, koska heillä ei ole vaihtoehtoa. Aloittajalla on mies."
Parempi vaihtoehto se on olla yksin lasten kanssa kuin katsella vapaamatkustajaa.
Tästä syystä moni on yh.
Ai nyt se palkkatöitä tekevä joka elättää porsivan emakon ja sen jälkikasvun on "vapaamatkustaja"
Joo, ruvetkaa yksinhuoltajiksi, päästäkää mies vapaaksi.
Siltä tarinan mies vaikuttaa. Vapaamatkustaja ukko makoilee vapaa-ajat kun nainen kokopäivätyönsä lisäksi yksin hoitaa lapset ja vapaamatkustaja.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit ap: "Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. " Meinaatko ihan oikeasti, ettei mies päästä sinua omille asioille vlopun aikana edes pariksi kolmeksi tunniksi? Olisi todella kohtuutonta mieheltäsi kun sinä jo arki-iltoina niin paljon olet lasten kanssa. Hankala uskoa tuollaista. OTA OMA AIKASI, SINULLA ON SIIHEN OIKEUS!
Olen samaa mieltä siitä, että eihän tämä tarina totta ole, vaan provoyritys saada yllytettyä vastakkain naiset vs miehet.
Nimittäin jos lasten isä ei paria tuntia viikossa jaksa ja halua olla lastensa kanssa ilman lasten äidin läsnäoloa, niin tervehän se mies ei ole.
Pitäisi tossa kohtaa jo myöntää, että hoitoon se mies on toimitettava, ellei sitten jokin lääkitystä vaativa sairaus ole jo hoidossa.
Että sellainen yritys Porvoon suunnasta tämä aloitus on.
Joo kuule samassa elämäntilassa olen ollut ja ne oli yksinäisiä vuosia. Mies teki lisäksi vielä reissutöitä eli asui Suomessa vaan silloin tällöin. Ja ei kyllä pahemmin meitä siellä kaipaillut. Itse jos soitin hänelle toisinaan kertoakseni meidän kuulumisia, se oli aina jossain kuppilassa kännissä kuin apina. En kauaa edes jaksanut soitella. Reissuhommat alkoivat, kun olimme lapsemme tehneet.
Myönnän etten rakentanut perhettä kaikista parhaimmalle pohjalle ja ehkä siksi sisulla väänsin nuo vuodet läpi. Nyt, melkein 15 vuotta myöhemmin, lapset on teinejä, yksi jopa aikuinen. Mulla oma työura ja miehellä omansa. Aloitin itse myös vuorotyöt ja laitoin miehen jakamaan vastuun. Yllättävän hyvin se on onnistunut, olin kyllä todella tiukkana että jos ei toimi, tämä suhde oli tässä. Mutta edelleen kannan syvällä sisimissäni katkeruutta noista vuosista, kun tein kaiken yksin. Me emme olleet tiimi, enkä saanut mieheltä koskaan tukea mihinkään. Muista tämä äläkä ole niin kuin minä ja katkeroidu. Tässä ollaan edelleen yhdessä, mutta kun miehellä paha paikka tulee, niin en tiedä jaksanko olla läsnä.
Mitä niinkun kuvittelit elämän olevan, kun lähditte lapsia hankkimaan?
20.03 kommenttiin
Olen nähnyt ja minulle on kerrottu samanlainen tilanne tuttavan arjesta.
Minä puolestani ratkaisin asian eroamalla 13 yhteisen vuoden jälkeen lastemme isästä. En antaisi itselleni anteeksi sitä, että olisin hyväksynyt vapamatkustajan huushollissani täysihoidossa hamaan tappiin saakka. Olisin siis ollut miehelle palvelushenkilökuntaa.
Nyt minulla on tekevä ja kätevä puoliso, joka ei kaihda kotihommia. Saman verran hoidetaan talouteen liittyviä asioita. Olisi kamalaa, jos vieläkin piikoisin sitä lasteni isää. Yökkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Täysin huvittava vinkki että nyt 4-veen kanssa pötköttelemään! Oletko viettänyt aikaa pienten lasten kanssa? Ei ne pötköttele 🤣<
Täällä oli sellainen kolmevuotias joka makasi pari tuntia lauleskellen vieressä, kun minä nukahdin päiväuniaikaan.
AP voi ihan hyvällä omalla tunnolla panna välillä television auki lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niinkun kuvittelit elämän olevan, kun lähditte lapsia hankkimaan?
Ei tuo ap vastaa. Ei oo vastannut pitkään aikaan, koska provoksi paljastui tää aloitus.
Yleisesti ottaen sitä kuvitellaan, että toinen vanhempi jaksaa ja haluaa olla lastensa kanssa edes pari tuntia viikossa yhdessä ilman lasten äidin läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toiset ovat aina, koska heillä ei ole vaihtoehtoa. Aloittajalla on mies."
Parempi vaihtoehto se on olla yksin lasten kanssa kuin katsella vapaamatkustajaa.
Tästä syystä moni on yh.
Jos kotona on turvallista, tuskin olisi parempi olla yksin. Taloudellisesti, lasten takia, ja usein tilanne paranee lasten kasvaessa parisuhteessakin. Ainakin kannattaa kokeilla parisuhdeterapiaa ennen vapaamatkustajasta eroamista.
Kuinka turvallista lasten on olla tyypin seurassa, joka ei jaksa eikä halua olla lastensa kanssa, kun lasten äiti käy jossain asioilla?
Lasten takia tuollainen toimintamalli on huono. Kokemusteni mukaan vapaamatkustaja ei muutu vanhemmitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kasvatettiin lapset niin ettei sisällä huudeta, juosta eikä tapella. Molemmilla vanhemmilla oli yksi vapaa-ilta/harrastus viikolla. Minä sain nukkua lauantai-aamulla pitkään jos halusin ja mies hoiti aamiaisen ym aamuhommat. Sunnuntai-aamuna taas mies nukkui. Ei tarvinnut riidellä kun molemmat hoiti hommansa. Mies hoiti suurimman osan lasten harrastuskuljetuksista ja minä hoidin silloin kaikessa rauhassa suurimman osan siivouksesta ja pyykeistä. Arki rullasi. Ja aina oli siistiä. Muksut opetettiin pienestä asti siivoamaan lelunsa itse ja ikätasoisestì osallistuivat kaikkeen arkeen.
Yksin ei ehdi ja jaksa kuin kaksi. Mulla 2 lasta, alle 2v ikäeroa ja joka ilta riitelevät. Muun ajan leikkii/sotkee. Miten sen huudon kieltää jos lapsi saa raivarit, ei mitenkään. Ja jos yksi vie harrastuksiin ja hoitaa kodin nikn jompikumpi jää tekemättä. Haluaisin itsekin joskus levätä.
Lapset nukkuu ajoissa, niin saa illalla hetken omaa aikaa, päiväunet voi käyttää myös omaan tekemiseen, ei koti hommiin, niitä voi tehdä myöhemmin kun lapset ovat hereillä, mun lapset ovat vauvasta asti olleet mukana kaikissa kotitöissä. Pari vuotta niin helpottaa jo kummasti kun lapset alkavat leikkiä enemmän yhdessä, eivätkä tarvitse aikuista ohjaa leikkiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toiset ovat aina, koska heillä ei ole vaihtoehtoa. Aloittajalla on mies."
Parempi vaihtoehto se on olla yksin lasten kanssa kuin katsella vapaamatkustajaa.
Tästä syystä moni on yh.
Ai nyt se palkkatöitä tekevä joka elättää porsivan emakon ja sen jälkikasvun on "vapaamatkustaja"
Joo, ruvetkaa yksinhuoltajiksi, päästäkää mies vapaaksi.
Etkö ymmärrä lukemaasi? Ap käy töissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä käyn täyspäivätöissä, töiden jälkeen haen lapset, hoidan kodin, kaupassakäynnit, lapset ja ruokahuollon. Jos se ei nyt aloituksesta tullut selväksi. Mies on osittain illat poissa pitkän työmatkan takia, eikä aamupäivisin ole erityisen paljon aikaa.
Ap
Ruokakuljetus kotiin, helppoa ja nopeaa einestä pahimpien vuosien yli, siivooja kotiin edes kerran kuussa, lastenhoitaja kotiin edes pari kertaa kuussa, leikkitreffejä kavereiden kanssa viikonloppuisin. Lapset aikaisin nukkumaan, luultavasti tottuvat kun aikansa vääntää.
Arvatenkin mies ei ole se joka tuon kaiken pistää tapahtumaan. Koska miehen pitää saada maata laiskana.
Mies käy töissä, nainen tässä laiskottelee
Nainen käy myös töissä ja hoitaa lapset. Eli mies laiskottelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen on hoidettava lapsia viikonloppuisin. Et yksinkertaisesti anna hänen rötvätä koko viikonloppua. Kun on kerran lapsia hommannut, ne pitää hoitaa, vaikka kävisi töissä.
Eli naisten mielestä mies ei ansaitse vapaapäiviä ollenkaan kun viikot tekee pitkää päivää töissä että perheellä olisi laskut maksettu ja katto päänpäällä ja viikonloput pitäisi toimia pelkästään lasten kanssa että äiti saa omaa aikaa? Miksi miehet ei saa omaa aikaa ollenkaan?
Molemmat ansaitsevat omaa aikaa. Viikossa on kaksi vapaapäivää, jolloin vuorotellaan. Tämä asia mietitään etukäteen. Pitää miestenkin ymmärtää se, että oma aika vähenee radikaalisti, kun lapsi tulee.
Ihan heitän tähän vaan sellaisen sivukommentin, että jos kerran miehellä on pitkät työmatkat, niin hänellähän periaatteessa on joka päivä enemmän omaa aikaa kuin ap:lla. Joo, se on työmatka, joka luultavasti kuluu autoa ajaen, mutta ainakin mulle se on aina ollut se hetki, jolloin saa rauhassa siirtyä työpäivästä kotielämään ja aamulla toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kasvatettiin lapset niin ettei sisällä huudeta, juosta eikä tapella. Molemmilla vanhemmilla oli yksi vapaa-ilta/harrastus viikolla. Minä sain nukkua lauantai-aamulla pitkään jos halusin ja mies hoiti aamiaisen ym aamuhommat. Sunnuntai-aamuna taas mies nukkui. Ei tarvinnut riidellä kun molemmat hoiti hommansa. Mies hoiti suurimman osan lasten harrastuskuljetuksista ja minä hoidin silloin kaikessa rauhassa suurimman osan siivouksesta ja pyykeistä. Arki rullasi. Ja aina oli siistiä. Muksut opetettiin pienestä asti siivoamaan lelunsa itse ja ikätasoisestì osallistuivat kaikkeen arkeen.
Yksin ei ehdi ja jaksa kuin kaksi. Mulla 2 lasta, alle 2v ikäeroa ja joka ilta riitelevät. Muun ajan leikkii/sotkee. Miten sen huudon kieltää jos lapsi saa raivarit, ei mitenkään. Ja jos yksi vie harrastuksiin ja hoitaa kodin nikn jompikumpi j
Lapset nukkuu ajoissa, niin saa illalla hetken omaa aikaa, päiväunet voi käyttää myös omaan tekemiseen, ei koti hommiin, niitä voi tehdä myöhemmin kun lapset ovat hereillä, mun lapset ovat vauvasta asti olleet mukana kaikissa kotitöissä. Pari vuotta niin helpottaa jo kummasti kun lapset alkavat leikkiä enemmän yhdessä, eivätkä tarvitse aikuista ohjaa leikkiä...
Tai voi olla, että edelleen tappelevat ja kiusaavat toisiaan.
Ei meistä sisarukseni kanssa tullut ikinä mitään kavereita pienestä ikäerosta huolimatta, vaan minun kiusaamiseni ja tahallinen ärsyttäminen jatkui aina ihan yli teini-iän.
Tyypillisesti tuli siis huoneeseeni häiritsemään ja haukkumaan aina siihen pisteeseen asti, kunnes suutuin ja huusin häipymään. Jolloin vanhemmat suuttuivat minulle, kun sillä tavalla toiselle huudan. Ja sisarus tietysti mairealla hymyllä, kun minä sain taas huudot. Että huutoa meillä tosiaan riitti vielä pitkällä teini-iässäkin.
"Tyypillisesti tuli siis huoneeseeni häiritsemään ja haukkumaan aina siihen pisteeseen asti,"
Harmi, että sun vanhemmat ei pitäneet järjestystä huushollissa.
Mut tuo huoneeseen tunkeutumisen olisi voinut ratkaista ovisäpillä. Säppi huoneen puolelle oveen, kun häirikkö ei muuten pysy poissa.
No täs ap tarinassa saa kokoajan omaa aikaa ja ap ei saa, vaikka painaa kokopäiväduunii.
Edelleen provon tarkoituksena on saada vastakkainasettelua nainen versus mies.