Illat yksin lasten kanssa, en kestä
Miehen töiden takia olen kaikki arki-illat yksin lasten kanssa. Eskarilainen ja pari vuotta nuorempi tappelevat ja huutavat jatkuvasti. Jopa silloin, kun leikkivät yhdessä nätisti, meteli on korviahuumaava. Pihalla ei voida jatkuvasti olla, kun kotihommiakin olisi ja keskenään ei voi vielä jättää. Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. Oikeasti. En pääse koskaan minnekään ainakaan yksin. Isovanhemmat ottavat noin tunniksi kerrallaan max kerran viikossa.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sietämätöntä kun lasten annetaan olla niin sietämättömiä. Miksi he huutavat ja riehuvat koko ajan? Ja miten voi olla mahdollista että he pitävät meteliä myös leikkiessään nätisti, kuten ap kirjoittaa? Ei ole normaalia.
Teillä on perhehelvetti. Tasapainoinen perhe-elämä ei ole sitä että toinen vanhemmista sinnittelee hampaat irvessä ja toivoo että lapset kasvaisivat mahdollisimman pian ja muuttaisivat kotoa pois.
Koska AP on ulkoistanut lasten kasvatuksen eikä kumpikaan jaksa kasvattaa lapsia.
Miksi sinä aloittajaa mollaat? Mikset lasten isää? Hänhän sen kasvatuksen yrittää ulkoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat ittees niskasta mieti aikoinaan kun oli 7 kakaraa ja töitä tehtiin aamusta iltaan. Kämppänä kaikille toimi se komeron kokoinen luukku eikä kodinkoneita ollut.
Ei tämä ole ollut kenellekään arkipäivää enää vuosikymmeniin. Nykyään lastensuojelu kyllä puuttuu, jos yrittää kasvattaa seitsemää lasta yksiössä. Vähän realismia nyt peliin.
Ja muutenkin ihan naurettavaa viitata joihinkin menneisiin aikoihin. Tai luulisi sen ukon jaksavan töiden perään katsoa lapsia, kun joskus tehtiin huomattavasti pidempää päivää fyysisesti raskaassa työssä ja lauantaikin oli työpäivä. Eli ihan lomaahan se on naputella jotain konetta 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.
Niin joo, mutta aloituksessa ap kertoo, että mies on illat töissä.
Jos pääsee töistä klo 21- 00, välisenä aikana, mies ei edes näe lapsia hereillä iltaisin. He ovat nukkumassa, kun isä tulee töistä.
Jatkuvia iltatöitä on mm. ravintola- logistiikka ja muussa autoliikeenteessä, siis tavallista enemmän.
Teollisuudessa- ja terveydenhuoltoaloilla, on kaksi-kolmivuorotyö, joissa työvuorot vaihtelevat.
Myös sähkö-pelastusalalla on vaihtelvat työvuorot. Useat siivoustyöt voidaan tehdä myös vain iltaisin.
Missä ap:n mies tekee duunia, kun hän on jatkuvasti kaikki ollat töissä?
Ap liioittelee. Ja muutoinkin koko aloitus vaikuttaa pelkältä trollilta.
Reissuhommissa ollaan esimerkiksi 12h töissä. Voidaan tehdä pitkää päivää esim ma-to
Mutta ap, vanhempi menee syksyllä kouluun. Pärjää jo tovin yksin. Nuoremman joudut mukaan varmaan ottaa kahvilaan tms. Mutta sinnittele vielä pari vuotta senkin kanssa niin helpottaa. Eikö tuo eskari-ikä ole pahin.
Sen kerran kun ne jalat olisi pitänyt pitää ristissä, et osannut. Muuten kyllä varmaan on sullekin tullut tutuksi.
Olennainen kysymys tässä on se että miten tähän tilanteeseen oltiin varauduttu?
Oltiinko tilanteen mahdollisuudesta keskusteltu ennen lapsen syntymää?
Voiko AP tarkentaa?
Ap sulla on kummasti aikaa palstalla, vaikka oot päivä töissä. Provohan tää on.
Onko kommunikointivaikeuksiinne jokin syy? Esim aspergerisi?
Vierailija kirjoitti:
No meillä kasvatettiin lapset niin ettei sisällä huudeta, juosta eikä tapella. Molemmilla vanhemmilla oli yksi vapaa-ilta/harrastus viikolla. Minä sain nukkua lauantai-aamulla pitkään jos halusin ja mies hoiti aamiaisen ym aamuhommat. Sunnuntai-aamuna taas mies nukkui. Ei tarvinnut riidellä kun molemmat hoiti hommansa. Mies hoiti suurimman osan lasten harrastuskuljetuksista ja minä hoidin silloin kaikessa rauhassa suurimman osan siivouksesta ja pyykeistä. Arki rullasi. Ja aina oli siistiä. Muksut opetettiin pienestä asti siivoamaan lelunsa itse ja ikätasoisestì osallistuivat kaikkeen arkeen.
Yksin ei ehdi ja jaksa kuin kaksi. Mulla 2 lasta, alle 2v ikäeroa ja joka ilta riitelevät. Muun ajan leikkii/sotkee. Miten sen huudon kieltää jos lapsi saa raivarit, ei mitenkään. Ja jos yksi vie harrastuksiin ja hoitaa kodin nikn jompikumpi jää tekemättä. Haluaisin itsekin joskus levätä. Meillä isä asuu jo muualla eikä osallistu juuri koskaan tai yhdessä minun kanssa eli en saa kuitenkaan vapaata.
Vierailija kirjoitti:
No pitäisikö niille lapsille opettaa vähän tapoja? Sisällä leikitään vähän hiljaisempia leikkejä? Kaupassa tai ihmisten ilmoilla (kaupungilla jne) ei juosta. Järjestä heille hiljaista tekemistä. Ulkona saa sitten juoksennella ja huutaa äänensä käheäksi, jos siltä tuntuu.
Itse olen ollut yh ja pyörittänyt arkea hiton monta vuotta yksinäni.
Mietin samaa. Olen kolme poikaa kasvattanut itsekseni. Yhdellä ADHD. Ja todellakin pystyttiin menemään ja tekemään, koska lapsilta myös edellytettiin käyttäytymistä. EI tarvinnut kuin kirkon penkissä istua, mutta se nyt on selvä, että minun sanaani uskotaan ja sillä siisti. EIhän muuten mistään olisi tullut mitään.
2-3vuotias voi vielä olla niin villi, että siihen ei saa mitään tolkkua. 4 v osaa jo jonkin verran ja 6-vuotias on kohta koululainen, todellakin pitää pystyä jo jossain määrin hillitsemään käytöstään.
Ja siitä tappelusta: sekin on asia, johon voi kasvatuksella vaikuttaa hyvinkin paljon. Mutta jos ei mitään jaksa eikä viitsi, niin ei ihme että lapset painaltaa joka suuntaan kuin pellossa ja samalla mätkii toisiaan turpaan.
Sellaista se on yksinhuoltajan elämä. Tarinan äippä on yh, vaikka huushollissa asuu sulkeutunut mököttäjä = ei oo kaikki piuhat oikein vedetty lantussa.
Joo jos faijaa ei nappaa muksut niin faija luiskaan. Helpottaa sitten tarinan äipän elo.
Ja lapsille hoitsu silloin tällöin. Itse kävin ilman lapsia n. yhden kerran vuodessa muutaman tunnin vapaalla, kun lapset oli alle 10 vuotiaita.
Vielä yksi neuvo; jos et jaksa/kestä, niin voit tehdä itse lasun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kasvatettiin lapset niin ettei sisällä huudeta, juosta eikä tapella. Molemmilla vanhemmilla oli yksi vapaa-ilta/harrastus viikolla. Minä sain nukkua lauantai-aamulla pitkään jos halusin ja mies hoiti aamiaisen ym aamuhommat. Sunnuntai-aamuna taas mies nukkui. Ei tarvinnut riidellä kun molemmat hoiti hommansa. Mies hoiti suurimman osan lasten harrastuskuljetuksista ja minä hoidin silloin kaikessa rauhassa suurimman osan siivouksesta ja pyykeistä. Arki rullasi. Ja aina oli siistiä. Muksut opetettiin pienestä asti siivoamaan lelunsa itse ja ikätasoisestì osallistuivat kaikkeen arkeen.
Yksin ei ehdi ja jaksa kuin kaksi. Mulla 2 lasta, alle 2v ikäeroa ja joka ilta riitelevät. Muun ajan leikkii/sotkee. Miten sen huudon kieltää jos lapsi saa raivarit, ei mitenkään. Ja jos yksi vie harrastuksiin ja hoitaa kodin nikn jompikumpi jää tekemättä. Haluaisin itsekin joskus levätä.
Minkä ikäiset lapset? Opeta siivoamaan omat jälkensä jo ihan pienenä, niin pääset merkittävästi helpommalla. Samoin osallistumaan kotitöihin heti alusta asti. Mun lapsille on ollut itsestäänselvää, että koska olen yksin heidän kanssaan, heidän täytyy osallistua kaikkiin kodin askareisiin, muuten en jaksa. Ja hyvin on sujunut hommat aina. Lapsia on kolme poikaa.
Ja ei, meillä ei ole mitenkään tiptop siistiä, mutta sellainen perussiisteys ja -puhtaus on.
Menin tuon ikäisten lasteni kanssa usein kirjastoon. He saivat omat kirjastokortit. Käytiin kerran viikossa lainaamassa kirjoja kotiin. Lapset saivat itse valita lukemisensa.
Selvää on, että he uskoivat vanhemman sanaa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Esim huutaa ei saa kirjastossa eikä kaupassa.
Tuossa ap tarinassa selvästi on ongelmia vanhemmuudessa, ellei nyt aivan kirjolaisia ole ne lapsensa.
Toinen lapsistani aloitti koulun jo 5 vuotiaana täyttäen syksyllä 6 vuotta. Hän osasi hillitä itsensä ja käyttäytyä.
Tuo on melko vähän määrällisesti "yksinoloa" lasten kanssa. Pelkästään arki-illat.
Olepa lasten kanssa yksin 24/7/365 ja tuu sitten kerjäämään sääliä uudestaan.
Ap, olet siis tilanteessa jossa introverttina kaipaisit yksinoloaikaa latautuaksesi mutta sitä ei ole. Ei ihme että uuvuttaa! En keksi muuta kuin että lastenhoitajan tai puolison avulla saat pari omaa hetkeä viikkoon. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kasvatettiin lapset niin ettei sisällä huudeta, juosta eikä tapella. Molemmilla vanhemmilla oli yksi vapaa-ilta/harrastus viikolla. Minä sain nukkua lauantai-aamulla pitkään jos halusin ja mies hoiti aamiaisen ym aamuhommat. Sunnuntai-aamuna taas mies nukkui. Ei tarvinnut riidellä kun molemmat hoiti hommansa. Mies hoiti suurimman osan lasten harrastuskuljetuksista ja minä hoidin silloin kaikessa rauhassa suurimman osan siivouksesta ja pyykeistä. Arki rullasi. Ja aina oli siistiä. Muksut opetettiin pienestä asti siivoamaan lelunsa itse ja ikätasoisestì osallistuivat kaikkeen arkeen.
Yksin ei ehdi ja jaksa kuin kaksi. Mulla 2 lasta, alle 2v ikäeroa ja joka ilta riitelevät. Muun ajan leikkii/sotkee. Miten sen huudon kieltää jos lapsi saa raivarit, ei mitenkään. Ja jos yksi vie harrastuksiin ja hoitaa kodin nikn jompikumpi jää tekemättä. Haluaisin itsekin joskus levätä.
Ja sitten ihan tosissaan osa ihmettelee miksei nykyään haluta lapsia. Ei kukaan normaalia jaksa tuollaisia jatkuvasti riehuvia, tappelevia, sotkevia ja mölyäviä apinoita.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on melko vähän määrällisesti "yksinoloa" lasten kanssa. Pelkästään arki-illat.
Olepa lasten kanssa yksin 24/7/365 ja tuu sitten kerjäämään sääliä uudestaan.
Turhaan sinä aloittajalle kiukuttelet, kun olet sössinyt parisuhteesi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on melko vähän määrällisesti "yksinoloa" lasten kanssa. Pelkästään arki-illat.
Olepa lasten kanssa yksin 24/7/365 ja tuu sitten kerjäämään sääliä uudestaan.
Kun perheessä on kaksi vanhempaa, tuo on liikaa yksinoloa. Menkää te säälittävät yh-mammat muualle kerjäämään sääliä.
Korvatulpat? Laita niille kauhuleffa pyörimään niin ovat taatusti hiljaa. Uinu uinu lemmikkini on aika hyvä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehen on hoidettava lapsia viikonloppuisin. Et yksinkertaisesti anna hänen rötvätä koko viikonloppua. Kun on kerran lapsia hommannut, ne pitää hoitaa, vaikka kävisi töissä.
Miksi ap rötvää kotona kun mies on töissä?
Koska AP on ulkoistanut lasten kasvatuksen eikä kumpikaan jaksa kasvattaa lapsia.