Lue keskustelun säännöt.
Illat yksin lasten kanssa, en kestä
22.04.2025 |
Miehen töiden takia olen kaikki arki-illat yksin lasten kanssa. Eskarilainen ja pari vuotta nuorempi tappelevat ja huutavat jatkuvasti. Jopa silloin, kun leikkivät yhdessä nätisti, meteli on korviahuumaava. Pihalla ei voida jatkuvasti olla, kun kotihommiakin olisi ja keskenään ei voi vielä jättää. Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. Oikeasti. En pääse koskaan minnekään ainakaan yksin. Isovanhemmat ottavat noin tunniksi kerrallaan max kerran viikossa.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat ittees niskasta mieti aikoinaan kun oli 7 kakaraa ja töitä tehtiin aamusta iltaan. Kämppänä kaikille toimi se komeron kokoinen luukku eikä kodinkoneita ollut.
Ei tämä ole ollut kenellekään arkipäivää enää vuosikymmeniin. Nykyään lastensuojelu kyllä puuttuu, jos yrittää kasvattaa seitsemää lasta yksiössä. Vähän realismia nyt peliin.
Ja muutenkin ihan naurettavaa viitata joihinkin menneisiin aikoihin. Tai luulisi sen ukon jaksavan töiden perään katsoa lapsia, kun joskus tehtiin huomattavasti pidempää päivää fyysisesti raskaassa työssä ja lauantaikin oli työpäivä. Eli ihan lomaahan se on naputella jotain konetta 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako sosiaalitoimen kautta apua teidän perheen palveluntarpeen kartoittamiseksi sossua käymään?
Ei todellakaan tuhlata vähäisiä resursseja näihin perheisiin, joissa isä ei suostu hoitamaan lapsia. Ukko ruotuun.
No jos ukko on lasten isä ja ei halua lasten kanssa olla paria tuntia, niin jokin sairaus sillä sitten on. Sen huomaa ulkopuolinen haastattelemalla. Silloin apu on tarpeen.
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap etkö luota mieheesi? Vai eikö miehesi ole lasten isä?
Jos et voi jättää lapsia isänsä kanssa pariksi tunniksi keskenään, niin lasten isällä lienee jokin diagnoosi?
Etkö osaa lukea keskustelua? Mies ei halua hoitaa lapsiaan.
Sit on jokin vika miehen korvien välissä. Eli diagnosoimaton sairaus sillä isukilla. Tosin ap kertoi, että kyse on hänen miehestä, jolloin voi olla, että mies ei ole lasten isä. Se voi selittää haluttomuuden hoitaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Ukkohan mökötti, kun oli joutunut olemaan lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä naapurissa samanikäisiä lapsia? Aikanaan me "vaihdettiin" joskus työ/tarhapäivän jälkeen niin, että eskari-ikäiset leikki meillä ja nuoremmat naapurissa tai päin vastoin.
Ulkopuolinen lastenhoitaja kävi joskus.
Onko sulla koskaan mahdollista käydä esim. kahvilassa töiden jälkeen ennenkuin haet lapset päiväkodista?
Ei kauheasti lohduta, mutta jälkeen päin ajateltuna tuo hulina-aika menee ohi valtavan nopeasti
Vierailija kirjoitti:
Se ei monta kymppiä maksa kun otat jostain lastenhoitajan. Mut ehkä provoaloitus.
Onhan nykyään kaikki oikeutettuja päivähoitopaikkaankin, jota varhaiskasvatukseksi nykyään kutsutaan.
Itse asiassa lastenhoitajan palkkaaminen on kallista, jos ei ole läheltä. Kello 23 jälkeen olen maksanut taksin, muuten 10 € - 15 € tunnilta. Helposti tulee yli 100 €, jos on jossain illanvietossa vähän pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Ukkohan mökötti, kun oli joutunut olemaan lastensa kanssa.
Niin? Ap ei kerro onko mies lasten isä. Provo porvoosta. Miksi toistat samaa moneen kertaan? Mököttää mököttää, se kuultiin jo tässä mielikuvitustarinassa.
No meillä kasvatettiin lapset niin ettei sisällä huudeta, juosta eikä tapella. Molemmilla vanhemmilla oli yksi vapaa-ilta/harrastus viikolla. Minä sain nukkua lauantai-aamulla pitkään jos halusin ja mies hoiti aamiaisen ym aamuhommat. Sunnuntai-aamuna taas mies nukkui. Ei tarvinnut riidellä kun molemmat hoiti hommansa. Mies hoiti suurimman osan lasten harrastuskuljetuksista ja minä hoidin silloin kaikessa rauhassa suurimman osan siivouksesta ja pyykeistä. Arki rullasi. Ja aina oli siistiä. Muksut opetettiin pienestä asti siivoamaan lelunsa itse ja ikätasoisestì osallistuivat kaikkeen arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kellään ei ole mitään diagnoosia. Lapset ovat kumpikin saaneet ihan hyvää palautetta hoitopaikoista, eli osaavat tsempata ainakin päivän ajan. Pienemmän kohdalla selkeästi haettaessa hän alkaa "purkautua", koska on sinnitellyt koko päivän. Sitten ei huvitakaan kävellä äidin kanssa kotiin tai kauppaan, vaan juosta metsään, tai käydä sotkemassa isomman leikkejä. Olen kyllä hänen kohdallaan miettinyt adhd:n mahdollisuutta, mutta neuvolan ja päiväkodin mukaan tämä ei vaikuta todennäköiseltä. Hoitopäivät siis sujuvat yleensä ihan hyvin.
Isompi osaa yleensä olla ihan nätisti, jos pienempi ei ole paikalla, mutta menee helposti mukaan riehumiseen ja riitoihin. Samanlaista impulsiivisuutta ei kyllä hänestä huomaa. Valitettavasti kahdenkeskistä aikaa kummankaan kanssa on harvoin mahdollisuus pitää. Minulla on sisarukseni kanssa suuri ikäero, eikä oikein oltu koskaan tekemisissä. Siksi toivoin omille lapsille pienempää ikäeroa.
Minä ja mies olemme molemmat hyvin introvertteja. Varmaan senkin takia molemmat ovat kuormittuneita. Toki leikimme lasten kavereiden kanssa pihalla ainakin viikottain, mutta minusta se small talk muiden vanhempien kanssa on aika kiusallista. En koe sitä mitenkään keventävänä, vaikka toki lasten iloksi näin teenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei monta kymppiä maksa kun otat jostain lastenhoitajan. Mut ehkä provoaloitus.
Onhan nykyään kaikki oikeutettuja päivähoitopaikkaankin, jota varhaiskasvatukseksi nykyään kutsutaan.
Tässähän puhuttiin illasta.
Kyllä. Meinasin sitä, että kun muksut ovat jo päivät hoitopaikassa, niin terveet vanhemmat kyllä mielellään viettää ne illat omien lastensa kanssa. Eikö siinä jo ikäväkin tule lapsia kun päivät ollaan erillään.
Jos sitten ei nappaa, niin hoitajan voi palkata silloin tällöin.
Kun miestä ei nappaa, maksakoot lastenhoitajan kokonaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että. Sympatiat ap, muistan vielä miltä tuo tuntui, kun mihinkään ei päässyt ilman lapsia, lasten kanssa meneminen oli mahdotonta/vaikeaa, ja lastenhoitoapua ei saanut.
Tää ei nyt auta yhtään, tiedän, koska itse samoja neuvoja kuunnellessa kans tuntui että siihen on miljooooona vuotta aikaa että lapset kasvaa... Mutta näin jälkeenpäin, todellakin, lapset kasvaa hujauksessa.
Kohta huomaat olevasi samassa vaiheessa kuin minä. Yksi lapsi muuttanut jo omilleen, nuorin viettää aikansa tiukasti omassa huoneessa, hoitaa itse itsensä kouluun ja vain harvoin suostuu/intoutuu viettämään kanssasi pienen hetken.
Siinä sinä sitten pyörit siistissä kodissa itseksesi, ihmettelet nykyistä tilannetta ja koitat muistella, mitä kaikkea halusitkaan silloin niin kovasti tehdä, kun lapset olivat pieniä eikä omaa aikaa ollut. Nyt on. Etkä tiedä enää mitä sillä ajallasi tekisit. Koti on siivottu (eikä enää oikein sotkeennukaan, kun lapset eivät enää sotke), lenkillä on käyty, kuntosalilla samaten, ystävänkin tapasit toissapäivänä...
Tsemppiä. Vielä se oma aika koittaa, vaikkei nyt siltä tunnukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei monta kymppiä maksa kun otat jostain lastenhoitajan. Mut ehkä provoaloitus.
Onhan nykyään kaikki oikeutettuja päivähoitopaikkaankin, jota varhaiskasvatukseksi nykyään kutsutaan.
Itse asiassa lastenhoitajan palkkaaminen on kallista, jos ei ole läheltä. Kello 23 jälkeen olen maksanut taksin, muuten 10 € - 15 € tunnilta. Helposti tulee yli 100 €, jos on jossain illanvietossa vähän pitempään.
No eihän se sitten kallista ole. Pikkurahahan tuo on siitä hyvästä, että pääsee rentoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kellään ei ole mitään diagnoosia. Lapset ovat kumpikin saaneet ihan hyvää palautetta hoitopaikoista, eli osaavat tsempata ainakin päivän ajan. Pienemmän kohdalla selkeästi haettaessa hän alkaa "purkautua", koska on sinnitellyt koko päivän. Sitten ei huvitakaan kävellä äidin kanssa kotiin tai kauppaan, vaan juosta metsään, tai käydä sotkemassa isomman leikkejä. Olen kyllä hänen kohdallaan miettinyt adhd:n mahdollisuutta, mutta neuvolan ja päiväkodin mukaan tämä ei vaikuta todennäköiseltä. Hoitopäivät siis sujuvat yleensä ihan hyvin.
Isompi osaa yleensä olla ihan nätisti, jos pienempi ei ole paikalla, mutta menee helposti mukaan riehumiseen ja riitoihin. Samanlaista impulsiivisuutta ei kyllä hänestä huomaa. Valitettavasti kahdenkeskistä aikaa kummankaan kanssa on harvoin mahdollisuus pitää. Minulla on sisarukseni kanssa suuri ikäero, eikä oikein oltu koskaan tekemisissä. Siksi toivoin omille lapsille pienempää ikäeroa.&n
Ja kerrohan, onko mies lasten isä.
Ootte introverttejä, ootteko myös kirjolla?
Ovatko kaikki introvertit kirjolla? Me emme ainakaan tietääksemme, mutta pidämme rauhasta. Ja tietenkin mies on lasten isä, ei kai bonusvanhemman tarvitsisikaan hoitaa lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Täysin huvittava vinkki että nyt 4-veen kanssa pötköttelemään! Oletko viettänyt aikaa pienten lasten kanssa? Ei ne pötköttele 🤣
Tässä taas sisarusten välistä ihanuutta, josta sitten vanhempikin pääsee "nauttimaan". Onneksi tuli hankittua vain yksi lapsi, vaikka sain jos ristiäisissä kuulla miten lapsi sitten tarvitsee sisaruksen ehdottomasti. :D "Leikki"kaveri. Eli tappelukaveri.
Ap, investoi lastenhoitajaan jotta pääset omille menoille. Lasku miehen nimellä.
Kyllä. Meinasin sitä, että kun muksut ovat jo päivät hoitopaikassa, niin terveet vanhemmat kyllä mielellään viettää ne illat omien lastensa kanssa. Eikö siinä jo ikäväkin tule lapsia kun päivät ollaan erillään.
Jos sitten ei nappaa, niin hoitajan voi palkata silloin tällöin.