Illat yksin lasten kanssa, en kestä
Miehen töiden takia olen kaikki arki-illat yksin lasten kanssa. Eskarilainen ja pari vuotta nuorempi tappelevat ja huutavat jatkuvasti. Jopa silloin, kun leikkivät yhdessä nätisti, meteli on korviahuumaava. Pihalla ei voida jatkuvasti olla, kun kotihommiakin olisi ja keskenään ei voi vielä jättää. Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. Oikeasti. En pääse koskaan minnekään ainakaan yksin. Isovanhemmat ottavat noin tunniksi kerrallaan max kerran viikossa.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Täysin huvittava vinkki että nyt 4-veen kanssa pötköttelemään! Oletko viettänyt aikaa pienten lasten kanssa? Ei ne pötköttele 🤣
Meinasin tulla kirjoittamaan samaa. Meillä yleensä tarvitaan jotain energiaa purkavaa, ulkoleikkiä tai jotain, sitten sen jälkeen rauhoittumista. Vinkki kaikille karkulaisten äideille: Anna lapselle jotain kannettavaa, se juoksee hitaammin 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Täysin huvittava vinkki että nyt 4-veen kanssa pötköttelemään! Oletko viettänyt aikaa pienten lasten kanssa? Ei ne pötköttele 🤣
Mä haluaisin kans tavata sellaisen normaalisti kehittyvän 4-vuotiaan joka "vaan pötköttelee monta tuntia" jossain sängyssä vanhemman vieressä. Ei oo meinaan näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki introvertit kirjolla? Me emme ainakaan tietääksemme, mutta pidämme rauhasta. Ja tietenkin mies on lasten isä, ei kai bonusvanhemman tarvitsisikaan hoitaa lapsia.
Ap
Lastenhoitoa pitää tasata ja miehen ymmärtää vastuu omasta jälkikasvustaan ja lopettaa typerä mielenosoitus mykkäkouluilemalla. Olet ollut liian kiltti liian pitkään ja mies on tätä innokkaasti hyväksikäyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Jos vaikka viideltä ovat kotona niin vielä monta tuntia pötköttämistä ennen ruoan laittoa. Kaikkea sitä kuuleekin.
Mitäs porsit? Kai ne lapsilisät nyt sentään vähän mieltä parantaa?;)
Vierailija kirjoitti:
Siis viitenä iltana noin neljä tuntia joudut olemaan lastesi kanssa? Kamalaa!
He ovat väsyneitä päiväkodin jälkeen ja sinäkin. Otatte tavaksi pötkötellä yhdessä sohvalla tai sängyssä monta tuntia. juttelette tai luet kirjoja heille. Sitten ruuan ja pyykkien kimppuun, yhdessä, teet siitä leikin, kuka kattaa, kuka vie roskat, kuka mitäkin. Sitten taas yhdessä oloa hammaspesuja jne. He kaipaavat äidin läsnäoloa, siksi he huutavat. Huomaa heidät, mutta älä anna huutaa.
Usko pois, vielä tulee aika jolloin kaipaat lastesi seuraa. Muistelet tuota aikaa ja iloitset, että olit heidän kanssaan.
Viikonloppuisin isän kanssa lapsille kahdenkeskistä aikaa myös.
Nauroin ääneen tuolle lapset on väsyneitä ja voitte vaan pötkötellä. Uskon, että lapset ovat väsyneitä tarhan jälkeen, mutta se ei estä ainakaan mun mukulaa remuamasta. Tarhan jälkeen ollaan yleensä kuuteen asti ulkona ja sitten mennään kotiin syömään. Silloin lapsi saa yleensä katsella vähän lastenohjelmia, mutta telkkarin jälkeen sitä remutaan taas. Jos me mennään vaikka meidän parisänkyyn lukemaan, maakaan minä sängyllä lukemassa ja poika hyppii tyyliin voltteja sängyllä siinä ympärilläni.
Kaikki lapset eivät vaan ole sellaisia rauhallisia piipertäjiä, jotka jaksaisi montaa tuntia (?) sängyllä makoilla.
Vierailija kirjoitti:
Voi että. Sympatiat ap, muistan vielä miltä tuo tuntui, kun mihinkään ei päässyt ilman lapsia, lasten kanssa meneminen oli mahdotonta/vaikeaa, ja lastenhoitoapua ei saanut.
Tää ei nyt auta yhtään, tiedän, koska itse samoja neuvoja kuunnellessa kans tuntui että siihen on miljooooona vuotta aikaa että lapset kasvaa... Mutta näin jälkeenpäin, todellakin, lapset kasvaa hujauksessa.
Kohta huomaat olevasi samassa vaiheessa kuin minä. Yksi lapsi muuttanut jo omilleen, nuorin viettää aikansa tiukasti omassa huoneessa, hoitaa itse itsensä kouluun ja vain harvoin suostuu/intoutuu viettämään kanssasi pienen hetken.
Siinä sinä sitten pyörit siistissä kodissa itseksesi, ihmettelet nykyistä tilannetta ja koitat muistella, mitä kaikkea halusitkaan silloin niin kovasti tehdä, kun lapset olivat pieniä eikä omaa aikaa ollut. Nyt on. Etkä tiedä enää mitä sillä ajallasi tekisit. Koti on siivottu (eikä enää oikein sotkee
Tää oli jotenkin ihana ja lohdullinen teksti. En ole ap, mutta pikkulapsiaikaa elävä kuitenkin. Joskus on päiviä kun tuntuu että helpottaakohan tää ikinä. Sitten samalla sitä tajuaa että esim. viimeiset 3 vuotta on kuluneet kuin silmänräpäyksessä. Aika kuluu halusi sitä tai ei. Täytyisi osata vielä enemmän iloita niistä hyvistä hetkistä, varsinkin kun pieni haluaa tulla syliin ja halailla. Tuntuuhan se ihan höpöltä ajatella että se on yks hujaus vaan kun tuo on jo minua pään verran pidempi, eikä tule enää syliin. Joskus loppuu se ainainen siivous- ja ruoanlaittorumbakin. Ähh.
Mistä lastenhoitoa saa palkattua? MLL on tainnut lopettaa suurimmassa osassa Suomea. Netistä toki löytyy varmasti vaikka minkälaista sivua, mutta mietin, mitä kautta löytää luotettavia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs porsit? Kai ne lapsilisät nyt sentään vähän mieltä parantaa?;)
Mieheltä voisi kysyä samaa. Miksi ihmeessä tuollaiset laiskimusmiehet lisääntyvät?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki introvertit kirjolla? Me emme ainakaan tietääksemme, mutta pidämme rauhasta. Ja tietenkin mies on lasten isä, ei kai bonusvanhemman tarvitsisikaan hoitaa lapsia.
Ap
No miten tämä istuu sun turhanpäiväiseen vinkumiseen; "tappelevat ja huutavat jatkuvasti."
Jos pidätte rauhasta, niin opetatte lapsia käyttäytymään. En usko aloituksen aitouteen.
Sinä kerjäät vain sääliä. Puhut itsesi pussiin.
Rutiinit kuntoon, säännöllinen rytmi helpottaa arkea, lapset oppivat myös ymmärtää että koska tehdään ja mitä, syödään, ulkoillaan, leikitään kotona, kun liikuntaa, ruokaa ja unta saa riittävästi niin lapsi onkin tyytyväinen. Lisäksi lapsella on kotona säännöt ja seuraukset, joiden käytöstä ei tehdä poikkeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lastenhoitoa saa palkattua? MLL on tainnut lopettaa suurimmassa osassa Suomea. Netistä toki löytyy varmasti vaikka minkälaista sivua, mutta mietin, mitä kautta löytää luotettavia työntekijöitä.
Monet kotiapua tarjoavat, paikalliset firmat, tekevät myös lastenhoitokeikkoja. Eli haet kotiapu / lastenhoitoapu ja oma paikkakunta googlessa. Jos ei tärppää, sitten voi kysyä esim. paikallisessa Facebook-ryhmässä tietäiskö joku mistä sais lastenhoitoapua. Voi olla että esim. joku opiskelija kaipaa rahaa ja voisi haluta vahtimaan lapsia silloin tällöin.
Vanhemman tehtävänä on hoitaa lapsia.
Myös vaikka yksin.
Tämä on hyvin yleinen skenaario. Ja koska se on hyvin yleinen skenaario, miten AP+puoliso olivat varautuneet riskin toteutumiseen?
Onko tehty kasvatussuunnitelma kirjallisesti ja käyty siitä aktiivisesti, esim. Neljännesvuosittain neuvottelut, ja joskus myös yhdessä neuvolan kanssa?
Kaikki älylaitteet pois lapsilta.
Kun nainen sanoo että: "en kestä", onko nainen hajoamassa palasiksi, räjähtämässä vai luhistumassa? Onko siitä vaaraa sivullisille?
Eikö mieskään saa kakaroita kuriin? Teillä ei ole auktoriteettia ollenkaan. Ja muka rauhaa rakastavia ootte. Nyt on paksua.
Sun aloituksessa lukee:
"tappelevat ja huutavat jatkuvasti."
Yksi idea mikä voi auttaa, että hanki edes yksi sellainen harrastus missä sun on tavallaan pakko olla paikalla tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä, vaikka joku teatteriryhmä, joukkuepeli, bändi, yhdistys, politiikka tms mitä ikinä nyt tykkäätkään tehdä. Esim itse harrastan paikallispolitiikkaa ja mun on vaan mentävä niihin kokouksiin ja mies on lasten kanssa, thats it. Toki siis muutakin rentoa aikaa tarvitsee kuin aikataulutettua toimintaa, mutta tässä yksi idea.
Lapset ei enää ole pieniä eli pahin riehumisvaihe pitäisi alkaa olla ohi. Toki illat voi olla vaikeita ihan jo kun hoito/arki väsyttää niin pinna kiristyy. Onko teillä ikinä lomaa?Nytkin oli pääsiäinen oliko silloin töitä? Miehelle ei kannata kiukutella vaan ihan oikeasti ottaa asiat rauhassa puheeksi. Kaikki tarvitsee joskus omaa aikaa. Jos mies on aamuisin kotona voisiko hän hoitaa joskus silloin kotitöitä tai vaikka noutaa kauppatilauksen niin sinulle jää iltoihin enenmän aikaa ulkoilla ja palautua. Viikonloppuisin teettekö ikinä mitään koko perheenä? Omaa aikaakin kaikki tarvitsee, mutta opettaisin lapsia myös käymään esim.museoissa/kirjastoissa ja miten niissä ollaan..lapset ei opi ellei koskaan käy missään ja kyllä pitkää pinnaa se vaatii välillä.
Miksi lapset huutaa ja tappelee? Onko se ihan normi juttu, onko kerrottu että niin ei saa toimia. Kyllä lapset ymmärtää jos nätisti kieltää toimimasta noin,mutta jos ei puutu niin tuo käytös jatkuu ikuisuuksiin. Ai niin, mutta kun lapsille ei saa sanoa mitään kielteistä eikä ainakaan kieltää mistään. Äiti,katso peiliin ja isä ylös sohvalta.
Pidät rauhasta, mutta ette osaa rauhoittaa lapsia niin, että eivät huuda ja riitele ja riehu.
Ei kuulosta uskottavalta. Teillähän on suorastaan kaaosta kotona.