Illat yksin lasten kanssa, en kestä
Miehen töiden takia olen kaikki arki-illat yksin lasten kanssa. Eskarilainen ja pari vuotta nuorempi tappelevat ja huutavat jatkuvasti. Jopa silloin, kun leikkivät yhdessä nätisti, meteli on korviahuumaava. Pihalla ei voida jatkuvasti olla, kun kotihommiakin olisi ja keskenään ei voi vielä jättää. Viikonloppuisin miestä väsyttää pitkän viikon päätteeksi, eikä huvita tehdä mitään. En jaksa. Oikeasti. En pääse koskaan minnekään ainakaan yksin. Isovanhemmat ottavat noin tunniksi kerrallaan max kerran viikossa.
Kommentit (157)
Kyllähän sun kertakaikkiaan täytyy joskus päästä omiin menoihisi. Miten olisi ihan perinteinen lastenhoitjaja? Vaikka edes kerran tai pari kertaa kuussa? Toki se maksaa, mutta mies varmaan osallistuu kustannuksiin.
Millaiseksi kuvittelit tilanteen lapsia hankkiessanne?
Kyllä miehen on hoidettava lapsia viikonloppuisin. Et yksinkertaisesti anna hänen rötvätä koko viikonloppua. Kun on kerran lapsia hommannut, ne pitää hoitaa, vaikka kävisi töissä.
Viikonloppuisin jätät lapset ja miehen makaamaan kotiin keskenään ja lähdet omiin menoihisi.
Vierailija kirjoitti:
Otat ittees niskasta mieti aikoinaan kun oli 7 kakaraa ja töitä tehtiin aamusta iltaan. Kämppänä kaikille toimi se komeron kokoinen luukku eikä kodinkoneita ollut.
Ei tämä ole ollut kenellekään arkipäivää enää vuosikymmeniin. Nykyään lastensuojelu kyllä puuttuu, jos yrittää kasvattaa seitsemää lasta yksiössä. Vähän realismia nyt peliin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sun kertakaikkiaan täytyy joskus päästä omiin menoihisi. Miten olisi ihan perinteinen lastenhoitjaja? Vaikka edes kerran tai pari kertaa kuussa? Toki se maksaa, mutta mies varmaan osallistuu kustannuksiin.
Jos yhteisille lapsille hommataan lastenhoitaja niin ilman muuta myös isä osallistuu kustannuksiin. Ei kai tuollaista tarvitse edes kysyä?
voin tulla apuun pitäähän sitä auttaa, uskovat paremmin ulkopuolista :) ja voidaan vietää kivaa iltaa siinä :)
Sano miehellesi: "Minullakin on oikeus olla joskus väsynyt."
Se ei monta kymppiä maksa kun otat jostain lastenhoitajan. Mut ehkä provoaloitus.
Onhan nykyään kaikki oikeutettuja päivähoitopaikkaankin, jota varhaiskasvatukseksi nykyään kutsutaan.
Jos mies on illat töissä, niin hän varmaan on sitten (aamu)päivisin kotona? Tee silloin omia juttujasi ja aloita oma päiväsi lasten kanssa myöhemmin. Tehkää illan pitkinä tunteina sitten arkisia asioita mitä ehkä normaalisti tekisitte keskellä päivää. Ja muutamaksi illaksi palkattu lapsenvahti. Pitkiähän ne yksinäiset illat on lasten kanssa, mutta ei nekään ikuisesti kestä. Nopeasti lapsilla alkaa olla omia kaverimenoja ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin jätät lapset ja miehen makaamaan kotiin keskenään ja lähdet omiin menoihisi.
Tänä viikonloppuna lähdin omiin menoihini ilmoitusluontoisesti ja nyt mies on murjottanut tästä jo monta päivää. En jaksa jatkuvasti tapella. On totta, että miehen työ on vaativampaa kuin minun, mutta en oikeasti jaksa olla vaan kotona 7 päivää viikossa. Lasten kanssa minnekään lähteminen yhden aikuisen voimin on hankalaa, yksi juoksee yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Miehen mielestä perheen aikuiset eivät tarvitse omia menoja edes viikoittain. Minä taas haluaisin käydä jossain kivassa kahvilassa, kaupoilla, museoissa tms. Perheen ei tarvitse tulla mukaan. Ihan kuin tuo suuttuisi siitä, jos minulla on kivaa.
Tuolle joka kysyi, miten ajateltiin perhe-elämää ennen lapsia. Meillä oli silloin eri työpaikat, isovanhemmat olivat terveempiä ja en osannut arvata, että meidän lapsista tulisi näin vilkkaita.
Ap
Minä kyllä käyn täyspäivätöissä, töiden jälkeen haen lapset, hoidan kodin, kaupassakäynnit, lapset ja ruokahuollon. Jos se ei nyt aloituksesta tullut selväksi. Mies on osittain illat poissa pitkän työmatkan takia, eikä aamupäivisin ole erityisen paljon aikaa.
Ap
No pitäisikö niille lapsille opettaa vähän tapoja? Sisällä leikitään vähän hiljaisempia leikkejä? Kaupassa tai ihmisten ilmoilla (kaupungilla jne) ei juosta. Järjestä heille hiljaista tekemistä. Ulkona saa sitten juoksennella ja huutaa äänensä käheäksi, jos siltä tuntuu.
Itse olen ollut yh ja pyörittänyt arkea hiton monta vuotta yksinäni.
Vierailija kirjoitti:
Millaiseksi kuvittelit tilanteen lapsia hankkiessanne?
Kuinkahan moni hankkii lapset pienellä ikäerolla ajatellen, että ovat sitten toisilleen kaverit, ja sitä myöten helpompaa myöhemmin kun keksivät keskenään leikkejä yms.
Ja lopputulos on sitten todellisuudessa aloituksen kaltainen.
Itselläni on sisarus pienellä ikäerolla, ja niin elävästi muistan ne jatkuvat riidat ja tappelut (ei tosiaankaan tullut meistä toisillemme kavereita missään vaiheessa), että ilman omatunnontuskia lapsilukuni on täsmälleen 1kpl.
No joo ap. Sä et joko ole osannut pitää miehesi kanssa yhtään kuria lapsillesi tai sitten heillä on joku adhd tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin jätät lapset ja miehen makaamaan kotiin keskenään ja lähdet omiin menoihisi.
Tänä viikonloppuna lähdin omiin menoihini ilmoitusluontoisesti ja nyt mies on murjottanut tästä jo monta päivää. En jaksa jatkuvasti tapella. On totta, että miehen työ on vaativampaa kuin minun, mutta en oikeasti jaksa olla vaan kotona 7 päivää viikossa. Lasten kanssa minnekään lähteminen yhden aikuisen voimin on hankalaa, yksi juoksee yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Miehen mielestä perheen aikuiset eivät tarvitse omia menoja edes viikoittain. Minä taas haluaisin käydä jossain kivassa kahvilassa, kaupoilla, museoissa tms. Perheen ei tarvitse tulla mukaan. Ihan kuin tuo suuttuisi siitä, jos minulla on kivaa.
Tuolle joka kysyi, miten ajateltiin perhe-elämää ennen lapsia. Meillä oli silloin eri työpaikat, isovanhemmat olivat terveempiä ja en osannut arvata, että meidän la
Kuule kun isovanhempien hoitoapuun ei voi eikä, pidä laskea.
Miksi ette palkkaa lastenhoitoapua? Noin minä tein, kun tartti päästä vaikka kampaajalle.
Siis minä en usko sitä, että lasten isä ei voisi, haluaisi tai pystyisi olemaan lasten kanssa muutamaa tuntia viikonloppuisin ilman aloittajan läsnäoloa.
Että tämmöinen provo tällä kerralla. 0/5
On sietämätöntä kun lasten annetaan olla niin sietämättömiä. Miksi he huutavat ja riehuvat koko ajan? Ja miten voi olla mahdollista että he pitävät meteliä myös leikkiessään nätisti, kuten ap kirjoittaa? Ei ole normaalia.
Teillä on perhehelvetti. Tasapainoinen perhe-elämä ei ole sitä että toinen vanhemmista sinnittelee hampaat irvessä ja toivoo että lapset kasvaisivat mahdollisimman pian ja muuttaisivat kotoa pois.
Otat ittees niskasta mieti aikoinaan kun oli 7 kakaraa ja töitä tehtiin aamusta iltaan. Kämppänä kaikille toimi se komeron kokoinen luukku eikä kodinkoneita ollut.