Mistä 45-vuotias nainen löytäisi kumppanin?

Huvittaa, kun aina ehdotellaan että etsisi seuraa tuttavapiirin sinkkumiehistä. Jos siellä tuttavissa olisi joku samanhenkinen, jonka kanssa kolahtaisi ja kipinöisi, niin eiköhän sen kanssa olisi jo tullut suhde. Ei se pariutuminen sellaista ole, että ketkä tahansa sinkut vaan yhdistetään ja sitten syntyy suhde. Ainakin itselläni miespuoliset kaverit ovat kavereita juuri siksi, että mitään romanttista tai seksuaalista kiinnostusta ei ole, ja toisaalta kaikki tuttavapiirin miehet eivär edes ole sopivan ikäisiä. Itse kuitenkin haen suunnilleen samanikäistä ja isot ikäerot ovat ehdoton ei, samoin kaukosuhteille sanon kiitos ei - joten vaikka joku ihana tyyppi asuisi jossain Kainuussa, niin ei siitä mitään tulisi, ellei hän ole halukas muuttamaan Helsinkiin (itse en muuta minnekään). No, tällä hetkellä en kyllä edes etsi seuraa, mutta kommentoin silti.

Taitaa ongelma olla pitkälti siinä, että tässä iässä (juuri 50 täyttämässä) ei enää luonnostaan koe sellaista kutkuttavaa vetoa kanssaihmisiin, siis ainakaan samanikäisiin. Vaikka ihmisiä edelleen julkisilla paikoilla tapaa (oli se sitten baari tai terassi tai kirjasto tai ruokakauppa), ja voi vaihtaa muutaman sanan, on se nykyään sellaista täysin neutraalia kanssakäymistä jossa ei ole mitään piilossa olevaa vetovoimaa joka saattaisi ajaa hieman flirttailemaankin. Sillä tapaa mitä nyt tapahtui usein vielä 30-40 -vuotiaana. Eli siis niitä kohtaamisia ei vaan pääse enää syntymään. Molemmat jatkavat matkaansa ilman että toinen olisi jäänyt mieleen millään tapaa.

Ja itse asiassa sama hieman vaivaa ihan deittailuakin. Vaikka hauskaa voi olla, huomaa viihtyvänsä ja aika kuluu kuin siivillä (ja tässä iässä kaiken lisäksi deitit ovat usein laadukkaammassa ympäristössä), ei ilmassa ole mitään kipinää tai muuta vastaavaa joka jättäisi janoamaan lisää. Kaikki on vaan kovin kollegiaalista, kuin työkaverin kanssa viettäisi aikaa. Kivaa, mutta jossain vaiheessa haluaa yksin kotiin rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä se on tosi vaikeaa, kun kukaan mies ei näytä enää puoleensavetävältä, eikä  itsekään ole enää viehättävä. Myös huonot luonteenpiirteet korostuvat iän myötä. Parempi vaan keskittyä harrastuksiin, ystäviin/läheisiin ja työhön.

Jaa, minusta miehet on ulkoisesti puoleensavetävimpiä juuri 50-70v ikäisinä "dilffeinä". Aina ollut. Jo teininä mun julkkisihastuksetkin oli tuota ikäluokkaa, nuoret pojut ei näyttäneet edes miehiltä mun silmään.

Vierailija kirjoitti: Taitaa ongelma olla pitkälti siinä, että tässä iässä (juuri 50 täyttämässä) ei enää luonnostaan koe sellaista kutkuttavaa vetoa kanssaihmisiin, siis ainakaan samanikäisiin. Vaikka ihmisiä edelleen julkisilla paikoilla tapaa (oli se sitten baari tai terassi tai kirjasto tai ruokakauppa), ja voi vaihtaa muutaman sanan, on se nykyään sellaista täysin neutraalia kanssakäymistä jossa ei ole mitään piilossa olevaa vetovoimaa joka saattaisi ajaa hieman flirttailemaankin. Sillä tapaa mitä nyt tapahtui usein vielä 30-40 -vuotiaana. Eli siis niitä kohtaamisia ei vaan pääse enää syntymään. Molemmat jatkavat matkaansa ilman että toinen olisi jäänyt mieleen millään tapaa. Ja itse asiassa sama hieman vaivaa ihan deittailuakin. Vaikka hauskaa voi olla, huomaa viihtyvänsä ja aika kuluu kuin siivillä (ja tässä iässä kaiken lisäksi deitit ovat usein laadukkaammassa ympäristössä), ei ilmassa ole mitään kipinää tai muuta vastaavaa joka jättäisi jan

Itse olen 50 v nainen, joka olen puolisen vuotta sitten lopullisesti lopettanut seuran etsinnän juuri tuosta syystä. Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö pitäisi ikäisiäni miehiä ulkoisesti viehättävinä, kyllä monia pidänkin. Mutta multa on vaan ilmeisesti seksivietti kokonaan loppunut, ei ole semmoista kutkutusta kun tapaa toisia, flirttiä jne. Se on tosiaan kuin kollegiaalinen ihan mukavan työkaverin tapaaminen deiteilläkin. Toisaalta ihan luonnollistakin, että kun lisääntymisikä on ohi, ei enää lisääntymiseen tähtäävä toiminta kiinnosta. Harmi vaan, että hyvin harva haluaa platonista suhdetta, jossa vaan vanhettaisiin kavereina yhdessä, ettei tarvi yksin olla. Mutta niin, minä sitten päädyin lopettamaan koko deittailun, kun tajusin että mulle riittäisi hyvin ystävä, jonka sukupuolella ei ole edes väliä, koska en enää kerran seksiä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Missä +55 miehet liikkuu?

Mitäpä sillä on väliä kun tuskin 45-vuotias nainen heistä kiinnostuu.

 

No ei se kyllä muutakaan saa. Jos on yh, niin ei niitäkään.

 

Miten niin? Itse sain 46-vuotiaana itseäni pari vuotta nuoremman miehen. 

Juhuu. Kun kohta vaihtarit iskee ja seksutteluhalut loppuu, niin moido.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Missä +55 miehet liikkuu?

Mitäpä sillä on väliä kun tuskin 45-vuotias nainen heistä kiinnostuu.

 

No ei se kyllä muutakaan saa. Jos on yh, niin ei niitäkään.

 

Miten niin? Itse sain 46-vuotiaana itseäni pari vuotta nuoremman miehen. 

 

Juhuu. Kun kohta vaihtarit iskee ja seksutteluhalut loppuu, niin moido.

 

Ei kaikilta naisilta lopu seksihalut vaihdevuosiin. Ja toisilla ne vastaavasti loppuvat 30-35-vuotiaana, kun on päästy naimisiin, saatu lapset ja puolet yhteisestä omaisuudesta.

Minulla on neljä aikuista lasta edellisestä liitosta, kumppanillani kolme nuorta aikuista ja peitto heiluu aina kun olemme yhdessä.

N+M=100

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Taitaa ongelma olla pitkälti siinä, että tässä iässä (juuri 50 täyttämässä) ei enää luonnostaan koe sellaista kutkuttavaa vetoa kanssaihmisiin, siis ainakaan samanikäisiin. Vaikka ihmisiä edelleen julkisilla paikoilla tapaa (oli se sitten baari tai terassi tai kirjasto tai ruokakauppa), ja voi vaihtaa muutaman sanan, on se nykyään sellaista täysin neutraalia kanssakäymistä jossa ei ole mitään piilossa olevaa vetovoimaa joka saattaisi ajaa hieman flirttailemaankin. Sillä tapaa mitä nyt tapahtui usein vielä 30-40 -vuotiaana. Eli siis niitä kohtaamisia ei vaan pääse enää syntymään. Molemmat jatkavat matkaansa ilman että toinen olisi jäänyt mieleen millään tapaa. Ja itse asiassa sama hieman vaivaa ihan deittailuakin. Vaikka hauskaa voi olla, huomaa viihtyvänsä ja aika kuluu kuin siivillä (ja tässä iässä kaiken lisäksi deitit ovat usein laadukkaammassa ympäristössä), ei ilmassa ole mitään...

Itse olen 50 v nainen, joka olen puolisen vuotta sitten lopullisesti lopettanut seuran etsinnän juuri tuosta syystä. Eikä ole kyse edes siitä, ettenkö pitäisi ikäisiäni miehiä ulkoisesti viehättävinä, kyllä monia pidänkin. Mutta multa on vaan ilmeisesti seksivietti kokonaan loppunut, ei ole semmoista kutkutusta kun tapaa toisia, flirttiä jne. Se on tosiaan kuin kollegiaalinen ihan mukavan työkaverin tapaaminen deiteilläkin. Toisaalta ihan luonnollistakin, että kun lisääntymisikä on ohi, ei enää lisääntymiseen tähtäävä toiminta kiinnosta. Harmi vaan, että hyvin harva haluaa platonista suhdetta, jossa vaan vanhettaisiin kavereina yhdessä, ettei tarvi yksin olla. Mutta niin, minä sitten päädyin lopettamaan koko deittailun, kun tajusin että mulle riittäisi hyvin ystävä, jonka sukupuolella ei ole edes väliä, koska en enää kerran seksiä kaipaa.

Nojoo, ymmärrän tuonkin hyvin, vaikka itse miehenä edustan juuri päinvastaista tulokulmaa: seksiviettini on edelleen voimissaan, mutten enää pidä ikäisiäni naisia viehättävinä. Toisaalt kun asiaa miettii niin samassa veneessähän tässä kuitenkin ollaan: onko sillä loppupeleissä väliä onko syynä kollegiaaliseen suhtautumiseen se, että oma seksuaalisuus on sammunut, vai se, ettei vaan syty toisesta fyysisesti? Jokatapauksessahan ratkaisu voisi olla avoimesti myöntää miten asia on, ja miettiä josko kuitenkin olisi mielekästä jatkaa platonisella suhteella? Ei minuakaan kiinnosta ajatus yksin vanhenemisesta, päinvastoin, kaipaisin kyllä sydänystävää jonka kanssa kulkea se matka yhdessä.

Ikä ei vaikuta minulle niinkään naisen viehettävyyteen tai seksuaaliseen haluttavuuteen. Enemmän vaikuttaa muu ulkoinen habitus, esim. miellyttävät kasvot, hoikka/sopusuhtainen/sportinen vartalo, pitkät/pitkähköt hiukset, naisellinen peppu, ei isoja näkyviä tatskoja tai lävistyksiä, ei huomioväritukkaa, ei polta tai käytä nuuskaa, hyvät hampaat ja hygienia jne.

Ensin huomio siis kiinnittyy fyysisiin ja jopa pinnallisiin asioihin ja jos niissä ei ole mitään luotaantyöntävää, niin sitten voi siirtyä tutustumisessa alkueristä välieriin. Välierissä sitten putoavat hörhöt, feministit ja muuten omituiset.

Loppujen lopuksi tarvitaan kuitenkin vain yksi hyvä. Edellisen kanssa olin naimisissa 21 vuotta ja hankittiin ne lapset ja omakotitalot. Nykyisen kanssa olen toivottavasti lopun elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Ystäväni ovat löytäneet lähinnä pettäjiä ja niitä jotka uskottelevat mitä vain saadakseen sksiä... Itse löysin netistä narsistisen alkoholistin pettämään minua sen kerran kun uskalsin tutustua. Ei tee mieli kokeilla uudelleen.

 

Missä tavalliset miehet? Naimisissako edelleen...?

Ovat kokeneita niin osaavat pysyä poissa "markkinoilta"

#68, totta, ei naisen nuoruus tarkoita samaa kuin haluttavuus. Kumma luulo, eträ kaikki miehet ovat vain nuorten naisten perään.

Itse olen sitä mieltä, että keskitie on monessa asiassa paras. Esim. nuori, mutta selvästi ali- tai ylipainoinen ei ole missään mielessä haluttava. Mieluumin seksikumppaniksi 6-kymppinen fitti jumppamaikka kuin 25v plösö IT-nörtti. Kyllä naiselta silti pitää löytyä mielestäni naisen muotoja, vähintään lantiosta ja pepusta, mielellään myös edes A-kupin rinnat.

Riippuu elämäntilanteesta, ulkonäöstä ja statuksesta. Vaihtoehdot ovat välillä lähiöbaari - kulttuuritapahtuma.

Minä löysin nykyisen avopuolisoni ihme kyllä Tinderistä. Sitä ennen treffiseuraa löytyi Instasta ja Facesta. 

n48

Vanhustentalosta.

Löysin nykyisen puolisoni netin treffipalstalta 20 vuotta sitten. Yli nelikymppisiä oltiin molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa ongelma olla pitkälti siinä, että tässä iässä (juuri 50 täyttämässä) ei enää luonnostaan koe sellaista kutkuttavaa vetoa kanssaihmisiin, siis ainakaan samanikäisiin. Vaikka ihmisiä edelleen julkisilla paikoilla tapaa (oli se sitten baari tai terassi tai kirjasto tai ruokakauppa), ja voi vaihtaa muutaman sanan, on se nykyään sellaista täysin neutraalia kanssakäymistä jossa ei ole mitään piilossa olevaa vetovoimaa joka saattaisi ajaa hieman flirttailemaankin. Sillä tapaa mitä nyt tapahtui usein vielä 30-40 -vuotiaana. Eli siis niitä kohtaamisia ei vaan pääse enää syntymään. Molemmat jatkavat matkaansa ilman että toinen olisi jäänyt mieleen millään tapaa.

Ja itse asiassa sama hieman vaivaa ihan deittailuakin. Vaikka hauskaa voi olla, huomaa viihtyvänsä ja aika kuluu kuin siivillä (ja tässä iässä kaiken lisäksi deitit ovat usein laadukkaammassa ympäristössä), ei ilmassa ole mitään kipinää tai muuta vastaavaa joka jättäisi janoamaan lisää. Kaikki on vaan kovin kollegiaalista, kuin työkaverin kanssa viettäisi aikaa. Kivaa, mutta jossain vaiheessa haluaa yksin kotiin rentoutumaan.

Em. voisi tiivistää: "en enää ovuloi".

Samaa miettii täällä myös nelikymppinen. Nuorena sekin oli helpompaa, eli kohdata. Vanhana tuntuu jotenkin niin kankealta, kun jokainen vanhempi on jo elämäänsä urautunut ja nirppa kuten itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa ongelma olla pitkälti siinä, että tässä iässä (juuri 50 täyttämässä) ei enää luonnostaan koe sellaista kutkuttavaa vetoa kanssaihmisiin, siis ainakaan samanikäisiin. Vaikka ihmisiä edelleen julkisilla paikoilla tapaa (oli se sitten baari tai terassi tai kirjasto tai ruokakauppa), ja voi vaihtaa muutaman sanan, on se nykyään sellaista täysin neutraalia kanssakäymistä jossa ei ole mitään piilossa olevaa vetovoimaa joka saattaisi ajaa hieman flirttailemaankin. Sillä tapaa mitä nyt tapahtui usein vielä 30-40 -vuotiaana. Eli siis niitä kohtaamisia ei vaan pääse enää syntymään. Molemmat jatkavat matkaansa ilman että toinen olisi jäänyt mieleen millään tapaa.

Ja itse asiassa sama hieman vaivaa ihan deittailuakin. Vaikka hauskaa voi olla, huomaa viihtyvänsä ja aika kuluu kuin siivillä (ja tässä iässä kaiken lisäksi deitit ovat usein laadukkaammassa ympäristössä), ei ilmassa ole mitään kipinää tai muuta vastaavaa joka jättäisi janoamaan lisää. Kaikki on vaan kovin kollegiaalista, kuin työkaverin kanssa viettäisi aikaa. Kivaa, mutta jossain vaiheessa haluaa yksin kotiin rentoutumaan.

Em. voisi tiivistää: "en enää ovuloi".

Nojoo, paitsi että olen mies. Mutta siis sama lopputulema: ei vaan kiinnosta enää (oman ikäiset) naiset, joten ei synny mitään kipinää.

Kun siellä tansseissa tapaat kiinnostsvan kilttimiehen, muista kokeneelta naiselta kuultu viisaus: 'Tisseillä mies vampataan ja  pillulla pidetään'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman tuttavapiirini sinkkumiehet... Yksi on tosi kiva, hyvä kokki ja asuu mukavasti. Olen kyllä melko varma, että ei ole kiinnostunut naisista.

Sitten on yksi varakas, hoikka ja mukava seuramies. Uskoisin, että sinkkuuden syynä on hankala luonne; joustamaton. Saa kyllä naisia, mutta ei saa pidetttyä niitä. Suhteet on sellaista on-off-veivuuta. Mies on myös pihi. Minä olen hänelle suoraan sanonut, että jos kerran naista kaipaat, niin kokeile edes panostaa rahalla kun sitä on. Mutta ei. Mieluummin murjottaa itsekseen ja ajattelee, että ei hän halua naista, joka on hänen kanssaan vain rahan vuoksi. No, ikä alkaa kohta vitosella, niin pian käy niin ettei ole yhtään minkäänlaista naista.

No ei kai kukaan halua kumppania joka on vain rahan vuoksi? Törkeää edes ehdottaa sellaista yksinäiselle tai kenellekään.

En minä tarkoita, että pitäisi ostaa nainen. Vaan että voisi panostaa treffeihin ja deittailuun. Ei kai se naisesta tee heti rahan perässä juoksevaa, jos treffit sattuu olemaan jotkut hiukan tavallisesta poikkeavat. Heitän vaikka viininmaistelutilaisuuden tai veneretken.

Uskoisin että monikin nainen menee hämilleen, kun tämä kyseinen mies vaatii niin tarkkaa tasajakoa rahan suhteen. Naiset joita hän on tapaillut, ovat olleet tavallisia sari sairaanhoitajia. Niin kaiketi se on suhteen edetessä ollut outoa, että hienossa talossa, hienolla autolla ajava mies on jatkuvasti tasaamassa mobileopaylla tms. jokaikistä menoa. Tiedän tämän, koska ollaan lomailtu yhdessä tuplatreffityyliin. Rahoilla ei tarvitse pröystäillä eikä vähävaraisuus ole huono asia, mutta pihiys ja senttien viilaus on ikävä piirre.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman tuttavapiirini sinkkumiehet... Yksi on tosi kiva, hyvä kokki ja asuu mukavasti. Olen kyllä melko varma, että ei ole kiinnostunut naisista.

Sitten on yksi varakas, hoikka ja mukava seuramies. Uskoisin, että sinkkuuden syynä on hankala luonne; joustamaton. Saa kyllä naisia, mutta ei saa pidetttyä niitä. Suhteet on sellaista on-off-veivuuta. Mies on myös pihi. Minä olen hänelle suoraan sanonut, että jos kerran naista kaipaat, niin kokeile edes panostaa rahalla kun sitä on. Mutta ei. Mieluummin murjottaa itsekseen ja ajattelee, että ei hän halua naista, joka on hänen kanssaan vain rahan vuoksi. No, ikä alkaa kohta vitosella, niin pian käy niin ettei ole yhtään minkäänlaista naista.

No ei kai kukaan halua kumppania joka on vain rahan vuoksi? Törkeää edes ehdottaa sellaista yksinäiselle tai kenellekään.

Amen! Piheys ja saituruus ovat piirteitä, jotka menevät helposti Top-5:een ihmisissä.