Mistä 45-vuotias nainen löytäisi kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiiristä, siten saa taustat selville. Paritusalustoilla nyt lähinnä onkin sellaisia, jotka valehtelevat kaikesta.

No esim mun omassa tuttavapiirissä ei pahemmin vapaita miehiä ole ja ne jotka on, tai jotka pikemminkin tietää mutkan kautta, eli esim yhden kaverin veli omine kavereineen onkin sitten melko alkoholiin mieltyneitä ja viettää vapaa-aikansa jossain paikallisessa juottolassa. Sinkkunaisia sen sijaan on itseni lisäksi muutama muukin ja jonkinasteinen alkoholiongelma on vain yhdellä ja nopeasti muuttuu vakiokalustoksi jossain juottolassa etenkin jos työelämästä pois joutuu. Tai kun, eläkkeelle kai tässä vielä jokainen jossain vaiheessa pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Missä +55 miehet liikkuu?

Farmariasussa ja tennareissa.

(sori, oli pakko)

Tuossa iässä se on tosi vaikeaa, kun kukaan mies ei näytä enää puoleensavetävältä, eikä  itsekään ole enää viehättävä. Myös huonot luonteenpiirteet korostuvat iän myötä. Parempi vaan keskittyä harrastuksiin, ystäviin/läheisiin ja työhön.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä se on tosi vaikeaa, kun kukaan mies ei näytä enää puoleensavetävältä, eikä  itsekään ole enää viehättävä. Myös huonot luonteenpiirteet korostuvat iän myötä. Parempi vaan keskittyä harrastuksiin, ystäviin/läheisiin ja työhön.

No onneksi itsellä ei koskaan nuorempanakaan ole ollut "varaa" valikoida niistä komeimmista ja suosituimmista miehistä ja toisaalta taas se ihan tavallista tavallisempikin muuttuu omissa silmissä ihan maailman komeimmaksi ja täysin vastustamattomaksi kun kiinnostuu / ihastuu huomatessaan kuinka hyvä toisen seurassa on olla. Kuuluu siis se kuuluisa klik ja kemiat kohtaa.

Tosin tuo on vähän huonosti yhdistettävissä näihin nykyajan tindereihin sun muihin missä mennään lähtökohtaisesti ulkoiset ominaisuudet edellä eli ennemminkin pitäisi olla ihan sellaista normaalia sosiaalista kanssakäymistä ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia (eli just ne yhteiset tuttavapiirit, harrastukset) joissa vietetään aikaa yhdessä ja opitaan sen muun syyn takia sitten toisiaan tuntemaankin. Yhteinen työpaikkakin sinällään on ihan hyvä mahdollisuus, koska sielläkin oppii tuntemaan ihan ns arjessa toista mutta toisaalta se on kyllä myös iso riski alkaa syömään kuormasta.

Harmillisesti vaan nykyaikana tuntuu vaan vähenevän ihan olemattomiin tuo kaikki arkisosiaalisuus ja työpaikoillakin on aika paljon vaihtuvuutta eli vaikka toisaalta siinä tutustuu aiempaa useampaan kollegaan niin keneenkään ei kuitenkaan pääse tutustumaan kunnolla.

Sunnuntaina lähtee oopperatalolta sinkku kävely, mene sinne. 

En tiedä. Puoli sukua miehettömiä ollut ja minäkin. En halua vihaista tai kurjaa miestä. Tosin nuoremmilla on kumppanit ja perheet, uskovaisia.

Vierailija kirjoitti:

Eronneen tulisi tyytyä osaansa eikä yrittää jotain, mikä ei ennenkään ole onnistunut eli kestävä parisuhde. Jotkut tajuavat tämän vasta 3-4 eron jälkeen. Ole sinä viisaampi.

Olen aina pitänyt itseäni huonompana joten olen tyytynyt huonoihin miehiin ja huonoihin ns. parisuhteisiin. Olisin halunnut ihan tavallisen miehen ja perheen. Erot ovat olleet miesten aloitteesta, en ole koskaan kysynyt että miksi. Mutta lähtökohtana pidän sitoutumiskammoa. Jos joku koskaan keksii miten matkustetaan ajassa taaksepäin menisi enkä näitä valitsisi ja ajattelisin että ansaitsen parempaa. Ja elätän yhä toivetta parisuhteesta. Terv. toinen 45v nainen kuin AP.

Hieman yli 50v miehenä sain Tinderistä tykkäyksiä ja viestejä, vaikkei minulla ollut edes profiilikuvaa, jossa olisi näkynyt kasvoni. Ne kuvat sitten vaihdettiin kun oli ensin aikamme keskusteltu ja todettu, että toinen vaikuttaa ihan selväjärkiseltä ja kiinnostavalta. Kaikki naiset olivat minua 3-6 vuotta nuorempia, vaikka olin laittanut  ikähaarukaksi oma 45-54. Kolmen kanssa kävin treffeillä ja kolmannesta löysin itselleni rakkaan. Ensimmäinen oli myös oikein potentiaalinen ja reipas tapaus, laittoi heti aamuyöllä viestiä palattuaan lomamatkalta ja nähtyään profiilini, ensitreffit luontopolulle sovittiin hyvin nopeasti. Juttu kuivui siihen, että 10 km päässä asuva nainen nähdä minua neljän viikon viestittelyn aikana vain kerran, koska oli niin paljon ohjelmaa + teinit huollettavana.

Eli vinkkinä seuraa hakeville naisille: Pitää olla myös itselle selvää, mitä hakee, minkälaisia uhrauksia ja vaivaa on valmis näkemään suhteen eteen, onko kaapissa ja sängyn alla mörköjä, luurankoja tai kummituksia vanhoista suhteista, estävätkö vanhat traumat sitoutumasta uuteen kumppaniin jne.

Mene sellaisiin paikkoihin missä itse viihdyt. Samanhenkistä seuraa on helpoin löytää siten. Tosiasia kuitenkin on, että tuuria saa olla paljon, että hyvä yksilö löytyy. Tämä on pieni maa ja parhaat on viety jo nuorena. Toiselle kierrokselle vapautuneita toki löytyy, mutta siinä on aina se menneisyyden painolasti mukana.

Se on tämä meidän kulttuuri niin hankala tällaisissa tilanteissa. Kun ihmiset kököttää kotona ja ajelee autolla vaan töihin ja markettiin. Ei ole tapana mennä ulos ihmisten ilmoille ja esitellä kavereitaan muille ihmisille. Ajatelkaa miten helppoa tuolla etelänmaissa tämä on.

Mulla on kaksi siskoa. Kumpikin oli haku päällä 40+ iässä. Molemmilla lapsia eli sen puoleen kumpikaan ei ollut toista vetävämpi tapaus. Vanhempi löysi montakin ehdokasta. Mukavia miehiä, mutta minä en olisi huolinut. Siskolla oli selvät sävelet, mitä hän haluaa ja miehille se joko sopi tai ei. Tällä tiukalla seulalla löytyi kumppani, jonka kanssa ovat yhä edelleen, kun aikaa on kulunut 6 vuotta.

Toinen sisko deittailee edelleen. Monta miestä on hänkin löytänyt, mutta aina tullut jätetyksi. Syitä osaan vain arvailla, mutta yksi veikkaus minulla on. Hän ei oikein tunnu itsekään tietävän, mitä haluaa. Mukautuu aina toisen elämään ja unohtaa muun elämän jos joku mies on kuvioissa.

Itse löysin mieheni hieman nuorempana netistä. Laitoin suunnilleen ranskalaisin viivoin, että haluan 10 vuoden sisällä olla naimisissa, saada perheen ja asua omakotitalossa. Ei ollut tunkua, mutta nopeasti hyvän, tavallisen miehen löysin. Nyt 8 vuoden jälkeen meillä on nuo toivomani asiat.

Oman tuttavapiirini sinkkumiehet... Yksi on tosi kiva, hyvä kokki ja asuu mukavasti. Olen kyllä melko varma, että ei ole kiinnostunut naisista.

Sitten on yksi varakas, hoikka ja mukava seuramies. Uskoisin, että sinkkuuden syynä on hankala luonne; joustamaton. Saa kyllä naisia, mutta ei saa pidetttyä niitä. Suhteet on sellaista on-off-veivuuta. Mies on myös pihi. Minä olen hänelle suoraan sanonut, että jos kerran naista kaipaat, niin kokeile edes panostaa rahalla kun sitä on. Mutta ei. Mieluummin murjottaa itsekseen ja ajattelee, että ei hän halua naista, joka on hänen kanssaan vain rahan vuoksi. No, ikä alkaa kohta vitosella, niin pian käy niin ettei ole yhtään minkäänlaista naista.

Minusta eniten potentiaalia on pitkistä suhteista eronneilla:

- ei mikään kiertopalkinto, kykenee myös pitkään parisuhteeseen

- lapset jo aikuisia tai lähes aikuisia

- ei enää mitään lisääntymistarpeita

- oma koti, ei pakottavaa tarvetta muuttaa toisen luokse, ei välttämättä edes halua luopua omasta kodistaan

- talous todennäköisesti ok

Vierailija kirjoitti:

Sitten on yksi varakas, hoikka ja mukava seuramies. Uskoisin, että sinkkuuden syynä on hankala luonne; joustamaton. Saa kyllä naisia, mutta ei saa pidetttyä niitä. Suhteet on sellaista on-off-veivuuta. Mies on myös pihi. Minä olen hänelle suoraan sanonut, että jos kerran naista kaipaat, niin kokeile edes panostaa rahalla kun sitä on. Mutta ei. Mieluummin murjottaa itsekseen ja ajattelee, että ei hän halua naista, joka on hänen kanssaan vain rahan vuoksi. No, ikä alkaa kohta vitosella, niin pian käy niin ettei ole yhtään minkäänlaista naista.

Minusta on kiva uudelle naiselleni tarjota illallisia, viedä konserttiin, yöksi hotelliin, risteilylle tms. Ja nainen myös on siinä mielessä old-school, että antaa minun tehdä niin, eikä tee asiasta mitään itsenäisyyskysymystä tms. Mutta välillä maksaa myös minun puolestani, eli ei myöskään ole mikään lokki. 

Vierailija kirjoitti:

Oman tuttavapiirini sinkkumiehet... Yksi on tosi kiva, hyvä kokki ja asuu mukavasti. Olen kyllä melko varma, että ei ole kiinnostunut naisista.

Sitten on yksi varakas, hoikka ja mukava seuramies. Uskoisin, että sinkkuuden syynä on hankala luonne; joustamaton. Saa kyllä naisia, mutta ei saa pidetttyä niitä. Suhteet on sellaista on-off-veivuuta. Mies on myös pihi. Minä olen hänelle suoraan sanonut, että jos kerran naista kaipaat, niin kokeile edes panostaa rahalla kun sitä on. Mutta ei. Mieluummin murjottaa itsekseen ja ajattelee, että ei hän halua naista, joka on hänen kanssaan vain rahan vuoksi. No, ikä alkaa kohta vitosella, niin pian käy niin ettei ole yhtään minkäänlaista naista.

No ei kai kukaan halua kumppania joka on vain rahan vuoksi? Törkeää edes ehdottaa sellaista yksinäiselle tai kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä se on tosi vaikeaa, kun kukaan mies ei näytä enää puoleensavetävältä, eikä  itsekään ole enää viehättävä. Myös huonot luonteenpiirteet korostuvat iän myötä. Parempi vaan keskittyä harrastuksiin, ystäviin/läheisiin ja työhön.

Höpsistä. Kauneus on katsojan silmässä ja oma rakas näyttää aina silmissäni hyvältä ja komealta, vaikka onkin jo yli 50. Ja vaikka ikää on itselläkin parin vuoden päästä 50v, niin silti välillä vielä kysytään papereita kaupan kassalla. Vuodet näkyvät naururypyistä silmien ympärillä, mutta jumpassa tai uimahallissa huomaan usein, että kroppa on hyvässä kunnossa moneen paljon nuorempaankin verrattuna, vaikka kolme lastakin on tullut synnytettyä.

Ihanat, aikuiset naiset: Rohkeasti vaan matoa koukkuun, elämä on liian lyhyt elettäväksi yksin (vaikka tuntuu toki yksin pidemmältä ja raskaammalta).

No itse olen kohta 47v ja pitkässä parisuhteessa. Silti sinkkumiehet pyytävät jatkuvasti treffeille, haluavat muuttaa yhteen kanssani ja lähteä ulkomaanmatkoille... Ihmettelen, mikseivät sinkkunaiset kelpaa.

up

Vierailija kirjoitti:

No esim tinderissä voit vaikka vastata niihin viesteihin tavallisilta miehiltä joita sulle tulee tuhansia . Siitä se lähtee kun vastaa viestiin ja vaikka voi itsekin kysyä jotain. Yleensä naiset on mykkäkuuroja tinderissä tai sitten vastataan vaan kysymyksiin . Ei kai kukaan jaksa jahdata ton ikäisenä jos ei itse viitsi yhtään panostaa . Tadaa näillä ohjeilla voit valita sopivan niistä 10000 ehdokkaasta .

Tavallinen Keski-ikäinen nInen ei saa tuhansia, satoja eikä edes kymmeniä viestejä. Ja niistäkin muutamista viesteistä mitä saa, suurin osa on jotain ihan muuta kuin mitä olisi etsimässä (esim seksin vonkaaja 2-kymppisiä tai itseä 15v vanhempia). Muista, että nyt ei puhuta kauniista hoikista parikymppisistä naisista, jotka varmasti saavatkin hirveän määrän viestejä.

Kokeile vaikka itse tehdä profiili _oikeasti_ tavallisen näköisenä 45v naisena ja katso paljonko kunnollisia viestejä tulee (siis suunnilleen oman ikäisiltä jotka on etsimässä pitkäaikaista seuraa ja jotka ovat lukeneet profiilisi). Voit myös itse kokeilla aloittaa keskusteluja miesten kanssa ja näet miten niihin ei joko vastata ollenkaan, tai ihan muutamalla sanalla. Varmaan yllätyt. Mutta ethän sinä tee, kun on  helpompi vaan katkeroida. 

Vierailija kirjoitti:

Mene sellaisiin paikkoihin missä itse viihdyt. Samanhenkistä seuraa on helpoin löytää siten. Tosiasia kuitenkin on, että tuuria saa olla paljon, että hyvä yksilö löytyy. Tämä on pieni maa ja parhaat on viety jo nuorena. Toiselle kierrokselle vapautuneita toki löytyy, mutta siinä on aina se menneisyyden painolasti mukana.

Ei ihmisen henkilöhistoria todellakaan aina ole mikään "painolasti". Todella omituinen ajattelu, että elämä ja elämänkokemukset pilaavat ihmisen. Ainakin itselleni elämä ja kaikki koettu on lisännyt myös ymmärrystä, kasvattanut resilienssiä ja tehnyt itsellekin selväksi, mitä elämältä haluan ja mitä en. En koe myöskään aiempia suhteitani negatiivisina, eli en näe niissä mitään, mitä voisi pitää painolastina.