Valtavan moni eiakateeminen tietää historiasta enemmän kuin historian FM
Lukemattomat ovat lukeneet paljon enemmän kuim historiakirjoja kuin FM.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Niinkö? Osoita se. T: Historian maisteri
Kvg
No enpä tiedä, monella harrastajalla tieto rajoittuu johonkin tosi kapeaan: esim. sotahistoria.
Näin se on ja myös sähkömies osaa insinöörin hommat, joka osaa dippainssin hommat, joka osaa tutkijatohtorin hommat, joka voisi halutessaan yltää Newtonin tasolle, luonnollisesti. Kun vaan saisi mahdollisuuden ja jaksaisi yrittää.
Itse oon sikakova koris äiä ja jauhotan myös näitä historia tytyjä.
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, monella harrastajalla tieto rajoittuu johonkin tosi kapeaan: esim. sotahistoria.
Eikä lähdekritiikkiä tunneta.
Juu, ja persuakatemian käyneillä on perinteisesti ollut muutenkin hyvin vastakkaiset näkemykset historiasta ja tieteestä yleensäkin, kuin akateemiset opinnot läpikäyneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, monella harrastajalla tieto rajoittuu johonkin tosi kapeaan: esim. sotahistoria.
Eikä lähdekritiikkiä tunneta.
Juu. Siteerataan Keskisarjaa ja Kaari Utriota 🙄
Monesti se tieto vain ei ole ihan oikein, koska kokonaiskuva ja kyky arvioida tiedon oikeellisuutta puuttuu. Tietäminen ei ole vaikeaa, eikä kukaan tiedä kaikkea, kyky arvioida tietoa ja muodostaa kokonaiskuva on se mitä yliopistossa opiskellaan.
Jos puhutaan yhdestä tutkinnosta, niin silloin yhteen aiheeseen eli gradun aiheeseen on perehdytty kunnolla. Ja muista pääaineen asioista on jonkinlainen kokonaiskuva.
Näin luulevat tietävänsä ja nykyään luulo voittaa faktat.
Luuleeko ap että lukenut enemmän (mitä tahansa) kirjoja = parempi tietämys? Lol.
Kun on tosi vähän tietoa ja ymmärrystä, niin on mahdotonta itse ymmärtää omien tietojensa ja ymmärryksensä rajallisuus. Tähän kun vielä pistetään päälle rajaton narsistinen itseluottamus, niin ollaan vaarallisilla vesillä.
Hyvä esimerkki tällaisesta on Donald Trump.
Aloittaja on taas keksinyt jonkin itsestäänselvyyden ja pitää itseään fiksuna kun julkistaa asian.
Tottakai moni tietää enemmän asioita kuin toinen. Ei se tutkinto tee kenestäkään kaikkitietävää, edes oman alan osalta.
Aloittaja taitaa olla melko yksinkertainen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on taas keksinyt jonkin itsestäänselvyyden ja pitää itseään fiksuna kun julkistaa asian.
Tottakai moni tietää enemmän asioita kuin toinen. Ei se tutkinto tee kenestäkään kaikkitietävää, edes oman alan osalta.
Ei tee kaikkitietävää, mutta varmasti joku historian alan tohtori tietää oman väitöskirjatutkimuksensa rajatusta aihepiiristä enemmän, kuin kukaan random ABC:n kabinetin herrasmies.
Sarjassa Elämäm kolulasten loputtomia itsepetoksia
Minun mielestä molemmat voivat olla oikeassa. Pitää erottaa historia tieteenä ja tietämys tapahtuneista asioista.
Sama esim. psykologian kohdalla. Joku tietää enemmän ihmismielestä, toinen enemmän psykologiasta. Toinen tuntee instrumentit, toinen tuntee ns. tosielämän.
Historia ei tarkoita pelkästään tapahtuneita asioita, vaan se on myös tiedekunta, tiede, tutkimusperinne ja siihen liittyy asioita, joita akateeminen oppii kokemusperäisesti opintojen aikana. Akateeminen historioitsija tietää enemmän noista asioista, joihin muille ei ole pääsyä.
Silti joku, joka yksinkertaisesti lukee paljon menneisyyttä koskevaa kirjallisuutta voi helpostikin tietää enemmän menneisyydestä kuin joku, jolla on historiantutkinto. Akateeminen rivihistorioitsija voi kertoa tarkasti siitä, miten tietoa tuotetaan historiantutkimuksessa.
Kuka tahansa perehtynyt taas voi kertoa enemmän jostakin tietystä historia-aiheesta kuten vaikka filosofian historiasta tai Italian historiasta. Ei ole mahdollistakaan, että perushistorioitsija tietäisi kovin paljoa mistään yksittäisestä historiallisesta ajankaudesta tai jonkin alan tai kansan historiasta, ellei hän ole erityisesti perehtynyt siihen. Olisikin aika säälittävää, jos historioitsija alkaisi spleinaamaan jollekin ihmiselle siitä, että hän ei nyt saa tietää tuota eikä tuota asiaa, koska hänellä ei ole titteliä. Sen sijaan historioitsija voi arvioida toisen ihmisen tietämystä historiantutkimuksesta tieteenä, jolla on tietyt tavat, perinteet ja tutkimuskohteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on taas keksinyt jonkin itsestäänselvyyden ja pitää itseään fiksuna kun julkistaa asian.
Tottakai moni tietää enemmän asioita kuin toinen. Ei se tutkinto tee kenestäkään kaikkitietävää, edes oman alan osalta.
Ei tee kaikkitietävää, mutta varmasti joku historian alan tohtori tietää oman väitöskirjatutkimuksensa rajatusta aihepiiristä enemmän, kuin kukaan random ABC:n kabinetin herrasmies.
Niin mutta mietipä, kumpi niistä huutaa kovempaa. Itse ainakin olen todennnut jo vuosikymmenet sitten, että oman osaamisalan asioista ei kannata alkaa väitellä yhtään ABC:n herrasmiesten kanssa, koska he tietävät kaiken niin paljon paremmin, ja harva on valmis luopumaan omasta luulostaan, jos tuon lisää faktoja pöytään.
Kirjojen lukeminen on monille jo suuri meriitti sinänsä mikä aloituksestakin ilmenee. Ajatellaan, että akateemisuus merkitsee sitä, että on lukenut kirjoja.
Mutta ei akateeminen tutkinto tietysti sitä takaa, että olisi jokaisen asian asiantuntija omalla alallaan. Joku intohimoinen historiaharrastaja voi tietää enemmän omasta kiinnostuksenkohteestaan, jos on vieraillut ahkerasti yliopiston kirjastossa, tilaillut tutkimuskirjallisuutta netistä jne. Tavallisen kirjaston kirjat eivät oikein todelliseen asiantuntemukseen riitä. Siksipä harrastelijahistorioitsijatkin usein ovat akateemisia - vain toiselta alalta. Pitää tietää reitit laadukkaaseen tutkimuskirjallisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä, monella harrastajalla tieto rajoittuu johonkin tosi kapeaan: esim. sotahistoria.
Historioitsijoillakin kiinnostus yleensä rajoittuu johonkin kapeaan aikakauteen, josta sitten tiedetään melkein kaikki. Muista aikakausista sitten tiedetään pelkkä pintaraapaisu.
Mulle sanottiin aikoinaan yliopiston historian laitoksella opiskellessani, että historioitsijan ei tarvitse tietää kaikkea historiaa - se on niiden lukiohistorioitsijoiden ja harrastelijoiden hommaa.
Akateeminen historianopiskelu ei pyri siihen, että opetellaan kaikki menneisyyden tapahtumat ja vuosiluvut. Historioitsijan tehtävä on historiantutkimus, ei olla kävelevä hissan oppikirja. Yliopistossa siis opetetaan, miten historiaa tutkitaan, eikä käydä läpi koko ihmiskunnan historiaa. Jokainen historioitsija sitten erikoistuu oman kiinnostuksensa mukaan ja varmasti tietää siitä aivan valtavasti.
Niinkö? Osoita se. T: Historian maisteri