Valtavan moni eiakateeminen tietää historiasta enemmän kuin historian FM

Itse opiskelin sivuaineena poliittista historiaa. Vaikka sain hyviä numeroita tenteistä, en rehellisesti muista juuri mitään oppimastani. Olen varma, että moni duunari tai teknisen alan ihminen tietää aiheesta valtavasti enemmän kuin minä. Ihmisen mieleen jää parhaiten asiat, jotka hän kokee merkityksellisiksi omalle identiteetilleen ja elämälleen. Kun aihe ei niin paljon kiinnosta, niin se unohtuu. Tietenkään ei aineopinnot nyt niin valtavaa kirjallista lukeneisuutta edellytä muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajalle 21:

En voi kommentoida kommenttiasi psykologiasta, koska et avannut ajatteluasi enempää. Jos kerrot, mitä psykologi on sinun mielestäsi koulutettu tekemään, voin vastata tarkemmin. 

Tarkoitin itse kommentillani sitä, että 'historia' tai 'psykologia' ovat valtavan laajoja käsitteitä ja se, mitä Suomen yliopistoissa opetetaan nimellä 'psykologia' olisi reilumpaa mielestäni opettaa nimen 'terveyspsykologia' alla, koska sieltähän valmistuu terveysalan ammattilaisia. Tähän tietysti tulee automaattivastauksena, että voi työskennellä myös vaikka TE-palveluissa ja yrityksissä jne. ja tämä pitää paikkansa, mutta mitä useampaan juttuun on pätevä, sitä ohuempaa se osaaminenkin on, koska eihän siihen samaan opintopistemäärään voida loputtomasti tietoa puristaa ja opetussuunnitelmat ovat julkisia, joten kuka tahansa voi lukea samat kirjat ja tarkistaa, mitä se erityisos

Haluan avata sitä alun perin sanomaani siltä osin, että ajattelin itse 'psykologia' sanan etymologiaa ja merkitystä. Sehän tarkoittaa sieluntutkimusta. Sitten taas tuo, mitä sinä kuvailet on kliinistä psykologiaa eli sitä, mitä Suomessa voitaisiin opettaa kliinisen psykologian nimellä, mutta ei ole jostain syystä haluttu tehdä. 

Mutta ihmisen käytökseen ja ajatteluun kuuluu paljon muutakin kuin mielenterveys ja sen häiriöt. Sosiaalipsykologia on lähempänä sosiologiaa siinä mielessä, että molemmat ovat kiinnostuneita makrotason käytöksellisistä ilmiöistä. Sosiaalipsykologiassa ollaan kuitenkin tekemisissä tunteiden ja kognition parissa ja tehdään kokeellista käyttäytymistutkimusta.

Kliinisessä psykologiassa on enemmän 'biologiaa', ihan perusopintoissa joutuu opettelemaan aivojen osia yms. mutta on myös paljon tarinankerrontaa, joka ei perustu mihinkään luonnontieteelliseen faktaan, vaan on enemmänkin "satuilua", joka resonoi ihmisten mielissä; tällainen tarinointi on ominaista psykoanalyysille, mutta ei sen yksinomaisuutta. Psykologia on siis osaksi tarinankerrontaa ja osaksi luonnontieteilyä, kun taas esim. lääketiede on lähes yksinomaan sitä luonnontiedettä. 

Kun siis sanoin, että joku voi tietää enemmän kuin psykologi, tarkoitin ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun liittyvää tietoa kokonaisuutena. Jokainen ihminen on tekemisissä toisten ihmisten käytöksen kanssa ja oppii elämän myötä lisää toisista ja itsestään. Esim. markkinointi, kirjallisuustiede, uskontotiede, antropologia, kasvatustiede jne. käsittelevät ihmismieleen liittyviä erityisteemoja, joista psykologian tutkinto-ohjelmassa ei välttämättä ole yhtään opintopistettä. Koska Suomessa on kuitenkin keksitty terveyspsykologialle tämä epämääräinen 'psykologia' nimitys, se luo käsityksen puolijumalasta, joka on pätevä kommentoimaan mitä tahansa ihmisen käyttäytymiseen ja ajatteluun liittyvää aihetta. Itse asiassa käyttäytymisestä ja ajattelusta puhuminen saattaa jopa suututtaa joitakin ihmisiä, koska siinä poistetaan tämä 'mieleen' liittyvä mystiikka ja hajotetaan tutkimus osiin, joiden huomaaminen helposti tuo esiin sen, miten noiden osien tutkimus kuuluu varsin monille tieteille. Psykologiapiireissä on kuitenkin ollut yritystä mystifioida 'ihmismieli' ikään kuin pommiksi, johon ei saa koskea muu kuin psykologi tai muuten suolenpätkät lentävät ilmojen halki, kun se salaperäinen ihmismieli räjähtää käsiin näin kärjistettynä. Käytöksestä ja ajattelusta puhuminen taas haastaa koko "ihmismielen" olemassaolon epämääräisenä käsitteenä kuten vaikka monoteismin Jumalan, josta on vaikea saada otetta. 

jos lukee kirjastollisen kirjoja tietää enemmän kuin se ,joka ei ole lukenut. yliopistolaiset lukee kirjoja vaihtelvia määriä,osa enemmän osa vähemmän. 

myös tieteen ja muun ammattialan kirjoja ,voi tilata ja lukea ketä tahansa.  tiedon koostaminen ja kirjallinen esitys opetetaan yliopstossa paremmin. kuin esim.ammatillisis oppilaitoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä tiedä, monella harrastajalla tieto rajoittuu johonkin tosi kapeaan: esim. sotahistoria.

Eikä lähdekritiikkiä tunneta.

Luetaan pari nettiartikkelia tai kirjaa ja esiinnytään asiantuntijana. Laitetaan harrastukseksi historian tutkiminen.

#Tämä juuri. Hyvä historiantutkija pystyy tutkimaan vaikka millä kielillä kirjoitettuja alkuperäislähteitä eikä vain muiden tulkintoja näistä, ja tämä on jotain, mihin harva harrastelija ryhtyy.#

Ja harva hyväkään tutkija pystyy tutkimaan vaikka millä kielellä kirjoitettuja alkuperäislähteitä. Siksi tutkijat erikoistuvat johonkin rajattuun aiheeseen ja ovat niissä parhaita.

Onko nämä ne samat tyypit, jotka saavat Youtubesta oikeampaa tietoa kuin Ylen uutisista? 

Vierailija kirjoitti:

jos lukee kirjastollisen kirjoja tietää enemmän kuin se ,joka ei ole lukenut. yliopistolaiset lukee kirjoja vaihtelvia määriä,osa enemmän osa vähemmän. 

myös tieteen ja muun ammattialan kirjoja ,voi tilata ja lukea ketä tahansa.  tiedon koostaminen ja kirjallinen esitys opetetaan yliopstossa paremmin. kuin esim.ammatillisis oppilaitoksissa.

Ainakin lauseita oppii yliopistossa muodostamaan. Monet myös peruskoulussa. Vaikea uskoa, että paljon kirjoja lukenut henkilö ei olisi tuosta oppinut edes alkeita. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on harrastelijoita, jotka tietävätkin ainakin joistain aiheista enemmän kuin ammattilaiset historiantutkijat. Historiantutkija kuitenkin yleensä syventyy perinpohjaisesti vain rajalliseen määrään aiheita eikä välttämättä hallitse sitten muita. Menneisyyttä eli ns. historiaa on kuitenkin tuhansia vuosia ympäri maailman eikä kaikkea voi hallita. Mutta olen aika skeptinen, että moni harrastelija päihittää ammattilaisen juuri tämän omalla erikoisalueella, ja jos tällaisia on, ei heitä ainakaan "lukemattomia" ole. t. historiantutkija

Tiedän yhden tällaisen tapauksen. Yksi entinen rajamies tutki pohjoista rajahistoriaa niin laadukkaasti, että Oulun yliopisto oli valmis pitämään hänen tutkimukselleen väitöstilaisuuden, mutta se tyssäsi akateemisen peruskoulutuksen puutteeseen. Pari historiallista romaania lukenut ei pysty lähellekään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin sivuaineena poliittista historiaa. Vaikka sain hyviä numeroita tenteistä, en rehellisesti muista juuri mitään oppimastani. Olen varma, että moni duunari tai teknisen alan ihminen tietää aiheesta valtavasti enemmän kuin minä. Ihmisen mieleen jää parhaiten asiat, jotka hän kokee merkityksellisiksi omalle identiteetilleen ja elämälleen. Kun aihe ei niin paljon kiinnosta, niin se unohtuu. Tietenkään ei aineopinnot nyt niin valtavaa kirjallista lukeneisuutta edellytä muutenkaan. 

Itse opiskelin kv politiikkaa sivuaineena ja koen kyllä, että se auttaa mua hahmottamaan maailman tilannetta huomattavasti paremmin kuin ennen noita opintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä ne samat tyypit, jotka saavat Youtubesta oikeampaa tietoa kuin Ylen uutisista? 

Arvelen tällaista. Oikea historia on sitä, mikä löytyy ainoastaan salaliittoteorioista. Asiaa voidaan pitää totena, jos siitä ei ole puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on harrastelijoita, jotka tietävätkin ainakin joistain aiheista enemmän kuin ammattilaiset historiantutkijat. Historiantutkija kuitenkin yleensä syventyy perinpohjaisesti vain rajalliseen määrään aiheita eikä välttämättä hallitse sitten muita. Menneisyyttä eli ns. historiaa on kuitenkin tuhansia vuosia ympäri maailman eikä kaikkea voi hallita. Mutta olen aika skeptinen, että moni harrastelija päihittää ammattilaisen juuri tämän omalla erikoisalueella, ja jos tällaisia on, ei heitä ainakaan "lukemattomia" ole. t. historiantutkija

Tiedän yhden tällaisen tapauksen. Yksi entinen rajamies tutki pohjoista rajahistoriaa niin laadukkaasti, että Oulun yliopisto oli valmis pitämään hänen tutkimukselleen väitöstilaisuuden, mutta se tyssäsi akateemisen peruskoulutuksen puutteeseen. Pari historiallista romaania lukenut ei pysty lähellekään tuollaista.

Toki historiallisten romaanien kirjoittajat ei useinkaan ole historioitsijoita. Hyvin on yleensä tehnyt tutkimuksensa toki, mutta maallikkona. + Jos tunget siihen liikaa historiallista faktaa, kukaan ei jaksa lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi "lukemattomat tietävät". Ei tarvitse olla historian opiskelija tai tutkinnon suorittanut tietääkseen historiasta. Kirjoistahan tuo tietoisuus hankitaan joten ihan "lukematon" ei voi olla vaikka ihan kiva sanaleikki aloittajalta. Historiasta kiinnostunut ja sitä lukenut voi tosiaankin omata yhtä hyvät ja laajat tiedot. Suosittelenkin lukemaan.

Ainakin omalla alallani harrastelijan on hyvin vaikea tietää mitä kirjallisuutta kannattaa lukea ja muodostaa kaikesta tarjolla olevasta tiedosta järkevä kokonaisuus. Sirpaletietoa ja sirpaleasiantuntemustakin voi hankkia harrastelemalla, mutta harva kykenee hankkimaan vastaavat tiedot kuin akateeminen koulutus tarjoaa. En ole koskaan sellaista henkilöä kohdannut vaikka tällä alalla harrastuneisuus on erittäin yleistä.

Harrastelijat oppivat jonkin osa-alueen ja luulevat olevansa asiantuntijoita, ymmärtämättä valtavaa kokonaisu

Eivät myöskään usein lue alkuperäislähteitä. Itse olen tässä yrittänyt selvittää erään aikakauden historiaa perusteellisesti erästä tiettyä tarkoitusta varten ja kyllä on melko hankalaa näin maallikkona. En tiedä mitä kirjoja kannattaisi lukea ja missä pääsisin käsiksi alkuperäislähteisiin.