Järjestön IHASTUMINEN varattuun työkaveriin! Itsekin naimisissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat nyt vain ihan iisisti. Kyllä se siitä. Ihastuminen on ihan normaalia. Aika parantaa. Elät vain elämääsi.

Alapeukuttaja, selittäisitkö miksi alapeukutit?

Aika ei välttämättä paranna. Toki kuolema tietysti tulee jossain vaiheessa, mutta 50 vuotta toiseen ihastuneena voi olla aika ikävää elämää.

Ei kai kenelläkään emotionaalisesti kypsällä ihastukset noin pitkään kestä, ellei niitä aktiivisesti ruoki. 

Ai ettei voi leimahtaa, jos tapaa 20 v tauon jälkeen? Eri

Eikös tuo nyt ole sitten jo eri asia kuin se että olisi 50 vuotta putkeen ihastunut? 

No jos se ihastus on ollut olemassa, mutta laantuneessa tilassa. Sitten tapaaminen ja vanha tilanne takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mieti, että jos menisit naimisiin tämän ihastuksesi kanssa, parin vuoden päästä olisi ensihuuma mennyt ohi, ja arkiset ärsytyksen aiheet nousisivat pintaan. Ei kannata rikkoa nykyistä ihmissuhdetta, jos se on hyvä. 

"Ei kannata rikkoa nykyistä ihmissuhdetta, jos se on hyvä. "

Totta. Ensimmäinen virke taas ei. Vaihtamalla usein paranee, siis jos nykyinen ihmissuhde on huono.

Ajattelisin niin, että laittaisin asiat tärkeysjärjestykseen: mitä haluan suojella eniten: perhettä? Nykyistä liittoa? Työpaikkaani? kehittyvää ihastuksen tunnetta? Kun löydät vastauksen, löydät myös toimenpiteet mitä tehdä, mistä luopua, mitkä toimenpiteet auttaa suojaamaan sitä mikä on tärkeintä. Jos yrität olla luopumatta oikein mistään, saatat menettää kaiken. Tämä ei ole mitään sanahelinää vaan kokemuksen syvä rintaääni.

Ja edelliseen lisään, että tiedän että ensimmäinen ajatuksesi on: enhän minä nyt voi irtisanoutua tällaisen takia. Et niin, mutta lukematta ketjua arvaan että on paljon mitä voit tehdä ennen irtisanoutumista: välttele kahvihuonetta. Lounas eri aikaan. Eri reitti vessalle kuin ennen. kuulokkeet korville ja omaan maailmaan. neukkaripöydässä samalle puolelle istumaan kuin ihastus, pöydän äärimmäiseen päähän. Tarvittaessa esimiehelle pyyntö vaihtaa jakkaran paikkaa tai vuorolistaa 'henkilökohtaisista syistä'. Esimies ei tuota ota millään muulla kuin on kiitollinen vastuullisuudesta ja ennakkovaroituksesta, trust me, olen esimies ja ollut molemmilla puolen pöytää.

tai sitten ajattelet: enhän minä nyt voi perhettä hajottaa tällaisen takia. No, jos ruokit sitä, edes vähän vahingossa, niin hajotat perheen. Mietipä haluatko tehdä sen hyvällä vai pahalla`? Jos tuntuu että uusi houkuttaa enemmän kuin vanha, niin ryhtiä ja juttelemaan puolisolle miten asia on. Ennen kuin mitään tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ihastumisesta pääsee aina eroon, kun ei ole ihastuksen kohteen kanssa tekemisissä. Joskus siihen voi enemmän aikaa, mutta lopulta se toimii aina. Ihastuminen tunteena on muutenkin aina ohi menevää. Siksi ei koskaan kannata antautua pelkästään ihastuksen tunteen takia johonkin ihmissuhteeseen, eikä varsinkaan salasuhteeseen. Näissä asioissa voi myös käyttää järkeä. Hyvä nyrkkisääntö on se, että kohtele muita siten niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Itse en haluaisi kenenkään pettävän minua, joten siksi en itsekään halua pettää ketään.

Ei se valitettavasti ihan niin mene.

Nuorena solmimassani liitossa minulla oli hyvin pitkään, vuosia, kestävä ihastus mieheen jota harvoin näin ja tuskin tunsin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli vakava merkki siitä että elämme suhteessa joka ei parisuhteena menesty. Erosimme. Nykyisessä pitkässä suhteessani en ole ihastunut keneenkään, tosin koko suhteen dynamiikkakin on täysin erilainen kun kaksi aikuista ihmistä on jotain aiemmista virheistään oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Voi v##%u näitä varattuihin miehiin/naisiin ihastuneita. Yritä nyt vaan päästä yli. 

Noin mäkin olisin ajatellut vuosi sitten, mutta enpä ajattele enää. Kamala tilanne kaikinpuolin ja kun joutuu itse sen keskelle ymmärrys, myötätunto ja inhimillisyys kanssa ihmistenkin toilailuja kohtaan kasvaa taas hiukan.

up

Teitkö ap vappuna toisen ketjun tilanteestasi?

Alkaako järki palata vähitellen ap:lle? Täällä aivokemia tasoittumassa vihdoinkin, ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Alkaako järki palata vähitellen ap:lle? Täällä aivokemia tasoittumassa vihdoinkin, ihanaa!

Vähän sama täällä. Palstan lukeminen auttoi, jotkut ovat kyllä tosi sekaisin ihastustensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaako järki palata vähitellen ap:lle? Täällä aivokemia tasoittumassa vihdoinkin, ihanaa!

Vähän sama täällä. Palstan lukeminen auttoi, jotkut ovat kyllä tosi sekaisin ihastustensa kanssa.

Mulla palstan lukeminen pahentanut tilannetta, mutta ihastuksesta erossa pysyminen on auttanut.

Ap voisi käydä täällä kertomassa, miten menee.

Vierailija kirjoitti:

Miten selvitä järjettömästä ihastumisesta naapuriin? Kertokaa tämä

Sama täällä ja naapuri on 17v ja itse olen 58v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten selvitä järjettömästä ihastumisesta naapuriin? Kertokaa tämä

Sama täällä ja naapuri on 17v ja itse olen 58v.

Olet trolli.

Mulla ihastuminen loppuu aina muutamien panojen jälkeen, tämä on se paras keino.

Kasva aikuiseksi... myös psyykkisesti. 

Miten ap:lla menee? Joko olet saanut yöunet takas?

Up

Normaalia. Minulla kesti n. 2v, sit meni ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi v##%u näitä varattuihin miehiin/naisiin ihastuneita. Yritä nyt vaan päästä yli. 

Noin mäkin olisin ajatellut vuosi sitten, mutta enpä ajattele enää. Kamala tilanne kaikinpuolin ja kun joutuu itse sen keskelle ymmärrys, myötätunto ja inhimillisyys kanssa ihmistenkin toilailuja kohtaan kasvaa taas hiukan.

Myötätunto kohdistuu täysin näihin petetyiksi tulleisiin, ei pettäjiin. Aikuinen ihminen ymmärtää erota liitostaan, jos se on huono eikä skannaile ympäriinsä uutta uhria. 

Ei siihen auta muukuin 1 kovaksi keitetty kananmuna.