Onko tää se onnellinen elämä, jota varten me opiskellaan ja painetaan töitä 40v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät taaskaan toimi, mutta laatuelämän kyselijälle: kysyit, miten lapsettoman elämä eroaa lapsiperheen elämästä. Siitä esimerkkinä nuo arkielämän esimerkit työpäivän jälkeen.

Tai tarkemmin luettuna et kysynyt vaan väitit, ettei eroa juurikaan. Vaikka kyllähän se eroaa suuresti.

Luepas vielä kerran. Kysyin nimenomaan niitä "laatutekijöitä". En väittänyt, että ei ole eroa vaan sanoin, että pääpiirteittäin en huomaa eroa eli käydään töissä (en tunne ketään rikasta lapsetonta, joka olisi jättäytynyt pois työelämästä) ja harrastetaan. Ja kuten sanoin jo, myös minulla on lapsia, joten ne ruuhkavuodet on tuttuja. Nyt elän aikaa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja tietenkin tiedostan eron pikkulapsiaikaan verrattuna, mutta ihan samalla tavalla elämä pääpiirteittäin kulkee eteenpäin. Uran luominen on helpompaa, kun lapset on isoja. Tosin meillä kyllä perhe-elämä huomioidaan hyvin työpaikalla esimerkiksi joustavuutena. Eli ihan mielenkiinnosta kysyin, että miten muut näkevät laatuelämän, ei siitä tarvitse hermostua. 

Pysähdy nauttimaan ohikiitävien hetkien kauneudesta.

Elät monen unelmaa.

Elät elämäsi ruuhkavuosia. Ne ovat elämäsi parhainta aikaa.

Hidasta vähän. 

Vietä enemmän aikaa lastesi kanssa ja jos suinkin voit, tee tänä aikana vähemmän töitä/päivä.

Kukaan ei ole katunut aikaa, jonka antoi lapsilleen vaan sitä aikaa mikä oli heiltä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät taaskaan toimi, mutta laatuelämän kyselijälle: kysyit, miten lapsettoman elämä eroaa lapsiperheen elämästä. Siitä esimerkkinä nuo arkielämän esimerkit työpäivän jälkeen.

Tai tarkemmin luettuna et kysynyt vaan väitit, ettei eroa juurikaan. Vaikka kyllähän se eroaa suuresti.

 

Luepas vielä kerran. Kysyin nimenomaan niitä "laatutekijöitä". En väittänyt, että ei ole eroa vaan sanoin, että pääpiirteittäin en huomaa eroa eli käydään töissä (en tunne ketään rikasta lapsetonta, joka olisi jättäytynyt pois työelämästä) ja harrastetaan. Ja kuten sanoin jo, myös minulla on lapsia, joten ne ruuhkavuodet on tuttuja. Nyt elän aikaa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja tietenkin tiedostan eron pikkulapsiaikaan verrattuna, mutta ihan samalla tavalla elämä pääpii

Voi sinua. Aika kullannut muistot. Lisäksi huvittavaa, että lauseiden "pääpiirteittäin en huomaa eroa" ja "ei eroa juurikaan" ainoa semanttinen ero on sinun ymmärtämyksen puutteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät taaskaan toimi, mutta laatuelämän kyselijälle: kysyit, miten lapsettoman elämä eroaa lapsiperheen elämästä. Siitä esimerkkinä nuo arkielämän esimerkit työpäivän jälkeen.

Tai tarkemmin luettuna et kysynyt vaan väitit, ettei eroa juurikaan. Vaikka kyllähän se eroaa suuresti.

 

Luepas vielä kerran. Kysyin nimenomaan niitä "laatutekijöitä". En väittänyt, että ei ole eroa vaan sanoin, että pääpiirteittäin en huomaa eroa eli käydään töissä (en tunne ketään rikasta lapsetonta, joka olisi jättäytynyt pois työelämästä) ja harrastetaan. Ja kuten sanoin jo, myös minulla on lapsia, joten ne ruuhkavuodet on tuttuja. Nyt elän aikaa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja tietenkin tiedostan eron pikkulapsiaikaan ver

Johan meni alentavaksi. Täällä on moni osannut kertoa niitä "laatutekijöitä" ihan ilman kynsiä ja hampaita. Tsemppiä kuitenkin sinne ruuhkavuosien keskelle. Joku päivä helpottaa ja sitten ei enää tarvitse hermoja kiristellä ;) Ja puolison tulee tietenkin osallistua, että äitikin pääsee after workeille ja harrastuksiin. Erityislapsen äitinä aika ei ole kullannut muistoja, mutta sinänsä arki koostui ja koostuu edelleen pitkälti samoista asioista, riippumatta lasten iästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

Lapset sitoo, mutta moni näistä asioista on ihan itse aiheutettuja ongelmia. Lyhennetty työpäivä käyttöön niin aamulla ja iltapäivällä voi lähteä kiireettömästi töistä. Taitaa jopa yhteiskunta tukea tätä rahallisesti. En myöskään ymmärrä sitä, että miksi siellä kaupassa pitää ravata jatkuvasti. Kauppatilaukset käyttöön niin pääsee helpolla. Ruoat voi tehdä moneksi päiväksi kerrallaan. Jos lapsen kaverit harrastaa samaa niin vuorotellen kyyditykset. Miksi tehdä arjesta niin vaikeaa, kun voi helpottaakin? 

Melkoinen kognitiivinen dissonanssi erityislapsen äidillä kyllä. Mutta sehän onkin psyykkinen selviytymiskeino pääsemättömän tilanteen edessä. Kenties lapsesi erityispiirteet ovat syy, miksi et pysty näkemään merkittävää eroa lapsettoman ja lapsiperheellisen arjen vaativuudessa? Erityislapsen vanhemmalla kun valitettavasti arki ei välttämättä helpota edes sen lapsen kasvettua. Ja miksi tuo afterwork on sanana sellainen, että se pitää peräti kahdessa eri viestissä mainita toisin kuin esim. sali tai lukeminen?

Pidän yksinasuvien puolia, koska kukaan ei pidä heidän puoliaan. Perheelliset elävät omassa kuplassaan ja väittävät, että yksinelävät pääsevät jotenkin helpommalla, kun ei tarvitse kuskata lapsia kouluun ja harrastuksiin ja voi harrastaa pitsinnypläystä ja kukka-asetelmien tekoa töiden jälkeen. Mikä vitsi!

En jaksanut harrastaa töiden ja työmatkojen jälkeen mitään muuta kuin tekemään korkeintaan kävelylenkin ja ruokaa. Oli aika kalliit asumiskustannukset. Viikonloppuisin matkustin vanhempiani auttamaan, koska oletettiin, että minulla on aikaa, kun minulla ei ollut perhettä. Hotelli- ja kaupunkilomien ja risteilyjen sijaan siivosin, tein ruokaa ja autoin. Sekin on arvokasta työtä. Suurimmalla osalla kotona asuvista ikäihmisistä ei ole henkilökohtaista avustajaa. Kaikki pieni apu on arvokasta.

On helppoa syyttää perheettömiä, etteivät he muka tee mitään ja eivät muka ole tässä oravanpyörässä. Suomessa on paljon työssäkäyviä sinkkuja. Yksineläjät taistelevat töistä ja rahasta samalla tavalla kuin perheellisetkin. Yksineläjän oletetaan joustavan kesälomissa ja ylitöissä. Jos sinkku ei veny, se on yt-neuvotteluissa potkut. Jos sinkku on pitkään sairaana, se on myös potkut tai vähintään työpaikkakiusatuksi tulemista.

Toiset ihmiset eivät pääse koskaan ap:n kuvaamaan käsikirjoitukseen. Tunnen myös yksineläviä miehiä ja kukaan ei heistä välitä muu kuin ulosottomies. Ei sukulaiset tai naapurit. Osa ei saa lapsia. Senkin kanssa on sitten vain elettävä. 

Suomessa tuetaan paljon perheellisiä ja mielelläni maksankin verojen muodossa yhteiseen kirstuun. Olen itsekin saanut tukea, kun tulin irtisanotuksi. Keskiluokkainen tylsyys voisi muuttua, jos tekisi joskus vapaaehtoistyötä esim. päihteidenkäyttäjien ja asunnottomien parissa. Alkaisi arvostamaan omaakin elämää ja olemaan kiitollinen.

Tän takia en aio hankkia lapsia, en vakiduunia (määräaikaisuudet riittää hyvin), en mennä naimisiin enkä ostaa autoa. Parisuhde ei myöskään ole mun juttu. Yritän tehdä elämästä omannäköisen :) N

Herätys 6:30? Aika lellitty taidat olla. 

Mikä tämän avautumisen idea on? Itse vastasit jo kysymykseesi. Elät selvästi toisen käsikirjoitusta. Kannattiko niitä lapsia hommata? Etkö tajunnut aikaisemmin että se on aika iso uhraus lisääntyä?

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen kognitiivinen dissonanssi erityislapsen äidillä kyllä. Mutta sehän onkin psyykkinen selviytymiskeino pääsemättömän tilanteen edessä. Kenties lapsesi erityispiirteet ovat syy, miksi et pysty näkemään merkittävää eroa lapsettoman ja lapsiperheellisen arjen vaativuudessa? Erityislapsen vanhemmalla kun valitettavasti arki ei välttämättä helpota edes sen lapsen kasvettua. Ja miksi tuo afterwork on sanana sellainen, että se pitää peräti kahdessa eri viestissä mainita toisin kuin esim. sali tai lukeminen?

En edelleenkään ymmärrä, että miksi tämä asia meni niin tunteisiin. Ehkä siinä omassa elämässä kannattaa tehdä muutoksia, jos kokee olevansa tyytymätön. Harrastukset= esimerkiksi sali ja lukeminen. Ei kai tuohon nyt kaikkia tarvitse luetella. Erityislapsia on monenlaisia ja niin kuin jo aiemmin taisin pariinkin otteeseen kertoa, lapset ovat muuttaneet pois kotoa eli ovat täysin kykeneviä tulemaan omillaan toimeen. Nostin erityislapsen vanhemmuuden siksi esille, että kuviteltiin ajan kullanneen muistot. 

Lasten kanssa eläessä se arki tietenkin on erilaista. Ei voi nukkua, harrastaa, tulla ja mennä samalla tavalla kuin lapseton. Arki voi olla hyvinkin sitovaa ja mennä jopa täysin lasten ehdoilla, mutta toki moneen voi vaikuttaa itsekin. Kyse olikin siitä, että minua kiinnosti se, että millä tavalla konkreettisesti lapsettoman elämä eroaa perheellisen elämästä eli mitkä on ne laatutekijät, koska omassa lähipiirissä myös lapsettomat tekee samoja asioita kuin perheelliset eli matkustaa, näkee ystäviä, harrastaa, käy töissä jne. Toki lapsettomana sitä voi tehdä vapaammin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen kognitiivinen dissonanssi erityislapsen äidillä kyllä. Mutta sehän onkin psyykkinen selviytymiskeino pääsemättömän tilanteen edessä. Kenties lapsesi erityispiirteet ovat syy, miksi et pysty näkemään merkittävää eroa lapsettoman ja lapsiperheellisen arjen vaativuudessa? Erityislapsen vanhemmalla kun valitettavasti arki ei välttämättä helpota edes sen lapsen kasvettua. Ja miksi tuo afterwork on sanana sellainen, että se pitää peräti kahdessa eri viestissä mainita toisin kuin esim. sali tai lukeminen?

 

En edelleenkään ymmärrä, että miksi tämä asia meni niin tunteisiin. Ehkä siinä omassa elämässä kannattaa tehdä muutoksia, jos kokee olevansa tyytymätön. Harrastukset= esimerkiksi sali ja lukeminen. Ei kai tuohon nyt kaikkia tarvitse luetella. Erityislapsia on monenlaisia ja niin kuin jo aiemmin taisin pariinkin otteeseen kertoa, lapset ovat muutta

Ja lisään vielä, että nyt kun lapset ovat muuttaneet kotoa niin arki koostuu edelleen pitkälti samoista asioista, työssä käynnistä, harrastuksista, ystävien näkemisestä jne. NS. laatua toki tuo se, että saa esimerkiksi nukkua ja lukea silloin kun huvittaa, syödä mitä huvittaa ja milloin haluaa, matkoille lähtö on halvempaa ja helpompaa jne. Loppujen lopuksi näyttää siltä, että samoja asioita myös lapsettomat tarkoittaa näillä "laatutekijöillä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen kognitiivinen dissonanssi erityislapsen äidillä kyllä. Mutta sehän onkin psyykkinen selviytymiskeino pääsemättömän tilanteen edessä. Kenties lapsesi erityispiirteet ovat syy, miksi et pysty näkemään merkittävää eroa lapsettoman ja lapsiperheellisen arjen vaativuudessa? Erityislapsen vanhemmalla kun valitettavasti arki ei välttämättä helpota edes sen lapsen kasvettua. Ja miksi tuo afterwork on sanana sellainen, että se pitää peräti kahdessa eri viestissä mainita toisin kuin esim. sali tai lukeminen?

 

En edelleenkään ymmärrä, että miksi tämä asia meni niin tunteisiin. Ehkä siinä omassa elämässä kannattaa tehdä muutoksia, jos kokee olevansa tyytymätön. Harrastukset= esimerkiksi sali ja lukeminen. Ei kai tuohon nyt kaikkia tarvitse luetella. Erityislapsia on monenlaisia ja niin kuin jo aiemmin taisin pariinkin otteeseen kertoa, lapset ovat muutta

Eli yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. :D Minusta tuo arkirumba on varsin hyvä esimerkki siitä "että millä tavalla konkreettisesti lapsettoman elämä eroaa perheellisen elämästä". Mutta taidamme puhua eri kieltä, joten keskustelua on hyödytöntä jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämän avautumisen idea on? Itse vastasit jo kysymykseesi. Elät selvästi toisen käsikirjoitusta. Kannattiko niitä lapsia hommata? Etkö tajunnut aikaisemmin että se on aika iso uhraus lisääntyä?

En ole ap., mutta lapset ovat kivoja ja tekisin lapsia, jos se olisi mahdollista. Ei se ole uhraus, jos tekee lapsia. Suomessa tuetaan perheitä ja se on mielestäni hyvä asia, mutta täytyy myös samalla muistaa, että on lapsettomia aikuisia, jotka tekevät paljon töitä ja maksavat veroja. 

Sellaiseen ihmislajin aivokapasiteetti riittää. Ihmislajin kapasiteetti ei riitä havaitsemaan minkä älykkäämmän lajin tuotantoeläimiä olemme maapallolla kuten lehmät navetassa. Syömme, parittelemme, sikiämme, kuolemme - juuri kuten meidän halutaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen kognitiivinen dissonanssi erityislapsen äidillä kyllä. Mutta sehän onkin psyykkinen selviytymiskeino pääsemättömän tilanteen edessä. Kenties lapsesi erityispiirteet ovat syy, miksi et pysty näkemään merkittävää eroa lapsettoman ja lapsiperheellisen arjen vaativuudessa? Erityislapsen vanhemmalla kun valitettavasti arki ei välttämättä helpota edes sen lapsen kasvettua. Ja miksi tuo afterwork on sanana sellainen, että se pitää peräti kahdessa eri viestissä mainita toisin kuin esim. sali tai lukeminen?

 

En edelleenkään ymmärrä, että miksi tämä asia meni niin tunteisiin. Ehkä siinä omassa elämässä kannattaa tehdä muutoksia, jos kokee olevansa tyytymätön. Harrastukset= esimerkiksi sali ja lukeminen. Ei kai tuohon nyt kaikkia tarvitse luetella. Erityislapsia on monenlaisia ja niin kuin jo aiemmin t

Niin tässä taisi käydä ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelin aggressiivista tapaasi vastata. Ja saatiinhan sieltä minulle jonkin sortin diagnoosikin aikaiseksi ;)

Lähdin liikkeelle ihan omien aivojeni käytöstä.

Rankkaa oli muutama vuosi, mutta silti eniten sisältöä elämään on tuonut lapset ja perhe. Töissä nyt pitää kuitenkin käydä, joten lopulta elämä ilman lapsia ei olisi eronnut muilta osin, kuin että kokisin sen kovin itsekkäänä. Nyt kun  lapset on lentäneet pesästä, on kovasti aikaa itselle ja odottelen tässä elämän jälkiruokaa eli lapsenlapsia. 😍 Kovin ikävää olisi, jos niitä ei siunaantuisi, joten puhun aina lapsiperhearjesta positiiviseen sävyyn. Enemmän se antaa kuin ottaa.