Onko tää se onnellinen elämä, jota varten me opiskellaan ja painetaan töitä 40v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia mulla ei ole lapsia. Rajoittaisi liikaa elämää ja joutuisi elämään samaa paskaa "päiväni murmelina" tyyliin joka päivä. Samaa paskaa eri paketissa. Nou thänks.

Ihan samaa päivää murmelina sä vedät nytkin, sulta vain puuttuu yksi ja aika olennainen ulottuvuus siitä ilman omaa perhettä. 

Elokuvissa ramppaaminen, burgundinpadan hauduttaminen ja lentokoneessa istuminen ei korvaa lähellekään sitä mitä rakastavat perheenjäsenet antaa.

Läheiset ihmiset ovat jumalaton stressin lähde ja riesa. Näin me ollaan erilaisia.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia mulla ei ole lapsia. Rajoittaisi liikaa elämää ja joutuisi elämään samaa paskaa "päiväni murmelina" tyyliin joka päivä. Samaa paskaa eri paketissa. Nou thänks.

Ihan samaa päivää murmelina sä vedät nytkin, sulta vain puuttuu yksi ja aika olennainen ulottuvuus siitä ilman omaa perhettä. 

Elokuvissa ramppaaminen, burgundinpadan hauduttaminen ja lentokoneessa istuminen ei korvaa lähellekään sitä mitä rakastavat perheenjäsenet antaa.

Läheiset ihmiset ovat jumalaton stressin lähde ja riesa. Näin me ollaan erilaisia.

-eri

Kuulostaapa tosi surulliselta. Olet aina yksin, kun läheiset on vaan stressin lähde?

Vierailija kirjoitti:

Elämä saa ihan uuden merkityksen, kun saat syöpädiagnoosin tai menetät kykysi kävellä. Suosittelen kokeilemaan.

Suoritin ehkä syöpäni väärin ja sen vaikutus oli kyllä enemmänkin käänteinen. Siedän huomattavasti huonommin arjen ankeutta ja tullut myös selvitettyä miten saa loputtoman kuoleman.

Monet tajuaa noin nelikymppisenä että LifeScript (tm) tuli valittua siksi koska kaikki muutkin tekee niin.

On ja kun pääset eläkkeelle niin sulla on vanha asunto ja terveys mennyt ja kaikki palvelut kotiin maksaa. Joudut ostamaan kodin siivouksen. 

Moni yh saa tukia, mutta nyt kun toimeentulotukeen tulee työvelvoite niin ei ole sekään kivaa. Lapset hoitoon ja toimeentulotuella töihin. 

Elämä on Matrix ja tuo on yleisin scripti, jossa enemmistö menee. Jos on tuon scriptin ulkopuolella, saa kokea olevansa epäonnistunut tai selviytyjä, oman tiensä kulkija.

Hyvä vertaus "kuin eläisi käsikirjoituksen mukaan". 👍 Ja jos ei elä käsikirjoituksen mukaan, pidetään kummajaisena, kapinallisena tai jopa hylkiönä. 

Annamme liikaa teknologialle ja järjestelmille aikaa ja unohdamme itsemme. 

Kaikki huijaavat toisilleen, että elämä helpottuu sitten joskus. Ei helpotu vaan tulee uusia huolia. Täytyy taistella työpaikoista nuorempien kanssa ja ei jaksa samalla tavalla valvoa ja kuntoilla. Aikaa pitää antaa palautumiselle. Tulee huolta, kun perheenjäsen sairastuu tai jos ei ole perheenjäsentä, joutuu koko ajan huolehtimaan yksin toimeentulosta. Sitten vanhemmat tarvitsevat apua, kun vanhenevat. Oli muuten elämäni raskainta aikaa, kun kävin hoitamassa muistisairasta äitiäni. 

Neuvoni on kaikille, että koittaa tehdä elämän inventaarion, käydä läpi viikonloppuna, mitä elämä on arvoineen kaikkineen ja mitä sinä voit tehdä, jotta sinun vointi parantuisi. 

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

Lisään vielä tähän, että jouduin tekemään radikaalin muutoksen, kun irtisanottiin. Lähdin opiskelemaan uuden ammatin. Tämä on ollut "ihmiskoe", että olen mennyt mukavuusalueen ulkopuolelle ja löytänyt uusia puolia itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

Näinhän se on. Moni eroaa ja valitsee vuoroviikkoelämän, koska silloin saa rusinat molemmista pullista. Harmi vaan, että sen laskun maksavat sitten ne jatkuvasti reppu selässä kotia vaihtavat lapset, jotka ovat aina kaikkialla vain kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

Näinhän se on. Moni eroaa ja valitsee vuoroviikkoelämän, koska silloin saa rusinat molemmista pullista. Harmi vaan, että sen laskun maksavat sitten ne jatkuvasti reppu selässä kotia vaihtavat lapset, jotka ovat aina kaikkialla vain kylässä.

Siis aivan järkyttävää seurattavaa nykyään... Miehen työpaikalla jo kahdella työntekijällä viidestä tuo systeemi. Nuorin vuoroviikkolainen on 2-vuotias! Miten tämä vaikuttaa lasten kiintymyssuhdemalliin ja ylipäätään tunne-elämän kehitykseen? Olen ehdottomasti sitä mieltä että se pitäisi olla vanhempien tehtävä vaihtaa sitä kotia viikon välein. Mutta eihän sitä kukaan aikuinen kestäisi, helpompi pistää lapsi kärsimään ja kiertolaisen rooliin. Pistää kyllä ihan s**tanan vihaiseksi. Ei ole ollut helppoja päiviä uhmaikäisen 3-vuotiaan kanssa, mutta kyllä sen verran ymmärrän että tämä on vaihe elämässä ja menee ohi. Tulee aika, kun mulla on aikaa tehdä ihan mitä ikinä huvittaa eikä kukaan enää kiukuttelekkaan tossa jaloissa. Mutta nykyään se on sitä kaikkihetimullenyt -meininkiä n. 95% vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

Suomessa lapsiperheitä tuetaan hyvin. Ei tarvitse mennä kovin kauas Suomesta, kun koulutus maksaa ja kouluruoka maksaa. Suomessa saadaan kaikki ilmaiseksi.

Tunnen aika monen yksin elävän, joka elää köyhyydessä. Ei yhteiskunnalla ole varaa hoitaa tulevaisuudessa ketään köyhiä ainakaan. Tulee "vaivaistalot" takaisin niinkuin nyt on köyhille esim. Hietaniemen yksikkö. 

Asuminen on kallista Suomessa ja esim. yksinelävä joutuu Hesassa maksamaan vähintään 640 e yksiöstä, kun taas Hekalla kaksio maksaa saman verran. Yksinelävä ei välttämättä saa Hekan asuntoa, koska työskentelee firmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

Näinhän se on. Moni eroaa ja valitsee vuoroviikkoelämän, koska silloin saa rusinat molemmista pullista. Harmi vaan, että sen laskun maksavat sitten ne jatkuvasti reppu selässä kotia vaihtavat lapset, jotka ovat aina kaikkialla vain kylässä.

Siis aivan järkyttävää seurattavaa nykyään... Miehen työpaikalla jo kahdella työntekijällä viidestä tuo systeemi. Nuorin vuoroviikkolainen on 2-vuotias! Miten tämä vaikuttaa lasten kiintymyssuhdemalliin ja ylipäätään tunne-elämän kehitykseen? Olen ehdottomasti sitä mieltä että se pitäisi olla vanhempien te

Niinpä. Nykyään jo joissain someissa nämä uskaltavat suoraan sanoa, kuinka ihania ne lapsiVAPAAT on. Aura armias, jos noihin hehkutusketjuihin menet kirjoittamaan jotain poikkipuolista kuinka lapset varmaan riemusta kiljuen vaihtavat osoitetta viikon välein. Seuraa välitöntä joukkolynkkaus ja cancelointi. Kuulemma kukaan ei kevyin perustein eroa. Eipä.

Mä en ole tehnyt mitään oikein tai edes oikeassa järjestyksessä ja pystyin juuri siksi downshiftaamaan jo nelikymppisenä, lapsi oli silloin lähdössä maailmalle ja lainat maksettu. Tavaraa ei määräänsä enempää tarvitse ja siksi reissaamiseen riittää rahat ihan osa-aikaisella pätkäduunarillakin. Nyt olen täyttämässä 46, en enää pidä 3 kuukauden kesätaukoja. Elämä on ihanaa.

Elämä on laiffii

Näkökulma täältäkin; kun lapste lähtee siinä parinkympin korvilla omilleen, on omaa aikaa.

Meillä tätä aikaa on nyt ollut 3,5 vuotta ja tuntuu, että näin on ollut "aina". Kaikki on suhteellista. Olemme nauttineet vapaa-ajasta paljon, tämä tuntuu aivan uudelta elämänvaiheelta, jossa voi kehittää itseään ja parisuhdetta, toteuttaa omia haaveitaan.

Joten sen pikkulapsiajan perusteella ei kannata tehdä lopullisia johtopäätöksiä elämästä. Kaikkea voi toki sattua kaikille, elämää ei voi käsikirjoittaa itsekään, mutta suosittelen keskittymään hetkeen ja löytämään kiitollisuutta siitä. Olosuhteita ei voi aina muuttaa mutta omaa asennettaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheaika on tuollaista, on hyvä olla rutiinit ja pysyvyys, vaikka ymmärrän sun ajatuksesi sen mielekkyydestä. Tuo sika on kuitenkin verraten lyhyt koko elämään verrattuna. Elämä ei kuitenkaan ole myöskään suorituksissa tai "oikein" tekemisessä, me voimme luoda merlitystä vaikka millaisiin olosuhteisiin. Mitäpä jos se merkitys olisi esimerkiksi rakkaus? yhteys omiin lapsiin? luottamus perheyhteyteen? yhteen hiileen puhaltaminen? lasten kasvattaminen moraalisesti vahvoiksi? Tai mitä vaan.. 

Elämän onni ja merkitys ei siis synny ulkoisesti "täysillä elämisestä" vaan jostain muusta. 

Sinun vanhemmuus on maailman tärkeintä, etenkin niille lapsillesi.

Tuo aika on ihmiselämästä aika pitkä aika. Sanotaan, että hankit 2-3 lasta 2-3-vuoden ikäeroilla. Se tekee karkeasti 20-26 vuotta ihmisen elämästä jolloin olet enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissa. 

Ei elämä mutään onnellisuutta ole kellään. Kovaa työtä se on. Pieniä tähtihetkiä vaan välissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?