Onko tää se onnellinen elämä, jota varten me opiskellaan ja painetaan töitä 40v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

Ja lisään vielä, että omat lapset on jo lentäneet pesästä, mutta aika samalla tavalla tämä elämä kulkee edelleen eteenpäin. Ja hyvä niin. 

Eihän tuosta kuviosta kai mikään ole varsinaisesti pakollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheaika on tuollaista, on hyvä olla rutiinit ja pysyvyys, vaikka ymmärrän sun ajatuksesi sen mielekkyydestä. Tuo sika on kuitenkin verraten lyhyt koko elämään verrattuna. Elämä ei kuitenkaan ole myöskään suorituksissa tai "oikein" tekemisessä, me voimme luoda merlitystä vaikka millaisiin olosuhteisiin. Mitäpä jos se merkitys olisi esimerkiksi rakkaus? yhteys omiin lapsiin? luottamus perheyhteyteen? yhteen hiileen puhaltaminen? lasten kasvattaminen moraalisesti vahvoiksi? Tai mitä vaan.. 

Elämän onni ja merkitys ei siis synny ulkoisesti "täysillä elämisestä" vaan jostain muusta. 

Sinun vanhemmuus on maailman tärkeintä, etenkin niille lapsillesi.

Tuo aika on ihmiselämästä aika pitkä aika. Sanotaan, että hankit 2-3 lasta 2-3-vuoden ikäeroilla. Se tekee karkeasti 20-26 vuotta ihmisen elämästä jolloin olet enemmän tai vähemmän kiinni niiss

Ja ihminen elää about kahdeksankymmpiseksi, niin kyllä siinä omaa aikaa on silti aika paljon. 

Ei se ihmisen elämä ole vain se 25-45v.

Mainio ketju, kaikki vain jäädään kotiin harrastamaan "kivoja" asitoita. Kai niitä vapaaehtoisia rahoittajia löytyy myös tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

Suomessa lapsiperheitä tuetaan hyvin. Ei tarvitse mennä kovin kauas Suomesta, kun koulutus maksaa ja kouluruoka maksaa. Suomessa saadaan kaikki ilmaiseksi.

Tunnen aika monen yksin elävän, joka elää köyhyydessä. Ei yhteiskunnalla ole varaa hoitaa tulevaisuudessa ketään köyhiä ainakaan. Tulee "vaivaistalot" takaisin niinkuin nyt on köyhille esim. Hietaniemen yksikkö. 

Asuminen on kallista Suomessa ja esim. yksinelävä joutuu Hesassa maksamaan vähintään 640 e yksiöstä, kun taas Hekalla kaksio maksaa saman verran. Yksinelävä ei välttämättä saa Hekan asuntoa, koska työskentelee firmassa. 

Opiskelu ja kouluruoka EI ole Suomessa ilmaista. Maksatte ne veroina.

On myös nollatuloveron maita maailmassa.

Mutta ilmaista ei koulutus ole kelleen.

Suosittelen 80% työviikkoa. Näin sain itselleni yhden vapaapäivän viikossa tehdä ihan mitä itse haluan. Toki se yleensä menee siihen, että hoidan asioita, mutta se sitten helpottaa arkipäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole tehnyt mitään oikein tai edes oikeassa järjestyksessä ja pystyin juuri siksi downshiftaamaan jo nelikymppisenä, lapsi oli silloin lähdössä maailmalle ja lainat maksettu. Tavaraa ei määräänsä enempää tarvitse ja siksi reissaamiseen riittää rahat ihan osa-aikaisella pätkäduunarillakin. Nyt olen täyttämässä 46, en enää pidä 3 kuukauden kesätaukoja. Elämä on ihanaa.

Sä olet mun idoli! Tuo on oikein, pyrin samaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

Niinpä. En mä kyllä lapsiani syyttäisi yhteiskunnan rakenteesta/oravanpyörästä. Töissä joutui käydä ennen lastenhankintaakin ja lomat pidettiin silloin kun töistä sai vapaata.

Olet varmaan vain tosi väsynyt. Itselleni vauva-aika kotona oli ihanaa, samoin nyt koululaisten vanhempana elämä on kivaa, mutta lasten päiväkotiaikana oli välillä juuri tuollaisia ajatuksia.

 

Jos teet kaiken hyvin, hoidat täysipäiväisen työsi hyvin, annat aikaa ja läsnäoloa pienelle lapselle, hoidat kodin ja laitat ruokaa, pidät huolta kunnosta, se vain vie pikkulapsiaikana joskus enemmän kuin kenelläkään on energiaa. Ja usein vielä käy niin, että ne asiat joista saisi hengähdystauon ja voimaa (ystävien tapaaminen tms) jäävät ensimmäisenä pois, kun kaikkea ei jaksa. 

 

Mieti mistä saat iloa, raivaa sille tilaa ja aikaa. Tee arjesta mahdollisimman sujuvaa ja helppoa. Minua on auttanut ystävien priorisointi, keskustelut, yhteys toisiin, tavaran karsiminen, siisti selkeä koti, einespinaattilätyt ja metsäkävelyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

No näin perheenäitinä sanon, että kyllä se aika paljon eroaa lapsettoman elämästä, kun töiden jälkeen juokset päiväkodille, kauppaan, ruuanlaittoon, harrastuskuskaamaan, auttamaan läksyissä. Verrattuna siihen  että töistä lähdet kiireettömästi vaikkapa afterworkin tai salin kautta ihan mihin haluat, laitat kotona ruokaa jos huvittaa, luet vaikka hiljakseen kirjaa koko illan. Tai vietät koko illan vaikka omassa mieleisessä harrastuksessa tai ystävän luona.

Jätin lapset tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

Niin kuin jälkimmäisessä viestissäni sanoinkin, omat lapset on jo lentäneet pesästä eli ruuhkavuodet on tuttuja. Ilmeisesti luet laatuelämään after workit, harrastukset, kiireettömyyden ja lukemisen. Ja tätä toki kysyinkin. Itse olen toki ollut onnekas, kun puoliso on kantanut vastuunsa ja on ollut mahdollisuus harrastaa lasten ollessa pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin uskoon. Jeesus teki elämästäni  mielenkiintoisen ja mielekkään. Hänellä on suunnitelma jokaisen elämälle. Etsi yhteys Jumalaan lue uuden testamentin Johanneksen evankeliumi ja rukoile Jeesusta  antamaan syntisi anteeksi ja elämäsi Herraksi.. me elämme ikuisuutta varten,tämä elämä on v lyhyt sen rinnalla. Itsellä kuitenkin 2 yliopisto tutkintoa,töitä ym. Mutta Herra on avannut seikkailuja ympäri maailmaa. Elämä Herran kanssa ei ole tylsää.

Tuo ei ole ratkaisu muille. Jotkut hurahtavat uskoon, mutta ei kukaan voi pakottaa itseään uskomaan sellaiseen mitä ei usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

Aikaisemmin eräs 'akateeminen vela' kirjoitti melko hyvä yhteenvedon laatuelämästä ilman lapsia.

No siinähän se näkyy olevan aikalailla koko paketti kasassa. Vai puuttuuko teiltä vielä ne koirat? Niistä saa mukavasti vähän lisäpuuhastelua.

Lainaukset eivät taaskaan toimi, mutta laatuelämän kyselijälle: kysyit, miten lapsettoman elämä eroaa lapsiperheen elämästä. Siitä esimerkkinä nuo arkielämän esimerkit työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa elää laatuelämän, niin silloin ei pidä hankkia lapsia. Sitten on aikaa, rahaa ja virtaa aivan eri tavalla. Eikä tarvitse edes säästää pahan päivän varalle, vaan panee kaikki hauskaan elämään ja ikääntyneenä sitten yhteiskunta hoitaa.

 

Kysyn ihan mielenkiinnosta, että mitä tämä laatuelämä on? Lähipiirissä on lapsettomia (sekä veloja että niitä, jotka ei ole saaneet lapsia) eikä se elämä pääpiirteittäin eroa perheellisten elämästä. Käydään töissä, harrastetaan ehkä jotain iltaisin. Ainoana erona näen sen, että ne joita matkustelu kiinnostaa, matkustelevat ehkä hieman enemmän. Mutta sekin tapahtuu lomilla. Toki harrastaminen on helpompaan ilman lapsia, mutta jos saa puolisolta apua niin päällisin puolin ei näytä elämä juuri eroavan. Eli mistä se laatu tulee?

Kirjoitin aiheesta viestissä 28. Toki jokainen kokee elämisen laadun omalla tavallaan ja tuo on oma näkemykseni.

eri

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset eivät taaskaan toimi, mutta laatuelämän kyselijälle: kysyit, miten lapsettoman elämä eroaa lapsiperheen elämästä. Siitä esimerkkinä nuo arkielämän esimerkit työpäivän jälkeen.

Tai tarkemmin luettuna et kysynyt vaan väitit, ettei eroa juurikaan. Vaikka kyllähän se eroaa suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia mulla ei ole lapsia. Rajoittaisi liikaa elämää ja joutuisi elämään samaa paskaa "päiväni murmelina" tyyliin joka päivä. Samaa paskaa eri paketissa. Nou thänks.

Ihan samaa päivää murmelina sä vedät nytkin, sulta vain puuttuu yksi ja aika olennainen ulottuvuus siitä ilman omaa perhettä. 

Elokuvissa ramppaaminen, burgundinpadan hauduttaminen ja lentokoneessa istuminen ei korvaa lähellekään sitä mitä rakastavat perheenjäsenet antaa.

Läheiset ihmiset ovat jumalaton stressin lähde ja riesa. Näin me ollaan erilaisia.

-eri

 

Kuulostaapa tosi surulliselta. Olet aina yksin, kun läheiset on vaan stressin lähde?

Lässyn lässyn. -eri

Ap on tehnyt kaiken "oikein" eli niinkuin käsketään. Ei se huono ole. Mutta se on tosiaan jonkun muun käsikirjoittama. Vaihtoehdot on tietysti usein vähän vaarallisia. Monet valinnat on enemmän tai vähemmän peruuttamattomia.