Lue keskustelun säännöt.
Onko tää se onnellinen elämä, jota varten me opiskellaan ja painetaan töitä 40v?
20.04.2025 |
Mun arki menee näin: herätys 6:30, aamukiire, lapset hoitoon, työpäivä, nopea salaatti lounaaksi, kotiin, ruoanlaitto, kotityöt, lapset nukkumaan, hetki telkkaria. Sitten nukkumaan. Ja sama alusta. Repeat.
Olen käynyt yliopiston, tehnyt "kaiken oikein". Ura, perhe, arki rullaa. Mutta silti mietin välillä: tätäkö elämä oikeasti on?
Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta samaan aikaan jokin ei osu kohdalleen.
Tuntuu kuin eläisin käsikirjoitusta, jonka joku muu on kirjoittanut mun puolesta.
Pahinta on, että vaikka kaipaan muutosta, niin samaan aikaan pelottaa.
Entä jos lähden tästä oravanpyörästä, mitä sitten?
Onko se vain tyhjä pudotus, vai voiko olla jotain kolmatta vaihtoehtoa?
Onko muilla samanlaisia fiiliksiä? Ootteko tehneet jotain toisin? Mistä lähditte liikkeelle?
Kommentit (194)
Ei kyllä ole. Viime yönä vigiliassa olin niin paskana, että olisin halunnut kääriytyä vaikkapa makuupussiin ja jäädä ikuisiksi ajoiksi koomaamaan kirkon nurkkaan. Rukoilin kaikkien puolesta, että tämä elämä päättyy ellei se muuta muotoaan. Ihan hirveää. Järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse heti lähteä oravanpyörästä, mieti mitä kivaa / tärkeää haluaisit tehdä ja ota sille edes vähän aikaa.
Oravanpyörästä irtautuminen merkitsee köyhyyttä ja köyhyys ei ole vapautta.
Toki, jos olet miljoonan nelikymppiseksi mennessä saanut säästöön, voit sitten leppoistella, mutta valtaosalla on vielä velkaa jäljellä.
Takavuosina esiteltiin yhteiskunnan piikkiin leppoistelua vaihtoehtona(säästetään työtä niille, jotka sitä haluavat), mutta Saksikäsi-Purran jälkeen saa unohtaa sen tien.
Voihan joku löytää vapauden köyhyydestäkin, mutta se tie ei sovi perheelliselle.
Mietin itsekin pääni puhki, en tahdo pysyä nykyelämän muutosvauhdissa mukana, ikää yli 50. Kroppa alkaa sanoa itseään irti.
Tulin uskoon. Jeesus teki elämästäni mielenkiintoisen ja mielekkään. Hänellä on suunnitelma jokaisen elämälle. Etsi yhteys Jumalaan lue uuden testamentin Johanneksen evankeliumi ja rukoile Jeesusta antamaan syntisi anteeksi ja elämäsi Herraksi.. me elämme ikuisuutta varten,tämä elämä on v lyhyt sen rinnalla. Itsellä kuitenkin 2 yliopisto tutkintoa,töitä ym. Mutta Herra on avannut seikkailuja ympäri maailmaa. Elämä Herran kanssa ei ole tylsää.
Itse en käy töissä mutta mulla on rakastava kumppani. Olen tosi onnellinen. Jos joskus saan töitä niin sitten osa-aikatyö ettei burn out.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä ole. Viime yönä vigiliassa olin niin paskana, että olisin halunnut kääriytyä vaikkapa makuupussiin ja jäädä ikuisiksi ajoiksi koomaamaan kirkon nurkkaan. Rukoilin kaikkien puolesta, että tämä elämä päättyy ellei se muuta muotoaan. Ihan hirveää. Järkyttävää.
Painu uskis vidduun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis, tälleen sairaana työkyvyttömänä köyhänä sinkkuna joo, elät unelmaelämääni. Et vain osaa arvostaa sitä.
Se voi olla sinun unelmaelämää, mutta ei ap:n. Kaikilla ei ole samat unelmat.
Vierailija kirjoitti:
Tulin uskoon. Jeesus teki elämästäni mielenkiintoisen ja mielekkään. Hänellä on suunnitelma jokaisen elämälle. Etsi yhteys Jumalaan lue uuden testamentin Johanneksen evankeliumi ja rukoile Jeesusta antamaan syntisi anteeksi ja elämäsi Herraksi.. me elämme ikuisuutta varten,tämä elämä on v lyhyt sen rinnalla. Itsellä kuitenkin 2 yliopisto tutkintoa,töitä ym. Mutta Herra on avannut seikkailuja ympäri maailmaa. Elämä Herran kanssa ei ole tylsää.
Tykkäsikö Usko kun tulit? Tuliko Usko vuorostaan sinuun? Katsoiko Jesus vierestä ja hyväili itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä: teit kaiken oikein eli niin kuin muut odottivat. Et miettinyt mitä itse haluat elämältä. Olisit jättänyt ne lapset tekemättä niin nyt saisit nauttia hyvästä unesta ja kiireettömistä aamuista, hyvästä ruuasta, omasta ajasta ja harrastuksista.
Anteeksi nyt mutta miksi täytyy olla lapseton nauttiakseen hyvästä ruoasta?
t. Perheellinen kulinaristi, kokki koulutukseltani
No ei välttämättä tarvitse. Kaverin perheessä kuitenkin eletään lähinnä spagetilla ja ranu+lihapullat kombolla, koska yksi lapsista ei suostu maistamaan mitään. Jos lapsille ei kelpaa, niin kuka jaksaa montaa ruokaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä: teit kaiken oikein eli niin kuin muut odottivat. Et miettinyt mitä itse haluat elämältä. Olisit jättänyt ne lapset tekemättä niin nyt saisit nauttia hyvästä unesta ja kiireettömistä aamuista, hyvästä ruuasta, omasta ajasta ja harrastuksista.
Anteeksi nyt mutta miksi täytyy olla lapseton nauttiakseen hyvästä ruoasta?
t. Perheellinen kulinaristi, kokki koulutukseltani
No ei välttämättä tarvitse. Kaverin perheessä kuitenkin eletään lähinnä spagetilla ja ranu+lihapullat kombolla, koska yksi lapsista ei suostu maistamaan mitään. Jos lapsille ei kelpaa, niin kuka jaksaa montaa ruokaa tehdä.
Tekee yhden ruuan ja jos lapsi ei syö niin nähkööt nälkää. Kyllä se syö tai kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekoja. Vain siten jokin voi muuttua.
Miehelläni on omat lapset aikaisemmasta liitosta jo aikuisia ja asuvat omillaan. Hän on myös ns. katkaissut piuhansa jo ennen kun me tavattiin, joten kovin onnellinen hän on elämäänsä myös kun voi elää sitä kanssani haluamallaan tavalla. Ei kaipaa uutta vaipparallia kun on sen jo kokenut. Ja hänen lasten kanssa on kiva viettää aikaa porukalla, kun ovat jo tosiaan omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä oli just tällaista vielä puoli vuotta sitten. Alkuvuodesta aloin miettiä tosissani, että jotain on pakko muuttua ja aloitin varovasti sivutoimisena yrittäjänä. Silloin osallistuin yhteen ilmaiseen 5 päivän koulutukseen, josta sain ihan älyttömästi uusia ideoita ja uutta näkökulmaa. En siis hypännyt heti mihinkään hurjaan muutokseen, mutta se antoi ekan kipinän ja suunnan.
Nyt se sama koulutus on taas tulossa ja ajattelin vinkata tänne, jos joku muukin miettii vapaampaa arkea ja töitä, joita on mahdollista tehdä etänä.
Tässä on linkki siihen, jos kiinnostaa: https://pakosuunnitelma.fi/?fpr=vapaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitähän se elämä on. Herätään aamulla, eletään se päivä ja mennään illalla nukkumaan. Repeat. Mitä muuta se voisi olla? Itseäni se ei ahdista, koska herään mielelläni ihanan mieheni vierestä ja lähden mielelläni töihin, koska pidän siitä mitä teen ja valitsin aikoinani opiskelualan sitä silmällä pitäen. Tietoisesti olen jättänyt lapset pois, joten ei ole kiire koskaan mihinkään, voin iltaisin harrastaa omia juttuja ja miehen kanssa meidän yhteisiä juttuja jne. Tai vaan olla tekemättä mitään ihmeempää jos on vaikka työpäivä vienyt mehut. En pilaa työlounastakaan kiireellä, vaan se syödään työkavereiden kanssa jutellen ja siihen menee vähintään 30 min. Lemmikkien kanssa voi pihalla ulkoilla ja seurailla kevään tuloa ja pysähtyä oman elämän äärelle ja todeta kerta toisensa jälkeen, että aika onnekkaasti on sattunut. Ja tätä osaan arvostaa, koska tilanne ei todellakaan ai
Miehelläni on omat lapset aikaisemmasta liitosta jo aikuisia ja asuvat omillaan. Hän on myös ns. katkaissut piuhansa jo ennen kun me tavattiin, joten kovin onnellinen hän on elämäänsä myös kun voi elää sitä kanssani haluamallaan tavalla. Ei kaipaa uutta vaipparallia kun on sen jo kokenut. Ja hänen lasten kanssa on kiva viettää aikaa porukalla, kun ovat jo tosiaan omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkastelet elämää vain ulkoiselta, materiaaliselta kantilta. Henkinen sisältö puuttuu, mutta se ei toki ole vain sinun moitteesi vaan laajalti nykyihmisen moite. Oletko ajatellut, että tarttuisit vaikka filosofian kirjaan?
Insinöörien ja teknokraattien unelma ehkä. Minun ei, koska ihmisten autenttiset tunteet on sivuutettu ja moni voi pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Tekoja. Vain siten jokin voi muuttua.
Voi toki, mutta ei muutu. Ei vaikka tekisi mitä kunnes voimavarat on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Elämä saa ihan uuden merkityksen, kun saat syöpädiagnoosin tai menetät kykysi kävellä. Suosittelen kokeilemaan.
Minä olen melkein menettänyt kävelykykyni, ei mitään muutosta aiempaan. Jo aiemmin päätin etten ikinä tee kokopäivä työtä, päätöksen tein jo 2010 eli ennen kuin oli edes sitä hienoa 300 euron rajaa jota ei otettu huomioon soviteltua päivärahaa laskettaessa. Tein myös useamman kuukauden osapäivä töitä ennen kuin työkaveri kertoi että sitä voi hakea, hyvin pärjäsin kyllä ilmankin, mutta hain sitten kun veroprosentti oli 13, jäi vähän enemmän rahaa käyttöön.
Eihän tässä olekaan mitään järkeä, kun elämä on pakon sanelemana pelkkää suorittamista! Taloudellisesti ei ole mahdollista, että vain toinen vanhempi käy töissä ja lapset vaatii sen että töiden jälkeen odottaa toinen työmaa. En ei pärjää yhden palkalla ja lasten kasvattaminen vaatii läsnäoloa ja tunnetaitoja jne. Viikonloput on perheen huoltoa, pyykkäämistä, talon laittoa kaikkea sitä, mitä ei ole pystynyt/ehtinyt arkena tekemään. Eihän tässä mitenkään ehdi nauttia mistään, ei ole aikaa eikä rahaa. En ymmärrä miten me tähän yhteiskuntana päädyttiin, että tämä on paras tapa elää ihmisenä?
Vierailija kirjoitti:
Tuon takia mulla ei ole lapsia. Rajoittaisi liikaa elämää ja joutuisi elämään samaa paskaa "päiväni murmelina" tyyliin joka päivä. Samaa paskaa eri paketissa. Nou thänks.
Ihan samaa päivää murmelina sä vedät nytkin, sulta vain puuttuu yksi ja aika olennainen ulottuvuus siitä ilman omaa perhettä.
Elokuvissa ramppaaminen, burgundinpadan hauduttaminen ja lentokoneessa istuminen ei korvaa lähellekään sitä mitä rakastavat perheenjäsenet antaa.
Elämä saa ihan uuden merkityksen, kun saat syöpädiagnoosin tai menetät kykysi kävellä. Suosittelen kokeilemaan.