Aikuisen miehen pelaaminen tökkii mua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.

Koskeeko myös pelinkehittäjiä, joista osa miljonäärejä? Takuulla myös pelaavat paljon!

Muistelen joskus lukeneeni jostain it-sankareista, jotka kielsivät omilta lapsilta pelaamise täysin?

En ymmärrä tuollaista kontrolloinnin tarvetta. Yleensäkin kaikki totaalikielto tai totaalikieltäytyminen kertoo ongelmallisesta suhtautumisesta. Kannattaa olla joustava ja utelias läpi elämän. Mikä tahansa kohtuudella voi olla ok, eikä ketään kannata pakottaa tai kontrolloida liikaa.

Minulta kiellettiin lapsena kaikki muut paitsi opettavaiset pelit. Eli jos se ei ollut lainkaan opettavainen, se oli kielletty. Äidin mielestä kaikessa vapaa-ajankin tekemisessä piti tehdä jotain  hyödyllistä, kuten tyyliä kitkeä kasvimaata.

Kun muutin eka kertaa yhteen silloisen poikaystävän kanssa, niin tuli sitten tämän konsolilla tutustuttua erilaisiin peleihin, nykyään omistan oman konsolin ja sopivana hetkinä pelaan.

Huomaan kyllä, miten kasvattaa pitkäjänteisyyttä, kun epäonnistuessa joudut aloittamaan kaiken alusta niin monta kertaa kunnes onnistut. Ja tiettyjä taktiikoita pitää luoda, ei riitä että juokset kaikesta vain läpi ja toivot parasta.

Että sikäli vähän epäonnistui tuo äidin kasvatusajatus, löysin tien pelien luokse aikuisena, vaikka niitä niin lapsena kiellettiin. 

Tässä se taas nähdään, suomalainen nainen on iljettävä pelaajavihamielinen otus. Mieluummin otetaan kaulatatutoiduilta jännämieheltä turpaan kun oltaisiin yhdessä kunnollisen gamerin kanssa joka ei juo viinaa tai hengaa kaupungilla. Videopelaajat ovat sivistyneitä, intellektuelleja, kielitaidollisesti osaavia. Samaa ei voi sanoa suomalaisesta kaljaa kittaavasta baarijuntista.