Aikuisen miehen pelaaminen tökkii mua...
Oonko ainut?Jotenkin oon ajatellut ettei enää nelissäkymmenissä jaksaisi kiinnostaa pelaaminen, mutta pettymyksekseni olen saanut huomata olleeni väärässä. Tapailemani mies pelaa mm. Cyberpunkkia, GTA:ta ja kaikenlaisia ihme roolipelejä joissa velhoja ja keijukaisia...jotenkin itselleni tämä on tosi luotansätyötävää.
Kommentit (342)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää."
Toisinsanoen sellaisen, joka käy kotona kääntymässä. Tekee 14 tuntisia päiviä, rojahtaa heti sänkyyn kotiin tultuaan ja on aamulla seitsemään mennessä jo painunut töihin. Parisuhdettako sitten viritellään lomilla?
Parisuhdetta viritellään rakastajan kanssa kun mies on tienaamassa rahoja.
Tuollainen mies olisi ihan hyvä itselleni. Vielä kun olisi eri sängyt niin aina vaan parempi.
Eräs mies ehdotteli kotivaimon paikkaa, mutta hänellä 100% etätyö, enkä todellakaan halua jakaa 24/7 elämääni miehen kanssa. Voisin hyvin pitää taloa pystyssä ja kasvatella lapsia, kun mies tekee töitä. Mutta en jaksaisi mitään nurkissa nyhjääjämiestä tai myöskään liiallisesti lapsista kiinnostunutta. Olen nähnyt liikaa näitä nykyajan emomiehiä ja he ovat oikeasti tosi haitallisia lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa huomata että täällä on pelaavia naisia 😊 Oletko ap itse kokeillut pelaamista? Pelejä on paljon muitakin kuin fantasiapelit tai toimintapelit. Peli voi liittyä myös omaan harrastukseen tosielämässä.
Peleissä on paljon hyvää. Ne kehittävät reaktio -ja ongelmanratkaisukykyä sekä opettavat sietämään pettymyksiä. Pelien avulla voi oppia pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Pelit kehittävät avaruudellista hahmottamista ja kielitaitoa. Ja tietysti sorminäppäryyttä. Pelit myös harjoittavat käden ja silmän yhteistyötä.
Peleihin liittyy myös sosiaalinen aspekti. Pelatessa tulee harjoiteltua tiimityötä ja pelimaailmasta voi saada uusia ystäviä. Pelaamisella voi tienata rahaa ja tehdä siitä uran.
Te, joiden mielestä pelaaminen on turha aikasyöppö, katsokaa sellainen.dokumenttielokuva kuin "Ibelinin ihmeellinen elämä." Saattavat silmät avautu
Juu juu. Tiedän esimerkiksi yhden joka pelasi lapsena simsiä ja opiskeli itsensä sen perusteella arkkitehdiksi. Toinen nainen rakensi talon ilman arkkitehdin papereita.
Tässä siis pelien hyöty. Se että mies vaan pelaa ja pelaa ja pelaa ja pelaa... Voisiko hän hankkia pelissä tyttöystävän? Siis jonkun pelihahmon?
Vierailija kirjoitti:
Minua tökkii kaikki miehen toiminta joka ei keskity minun huomioimiseen ja minun palveluun
Niin. Jos mies haluaa huomioida naista vain satunnaisesti niin sitä varten on prostituoidut. Normaalit naiset eivät yleensä siedä sellaista käytöstä muuta kuin rahasta, tai jos mies on erittäin äveriäs ja rahoittaa naisen koko elämän -> nainen on eksklusiivinen prostituoitu -> vaimo.
Se että joku duunari tai jopa työtön mies yrittää kohdella naista kuin omistaisi tämän ei tule onnistumaan. Ei voi olla pomo jos ei maksa palkkaa.
Pelaaminen on itselleni ongelma siksi, että kaikki kokemukseni ovat olleet kielteisiä. Kohtuullinen pelaaminen lipsahtaa addiktion puolelle, kuten nykyisessäkin suhteessa on käynyt. Ilman työtään puolisoni viettäisi varmaan kaiken valveillaoloaikansa pelaten.
Kummallisinta tässä kuviossa on se, että puoliso tiedostaa ongelmansa, muttei tunnu välittävän. Ensimmäiseen kahteen vuoteen mies ei pelannut juuri lainkaan pelaamisen addiktoivaa vaikutusta omien sanojensa mukaan välttääkseen. Noin puoli vuotta sitten kone sitten aukesi, ja siitä asti mies on pelannut käytännössä kaiken vapaa-aikansa eikä loppua näy.
Mies suostuu lähtemään kanssani aina silloin tällöin viikonloppuisin jonnekin, esimerkiksi kauppaan. Kotitöitä hän ei tee lainkaan. Eikä ole kuulemma masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on harrastus, jos pysyy järkevällä tasolla. Naiset neuloo ja virkkaa jotta aivot saavat erilaisia virikkeitä, vastapainoksi työlle. Miehellä sama tapahtuu mm pelaamalla. Kukaan ei voi olla 24/7 kunnianhimoinen ja järkevä. Naurettavia vaatimuksia, varmaankin teinitytöltä.
Mielenkiintoinen yleistys. Tunnen useamman naisen, jotka pelaavat. Kuka koneella, kuka konsolilla tai sekä että. Moni nainen pelaa vähintäänkin puhelimella jotain. Eikö SIMS pelisarjaa pidetä nimenomaan tyttöjen/naisten viihteenä? Itse en tee ollenkaan käsitöitä, peukalo keskellä kämmentä. Sen sijaan pelaan aina välillä.
Pelaaminen on hyödyllisempää ajanvietettä kuin telkkarin tuijotus. Pelaaminen harjoittaa ongelmanratkaisukykyä, loogista päättelyä ja avaruudellista hahmottamista. Pelatessa saa käyttää luovuutta. Pelaaminen voi olla sosiaalista, kielita
Niin. Jotkut miehet käyttävät harrastuksekseen päihteitä ja heilläkin saattaa olla nainen. On siis varmasti joitakin naisia, jotka hyväksyvät myös peliaddiktion. Ja jotkut myös osallistuvat itse näihin toimintoihin.
Sitten on vino pino naisia, jotka haluavat eri asioita. Ei heitä voi velvoittaa hyväksymään sellaista, mitä eivät hyväksy. Pitää joko etsiä sellainen nainen joka hyväksyy tai olla ilman. Hyvin yksinkertaista.
Lisäksi kannattaa miettiä sitä, että jotkut harrastavat tuottavia tai kehittäviä asioita. Toiset opiskelevat huvikseen toista, kolmatta, jopa neljättä ammattia. Jotkut rakentelevat huonekaluja. Kolmannet kehittävät kuntoaan, osallistuvat seuratoimintaan, valmentavat, jne. Käsitöitä voi käyttää ja myydä.
Siihen pelaamiseenkin kannattaa etsiä joku sellainen aspekti joka on jollakin tasolla tuottava ja hyödyttävä. Se että tappelee poikien kanssa, ei ole rakentavaa, hyödyllistä tai puoleensavetävää.
Mainitsin tuossa jo aiemmin, että tiedän kahden suomalaisen simsiä pelanneen naisen rakentaneen taloja. Jos pelaavien naisten saavutukset ovat tällaisia, niin... Pojilla on kirittävää, eikä oikeastaan mitään varaa esittää vaatimuksia.
Kyllä tämä nyt vahvasti haiskahtaa siltä, ettei nykyihmiset ole luotuja toisilleen. Tavatkoon silloin tällöin baareissa tai Tinderissä ja nussikoot, mutta mikään yhdessäolo ei kannata, koska ei kukaan jaksa toisen hölmöilyjä, vääriä harrastuksia tai toimettomuutta katsella. Sitten jos/kun on aika lisääntyä, lyöttäydytään tiiviimmin yhteen muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen jatketaan 50-50 elämää tahoillaan.
Tässä oli lyhyt tiivistelmä 2020-luvun pariutumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on harrastus, jos pysyy järkevällä tasolla. Naiset neuloo ja virkkaa jotta aivot saavat erilaisia virikkeitä, vastapainoksi työlle. Miehellä sama tapahtuu mm pelaamalla. Kukaan ei voi olla 24/7 kunnianhimoinen ja järkevä. Naurettavia vaatimuksia, varmaankin teinitytöltä.
Mielenkiintoinen yleistys. Tunnen useamman naisen, jotka pelaavat. Kuka koneella, kuka konsolilla tai sekä että. Moni nainen pelaa vähintäänkin puhelimella jotain. Eikö SIMS pelisarjaa pidetä nimenomaan tyttöjen/naisten viihteenä? Itse en tee ollenkaan käsitöitä, peukalo keskellä kämmentä. Sen sijaan pelaan aina välillä.
Pelaaminen on hyödyllisempää ajanvietettä kuin telkkarin tuijotus. Pelaaminen harjoittaa ongelmanratkaisukykyä, loogista päättelyä ja avaruudellista hahmottamista. Pelatessa saa käyttää luovu
Lisäksi tiedän ainakin yhden julkaisseen oman pelinsä (yksinkertainen 2d strategiapeli joka ei liittynyt sotaan vaan teollistumiseen). En tiedä kuinka paljon on tehnyt sillä rahaa, mutta tuollainen voi olla hyvinkin pitkä passiivinen tulonlähde ja sen pohjamateriaalia saattaa pystyä käyttämään tulevaisuudessa johonkin muuhunkin.
On myös itse pelannut pelejä aiemmin.
Elämässäkin on voittajia ja häviäjiä. Jossain vaiheessa kannattaa pikku hiljaa siirtyä sieltä simulaatioista pelaamaan tosielämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi sitten lopettaa tapailu ja etsiä toinen.
Onko toi muka aidosti mielestäsi riittävä syy siihen?
Kyllä! Jos se nyt jo tökkii, tökkii enemmän jatkossa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä nyt vahvasti haiskahtaa siltä, ettei nykyihmiset ole luotuja toisilleen. Tavatkoon silloin tällöin baareissa tai Tinderissä ja nussikoot, mutta mikään yhdessäolo ei kannata, koska ei kukaan jaksa toisen hölmöilyjä, vääriä harrastuksia tai toimettomuutta katsella. Sitten jos/kun on aika lisääntyä, lyöttäydytään tiiviimmin yhteen muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen jatketaan 50-50 elämää tahoillaan.
Tässä oli lyhyt tiivistelmä 2020-luvun pariutumisesta.
Juu, paitsi että naiset eivät tule tulevaisuudessa luovuttamaan lapsia miehille 50/50. Tuo on katastrofaalisin ja erityisesti lasten kannalta hirvein kokeilu, mitä on ihmiskunnassa tehty, no poislukien ehkä katulapsien synnyttely.
Naiset ansaitsevat äidin ja lajityypillistä hoivaa.
Joko tuo miesten emous puretaan lainsäädännöstä tai lapsia ei enää tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä nyt vahvasti haiskahtaa siltä, ettei nykyihmiset ole luotuja toisilleen. Tavatkoon silloin tällöin baareissa tai Tinderissä ja nussikoot, mutta mikään yhdessäolo ei kannata, koska ei kukaan jaksa toisen hölmöilyjä, vääriä harrastuksia tai toimettomuutta katsella. Sitten jos/kun on aika lisääntyä, lyöttäydytään tiiviimmin yhteen muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen jatketaan 50-50 elämää tahoillaan.
Tässä oli lyhyt tiivistelmä 2020-luvun pariutumisesta.
Juu, paitsi että naiset eivät tule tulevaisuudessa luovuttamaan lapsia miehille 50/50. Tuo on katastrofaalisin ja erityisesti lasten kannalta hirvein kokeilu, mitä on ihmiskunnassa tehty, no poislukien ehkä katulapsien synnyttely.
Naiset ansaitsevat äidin ja lajityypillistä hoivaa.
Joko tuo miesten emous puretaan lainsäädännöstä tai lapsia ei enää tule.
Siis lapset ansaitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on itselleni ongelma siksi, että kaikki kokemukseni ovat olleet kielteisiä. Kohtuullinen pelaaminen lipsahtaa addiktion puolelle, kuten nykyisessäkin suhteessa on käynyt. Ilman työtään puolisoni viettäisi varmaan kaiken valveillaoloaikansa pelaten.
Kummallisinta tässä kuviossa on se, että puoliso tiedostaa ongelmansa, muttei tunnu välittävän. Ensimmäiseen kahteen vuoteen mies ei pelannut juuri lainkaan pelaamisen addiktoivaa vaikutusta omien sanojensa mukaan välttääkseen. Noin puoli vuotta sitten kone sitten aukesi, ja siitä asti mies on pelannut käytännössä kaiken vapaa-aikansa eikä loppua näy.
Mies suostuu lähtemään kanssani aina silloin tällöin viikonloppuisin jonnekin, esimerkiksi kauppaan. Kotitöitä hän ei tee lainkaan. Eikä ole kuulemma masentunut.
Hän on narkki ja sinä mahdollistaja. Hommaa erillinen asunto ja jatka elämääsi. Et ole tuon miehen kasvattaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.
Mikset itse himoa omaa kunniaasi? Aika lahnaa olla toisen kunnianhimon siivellä.
Miten voit olla vakuuttunut että kyseisellä naisella ei ole kunnianhimoa? 😅
Vierailija kirjoitti:
Täällä 54v henkilö. Pelaamisen kauttaa löysin intohimoni, perustin yrityksen, ja myin sen hyvään hintaa pari vuotta sitten. Pelaan vieläkin jonkun verran, ja intohimoa löytyy asioihin. Nämä pelaamista arvostelevat elävät kyllä menneillä vuosikymmenillä. Addiktio erikseen.
Hyvä hyvä. Tässä taas yksi esimerkki miten pelaamista voi kääntää tuottavaksi toiminnaksi.
Kyllähän jotkut olutharrastajatkin alkavat panna itse olutta sen sijaan että kaatuvat ojaan rapajuoppoutumaan. Tässä se ero, mikä naisen pitää tunnistaa.
Anna se mies minulle. Kelpaa. Pelaan itsekin ja olen samaa ikäluokkaa. Pelikonsoleita on vuosikymmenien aikana kerääntynyt 9. Mies näkyy pelaavan vielä järkeviä pelejä eikä vaan jotain Fifaa ja Änäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen kertoo kunnianhimottomuudesta. Tuloilla ei niin väliä, mutta haluan kunnianhimoisen, eteenpäin menevän miehen, joka tekee jotain järkevää.
Mikset itse himoa omaa kunniaasi? Aika lahnaa olla toisen kunnianhimon siivellä.
Miten voit olla vakuuttunut että kyseisellä naisella ei ole kunnianhimoa? 😅
Naisen kunnianhimohan voi olla kasvattaa vaikka 5-10 lasta tai kiivetä sosiaaliluokassa 3 porrasta. Ei onnistu, ellei mies omaa osuudestaan taloudesta kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä nyt vahvasti haiskahtaa siltä, ettei nykyihmiset ole luotuja toisilleen. Tavatkoon silloin tällöin baareissa tai Tinderissä ja nussikoot, mutta mikään yhdessäolo ei kannata, koska ei kukaan jaksa toisen hölmöilyjä, vääriä harrastuksia tai toimettomuutta katsella. Sitten jos/kun on aika lisääntyä, lyöttäydytään tiiviimmin yhteen muutamaksi vuodeksi, jonka jälkeen jatketaan 50-50 elämää tahoillaan.
Tässä oli lyhyt tiivistelmä 2020-luvun pariutumisesta.
Juu, paitsi että naiset eivät tule tulevaisuudessa luovuttamaan lapsia miehille 50/50. Tuo on katastrofaalisin ja erityisesti lasten kannalta hirvein kokeilu, mitä on ihmiskunnassa tehty, no poislukien ehkä katulapsien synnyttely.
Naiset ansaitsevat äidin ja lajityypillistä hoivaa.
Joko tuo miesten emous puretaan lainsäädännöstä tai lapsia ei enää tule.
En ymmärrä. Itse olen elänyt ensin tiiviisti yhdessä siihen asti että lapset olivat toinen 10 ja toinen alle. Siitä lähtien 50-50 jo 7 vuotta, eikä mitään ongelmaa. Kaikki on mennyt hyvin ja kaikilla on hyvät välit.
Vierailija kirjoitti:
Ajatella. Nyt saat pelailla. Paitsi että tarinasi on keksitty, kaiken tämän lukemasi jälkeen halusit sanoa painavan sanasi. Että vaimot säikähtäisi. Hui kyllä ne nyt säikähtikin.
On kyllä pelaamisesta tullut maailman isoin asia, pakko sanoa.
Niin toki toki, naisista kaikki negatiivisesti särähtävähän on keksittyä...
Vierailija kirjoitti:
Kukaan teitä miehiä ei naimisiin pakota eikä yleensä naisen kanssa olemaan.
Jos naiset on niin kauheita määräilijöitä ja valittaja, niin eläkää ilman. Miks turhaan mitään valittavia naisia elämäänne haalitte. Eikö ole omaa tahtoa?
Luehan tämä tekstisi nyt huolella ja mieti, onko jotain lapsellista kiukkua havaittavissa? Ehkä ihan vähän?
Vierailija kirjoitti:
Mies pelannut Dotaa 6 ja 8 vuotiaitten kanssa koko pääsiäisen, normaalia? Ainakaan ei ole juopottelemassa tai ilotytöissä
Joku sanoi minulle tästä joskus, että mieshän on hyvä jos ei juokse ulkona pettämässä :D Mutta ei kuitenkaan itsekään haluaisi sellaista miestä.
No ei se nyt auta se väittäminen, kun niin se asia vaan on. :D 80-luvulta pelaamisen harrastamisen aloittaneena tiedän hyvin, että ei todellakaan 90-luvulla pelaaminen ollut mainstreamia, niin että sitä harrastivat ihmiset lapsista isovanhempiin, toisin kuin nykyään. Älä nyt höpötä.
Kuten sanoin, niin ennen 90-lukua pelaamista pidettiin lasten ja teinien harastuksena. Ei ole merkitystä, että Otaniemessä, BBS:issä, koulujen ATK-kerhoissa, varhaisissa Assemblyissä, demoskeneissä ja muissa pienissä nördeporukoissa yhteensä sadat, max tuhannet harrastivat pelaamista, ei se tehnyt siitä mainstreamia koko kansan huvia, vaan pienten porukoiden harrastamista. Yritä ymmärtää jo.