Maksatteko puolisot kaiken puoliksi?

Tiedän perheen, jossa vaimolle otettiin ylimätäinen eläkevakuutus, koska hänen eläkkeensä ei lapsien kanssa kotona ollessa muuten olisi kertynyt ollenkaan. Tätä suosittelen. Miettikää asia kunnolla ja ymmärtäkää tilanteenne, naiset.

Voi perhana, siis YLIMÄÄRÄINEN. Ei ylimätäinen.

On yhteinen tili, sinne tulee kaikki tulot. Ensin siirtyy kummankin rahastoon sama summa, sitten maksetaan kaikki menot. Lopuista suurin osa siirretään yhteiselle säästötilille isompia hankintoja varten.

Meillä on tainnut yli 40 vuotisen yhteiselon aikana muodostua vakiintunut rahankäyttökuvio. Ei ole syvällisemmin puhuttu koskaan rahojen käytöstä, vaan maksaminen on ollut käytännön ohjaamaa ja olemme mieltäneet meidät taloudelliseksi yksiköksi. Perusperiaate  on ollut, että vaimo on maksanut kauppaostokset ja minä laskut. Minä olen maksanut pääosin lainat ja molempien autoilun kulut. Olen työurani ajan tainnut hankkia bruttona 3-4 kertaa enemmän kuin vaimo, mutta tietenkin progressio tasaa, ja myös minun työsuhdeauto, nettokertymää. On talo, mökki ja metsää. Muutama satku eläkesäästöjä eri muodoissa. Huomasin juuri, että säästöt oli jakautunut yhden suhde kolmeen eli kutakuinkin tulojen mukaan sattumoisin. Yhdessä taidetaan säästöjä käyttää eläkkeellä erittelemättä kenen tililtä ne tulee käyttöön.

Ainut lasku jonka maksan itse on liiton jäsenmaksu, kun on suoraveloitus mun tililtä.

Lisäksi maksan oerheen päivittäsostokset, mritä on neljä aikuista,mutta ei noilta pätkätyöläisiltä kehtaa mitään ottaa. Säästäköön omiaan. 

Tiedän yhden avioparin, jotka laittavat kaupassa kapulan rajaamaan omat ostokset kummallekin. En jaksaisi. Samalla pariskunnalla voi olla velkaa toisilleen esim 2e jos toinen on maksanut molempien lottorivin.

T. Enemmän tienaava vaimo

Maksan kun jaksan -periaatteella mennään muijan siivellä. Käytännössä maksan luonnossa osuuteni.

Puoliso maksaa talon kulut, mä ostan ruoat sun muut. Reissut ja koiran kulut about puoliksi, muuten kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei yhteisiä rahoja eikä mitään taloustilejä. 

Vierailija kirjoitti:

Puoliso maksaa talon kulut, mä ostan ruoat sun muut. Reissut ja koiran kulut about puoliksi, muuten kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei yhteisiä rahoja eikä mitään taloustilejä. 

... ja tilanne se, että puoliso käy välillä keikkatöissä, mä olen kotona (ja ihan omilla rahoillani elelen). 

Otin opintovapaata ja maksoin edelleen kaikki puoliksi, kuten ennenkin. Ei ole puolison velvollisuus maksaa minun ylimääräisistä opinnoista. Säästin etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Otin opintovapaata ja maksoin edelleen kaikki puoliksi, kuten ennenkin. Ei ole puolison velvollisuus maksaa minun ylimääräisistä opinnoista. Säästin etukäteen. 

Meillä taas kumppanin unelmat ja tavoitteet olisivat sillä tavalla "yhteisiä" että kumpikin haluaisi tukea niissä. Eli maksaisimme kyllä kumpikin enemmän silloin, jos toinen opiskelisi. Jos esim. kumppani haluaisi vaihtaa alaa tai tavoitella unelma-alaansa tms, niin kyllä se tavoite olisi myös toisen osapuolen prioriteetti. Haluaisimme kumpikin, että toinen voi elää sellaista elämää kuin haluaa, ja tarvittaessa sen vuoksi sitten vaikka maksaa itse välillä vähän enemmän. Tämän tyyppisiä tilanteita on ollutkin elämän aikana puolin ja toisin.