Menisin terapiaan mutta ei ole rahaa

Mitä sinä siellä? Ei sinun ongelmasi tai historiasi sillä poistu. Koko ongelma on loppujaan sinun oman pääsisi sisällä. Terapia on vain psykologista touhua, josta peritään maksu. Se on ikään kuin lumehoitoa, jossa mikään ihmisen historiassa ei oikeasti muutu, mutta hän tuntee olonsa paremmaksi, koska häneen on käytetty psykologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaa terveysasemalta aika psyk. sairaanhoitajalle. Sitä kautta pääset psykiatrille ja vaikka mihin terapiaan jos on tarve. 

Minulla on b-lausunto terapiaa varten ja se menisi Kelassa kyllä läpi. Terapia olisi kaksi kertaa viikossa. Laskin kuitenkin että Kelan korvauksen jälkeenkin minulle tulee maksettavaa 200-250 euroa kuukaudessa terapeutista riippuen. Vuodessa se tekee n 2000-2500 euroa jos huomioi terapeutin kesäloman. 

Minulla ei ole sellaista rahaa. Vuokra ja muut kulut syö pienen palkkani eikä säästöjä ole. Tilanne on tämä. Mitään ulkopuolista apua en voi saada, koska olen palkkatyössä. Tuloni on kurja, mutta se on palkkatuloa joten olen siis omillani.

Mihinkään kirkon höpö höpö-terapioihin en todellakaan ole menossa.

ap

Voit silti olla terapiakustannusten jälkeen toimeentulokelpoinen vaikka et ilman niitä olisikaan. Jos palkkasi on kuitenkin pienuudesta huolimatta sellainen, että sen pitäisi laskelmien mukaan riittää omavastuuseen, on jostakin muusta tingittävä, esim muutettava edullisempaan asuntoon, jättämällä joitakin muita menoja välistä (harrastukset, meikit jne). Mutta kokeile vielä tuota toimeentulolaskuria niin että sisällytät sinne ne terapiakustannukset. Moni pienituloinen on myös oikeutettu asumistukeen.

netistä löytyy myös erilaisia itseterapioita ja niistäkin on varsin hyviä tutkimustuloksia. Myös AI-terapeuteja on olemassa ja niistäkin on jo varsin hyviä tutkimustuloksia. Kannattaa siis nekin pitää mielessä ja ainakin kokeilla.

Itse pääsin mielenterveys-päihdepalveluissa  psykologille, jonka kanssa sain puida ongelmia useamman kerran ilmaiseksi ja sain apua. 

Vierailija kirjoitti:

Kirkon perheneuvonta on maksuton ja siellä on ihan ammattitaitoiset työntekijät. Älä nyt vaan sano, että en uskontoa halua, siis sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kunnat ostavat sieltä noita palveluja. Itse olen saanut sieltä merkittävää apua.

Kyllä kirkon perheneuvonta on nimenomaan uskontoa, mutta uususkontoa, jolla ei ole tekemistä vanhan uskonnon kanssa, aivojen kuppausta. Vaikutusmekanismi placebo.

Käyn kolmatta vuotta (kognitiivisessa) terapiassa. Hyöty on ollut puhdas nolla, olen päässyt parempaan kuntoon ainoastaan sen takia että olen lukenut traumojen kehollisesta hoidosta, lukenut muutenkin paljon psykologiaa ja katsonut muutaman traumaterapeutin youtubevideoita. Joo, terapeuttia olisi voinut vaihtaa, mutta ensimmäisenkin vapaan löytämisessä kesti 9kk eikä ole mitään takeita siitä että toinen terapeutti olisi yhtään sen parempi. Aivan liian vähän puhutaan edelleen siitä että terapia ei monesti auta ja jotkut se vie vaan jopa huonompaan kuntoon. Ja taikooko terapeutti fyysiset sairauteni vähäisemmäksi ja näin toimintakykyäni paremmaksi? No ei tietenkään, hän jauhaa latteuksia ja itsestäänselvyyksiä (eikä ole kyse mistään elintapasairauksista, ja elämäntapani ovat/olivat jo valmiiksi hyvin terveet ja jäljellä olevaa terveyttäni tukevat.) Pian kolmen vuoden jälkeen melkein hävettää että jatkoin tuota pelleilyä osittain yhteiskunnan kustantamana. Joku toinen olisi voinut jopa hyötyä "validoinnista" ja itsestäänselvyyksien lässyttämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Hae täydentävää toimeentulotukea, pyydä siihen lääkäriltä lausunto liitteeksi. 

Kelahan vaatii lausunnon jo terapiaa hakiessa?

Vierailija kirjoitti:

Terapia on keskiluokan juttuja. Systeemi on rakennettu keskiluokalle, joilla on varaa, tai sitten täysin varattomille, joiden puolesta voidaan maksaa koko terapia. Väliinputoajia on juuri nämä siivoojan palkalla ahertavat. Heille terapia ei ole mahdollista, koska ei ole rahaa.

Työssäkäyväkin voi saada toimeentulotukea, jos tulot riittävän pienet, eikä omaisuutta, elättävää puolisoa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat käy terapiassa kerran viikossa, silloin maksut olisi puolet halvempia. 

Tämä ei ihan oikeasti riitä silloin kun käsitellään vaikeita traumoja. Jos lääkäri on suositellut kaksi kertaa, niin kyllä se on siloin tarpeen.

On se paljon parempi kuin ei yhtään terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Käyn kolmatta vuotta (kognitiivisessa) terapiassa. Hyöty on ollut puhdas nolla, olen päässyt parempaan kuntoon ainoastaan sen takia että olen lukenut traumojen kehollisesta hoidosta, lukenut muutenkin paljon psykologiaa ja katsonut muutaman traumaterapeutin youtubevideoita. Joo, terapeuttia olisi voinut vaihtaa, mutta ensimmäisenkin vapaan löytämisessä kesti 9kk eikä ole mitään takeita siitä että toinen terapeutti olisi yhtään sen parempi. Aivan liian vähän puhutaan edelleen siitä että terapia ei monesti auta ja jotkut se vie vaan jopa huonompaan kuntoon. Ja taikooko terapeutti fyysiset sairauteni vähäisemmäksi ja näin toimintakykyäni paremmaksi? No ei tietenkään, hän jauhaa latteuksia ja itsestäänselvyyksiä (eikä ole kyse mistään elintapasairauksista, ja elämäntapani ovat/olivat jo valmiiksi hyvin terveet ja jäljellä olevaa terveyttäni tukevat.) Pian kolmen vuoden jälkeen melkein hävettää että jatkoin tuota pelleilyä osittain yhteiskunna

Kognitiivnen psykoterapia usein onkin liian kevyttä vaikeisiin oireisiin. Itse sain sillä jonkin verran oireita hallintaan, mutta en kuitenkaan päässyt käsittelemään juurisyitä. Vasta psykodynaamisessa psykoterapiassa alkoi toipuminen.

Kävin koko kolme vuotta pienituloisuudestani huolimatta, mutta se vaatii alentumisen toimeentulotukiluukulle. Päätös oli vaikea, mutta lopulta oli todettava, että asiat on käsiteltävä enemmin tai myöhemmin eikä parempaa aikaa ole näköpiirissä. Terapia teki sen, mitä toivoin, ja voin huomattavasti paremmin, mutta olihan tuo nöyryyttävää aikaa, kun joutui revittelemään kaikista yksityisimpiä asioita terapeutin ja lääkärin lisäksi myös toimeentulotukeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat käy terapiassa kerran viikossa, silloin maksut olisi puolet halvempia. 

Tämä ei ihan oikeasti riitä silloin kun käsitellään vaikeita traumoja. Jos lääkäri on suositellut kaksi kertaa, niin kyllä se on siloin tarpeen.

On se paljon parempi kuin ei yhtään terapiaa. 

Ei välttämättä ole, koska traumojen avaaminen vaatii myös tiheitä käyntejä vakauttimiseksi. Jos traumat avataan mutta potilas jää viikoksi yksin, voi tilanne olla pahempi kuin se että niitä ei avattaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae täydentävää toimeentulotukea, pyydä siihen lääkäriltä lausunto liitteeksi. 

Kelahan vaatii lausunnon jo terapiaa hakiessa?

Se ei estä toimeentulotuen käsittelijää pyytämästä toista lausuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin koko kolme vuotta pienituloisuudestani huolimatta, mutta se vaatii alentumisen toimeentulotukiluukulle. Päätös oli vaikea, mutta lopulta oli todettava, että asiat on käsiteltävä enemmin tai myöhemmin eikä parempaa aikaa ole näköpiirissä. Terapia teki sen, mitä toivoin, ja voin huomattavasti paremmin, mutta olihan tuo nöyryyttävää aikaa, kun joutui revittelemään kaikista yksityisimpiä asioita terapeutin ja lääkärin lisäksi myös toimeentulotukeen. 

Eikai toimeentuloon nyt kuitenkaan kuulu terapian sisöllöt? Nehän ovat potilaan ja psykoterapeutin välisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae täydentävää toimeentulotukea, pyydä siihen lääkäriltä lausunto liitteeksi. 

Olen palkkatyössä, en ole oikeutettu toimeentulotukeen.

ap

Voit ehkä olla, jos terapiamaksut on isot ja ne katsotaan välttämättömiksi kuluiksi. Palkkatyö ei ole este. Kannattaa kysyä Kelasta, niin laskevat ja ilmoittavat sitten päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koko kolme vuotta pienituloisuudestani huolimatta, mutta se vaatii alentumisen toimeentulotukiluukulle. Päätös oli vaikea, mutta lopulta oli todettava, että asiat on käsiteltävä enemmin tai myöhemmin eikä parempaa aikaa ole näköpiirissä. Terapia teki sen, mitä toivoin, ja voin huomattavasti paremmin, mutta olihan tuo nöyryyttävää aikaa, kun joutui revittelemään kaikista yksityisimpiä asioita terapeutin ja lääkärin lisäksi myös toimeentulotukeen. 

 

Eikai toimeentuloon nyt kuitenkaan kuulu terapian sisöllöt? Nehän ovat potilaan ja psykoterapeutin välisiä asioita.

 

Kyllä niitä sinne päätyy, kun lääkäri haluaa terapeutilta lausunnon rustatakseen toimeentulotukeen lausunnon. 

Vierailija kirjoitti:

No mikä on mielenpäällä, mikä ongelma, mikä harmittaa?

Se että en saa yhteiskunnan maksamana kaikkea mitä minä haluan enkä halua itse niitä maksaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel. Et saa niitä muodikkaita asioita joita kaikki muuta naiset saavat. Ihana käsilaukku, terapia, kasvojen kohotus, loma Dubaissa ym. Kärsi!!!

Mikä helvetin ongelma sinulla on? Ihan asiallinen aloitushan tämä oli. Ongelma on juuri tuo, kun terapia on liian kallista pienituloisille. Varattomille se on mahdollista, koska toimeentulotuki kuittaa ja hyvätuloiset voi sen erotuksen maksaa, mutta perusduunarilla ei välttämättä ole noita rahoja.

Ottaa lisätyön. Ongelma ratkaistu. 

Ottaa lisätyön! Repesin. Minkähän takia Suomessa on yli 300 000 työtöntä, miksihän he eivät ole ottaneet työtä? Ja miten kuvittelet, että terapian rinnalla jaksaisi tehdä vielä lisätyötä? Terapia on rankkaa muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä on mielenpäällä, mikä ongelma, mikä harmittaa?

Se että en saa yhteiskunnan maksamana kaikkea mitä minä haluan enkä halua itse niitä maksaa!!!

Ymmärrän tarpeesi ja halusi terapiaa kohtaan mutta ei se nyt läheskään niin mee että täysin työtön ilman varoja oleva sais yhteiskunnalta kaiken mitä haluis.. minimi tuella elävänä saan ne tuet mitkä on julkisesti tiedossa mutta ei pyytämällä mtn extraa

Pääseekö terapiaan kelan kustantamana jos työkyky on jo mennyt. En oo saanut mitään apua enkä ole osannut vaatia. 10v psyk.sairaanhoitajan juttelua