Lue keskustelun säännöt.
Anoppi on alkanut pelkäämään koiraani
18.04.2025 |
Tilanne on tämä. Minulla on koira ja aloin seurustelemaan mieheni kanssa 5 vuotta sitten. Koirani on isohko ja hyvin vilkas touhottaja, mutta todella ihmisrakas. Toki olen yrittänyt kouluttaa koiraani hillitsemään itseään ja usein joudun vierailuilla rauhoittelemaan sitä, mutta ei perusluonteeltaan vilkas terrieri ihan sormia napsauttamalla muutu rauhalliseksi.
Noh, viisi vuotta sitten kävimme anopin luona vierailemassa ja kaikki meni mielestäni ihan hyvin. Anoppi sanoi, että hän pelkää koiria, mutta ihan iloisesti hän silti silitteli ja lässytti koiralle, syötti herkkuja eikä säikkynyt, kun koira touhotti ympärillä. Olemme käyneet vierailemassa useita kertoja anopilla näiden vuosien aikana ja koira on kulkenut mukana.
Nyt sitten mieheni veli on hankkinut kääpiökoiran. Koira on tietenkin paljon pienempi kuin meidän koira ja perusluonteeltaan vähän sellainen arkajalka. Nyt yhtäkkiä anoppini on alkanut sanomaan, että me ei enää saada tuoda meidän koiraa heille sisälle, kun vierailemme heillä. Vetoaa siihen, että hän pelkää meidän koiraamme. Kuulemma koira pitäisi jättää kotiin tai narun päähän pihalle. Tuo pieni koira saa toki tulla edelleen sisälle. Emme siis yhtäaikaa olisi tietenkään vierailemassa, koska en halua että pikkukoira joutuu pelkäämään isoa koiraani.
Mutta sitä en ymmärrä, että miksi ihmeessä aivan yhtäkkiä meidän koirasta on tullut anopin silmissä niin pelottava. Sanoin miehelle, että hän saa vastaisuudessa käydä yksin äidillään, koska en tosiaan ole jättämässä omaa koiraani mihinkään narun nokkaan vieraaseen paikkaan ulvomaan. Yleensäkin koko kiinnostus anoppivierailuista kyllä hävisi. Ei minua kiinnosta lähteä mukaan, olen mieluummin koiran kanssa kotona. Mielestäni tuo anopin toiminta on kummallista, jos ennen hän on ollut iloinen koirastamme ja nyt yhtäkkiä sitten ei. Toki anoppi saa päättää, että kuka hänen kodissaan saa käydä. En ole hänelle suuttunut, mutta minua ei vain enää kiinnosta vierailla.
En vain ymmärrä. Sanoin asiasta miehelle ja hän tietenkin suuttui minulle, koska minun pitäisi vain ymmärtää hänen äitiään.
Kommentit (30)
En itsekään tykkään monista isoista koirista, jotka on just sellaisia että hyppii päälle tai kuolaavat, mutta kyllä mä yritän aina kohteliaasta kaverien koiria silitellä. Mutta en missään nimessä haluaisi niitä koiria kyllä omaan asuntooni ja ihmettelisin, että miksi niitä joku edes kehtaa tuoda toisen asuntoon. Pelkään myös aina, että koirat rikkovat kynsillään vaatteitani, varsinkin hameet ja sukkahousut menee helposti rikki.
Pidän kuitenkin monista pienistä ja isoistakin koirista, kuten huskeista, jos niiden luonne on vaan vähän toisenlainen.
Koiranomistajat ovat vaan joskus vähän sokeita, sille miten muut näkevät heidän koiransa. Yks kaveri kerrain jopa suuttui minulle kun en osannut olla oikein hänen ison hyppivän koiran kanssa, kun minun olisi pitänyt kuulemma osata kieltää sitä. Öö, mitäpä jos omistaja pitäisi koiransa vaan kaukana minusta, vaikka narun päässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä ainakaan halua kavereideni tai sukulaisteni koiria mukaan kun tulevat kyläilemään. Mitä ihmettä :D täytyykin ensi kerralla ottaa kissa anoppilaan mukaan
Ihmeellistä on sekin, että tuo pikkukoira on nyt anopilla vierailulla ja miehenikin on siellä. Mies laittoi viestiä, että se puolivuotias pikkukoira oli ollut sohvalla ja murissut hänelle.
Ihmisille murina vierailutilanteissa on asia, jota minun iso koirani ei ole ikinä tehnyt.
Kuulostaa tutulle. Oma anoppi oli niiin allerginen ja astmainen, ettei meidän koiraa voinut kuin heidän pesuhuoneeseen tuoda, sielläkin olisi pitänyt kytkeä sohvan jalkaan.
Annas olla kun kultatyttärensä otti koiran. Astma ja allergia ihmeellä hävisivät. Tyttären koira ssi valtoimenasn menmä pitkin sohvia. Meidän pienempi koira ei.
Siihen loppui käynnit.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun ole Ap mikään pakko enää käydä anopillasi. Jää kotiin. Syyksi suoraan sanot, ettei koiraa voi jättää yksin pitkäksi ajaksi vapaa-aikoina, kun työpäivistäkin tulee jo koiralle liikaa yksinoloa.
Koira on sun perheenjäsen ja sulla on oikeus ajatella sen parasta.
No näin minä miehelle sanoin. Asiallisesti ja selkeästi. Sanoin, etten ole anopille suuttunut, mutta en halua jättää koiraa yksin viikonloppuina. Sanoin, että hän saa käydä yksin äidillään ja se on mulle ok.
Mies totesi, että minun käytös ei ole hänelle ok. Mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein tiedä, onko tässä taustalla jotain anopin taipumusta vertailuun tai jotain valta-asemahommaa.
Tein kerran anopille kaksi eri piirakkaa: sienipiirakka ja juustopiirakka. Anoppi maistoi molempia ja totesi, että sienipiirakka on hyvää, mutta tuosta juustopiiralasta hän ei pidä. Ihmettelin mielessäni, että minkälainen ihminen sanoo ääneen päin naamaa, että ei pidä toisen leipomasta ja antamasta piirakasta. Seuraavana jouluna tein sitten hänelle sitä samaa sienipiirakkaa, mutta pieninä piirasina. Tein myös muita leipomuksia. Mies kysyi viestillä äitiltään, että oliko hyviä, niin hän totesi, että kaikki muut oli hyviä, mutta sienipiiraset eivät olleet hyviä. Tuossa vaiheessa sanoin miehelle jo ääneen, että kuka puhuu noin lahjaksi saamistaan leivonnaisista :D
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi on tähän asti yrittänyt sietää koiraa ja näytellyt pitävänsä siitä, mutta hän ei enää jaksa näytellä.
Itsellä on sama juttu, että haluaisimme vierailla erään ainakin minulle rakkaan ystäväpariskunnan luona, mutta emme voi sietää heidän kouluttamatonta koiraansa.
Koira siis tulee sohvalle, hyppii päällä ja tulee kasvoille nuolemaan. Ei usko vaikka komentaa. Alkaa vain haukkua, jos sen työtää väkisin pois.
Kylään olen heitä kutsunut, mutta ilman koiraa. Eivät ole käyneet kertaakaan. Sääli, että ihmissuhteet kariutuu näin turhasta syystä. Nyt täytyy vain odottaa, että koirasta aika jättää.
Ystäväpariskunnalla on kaksi naisen ottamaa pientä terrieriä, jotka nousee ihmisiä vasten ja raapivat, räksyttävät ja jotka emäntä päästää mielellään kaikkialle mukaan, mukaan lukien saunaan. En lähde enää heidän luo vieraisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa, miulla on kaveri jolla on kaksi koiraa. Toinen niistä on semmoinen mukava pikkukoira, toinen isompi ja luonteeltaan villihkö höseltäjä, aivan kiltti kyllä. Tää kaveri tykkää ottaa koiransa miun luo mukaan ja sen pikkukoiran vierailu ei ole miulle mikään ongelma. Siitä isommasta koirasta sen sijaan en erityisesti pidä enkä mielellään tahtoisi sitä kotiini. En ole kylläkään kehdannut sanoa että jättäisi koirat kotiinsa kun olen meidän kaveruuden alkuaikoina mennyt sanomaan että ota vaan mukaasi ne. Mutta jos kehtaisin niin sanoisin, vaikka se pienempi nyt minun puolesta saisi tullakkin kylään.
Anoppi nuoletti pilluaan koiralla ja koira puraisi sieltä. Sen takia ei enää halua. Ihan ymmärrettävää :)
Mä yritin monta vuotta sietää ex-mieheni vanhempien koiraa. Vuosien saatossa eivät saaneet sitä koulutettua, niin eräs päivä totesin, että en tahdo heille enää kylään. Ja kyllä, minulla on kova koirapelko. Aina jouduin seisomaan exäni selän takana, kun mentiin kylään. Sanoisin, että anoppisi ei enää yksinkertaisesti jaksa kouluttamatonta koiraanne.