Säälin kerrostalossa asumaan joutuvia, heille elämä on kärsimystä

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kärsimystä.

Kerrostaloasuminenhan on ihan täyttä paskaa. Ei yksityisyydestä tai omasta rauhasta tietoakaan. Joskus se turvallisuuskin on ollut kyseenalaista.

Mutta psyykatkaa te kerrostaloasujat vain itseänne "on tämä niin kivaa, on tämä niin mukavata ja kätevää, kaikki on ihan hyvin..." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa on enemmän ite tekemistä kuin kerrostalossa.

Lisäksi palveluja ei ole lähellä yhtä runsaasti eli auto pitää olla okt:ssa, hyvin usein.

 

Oli ihan kamalaa asua kerrostalossa kun sitä tekemistä juurikin olisi eniten tarvinnut. Pelkkään tympeään lenkkeilyyn ja kuntosaleihinkin kyllästyi. Olisi halunnut hyödyllisempää tekemistä, istuttaa kasvattaa hyötypuutarhaa, keittiöyrttejä, kesäkukkia ja nähdä omien kättensä työn tuloksia.

Viherkasveja ja yrttien kasvatusta voi harrastaa kerrostalossakin. Eikä se ole ainoa harrastus mitä voi tehdä. 

Tässä kaupungissa on lisäksi mm yhteispuutarha, jonne saa mennä viljelemään mitä tahtoo, ja vastineeksi kerätä satoa muiden puutarhoista.

Ei voi harrastaa kasvatusta kerrostalossa ellei ole sellaista parveketta mistä tulee valoa päältäkin päin. Kyllä ne jää kitukasvuisiksi. Mitään kunnollisia taimia ei saa alulle muuta kuin kasvihuoneessa jossa valoa tulee ylhäältä päin eikä taimet ala kasvaan pitkää honteloa vartta jolloinka ne menee pilalle. Sitten parvekkeilla ei ole mitään kantavuutta millekkään isoille multamäärille jotenka ei sinne voi mielin määrin mitään kuormia alkaa lastaamaan. Ei kiinnosta mitään vuokra yleispuutarhat. Telkassa nähnyt niitä ja on ne aika suttuisen näköisiä viritelmiä.

Parvekkeilla nyt voi menestyä varjossa menestyiä kasveja jotka ostetaan puolivalmiina puutarhaliikkeistä.

Kuinka iso tontti ja kuinka lähellä naapurit? Jos naapurit vieressä, niin ei mitään iloa asua omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kärsimystä.

Kerrostaloasuminenhan on ihan täyttä paskaa. Ei yksityisyydestä tai omasta rauhasta tietoakaan. Joskus se turvallisuuskin on ollut kyseenalaista.

Mutta psyykatkaa te kerrostaloasujat vain itseänne "on tämä niin kivaa, on tämä niin mukavata ja kätevää, kaikki on ihan hyvin..." 

Enemmän on yksityisyyttä ja omaa rauhaa kerrostalossa kuin omakotitalossa, jossa on naapurit ihan vieressä. Sitten ihan eri asia jos ei oikeasti ole näkö- ja kuuloetäisyydella yhtään naapuria.

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan niin paljon niitä kerrostalokyttääjiä, heippalappuja, postiluukusta kurkistelijoita, juoppoja ylärapussa, huumehörhöjä alarapussa, 10-henkinen metelöivä ma mu perhe seinäntakana. Milloin alakerran häkkivarastosta vietiin polkupyörä, milloin mitäkin. Oi sitä ihanaa aikaa.

 

Asuit siis jossain slummissa? 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka iso tontti ja kuinka lähellä naapurit? Jos naapurit vieressä, niin ei mitään iloa asua omakotitalossa.

Trolloloo. On se kymmenenkin metrin päässä asuva naapuri aina parempi vaihtoehto kuin suoraan seinän takana asuva. Aitakin on varmaan välissä. Autuutta kun vertaa kerrostaloiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen paikka on "pääkaupunkiseudun kaupungissa." ? Porvoo tms ?

Ei kun joku Kerava tai Nurmijärvi. Olisi kammottavaa asua siellä. Keskellä ei mitään, ei edes kunnon maaseutua.

Nurmijärvi ei ole kaupunki veikkaisin Keravaa😝

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kärsimystä.

Kerrostaloasuminenhan on ihan täyttä paskaa. Ei yksityisyydestä tai omasta rauhasta tietoakaan. Joskus se turvallisuuskin on ollut kyseenalaista.

Mutta psyykatkaa te kerrostaloasujat vain itseänne "on tämä niin kivaa, on tämä niin mukavata ja kätevää, kaikki on ihan hyvin..." 

Enemmän on yksityisyyttä ja omaa rauhaa kerrostalossa kuin omakotitalossa, jossa on naapurit ihan vieressä. Sitten ihan eri asia jos ei oikeasti ole näkö- ja kuuloetäisyydella yhtään naapuria.

Trollollooooo. Parempihan se naapuri on "vieressä" kuin seinän, katon tai lattian takana suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan niin paljon niitä kerrostalokyttääjiä, heippalappuja, postiluukusta kurkistelijoita, juoppoja ylärapussa, huumehörhöjä alarapussa, 10-henkinen metelöivä ma mu perhe seinäntakana. Milloin alakerran häkkivarastosta vietiin polkupyörä, milloin mitäkin. Oi sitä ihanaa aikaa.

 

Asuit siis jossain slummissa? 

Suurin osa kerrostaloista on slummin rajamailla, tai osaslummeja. Asiantila voi muuttua nopeasti missä kerrostalossa tahansa.

Onneksi asun kerrostalossa. Sain sairaskohtauksen rappukäytävässä, enkä kyennyt edes kännykkää ottamaan esille. Onneksi naapuri kuuli heikot avunhuutoni ja hetkeä myöhemmin rappuun tuli myös toinenkin naapuri, joka oli menossa kotiin. Jos olisin asunut omakotitalossa, kukaan ei olisi kuullut tai nähnyt minua. Kerrostaloasuminen tuo myös turvaa. 

Asumismuodolla on luonnollisesti vaikutusta viihtyvyyteen, mutta lienee mahdotonta sanoa, mikä asumismuoto on paras, koska ihmisten toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Asumismuodolla on luonnollisesti vaikutusta viihtyvyyteen, mutta lienee mahdotonta sanoa, mikä asumismuoto on paras, koska ihmisten toiveet ja tarpeet vaihtelevat. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mi

Mummo tiesi taas parhaan ratkaisun. Ihana mummo 👵🏻🙏💕💕💕

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan niin paljon niitä kerrostalokyttääjiä, heippalappuja, postiluukusta kurkistelijoita, juoppoja ylärapussa, huumehörhöjä alarapussa, 10-henkinen metelöivä ma mu perhe seinäntakana. Milloin alakerran häkkivarastosta vietiin polkupyörä, milloin mitäkin. Oi sitä ihanaa aikaa.

 

Ei kannata asua epäakateemisella alueella. Tuskin rivarissa tai omakotitalossakaan on kovin kivaa, jos naapurit ovat juoppoja tai huumehörhöjä.

täällä pk-seudulla hilluu aika paljon häiriköitä soittelemassa ovikelloja/potkimassa ovia okt/rivari/luhtitaloissa. Ihan mielelläni asun kerrostalossa, jossa alaovi on lukossa.

Ilman miehesi rahoja olisit köyhä pieni yksinhuoltaja jaksamisongelmilla. Sullahan prakaa yläpäässä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kärsimystä.

Kerrostaloasuminenhan on ihan täyttä paskaa. Ei yksityisyydestä tai omasta rauhasta tietoakaan. Joskus se turvallisuuskin on ollut kyseenalaista.

Mutta psyykatkaa te kerrostaloasujat vain itseänne "on tämä niin kivaa, on tämä niin mukavata ja kätevää, kaikki on ihan hyvin..." 

Ja naapurisi lapsiperheen tramppa on kovassa käytössä. Pennut kiljuvat kuin olisivat teu raaksi menossa, mutta ihanaa kun on omakotitalo!

Omakotitaloista puuttuu näköalat. Paitsi ehkä jossain Pispalan harjulla mutta eiköhän enemmistö av-mammoista asu pellon keskellä tuijotellen pihaltaan naapurin talon seinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kärsimystä.

Kerrostaloasuminenhan on ihan täyttä paskaa. Ei yksityisyydestä tai omasta rauhasta tietoakaan. Joskus se turvallisuuskin on ollut kyseenalaista.

Mutta psyykatkaa te kerrostaloasujat vain itseänne "on tämä niin kivaa, on tämä niin mukavata ja kätevää, kaikki on ihan hyvin..." 

Äläs ny. Neukku kuutiossa on tunnelmaa ja historiaa.

Ei omakotitalossa ole mitään ihmeellista pk-seudulla, vaan teille siellä hevonkuusessa on kaikki ihmeellistä

Höpönpöppö. Et sääli.