Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen aikuinen mies kutsuu äitinsä taloa KODIKSI
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa pilkun viilaamista. Moni viittaa sanalla "koti" nykyiseen kotiin, lapsuuden kotiin ja jopa kotikaupunkiin. Isoäitini kysyy usein, että "No millos oot tulossa käymään kotona?" tarkoittaen yleisesti kotikaupunkiani, eikä lapsuudenkotiani, joka on jo ajat sitten myyty kun vanhemmat muuttivat omakotitalosta kerrostaloon.
No niin viittaa joo, kun on lapsen tasolle jäänyt ja epäkypsä. Koti on se missä aikuinen asuu, ei jokin vuosikymmenten takainen asuinpaikka. Hemmetin surullista jos aikuinen ei koe asuvansa kotonaan, vaan "koti" on jossain menneisyydessä ja siitä pidetään vielä maitohampailla kiinni.
Jeps, muistoissa vielä eletään sitä aikaa kun asui itsekin kotona ja äitin lämpimät padat oli pöydässä.
Kyllä miehen täytyy olla 100% irti suvustaan ja holhouksesta, jotta on kykenevä perustamaan oman perheen. Tulla toimeen omillaan fyysisesti ja psyykkisesti. Mielellään vieläpä niin, että suhtautuminen siihen lapsuuteen ja sen aikaisiin asioihin on asia, jota ei halua muistella, sillä oli silloin pikkupojan, tissinimijän asemassa. Miehen rooli on aivan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset mammanpojat kannattaa suosiolla dumpata, ne hyppii mammansa pillin mukaan.
Ja se on pois keneltä? Ahneelta ja vttumaiselta miniältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa pilkun viilaamista. Moni viittaa sanalla "koti" nykyiseen kotiin, lapsuuden kotiin ja jopa kotikaupunkiin. Isoäitini kysyy usein, että "No millos oot tulossa käymään kotona?" tarkoittaen yleisesti kotikaupunkiani, eikä lapsuudenkotiani, joka on jo ajat sitten myyty kun vanhemmat muuttivat omakotitalosta kerrostaloon.
No niin viittaa joo, kun on lapsen tasolle jäänyt ja epäkypsä. Koti on se missä aikuinen asuu, ei jokin vuosikymmenten takainen asuinpaikka. Hemmetin surullista jos aikuinen ei koe asuvansa kotonaan, vaan "koti" on jossain menneisyydessä ja siitä pidetään vielä maitohampailla kiinni.
Kuka sitten missäkin asiassa on lapsen tasolle jäänyt. Ei tuo "koti" -sanan käyttö ole edes pahinta siinä lajissa. Minäkin olen eräissä asioissa lapsen tasolla, ja jopa myönnän sen, vaikka en lapsuudenkotiani kodiksi kutsukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä selvästikin tunnet kyseisen miehen. Me emme. Miksi siis meiltä kyselet? Tiedät jo vastauksen.
Ap:lle on tärkeää että kaikki osallistuvat ko. miehen haukkumiseen. Myös me, jotka emme häntä tunne.
Itse voisin kuvitella, että lapsuudenkotia kutsutaan kodiksi, koska siellä on ollut rakkautta ja lämpöä. Oma nykyinen asumus on kämppä, jossa käydään yksin nukkumassa.
Niinpä, eli mies ei kykene luomaan rakkautta ja lämpöä itse, eikä toisaalta hankkimaan ja pitämään puolisoa, joka kykenee. Eli roikkuu edelleen mamman lämpimän tissin muistossa, halveksuu nykyistä elämäänsä ja nostalgisoi äidin tissiä ja ehkä kohtuakin.
Ja sitten ihmetellään, miksei tällainen mies kelpaa suhteeseen?
Semmonen ihan normaali ihminen. Ihmisellä voi olla lapsuudenkoti ja sit omakoti. Kumpaakin voi kutsua kodiksi, koska kumpikin niitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei.
Mutta minullapa on eksä joka muutti TOISEN avioliittonsa jälkeen persaukisena ja henkilökohtaisen konkurssin tehneenä yli 60-vuotiaana lapsuudenkotiinsa jossa asuivat myös hänen vanhat vanhempansa. Siellä hän kököttää nytkin ysikymppisen äitinsä kanssa. Muuta kotia ei ole, vaikka tällä miehellä on lapsia ja lastenlapsiakin.
Sulle taisi jäädä paljon katkeruutta erosta. Eihän miehen asiat sulle eron jälkeen kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset mammanpojat kannattaa suosiolla dumpata, ne hyppii mammansa pillin mukaan.
Ja se on pois keneltä? Ahneelta ja vttumaiselta miniältä?
Miniä odottaa vain sitä minkä jumala on hänelle luvannut. Jos anoppi on se joka tämän miniältä epää, pitäkööt poikansa ja ottakoot tämän siemenen itsensä sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsuuden koti on aina koti, oli oma siinä lisänä tai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kutsun vanhempieni kotia kodiksi, asuinhan siellä koko lapsuuteni. Eri asia olisi jos vanhemmat olisivat muuttaneet sen jälkeen, jolloin ei olisi mitään yhteyttä heidän uuteen kotiinsa.
Kutsutko kodiksi myös kaikkia muita aiempia asuinpaikkojasi? Koti on koti silloin kun siinä itse asuu, ei enää sen jälkeen. Miten tämä näinkin yksinkertainen asia voi olla näin hankala ymmärtää?
En kutsu, koska niissä ei ole enää mitään minulle tärkeää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirje efesolaisille 5:31 FB92
Ei vaimoja äidinrakastajille! Jos mies on naimisissa äitinsä kanssa, ei hedelmällistä kohtua miehelle!
Kokoomuksen pullapoika Itämäki vaikuttaa tällaiselle tyypilliselle incelille.
Minkälainen aikuinen ihminen kutsuu kotiaan kämpäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmonen ihan normaali ihminen. Ihmisellä voi olla lapsuudenkoti ja sit omakoti. Kumpaakin voi kutsua kodiksi, koska kumpikin niitä on.
Niin, vähän kuin olisi kaksi vaimoakin, tai kaksi aviomiestä ja kahdet lapset. Voi olla monta samaan aikaan, ei ole keltään pois. Voi panna vaikka 5 miestäkin samaan aikaan, ei haittaa mitään eikä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen nainen nostaa tuon ongelmaksi? Varmaan aika nuori ja vielä elämänkokemus aika suppea. Elämä sitten opettaa.
En sanonut tuota pahalla, olin itse nuorena juuri tuollainen. Nykyään minusta tuollaiseen juuttuminen on todella turhanpäiväistä ja vähän surullistakin.
Juuri näin. Nuorena sitä on idealisti ja kuvittelee kaiken olevan täydellistä. Ei siedä muilta erilaisuutta. Ei kaikessa aina ole kyse isosta ongelmasta, ihmisillä on vain erilaisia tapoja ja tottumuksia.
Voi myös olla, että takerrut liikaa kumppaniisi ja haluat katkaista hänet yhteydet sukuun. Takertuja koetaan usein ahdistavaksi ja halutaan mennä pakoon vaikka sinne lapsuudenkotiin. Onko omat välisi lapsuudenkotiisi hyvät?
Jos mies pakenee vaimoaan äitinsä helmoihin niin ei ole ihan vielä kypsä ole
Tietenkin, mutta ehkä on hieman kärjistettyä sanoa, että jos mies tai nainen kutsuu lapsuudenkotiaan joskus että voisi käydä kotona, niin se on äidin helmoihin pakenemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä selvästikin tunnet kyseisen miehen. Me emme. Miksi siis meiltä kyselet? Tiedät jo vastauksen.
Ap:lle on tärkeää että kaikki osallistuvat ko. miehen haukkumiseen. Myös me, jotka emme häntä tunne.
Itse voisin kuvitella, että lapsuudenkotia kutsutaan kodiksi, koska siellä on ollut rakkautta ja lämpöä. Oma nykyinen asumus on kämppä, jossa käydään yksin nukkumassa.
Niinpä, eli mies ei kykene luomaan rakkautta ja lämpöä itse, eikä toisaalta hankkimaan ja pitämään puolisoa, joka kykenee. Eli roikkuu edelleen mamman lämpimän tissin muistossa, halveksuu nykyistä elämäänsä ja nostalgisoi äidin tissiä ja ehkä kohtuakin.
Ja sitten ihmetellään, miksei tällainen mies kelpaa suhteeseen?
Ap haluaa syytellä miestä ja uhriutua. Siitä ei ole apua. On saman tekevää, kuinka viallinen mies ap:n tai muiden mielestä on. Ap valitsee itse puolisonsa.
Jos mies ei ap:tä miellytä, hänen on itsensä syytä lähteä ja erota. Miksi ap ei tee niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin kutsun vanhempieni kotia kodiksi, asuinhan siellä koko lapsuuteni. Eri asia olisi jos vanhemmat olisivat muuttaneet sen jälkeen, jolloin ei olisi mitään yhteyttä heidän uuteen kotiinsa.
Kutsutko kodiksi myös kaikkia muita aiempia asuinpaikkojasi? Koti on koti silloin kun siinä itse asuu, ei enää sen jälkeen. Miten tämä näinkin yksinkertainen asia voi olla näin hankala ymmärtää?
En kutsu, koska niissä ei ole enää mitään minulle tärkeää
Juuri näin. Tämä on aikuistumista. Elämä ja omat voimavarat siirtyvät sen oman kehon mukana uuteen kotiin, jossa on uudet kuviot. Vanhoihin takertuminen on sama kuin yrittäisi elää ilman toista jalkaansa, joka elää vielä 1800-luvulla.
Jos ei ole valmis jättämään äidin lämpöä, niin sitten on parempi mennä takaisin sinne äidin lämpöön ja lopettaa kaksoiselämästä haikaileminen. Sitten voi harkita vaimoa, kun on ensin päästänyt irti äidistään ja elänyt menestyksekkäästi itsenäisesti muutaman vuoden, ja kykenee siirtymään "lämpöisestä tissinimijästä" miehen rooliin, jonka tehtävä on turvata omalle vaimolle mahdollisuus kasvattaa uusia tissinimijöitä.
Huom. Se oma vaimokaan ei ole mikään äiti2 eli uusi lämpöinen tissi miehelle, vaan miehen rooli on aviomiehen rooli, talouden ylläpitäjä. Jos ei kelpaa niin pysykää ihmeessä siellä mammojenne tisseissä, ei ole meiltä pois.
Mutta älkööt naiset tuhlatko elämäänne tissinimijä-miesvauvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa pilkun viilaamista. Moni viittaa sanalla "koti" nykyiseen kotiin, lapsuuden kotiin ja jopa kotikaupunkiin. Isoäitini kysyy usein, että "No millos oot tulossa käymään kotona?" tarkoittaen yleisesti kotikaupunkiani, eikä lapsuudenkotiani, joka on jo ajat sitten myyty kun vanhemmat muuttivat omakotitalosta kerrostaloon.
No niin viittaa joo, kun on lapsen tasolle jäänyt ja epäkypsä. Koti on se missä aikuinen asuu, ei jokin vuosikymmenten takainen asuinpaikka. Hemmetin surullista jos aikuinen ei koe asuvansa kotonaan, vaan "koti" on jossain menneisyydessä ja siitä pidetään vielä maitohampailla kiinni.
Jeps, muistoissa vielä eletään sitä aikaa kun asui itsekin kotona ja äitin lämpimät padat oli pöydässä.
Kyllä miehen täytyy olla 100% irti suvustaan ja holhouksesta,
Jonkinlainen kontrolloivuutena heijastuva itsetunnon vajavainen kehitys on naisella, joka vaatii puolisoltaan tällaista yhteyksien katkaisemista sukuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleistä, että aikuinen sanoo, että täytyy lähteä kotona käymään, ja tarkoittaa lapsuuden kotiaan. Oma koti on myös nimeltään koti, mutta asiayhteydestä selviää, kumpaa kotia tarkoittaa.
Aivan, voihan ihmisellä olla monta kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä selvästikin tunnet kyseisen miehen. Me emme. Miksi siis meiltä kyselet? Tiedät jo vastauksen.
Ap:lle on tärkeää että kaikki osallistuvat ko. miehen haukkumiseen. Myös me, jotka emme häntä tunne.
Itse voisin kuvitella, että lapsuudenkotia kutsutaan kodiksi, koska siellä on ollut rakkautta ja lämpöä. Oma nykyinen asumus on kämppä, jossa käydään yksin nukkumassa.
Niinpä, eli mies ei kykene luomaan rakkautta ja lämpöä itse, eikä toisaalta hankkimaan ja pitämään puolisoa, joka kykenee. Eli roikkuu edelleen mamman lämpimän tissin muistossa, halveksuu nykyistä elämäänsä ja nostalgisoi äidin tissiä ja ehkä kohtuakin.
Ja sitten ihmetellään, miksei tällainen mies kelpaa suhteeseen?
Ei kukaan ihmettele, miksi mies ei kelpaa suhteeseen.
Ihmetellään sitä, miksi ap itse jää tähän suhteeseen. Onko hän läheisriippuvainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen nainen nostaa tuon ongelmaksi? Varmaan aika nuori ja vielä elämänkokemus aika suppea. Elämä sitten opettaa.
En sanonut tuota pahalla, olin itse nuorena juuri tuollainen. Nykyään minusta tuollaiseen juuttuminen on todella turhanpäiväistä ja vähän surullistakin.
Juuri näin. Nuorena sitä on idealisti ja kuvittelee kaiken olevan täydellistä. Ei siedä muilta erilaisuutta. Ei kaikessa aina ole kyse isosta ongelmasta, ihmisillä on vain erilaisia tapoja ja tottumuksia.
Voi myös olla, että takerrut liikaa kumppaniisi ja haluat katkaista hänet yhteydet sukuun. Takertuja koetaan usein ahdistavaksi ja halutaan mennä pakoon vaikka sinne lapsuudenkotiin. Onko omat välisi lapsuudenkotiisi hyvät?
Jos mies pakenee vaimoaan ä
Tietenkin, mutta ehkä on hieman kärjistettyä sanoa, että jos mies tai nainen kutsuu lapsuudenkotiaan joskus että voisi käydä kotona, niin se on äidin helmoihin pakenemista.
Just näin se mun exä varmaan sanois "En mä aina vaan joskus kutsun sitä kodiks" ja sillä sen pitäs nyt olla ok. Sitten voidaan riidellä siitä mitä joskus tarkoittaa ja mikä on pari kertaa viikossa ja millon ollaan oltu kavereiden eikä äidin kanssa ja kaikkee missä ei mitään järkeä eikä kiinnosta mua. ap
Jos tuo on tilanne, järkevä ja kauaskatseinen nainen ottaa itselleen vastuun huonosta puolisonvalinnasta ja eroaa.