Kuinka itsenäisiä teidän 14-15-vuotiaat on? Kiista miehen kanssa

Varoitus jo etukäteen, nyt seuraa pitkä avauminen. Eli siis, meillä on mieheni edellisestä liitosta poika, joka on nyt kasiluokan lopussa. Täyttää nyt toukokuussa 15. Poikaa passataan ja tuetaan (minun mielestäni) ihan mahdottomasti. Esimerkkinä, joka aamu isä huolehtii heräämisestä, patistaa repun laittoon, ja pojalle tehdään aamupala valmiiksi lautaselle. Usein tämä on esim. munakasta ja voileipiä, eli ihan panostusta vaativaa. Näin on sekä meillä, että äitinsä luona. Poika valuu huoneestaan pöytään ja istuu valmiin aamiaisen ääreen uppoutuen puhelimeen. Isä pitää huolen, että milloin pitää alkaa laittaa vauhtia, ettei myöhästy. Aamut on jatkuvaa patistusta, pojalla ei varmaan itsenäisesti eväkään värähtäisi. Poika viedään joka päivä autolla kouluun, vaikka ajankohta meidän töiden kanssa on joinakin päivinä huono, ja bussilla/pyörälläkin pääsisi.

Koulunkäynnistä vanhemmat kantavat päävastuun. Joka päivä patistetaan läksyihin. Isänsä on kartalla mitkä läksyt on millekin päivälle ja milloin on mikäkin koe, ja patistelee poikaa lukemisiin. Muistuttaa, muistuttaa, muistuttaa ja kehottaa, kehottaa, kehottaa. Pojalla itsellään ei huolta huomisesta, on usein ihan pihalla omista koulujutuistaan. Oma-aloitteisesti ei tee mitään. Rehellisesti en tiedä mitä tapahtuisi, jos isä ei koko ajan patistaisi ja muistuttaisi, tekisikö poika yksiäkään läksyjä ikinä tai lukisiko yhteenkään kokeeseen? 

Poika harrastaa urheiluharrastusta, jossa 4 x vko treenit. Isä huolehtii, että poika syö sopivaan ajankohtaan ennen treenejä, patistaa lähtöön ajallaan, huolehtii että on oikeat kamat mukana jne. Jos on vaikka poikkeuksellisesti treenit eri paikassa, niin isänsä on tästä tietoinen, poika itse on ihan ulapalla eikä huolehdi tällaisista yhtään. Treeneihin tietysti kuskataan ovelle. 

Meillä on ajan mittaan syntynyt mieheni kanssa kiistaa tässä pojan passaamisesta. Minun mielestäni pian 15v. pojan pitäisi olla jo itsenäisempi ja kantaa vastuuta koulustaan, heräämisistään,kamojen pakkaamisesta, tehdä itse aamupala jne. Kun muistelen omaa yläasteaikaani, niin vanhempani eivät millään lailla puuttuneet esim. aamuihini tai koulutehtäviin. Itse huolehdin kouluunlähdön ajallaan. Vanhemmilla ei varmaan ollut mitään hajua mitkä kokeet minulla oli milloinkin, itse niihin luin tai olin lukematta. Tiesin tottakai itse, mitkä kirjat ja kamat pitää olla millekin päivälle mukana. Olisi tuntunut OUDOLTA, että tuossa iässä äiti tai isä olisi tehnyt aamupalan valmiiksi lautaselle tai ollut koko ajan vieressä ohjaamassa jotain repun pakkaamista. Poikaa saa siis ohjata ihan kädestä pitäen: onko juomapullo - ei ole, no ota se tuolta kuivauskaapista ja laita reppuun, laita paita reppuun, laita matikankirja reppuun, missä on matikanvihko, hae se ja laita reppuun, jne. Ihan tervanjuontia. 

Mieheni mielestä taas on normaalia, että kasiluokkalaisesta huolehditaan tällä tavalla, ja minun perheeni kuulemma on ollut epänormaali, kun ei ole huolehdittu. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, kuinka uusavuton ja vetelä poikapuoleni on. Siis kirjaimellisesti MITÄÄN ei varmaan tapahtuisi, jos ei koko ajan potkittaisi. Puhelin on ongelma, poika on siihen liimautuneena koko ajan. Meillä tulee kiistaa myös siitä, että poika ei osallistu kotitöihin millään tavalla. Minusta pitäisi, miehen mielestä taas pojan arki on kouluineen ja treeneineen niin rankkaa, ettei voi vaatia enempää kuin ehkä joskus ihan satunnaisesti. 

Kertokaahan nyt, että kuinka itsenäisiä teillä yläasteikäiset lapset ovat? Mistä asioista huolehtivat itse ja mitä te teette heille? Kuulostaako tämä meidän meininki muka normaalilta tämän ikäiselle? Puuh, kiitos kun sain avautua.