Lue keskustelun säännöt.
Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!
17.04.2025 |
Minulla on eräs uusi tuttavuus ollut nyt kolme vuotta. Joo ei hänessä muuten ole mitään vikaa, mutta hänen elämänsä on mennyt kuin oppikirjasta ja hän "halveksii" kaikkea muuta. Hänen kaikki ystävänsäkkin ja sisarukset ovat kuulemma kaikki pariutuneet jo teini-iässä (ihan normaali kuvio hänen mielestään) Lapsia on 4 (ihan normaali määrä hänen mielestään) Hänellä ja vaimolla on maksettu omakotitalo (ihan perus hänen mielestään) Kaikki lapset on menestyneitä ja lentäneet omilleen (taas ihan normi hänen mielestään) Koiria on 2, kuten uusia autoja. Mökkikauppoja on suunnitelmissa ( Ihan normia hänen mielestään). Päivääkään eivät ole olleet kukaan työttömänä (ihan normaalia hänen mielestänsä). Itselläni kaikki on mennyt täysin päinvastoin. Lopputulos on, että olen sinkku, lapseton, asun vuokralla, rahaa ei ole, ikivanha auto löytyy. Eläimille olen allerginen, niin ja olen toista vuotta työttömänä. Ikinä ei ole ollut mitään "varmaa" työpaikkaa ja elämä on heitellyt kuin Mikki Hiirtä myrskyssä.
Työtön ja perheetön 53v.
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Niin me muutkin on tehty lujasti töitä, opiskeltu alaa, jonka piti taata hyväpalkkainen työ ja pidetty itsestämme huolta. Silti saattoi terveys mennä tai tapahtua jotakin muuta, joka veti maton jalkojen alta. Kirjoituksestasi paistaa ylimielisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun menette aamuisin töihin, voitte ajatella, että siellä ne työttömät kotona nukkuvat ja heräilevät noin klo 11.00 kahvia juomaan. Klo 14.00 on toinen kahvi ja sen jälkeen päiväunet.
Illalla katsotaan telkkaria.
Huomaa jotta olet ainakin Gen-X, internet ei ole tuttu.
Miten sait elämäsi noin huonoon jamaan?
Entä sinä. Teet töitä 8 h päivä ja kuuntelet joka toinen viikko, kun työnantaja sanoo, että pitäisi tehdä nopeammin ja puheluiden pitäisi olla maksimissaan 10 minuuttia.
Palkaksi vuoden raatamisesta saat viikon kahden ulkomaanmatkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Onko "oikea" elämä siis mielestäsi jotain luuserielämää? Newsflash: ei ole. Oikeaa elämää on monenlaista. Minä ja viiteryhmäni kuulumme niihin, joille oikea elämä on menestymistä.
Narsisti kehuu itseänsä ja mitätöi muita.
Kukaan ei tykkää narsistista eikä haluaisi olla sellaisen lapsi. Hieno asunto, mutta kamala ilmapiiri kotona.
Yhtälailla mitätöimistä on väittää, ettei hyvintoimeentuleva elä oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Elämään pystyy vaikuttamaan omilla valinnoilla, mutta ei kaikkeen. Kuten täällä on jo kirjoitettukin. Sairauksiin ja työelämän turbulensseihin on yksittäinen ihminen voi paljoa vaikuttaa. Tai onnea ei voi ostaa.
Paljon riippuu alasta, millä työskentelet. Jotkut alat ovat varmempia ja työttömyyttä vähemmän.
Hallitus leikkasi sairaspäivärahaa. 3000 brutto palkalla saa sairaspäivärahaa 1300 netto. Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea. Jos sairastuu syöpään esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Niin me muutkin on tehty lujasti töitä, opiskeltu alaa, jonka piti taata hyväpalkkainen työ ja pidetty itsestämme huolta. Silti saattoi terveys mennä tai tapahtua jotakin muuta, joka veti maton jalkojen alta. Kirjoituksestasi paistaa ylimielisyys.
Kerro tämä ala johon opiskelit ja jos siinä on jokin filosofinen tiedekunta mukana niin huutonaurua! 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me oltais voitu estää 90-luvun lama noin aluksi..
Nyt puhutaan 50+ ihmisistä, eli meistä 90-luvun nuorista. Meihin ei lama oikeastaan vaikuttanut. Olimme laman aikaan lukiossa ja opiskelemassa, ja kun pääsimme työelämään, oli jo nousu alkanut. Pörssiin kun laittoi rahaa, saattoi saada aikamoisia pikavoittoja, ja ensiasuntojemme hinnat olivat alhaisia. Eli pääsimme hyvin kiinni omistusasumiseen.
Tietenkin joillakin on aina vaikeampaa. On mielenterveysongelmaa ja vaikka mitä. Mutta ei meidän sukupolvemme elämä erityisen vaikeaa ole ollut.
Poks! Se oli neula, joka puhkaisi kuplasi.
Olen 52-v, eli 90-luvun nuori. Valmistuin ekaan ammattiin jo 1990, ja ehdin olla hetken töissä ennen lamaa. Ei minullakaan niin huonosti mennyt, mutta oikeaan työelämään pääsin käsiksi vasta keski-iässä. Uutta,oikeasti hyödyllistä koulutusta oli vaikea saada ja työtä vielä vähemmän. Sitä ennen syntyi lapset, muutettiin työmahdollisuuksien perässä, nöyrryttiin vuokratöihin neljäksi tunniksi kerrallaan. Asunto ostettiin nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Onko "oikea" elämä siis mielestäsi jotain luuserielämää? Newsflash: ei ole. Oikeaa elämää on monenlaista. Minä ja viiteryhmäni kuulumme niihin, joille oikea elämä on menestymistä.
Narsisti kehuu itseänsä ja mitätöi muita.
Kukaan ei tykkää narsistista eikä haluaisi olla sellaisen lapsi. Hieno asunto, mutta kamala ilmapiiri kotona.
Yhtälailla mitätöimistä on väittää, ettei hyvintoimeentuleva elä oikeaa elämää.
Ehkä elät, mutta raadat töissä ympäri vuoden. Iltaisin teet kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos on lapsia tulee ,automaattisesti satoja euroja tilille lapsilisät ,kelan tuet jne.lapseton taas maksaa itse kaiken,ei kerry asuntorahoja.
siis on ok jos jollain kiva elämä.itsellä ollut vaikeeta ,mutta luulen et en jaksais paataa ylitöitä niin paljon et kertyis jotain massia,haluan elää,ajatella ja nauttia pienistä hetkistä.ei ole lapsiakaan mut toisaalta en ole perheenemäntä tyyppikään et hyvä näin.
Lapsista on aina enemmän menoja kuin lapsislisistä saa tuloja, joten jokaisen lapsen kohdalla jää enemmän ja enemmän tappiolle. Lapsiperhe on aina köyhempi kuin vastaavaa palkkaa saava lapseton, eikä lapsilisä sitä eroa poista, eikä ole tarkoituskaan, mutta se vähän pienentää sitä.
Paljon enemmän tuohon vaurastumisasiaan vaikuttaa onko parisuhdetta. Kahden hengen talous tulee huomattavasti halvemma
Kyllä, puoliso on sun kanssa vain omaisuuden takia.
Jos ihmisellä on oikeasti hyvä elämä ja itsetunto, hänen ei tarvitse halveksua ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse väsyin yrittämiseen 43 vuotiaana. Silloinen mies väsyi keskenmenoihin ja lapsen yritykseen ja lähti. Kyllähän se sattui, kun monella oli tuolloin jo lapset tehty ja minä en saanut ainuttakaan. Lapsettomuushoidot vei viime vaiheessa kaikki säästöni. Erossa muutin vuoralle ja itsemurhakin olisi ollut tuolloin mielekkäämpi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä hyvin, että ihmisten kertomukset helposta ja täydellisestä elämästä saa palan nousemaan kurkkuun. Typerintä on saoa, että kaikkeen voi vaikutta itse.
N 55
Elämässä on muutakin kuin lapset. Ihminen voi hyvin elää mielekästä elämää ilmankin. Mieskin voisi olla toisella asenteella vielä mukana.
Kyllä, kyllä, kaikkea voisi, ja tätikin olisi setä, jos sillä olisi munat.
Vierailija kirjoitti:
Itse väsyin yrittämiseen 43 vuotiaana. Silloinen mies väsyi keskenmenoihin ja lapsen yritykseen ja lähti. Kyllähän se sattui, kun monella oli tuolloin jo lapset tehty ja minä en saanut ainuttakaan. Lapsettomuushoidot vei viime vaiheessa kaikki säästöni. Erossa muutin vuoralle ja itsemurhakin olisi ollut tuolloin mielekkäämpi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä hyvin, että ihmisten kertomukset helposta ja täydellisestä elämästä saa palan nousemaan kurkkuun. Typerintä on saoa, että kaikkeen voi vaikutta itse.
N 55
Moneen asiaan voi. Sinä esim. olisit voinut lopettaa lapsettomuushoidot ajoissa ja pelastaa avioliittosi ja omaisuutesi. Sen sijaan keskityit tavoittelemaan vain yhtä asiaa.
Valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä siellä kulisseissa voi olla vaikka mitä ikävääkin, mutta kulissit pidetään, kunhan 'hyvin' menee. Se on pääasia ja kaikella on hintansa.Kuka kestää mitäkin. Joku ei kestä valheessa elämistä ja elää mieluummin yksin ja vähän köyhemmin.
Mikä pakkomielle on tuo ajattelu, että hyvän elämän on pakko olla kulissia? Pitkissä avioliitoissa ja lapsiperhearjessa on tietenkin erilaisia vaiheita, mutta fiksummat näkevät niidenkin yli ja varsinkin tekevät töitä siltojen rakentamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse väsyin yrittämiseen 43 vuotiaana. Silloinen mies väsyi keskenmenoihin ja lapsen yritykseen ja lähti. Kyllähän se sattui, kun monella oli tuolloin jo lapset tehty ja minä en saanut ainuttakaan. Lapsettomuushoidot vei viime vaiheessa kaikki säästöni. Erossa muutin vuoralle ja itsemurhakin olisi ollut tuolloin mielekkäämpi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä hyvin, että ihmisten kertomukset helposta ja täydellisestä elämästä saa palan nousemaan kurkkuun. Typerintä on saoa, että kaikkeen voi vaikutta itse.
N 55
Elämässä on muutakin kuin lapset. Ihminen voi hyvin elää mielekästä elämää ilmankin. Mieskin voisi olla toisella asenteella vielä mukana.
Kyllä, kyllä, kaikkea voisi, ja tätikin olisi setä, jos sillä olisi munat.
Tätähän nämä hullut woke milleniaali hullut väittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden menestys ärsyttäisi minua? Ei ole minulta muiden menestys pois.
Hyväosaisen puhetta tämä aivan selvästi. Elämme kuitenkin (lähes täysin) nollasummapelissä, jossa niukat resurssit jakautuvat epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti voittajien ja häviäjien kesken. Se joka tätä totuutta ei pysty näkemään ei selvästikään ole huono-osainen ja voi laukoa tuollaisia paikkaansapitämättömiä ja valheellisia lausuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin me muutkin on tehty lujasti töitä, opiskeltu alaa, jonka piti taata hyväpalkkainen työ ja pidetty itsestämme huolta. Silti saattoi terveys mennä tai tapahtua jotakin muuta, joka veti maton jalkojen alta. Kirjoituksestasi paistaa ylimielisyys.
Kerro tämä ala johon opiskelit ja jos siinä on jokin filosofinen tiedekunta mukana niin huutonaurua! 🤣
Tyhmyri, et kai kuvittele että kaikki 58 000 akateemista työtöntä olisivat niitä sinun halveksimiasi humanisteja? Toivottavasti tukehdut huutonauruusi. Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me oltais voitu estää 90-luvun lama noin aluksi..
Nyt puhutaan 50+ ihmisistä, eli meistä 90-luvun nuorista. Meihin ei lama oikeastaan vaikuttanut. Olimme laman aikaan lukiossa ja opiskelemassa, ja kun pääsimme työelämään, oli jo nousu alkanut. Pörssiin kun laittoi rahaa, saattoi saada aikamoisia pikavoittoja, ja ensiasuntojemme hinnat olivat alhaisia. Eli pääsimme hyvin kiinni omistusasumiseen.
Tietenkin joillakin on aina vaikeampaa. On mielenterveysongelmaa ja vaikka mitä. Mutta ei meidän sukupolvemme elämä erityisen vaikeaa ole ollut.
Poks! Se oli neula, joka puhkaisi kuplasi.
Olen 52-v, eli 90-luvun nuori. Valmistuin ekaan ammattiin jo 1990, ja ehdin olla hetken töissä ennen lamaa. Ei minullakaan niin huonosti mennyt, mutta oikeaan työelämään pääsin käsiksi vasta keski-iässä. Uutta,oike
Nykyään ollaan sikäli fiksumpia, että niitä lapsia ei vaan tehdä, jos muu elämä ei ole kunnossa. Vielä ysärillä niitä syntyi vaikka molemmat vanhemmat olivat työttöminä.
Ehkä elät, mutta raadat töissä ympäri vuoden. Iltaisin teet kotitöitä
Mistä luulet sellaista tietäväsi? Minä teen mieleistäni työtä, ja matkustelen useita kertoja vuodessa, ja pidän kolmisen kuukautta vuodessa vapaata. Osan palkatta, koska voin. Ei oikeasti toisten elämä ole mitään kärsimystä.
Potkulaki etenee.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5ed8fe11-59d8-40e1-b3e3-66a15efd5…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin me muutkin on tehty lujasti töitä, opiskeltu alaa, jonka piti taata hyväpalkkainen työ ja pidetty itsestämme huolta. Silti saattoi terveys mennä tai tapahtua jotakin muuta, joka veti maton jalkojen alta. Kirjoituksestasi paistaa ylimielisyys.
Kerro tämä ala johon opiskelit ja jos siinä on jokin filosofinen tiedekunta mukana niin huutonaurua! 🤣
Tyhmyri, et kai kuvittele että kaikki 58 000 akateemista työtöntä olisivat niitä sinun halveksimiasi humanisteja? Toivottavasti tukehdut huutonauruusi. Eri.
Uskoisin jotta 90% prosenttisesti ovat.
Tästä onvarmasti jokin tilasto olemassa?
Kyllä. Ja vauraus kasautuu. Ihmiset pariutuvat saman koulutustason sisällä, ja koska koulutus perityy, kaksi akateemista hyvätuloista puolisoa todennäköisesti tulevat melko varakkaista kodeista, joten pesämunaa elämälle tulee usein joko molempien vanhemmilta, tai ei kummankaan. Itse kuulun noihin hyväosaisiin. Tiedän, ettei se ole oman kovan työni tulosta, mutta on se ihan hyvää ja oikeaa elämää silti.