Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!
Minulla on eräs uusi tuttavuus ollut nyt kolme vuotta. Joo ei hänessä muuten ole mitään vikaa, mutta hänen elämänsä on mennyt kuin oppikirjasta ja hän "halveksii" kaikkea muuta. Hänen kaikki ystävänsäkkin ja sisarukset ovat kuulemma kaikki pariutuneet jo teini-iässä (ihan normaali kuvio hänen mielestään) Lapsia on 4 (ihan normaali määrä hänen mielestään) Hänellä ja vaimolla on maksettu omakotitalo (ihan perus hänen mielestään) Kaikki lapset on menestyneitä ja lentäneet omilleen (taas ihan normi hänen mielestään) Koiria on 2, kuten uusia autoja. Mökkikauppoja on suunnitelmissa ( Ihan normia hänen mielestään). Päivääkään eivät ole olleet kukaan työttömänä (ihan normaalia hänen mielestänsä). Itselläni kaikki on mennyt täysin päinvastoin. Lopputulos on, että olen sinkku, lapseton, asun vuokralla, rahaa ei ole, ikivanha auto löytyy. Eläimille olen allerginen, niin ja olen toista vuotta työttömänä. Ikinä ei ole ollut mitään "varmaa" työpaikkaa ja elämä on heitellyt kuin Mikki Hiirtä myrskyssä.
Työtön ja perheetön 53v.
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Potkulaki etenee.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5ed8fe11-59d8-40e1-b3e3-66a15efd5…
Työmarkkinatuki on 595 netto kuukaudessa.
Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Mistä arvelet toisten ns. putkeen menneen elämän johtuvan?
Olisko tehty paljon töitä sen eteen? Tuhansia ja tuhansia tylsiä tunteja kun on puurrettu, tehty valintoja, opiskeltu, jaksettu painaa töissä vaikka vtttuttaa.
On todella ärsyttävää kun ajatellaan menestyksen vain putoavan jotenkin taivaasta jonain ihmeellisenä onnenkantamoisena. Ja sitten kadehditaan kun on helppo elämä. Ilmaiseksi se ei ole tavan pulliaiselle tullut. Helpon ja kivannäköisen elämän takana on paljon työtä ja valintoja.
Kuvittelet sitten ettei ne vähemmän onnekkaatkin ole puurtaneet ja opiskelleet? Hoh hoijaa. Kannattaa hieman lukea tutkimuksia aiheesta, niin saattaa se maailma avartua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me oltais voitu estää 90-luvun lama noin aluksi..
Nyt puhutaan 50+ ihmisistä, eli meistä 90-luvun nuorista. Meihin ei lama oikeastaan vaikuttanut. Olimme laman aikaan lukiossa ja opiskelemassa, ja kun pääsimme työelämään, oli jo nousu alkanut. Pörssiin kun laittoi rahaa, saattoi saada aikamoisia pikavoittoja, ja ensiasuntojemme hinnat olivat alhaisia. Eli pääsimme hyvin kiinni omistusasumiseen.
Tietenkin joillakin on aina vaikeampaa. On mielenterveysongelmaa ja vaikka mitä. Mutta ei meidän sukupolvemme elämä erityisen vaikeaa ole ollut.
Poks! Se oli neula, joka puhkaisi kuplasi.
Olen 52-v, eli 90-luvun nuori. Valmistuin ekaan ammattiin jo 1990, ja ehdin olla hetken töissä ennen lamaa. Ei minullakaan niin huonosti mennyt, mutta oikeaan työelämään pääsin käsiksi vasta keski-iässä. Uutta,oike
Olet oikeassa. Ajattelin vain lukion käyneen ja sieltä yliopistoon menneen näkökulmaa. Ammattikoulusta valmistuneet tulivat laman keskelle työelämään.
ap varmaa itsaria tehdessään syyttää muita kun järvi on jäässä solmua köyteen ei osaa tehdä kun koulussa ei opetettu puukkokin on tylsä MUIDEN SYYTÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin me muutkin on tehty lujasti töitä, opiskeltu alaa, jonka piti taata hyväpalkkainen työ ja pidetty itsestämme huolta. Silti saattoi terveys mennä tai tapahtua jotakin muuta, joka veti maton jalkojen alta. Kirjoituksestasi paistaa ylimielisyys.
Kerro tämä ala johon opiskelit ja jos siinä on jokin filosofinen tiedekunta mukana niin huutonaurua! 🤣
Tyhmyri, et kai kuvittele että kaikki 58 000 akateemista työtöntä olisivat niitä sinun halveksimiasi humanisteja? Toivottavasti tukehdut huutonauruusi. Eri.
Tuskin ne menestyvät boomerit ovat humanistististen tiedekuntien ulostamia työttömiä häviäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Onko "oikea" elämä siis mielestäsi jotain luuserielämää? Newsflash: ei ole. Oikeaa elämää on monenlaista. Minä ja viiteryhmäni kuulumme niihin, joille oikea elämä on menestymistä.
Minä olen omassa elämässäni menestynyt: olen terve, työkykyinen, raitis ja niin ovat kasvattamani aikuiset lapsetkin. Heillä on lapsena ollut kaikki paremmin kuin minulla.
Kaikki tarvittava on hankittu. Mitään kallista tai hienoa en tarvitse.
Tärkeintä on elää niin, että lapsilleni jää hyvät muistot, vähän perintöä ja että olen osannut olla rakentava. Olen esim. ollut pelastamassa suvulle tärkeää mökkiä rahoituksen järjestämisestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me oltais voitu estää 90-luvun lama noin aluksi..
Nyt puhutaan 50+ ihmisistä, eli meistä 90-luvun nuorista. Meihin ei lama oikeastaan vaikuttanut. Olimme laman aikaan lukiossa ja opiskelemassa, ja kun pääsimme työelämään, oli jo nousu alkanut. Pörssiin kun laittoi rahaa, saattoi saada aikamoisia pikavoittoja, ja ensiasuntojemme hinnat olivat alhaisia. Eli pääsimme hyvin kiinni omistusasumiseen. Tietenkin joillakin on aina vaikeampaa. On mielenterveysongelmaa ja vaikka mitä. Mutta ei meidän sukupolvemme elämä erityisen vaikeaa ole ollut.
Poks! Se oli neula, joka puhkaisi kuplasi. Olen 52-v, eli 90-luvun nuori. Valmistuin ekaan ammattiin jo 1990, ja ehdin olla hetken töissä ennen lamaa. Ei minullakaan niin huonosti mennyt, mutta oikeaan työelämään pääsin käsiksi vasta keski-iässä. Uutta,oike
90-luvulla oli voittajia ja häviäjiä. Häviäjiä olivat mm. ne, joilla meni työpaikka ja jotka olivat ostaneet asuntonsa jo kalliiseen aikaan ja tai taanneet lapsilleen ison asuntolainen. Kuuluin itse voittajiin, eli niihin, joilla säilyi työpaikka mutta jotka säästivät ja vitkuttelivat vuokralla kunnes hinnat ja korot laskivat talvella 94-95. Ostin ensimmäisen asunnon vasta silloin syvässä lamassa, kun monen oli pakko myydä ja lainaa sai suhteellisen edullisesti. Sitten alkoikin jo nousu Nokian vetämänä.
#104: minäkin kävin aikuisena lukion, mutta se on ollut ns. sulka hattuun. Ihan hyvä, muttei välitöntä hyötyä.
T. Se jolle kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
On erittäin kummallinen ajatus, että oikeaa elämää olisi vain sellainen, jossa kaikki on päin persettä... ?! Jokainen elää ihan oikeaa elämää, nekin, joilla menee hyvin!
"Ylilääkäri paljastaa hätkähdyttävän syyn pitkiin potilasjonoihin: suurin osa kalliista ostolääkäreistä tekee vain 1-2 työpäivää viikossa Pirkanmaalla."
Se nyt on sellaista, ei sille mitään voi. Toiset saa ja toiset ei. Ei tämä mitään tasa-arvoista ole Suomessakaan.
Mulla ei ole maita eikä mantuja mutta olenpahan pysynyt hyväkroppaisena ja hoikkana eikä mulla ole vaihdevuosivaivoja juuri lainkaan.
Apua. Alkoi jo pelottaa aloitusta lukiessa, että kyseessä olen minä. Lapsia neljä, velaton talo, kaksi autoa, mökki, kaikki mennyt elämässä hyvin... Mutta meillä on vain yksi koira! En halveksi ihmisiä, joilla ei ole mennyt elämässä hyvin, mutta he saattavat tulkita asiat niin, mistä minä tiedän. Jos puhun jostain, mikä on minulle arkipäiväistä, joku voi pitää sitä leuhkimisena. Iloitsen vaikka siitä, että lapsi on sinnikkään lukemisen ansiosta päässyt hyvään opiskelupaikkaan. Minulle se on vilpitön ilonaihe, myrkylliselle ja kateelliselle ihmiselle leuhkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä elät, mutta raadat töissä ympäri vuoden. Iltaisin teet kotitöitä
Mistä luulet sellaista tietäväsi? Minä teen mieleistäni työtä, ja matkustelen useita kertoja vuodessa, ja pidän kolmisen kuukautta vuodessa vapaata. Osan palkatta, koska voin. Ei oikeasti toisten elämä ole mitään kärsimystä.
Juu, moni lääkäri tekee vain kaksi työpäivää viikossa ja ihmiset ei pääse lääkäriin.
Lääkereitä on yhtä paljon kuin 1990-luvulla ja silloin pääsi aina lääkäriin, mutta nyt on laiskempi sukupolvi töissä.
Juu, näin on. Lääkäreitten palkat on nousseet, nuortenkaan lääkäreiden ei tarvitse enää raataa ja päivystää. Mutta turha tuosta on lääkäreitä syyttää. Et varmaan itsekään tekisi, jos palkka olisi jo muutenkin ihan tarpeeksi hyvä, eikä olisi pakko tehdä täyttä viikkoa. Myös töitä olisi nykyään enemmän, koska vanhuksia on enemmän ja he sairastavat enemmän.
Ei se onnellisuus ap silti tule noista pääosin materiaalisista asioista. "Luonnonjärjestys" tai mikä "elämänjärjestys" onkaan, ei ole sellainen, että siinä olisi mitään ehtoja onnellisuudelle. Niin sanottujen "oikeiden, onnelliseksi tekevien", ajatusten varaan ei kannata elämäänsä rakentaa muutenkaan. Sen sijaan suhtautuminen omiin ajatuksiin on kaikkein olennaisin asia hyvinvoinnin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Se on jännä miten "oikea elämä" on täynnä ongelmia ja ikävyyksiä :)
Minunkin elämää varmaan joku ajattelee helpoksi - se johtuu vain siitä, etten ole antanut minkään ikävyyden lannistaa enkä jää niitä märehtimään. Kyllä niitä kaikkien elämään mahtuu.
"Oulussa peräti 64 prosenttia perusterveydenhuollon lääkäreistä tekee osa-aikatyötä."
Milleniaalien ja zoomereitten tulisi tajuta jotta naistutkimuksen tutkinnolla ei pääse kuin mäkkärin kassalle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä elät, mutta raadat töissä ympäri vuoden. Iltaisin teet kotitöitä
Mistä luulet sellaista tietäväsi? Minä teen mieleistäni työtä, ja matkustelen useita kertoja vuodessa, ja pidän kolmisen kuukautta vuodessa vapaata. Osan palkatta, koska voin. Ei oikeasti toisten elämä ole mitään kärsimystä.
Juu, moni lääkäri tekee vain kaksi työpäivää viikossa ja ihmiset ei pääse lääkäriin.
Lääkereitä on yhtä paljon kuin 1990-luvulla ja silloin pääsi aina lääkäriin, mutta nyt on laiskempi sukupolvi töissä.
Juu, näin on. Lääkäreitten palkat on nousseet, nuortenkaan lääkäreiden ei tarvitse enää raataa ja päivystää. Mutta turha tuosta on lääkäreitä syyttää. Et varmaan itsekään tekisi, jos palkka olisi jo muutenkin ihan tarpeeksi hyvä, eikä olisi pakko
No, jos ihmiset jää ilman hoitoa niin ehkä lääkärin pitäisi vaihtaa alaa, jos on jaksamisongelmaa.
Ennen lääkärit tekivät 5 päivän työviikkoa.
En ole ärsyyntynyt, hyvä että ihmisillä menee hyvin ja ovat onnellisia.
Ärsyyntynyt, surullinen, voimaton olen joidenkin harhasta siitä, että kaikki on itse ansaittua ja ne joilla ei mene hyvin, ovat laiskoja, tyhmiä, saamattomia.
Yksilö ei itse voi vaikuttaa perintötekijöihin, synnynnäiseen temperamenttiin, neuropsykologisiin ominaisuuksiin, millaiseen perheeseen tai maailmantilanteeseen hän syntyy. Ei siihen, kiusataanko häntä, tekeekö joku pahaa tai sairastuuko vakavasti, listaa voi jatkaa pitkäänkin.
Vastapainona on asioita, mihin voi vaikuttaa tai voi ainakin yrittää. Mutta kuinka paljon perustuukaan sattumaan tai hyvään tuuriin, toki myös ahkeruuteen ja kovaan työhön, mutta myös siihen, että sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Juu, moni lääkäri tekee vain kaksi työpäivää viikossa ja ihmiset ei pääse lääkäriin.
Lääkereitä on yhtä paljon kuin 1990-luvulla ja silloin pääsi aina lääkäriin, mutta nyt on laiskempi sukupolvi töissä.