Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!
Minulla on eräs uusi tuttavuus ollut nyt kolme vuotta. Joo ei hänessä muuten ole mitään vikaa, mutta hänen elämänsä on mennyt kuin oppikirjasta ja hän "halveksii" kaikkea muuta. Hänen kaikki ystävänsäkkin ja sisarukset ovat kuulemma kaikki pariutuneet jo teini-iässä (ihan normaali kuvio hänen mielestään) Lapsia on 4 (ihan normaali määrä hänen mielestään) Hänellä ja vaimolla on maksettu omakotitalo (ihan perus hänen mielestään) Kaikki lapset on menestyneitä ja lentäneet omilleen (taas ihan normi hänen mielestään) Koiria on 2, kuten uusia autoja. Mökkikauppoja on suunnitelmissa ( Ihan normia hänen mielestään). Päivääkään eivät ole olleet kukaan työttömänä (ihan normaalia hänen mielestänsä). Itselläni kaikki on mennyt täysin päinvastoin. Lopputulos on, että olen sinkku, lapseton, asun vuokralla, rahaa ei ole, ikivanha auto löytyy. Eläimille olen allerginen, niin ja olen toista vuotta työttömänä. Ikinä ei ole ollut mitään "varmaa" työpaikkaa ja elämä on heitellyt kuin Mikki Hiirtä myrskyssä.
Työtön ja perheetön 53v.
Kommentit (580)
Stewie Wonderin huoltajuus itse asiassa siirrettiin Barry Gordonille Mowtownissa. Todella erikoinen kuvio. Gordon on kyllä vielä enemmän esimerkki todellisesta menestymisestä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Tuon ajan rotuerotteluyhteiskunnassa ja Detroitin lähiössä toi maailmalle valtavasti musiikkia ja kovia nimiä, Diana Ross, Michael Jackson jne. Tietysti on poikkeusyksilö, mutta silti osoittaa, että kaikki on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän lääkärin, joka kävi terapiassa.
Joten ei heilläkään aina helppoa ole. Ovat voineet tehdä pahoja hoitovirheitä, määrätä vääriä lääkkeitä, hirveä syyllisyys, että olet pilannut jonkun ihmisen terveyden.
Voiko siinä sitten omaisuudesta ja matkoista nauttia, kun joku potilas on hyvässä lykyssä menehtynyt lääkärin hoitovirheen takia.
En tiedä suhtautuuko kovin moni lääkäri asiaan niin sentimentaalisesti että käytännössä koko hänen oma elämänsä menee pilalle sen takia. Kaikissa toimenpiteissä on riskinsä ja ihmiset tekevät virheitä, he toteavat ja lähtevät reissuun.
Fiksu lääkäri tajuaa, että vain ne, jotka hoitavat, tekevät hoitovirheitä. Ja ilman hoitoa kuolee paljon useampi.
Pahimpia on tyypit jotka on saaneet kaiken. Siis näitä on.
Kukaan ei saa kaikkea. Voi mennä taloudellisesti hyvin, olla perhe ja ystäviä, mutta silti kamppailla vaikkapa masennuksen tai muun näkymättömän sairauden kanssa. Kaikille tulee vastaan läheisten kuolema. Jne. Kukaan ei saa kaikkea.
Eikä työnään välttämättä ole se mitä haluaisi. Omalla miehellä on kuusinumeroinen vuosipalkka, mutta ei pidä työstään.
en ymmärrä esim.terveyskeskus lääkärien kadehtimista, raskas vastuu ja ne sentään tekee jotain. en haluaisi olla lääkäri ahdistaisi vastuu ja hoitotoimenpiteet.
toisaalta joku vakuutuslääkäri joka väärentää päätökset ja estää monisairaan eläkkeet, on mielestäni huijari ja puoskari ja petostehtailija no respect.
Vierailija kirjoitti:
Joku otti esimerkiksi sokean ja köyhän Stevie Wonderin. Stevie Wonder syntyi tosiaan sokeana, ja hän ei ollut rikkaista lähtökohdista vaikka suht nuorella iällä alkoi nousta ansioissaan. Hänen äitinsä vaikutti että on ollut merkittävä tuki hänen urallaan, äiti tuki hänen musiikkiharrastustaan jopa siihen pisteeseen asti että hän yhdessä kirjoitti Stevien kanssa korkeasti palkittuja lauluja, eli äiti taisi myös olla jonkinverran musikaalinen ja siis käytännössä hän oli siis laulunkirjoittaja. Stevie kävi jatkuvasti kirkossa gospeleita laulamassa. Hänet löydettiin ilmeisesti kykyjenetsintätilaisuudesta nuorena jossa hän sai kontaktit legendaarisiin Motown-tyyppeihin.
Eli tässä vaiheessa tekikö Stevie kaiken itse? Menikö hän tosiaan kirkkoon laulamaan itsenäisesti, vaikuttiko siihen äiti? Oliko Steviellä niin hirveä lapsuus ettei paljon energiaa riittänyt eteenpäin pyrkimiseen? Mikä tuki Stevien minäkäsitystä että hän uskalsi jo
Toki kannustava perhe auttaa elämässä, sitä ei kukaan kiistä. Mutta jos ripustaudut omassa tekemisessä/tekemättömyydessä vielä aikuisiässäkin onnettomaan lapsuuteesi, kannattaa miettiä hetki, oletko nyt aivan rehellinen itsellesi? Varsinkin päihteiden väärinkäyttäjillä ja rikollisilla tapaa usein tämänkaltaisia selityksiä omille aktiviteeteille. Tämä myös omalta pohjalta, en kasvanut pumpulissa ja kultalusikoiden kanssa, eli jouduin näkemään jokseenkin paljon vaivaa menestyksen eteen. 15v. pikkukovikset jotka mielellään menivät sieltä missä aita on matalin, saattoivat tehdä myös toisenlaisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vaan. Eivät nuo ymmärrä oikeasta elämästä mitään...
Tuo elämä on heillä oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän lääkärin, joka kävi terapiassa.
Joten ei heilläkään aina helppoa ole. Ovat voineet tehdä pahoja hoitovirheitä, määrätä vääriä lääkkeitä, hirveä syyllisyys, että olet pilannut jonkun ihmisen terveyden.
Lääkäreillä ei ole ikinä helppoa. Enkä usko, että kukaan niin luulee. Valtava paine töissä joka hetki. Palkka ei todellakaan ole vastuun tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Stewie Wonderin huoltajuus itse asiassa siirrettiin Barry Gordonille Mowtownissa. Todella erikoinen kuvio. Gordon on kyllä vielä enemmän esimerkki todellisesta menestymisestä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Tuon ajan rotuerotteluyhteiskunnassa ja Detroitin lähiössä toi maailmalle valtavasti musiikkia ja kovia nimiä, Diana Ross, Michael Jackson jne. Tietysti on poikkeusyksilö, mutta silti osoittaa, että kaikki on mahdollista.
No joka tapauksessa - Lula Mae Hardway eli Stevien äiti vaikutti siihen että Stevie pärjäsi ja oli singer co writer monissa Stevien hiteissä ja miksi Stevie ylipäätään päätyi uralleen. Michael Jackson tuskin olisi noussut sille tasolle missä oli hänen kertakaikkisen hullun pakkomielteistä isäänsä joka piiskasi perhettä menestymiseen. Tuon tason menestyminen ei tosin Michaelille täysin tuonut onnea ja aivan mieletön määrä menestystä ja mammonaa ja julkisuutta ei varmaan korreloi välttämättä seesteisen onnen kanssa.
Tietynlainen kunnianhimoinen mentoroija on ollut yhteistä sekä Steviella että Michaelilla. Stevie pääsi jo hyvin nuorena hyvin vaikutusvaltaisen tahon suojiin kun hänet löydettiin kykyjenetsintätilaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Stewie Wonderin huoltajuus itse asiassa siirrettiin Barry Gordonille Mowtownissa. Todella erikoinen kuvio. Gordon on kyllä vielä enemmän esimerkki todellisesta menestymisestä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Tuon ajan rotuerotteluyhteiskunnassa ja Detroitin lähiössä toi maailmalle valtavasti musiikkia ja kovia nimiä, Diana Ross, Michael Jackson jne. Tietysti on poikkeusyksilö, mutta silti osoittaa, että kaikki on mahdollista.
Somessa pillittäminen, poliitikkojen parjaaminen ja omien nepsyjen hehkuttelu on harvoin vienyt ketään elämässä kovin pitkälle. Ihmiset jotka ajattelevat laatikon ulkopuolelta, eivät kiemurtele jatkuvasti vanhoissa traumoissaan ja tekevät can-do -asenteella pärjäävät yleensä paremmin. Kuten motown -artistit jotka eivät pääsääntöisesti olleet kotoisin ns. paremmista piireistä.
Se ihan hienoa, jos kaikki on mennyt mahtavasti tähän mennessä ja siitä pitäisi ymmärtää olla kiitollinen. Huonompiosaisten halveksiminen sen sijaan osoittaa sen, ettei ole ehkä kuitenkaan itse ollut menestyksensä arvoinen. Yhtäkkiä käykin niin, ettei sitten enää vältykään vastoinkäymisiltä. Korkealta tullaan lujaa alas. Useammin, kuin moni läheltä katsojakaan tietää, on siellä perhepiirissä semmoisia tragedioita meneillään, ettei itse suurin surmin ottaisi moisia murheita kantaakseen. Karma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän lääkärin, joka kävi terapiassa.
Joten ei heilläkään aina helppoa ole. Ovat voineet tehdä pahoja hoitovirheitä, määrätä vääriä lääkkeitä, hirveä syyllisyys, että olet pilannut jonkun ihmisen terveyden.
Voiko siinä sitten omaisuudesta ja matkoista nauttia, kun joku potilas on hyvässä lykyssä menehtynyt lääkärin hoitovirheen takia.
En tiedä suhtautuuko kovin moni lääkäri asiaan niin sentimentaalisesti että käytännössä koko hänen oma elämänsä menee pilalle sen takia. Kaikissa toimenpiteissä on riskinsä ja ihmiset tekevät virheitä, he toteavat ja lähtevät reissuun.
Niin, heistä ei tietenkään tykätä, kun tekevät virheitä.
Mutta ei ketään kiinnosta sun rikas elämä.
Kaikki ovat kiinnostuneita vain omasta elämästään.
Ei tämän tyyppiset ihmiset välttämättä kerro totuutta.
Sitä, että avioliitto on vaan kylmä kulissi, että yksi lapsista on huumekoukussa ja yksi syömishäiriöinen, että autot on rahoitusyhtiön nimissä ja talo homeessa.
Kaikki on aina loistavasti heidän kertomanaan. He eivät kykenisi kohtaamaan ketään aidosti ja kertomaan huolistaan. Julkisivu on heille kaikki.
Mielellään, jos on vielä jotain diplomeja seinällä ja herraseuran jäsenyys, niin a vot.
Ystäviksi tällaista ihmistä ei kannata ottaa. Hän hylkää heti, jos näkee jotain vikaa. Ihmisillä on hänelle välinearvo. He ovat olemassa ihaillakseen hänen saavutuksiaan. Tylsä tyyppi.
Niin ja no lääkärin vaatteet on ne ainoat mitä hänen elämästä nähdään ja jos se vaatetut on sininen hoitajan puku valkoisella takilla niin ei se ketään kiinnosta.
Ei voi olla kateellinen jonkun lääkärin kodille, kun ei sitä koskaan ole nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Se ihan hienoa, jos kaikki on mennyt mahtavasti tähän mennessä ja siitä pitäisi ymmärtää olla kiitollinen. Huonompiosaisten halveksiminen sen sijaan osoittaa sen, ettei ole ehkä kuitenkaan itse ollut menestyksensä arvoinen. Yhtäkkiä käykin niin, ettei sitten enää vältykään vastoinkäymisiltä. Korkealta tullaan lujaa alas. Useammin, kuin moni läheltä katsojakaan tietää, on siellä perhepiirissä semmoisia tragedioita meneillään, ettei itse suurin surmin ottaisi moisia murheita kantaakseen. Karma.
Onko tässä ketjussa joku halveksinut huono-osaisia? Voitko antaa esimerkin? Nähdäkseni useampikin on todennut ettei myöskään ns. menestys ole mitään pelkkää auvoja ja herkkujen lusikoimista. Jokaisella täällä on oma ristinsä kannettavanaan, myönsi sitä tai ei myöntänyt. Toki useampaankin asiaan voi myös itse vaikuttaa, kuin moni myöntää edes itselleen.
En tiedä lääkäreistä kuin nimen joten miten voisi olla kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lääkäreistä kuin nimen joten miten voisi olla kateellinen.
Ei potilas heidään omaisuuttaan näe eikä tiedä heidän matkoista mitään.
Nautin elämästäni kotona työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Se ihan hienoa, jos kaikki on mennyt mahtavasti tähän mennessä ja siitä pitäisi ymmärtää olla kiitollinen. Huonompiosaisten halveksiminen sen sijaan osoittaa sen, ettei ole ehkä kuitenkaan itse ollut menestyksensä arvoinen. Yhtäkkiä käykin niin, ettei sitten enää vältykään vastoinkäymisiltä. Korkealta tullaan lujaa alas. Useammin, kuin moni läheltä katsojakaan tietää, on siellä perhepiirissä semmoisia tragedioita meneillään, ettei itse suurin surmin ottaisi moisia murheita kantaakseen. Karma.
Mitään karmaa ei kyllä ole. Jotkut ihmiset on ihan kamalia mutta elää porskuttavat ilman keskivertoa suurempia ongelmia elämänsä loppuun saakka. Jotkut taas ovat mitä hienoimpia ihmisiä, mutta kohtaavat vastoinkäymisiä. Ja toisaalta myös toisin päin. Toki kukaan ei ilman mitään vastoinkäymisiä selviä, toiset vaan joutuu kantamaan ihan kohtuuttoman taakan, toiset kevyemmän. Ja niistäkin ihmiset selviytyy eri tavoin. Elämä vaan on epäreilua.
Ihmisten pukeutumista katsotaan ja siitä päätellään onko rikas.
En tiedä kaupassa kävijöiden ammattia edes ja silloin, kun olen töissä niin näen vain ihmisten vaatteet, tosi paljon on työpaikoilla köyhiä, heillä on tyyliin vain neljä eri paitaa.
En tiedä suhtautuuko kovin moni lääkäri asiaan niin sentimentaalisesti että käytännössä koko hänen oma elämänsä menee pilalle sen takia. Kaikissa toimenpiteissä on riskinsä ja ihmiset tekevät virheitä, he toteavat ja lähtevät reissuun.