Muita joita ärsyttää nämä 50+ vuotiaat, joilla on mennyt kaikki aina elämässä putkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stewie Wonderin huoltajuus itse asiassa siirrettiin Barry Gordonille Mowtownissa. Todella erikoinen kuvio. Gordon on kyllä vielä enemmän esimerkki todellisesta menestymisestä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Tuon ajan rotuerotteluyhteiskunnassa ja Detroitin lähiössä toi maailmalle valtavasti musiikkia ja kovia nimiä, Diana Ross, Michael Jackson jne. Tietysti on poikkeusyksilö, mutta silti osoittaa, että kaikki on mahdollista. 

Somessa pillittäminen, poliitikkojen parjaaminen ja omien nepsyjen hehkuttelu on harvoin vienyt ketään elämässä kovin pitkälle. Ihmiset jotka ajattelevat laatikon ulkopuolelta, eivät kiemurtele jatkuvasti vanhoissa traumoissaan ja tekevät can-do -asenteella pärjäävät yleensä paremmin. Kuten motown -artistit jotka eivät pääsääntöisesti olleet kotoisin ns. paremmista piireistä.

Joo arvasinkin, että kenen puolueen edustaja siellä kirjoittelee kirjoitusasusta päätellen jonka mielestä kaikki mt-sairaudetkin on vain jotain nykyajan keksintöä eikä ne vaikuta yksilön elämänpolulla, puhumattakaan kasvatuksesta eikä tietenkään hermorakenne eikä mikään asia vaikuta mitenkään eikä mitkään kuormittavat elämäntilanteet lapsuudessa jolloin esim ihmisen kyky säädellä stressivastetta kehittyy hiljalleen, eikä ymmärrä miten trauma ei ole mikään päässä oleva asia vaan ihan biologisesti oireileva tila joka esim johtaa hermoston ylivireyteen. Eikä näe mitään etuoikeutustaan elämässä mikä on häntä auttanut. Minäkin näen useampia: se että olen saanut kokea rakkautta vaikka on ollutkin traagisia menetyksiä, jokseensakin sisukas elämänasenne miksi kuntoutin itseni tilasta jossa käytännössä lääkärikin oli heittämässä hanskoja tiskiin että voin jäädä vain eläkkeelle eikä tarvi yrittää ja olen itseasiassa paljon ajatellut laatikon ulkopuolelta. Neuroepätyypillisyys voi tehdä myös elämästä hyvin erilaisen kokemuksen, vaikka en puhu siis asiasta diagnosoituna sitä kautta omakohtaisuuden kautta. Puhun kuitenkin nöyränä ihmisenä joka esim on vetänyt joskus ylisuorittamalla päänsä sellaiseen tilaan että tiedän myös että pelkkä yrittäminen ei riitä, vaaditaan muutakin.

Asenteella on merkitystä ja itse voi kokeilla vaikuttaa asioihin mutta jos oikein penkomalla pengottaisiin ihmisten elämäntarinoita niin kyllä niillä menestyjillä usein tietyt piirteet toistuu, josta kaikki ei ole vain "itse päätettyjä".

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pukeutumista katsotaan ja siitä päätellään onko rikas.

En tiedä kaupassa kävijöiden ammattia edes ja silloin, kun olen töissä niin näen vain ihmisten vaatteet, tosi paljon on työpaikoilla köyhiä, heillä on tyyliin vain neljä eri paitaa.

Itse tykkään shoppailla vaatteita joka kuukausi.

Monella hyvätuloisella on huono maku vaatteiden suhteen. Ei niille kukaan ole kateellinen. Mitä hyötyä on rahasta, jos ostaa rumia vaatteita ja rumia tavaroita.

Ei tarkoita että olisivat onnellisia. Tuo kuvaus sopii täysin erääseen tuntemaani pariskuntaan. Vaimo ei vain (onnekseen) tiedä, että hänen aviomiehensä on pettänyt häntä vaimon äidin kanssa. Eli ei kannata kadehtia ketään kun ei tiedä, mitä kulissien taakse voi kätkeytyä.

Ei mua oikeastaan ne ärsytä, mutta aina kun joudun olemaan sellaisten seurassa, alkaa surettaa se miten tämä oma elämä on mennyt, vaikka muuten en sitä vatvo ja olen ihan kohtuu tyytyväinen elämääni. Mutta jos vertailukohtia tulee lähelle, sitten alkaa tuntua että jotain puuttuu. Mä olen 50-vuotiaana lapseton sinkku, koska ei kukaan mies huolinut rumaa ja autistipiirteistä naista, ei ole säästöjäkään kertynyt ja vuokralla asun, ei ole yhtään kaveria eikä ystävää, lemmikkiä en voi ottaa koska olen allerginen jne. Elän vaan vuokrakaksiossani tylsää tavallista elämää, tehden työtä jota inhoan mutta olen sentään oppinut vuosikymmenten myötä sietämään.

Monessa perheessä lapsilla on tosi kurjaa. Pakko mennä usein harrastuksiin, vaikka ei haluaisi, vanhemmat määräävät. Kotona tosi kamala ilmapiiri, lasten ei anneta tarpeeksi levätä.

Tuo muiden ihmisten halveksuminen ei kuulosta hyvältä. Karma tulee vielä koulimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se ihan hienoa, jos kaikki on mennyt mahtavasti tähän mennessä ja siitä pitäisi ymmärtää olla kiitollinen. Huonompiosaisten halveksiminen sen sijaan osoittaa sen, ettei ole ehkä kuitenkaan itse ollut menestyksensä arvoinen. Yhtäkkiä käykin niin, ettei sitten enää vältykään vastoinkäymisiltä. Korkealta tullaan lujaa alas. Useammin, kuin moni läheltä katsojakaan tietää, on siellä perhepiirissä semmoisia tragedioita meneillään, ettei itse suurin surmin ottaisi moisia murheita kantaakseen. Karma. 

Siis joo kyllä sieltä korkealtakin voidaan tulla kovaa alas, jos esim terveys pettää. Monella esim nuorena lapsitähdeksi alkaneella jolla menestystä tulee ovista ja ikkunoista ei käytännössä ole psyyke kestänyt tuota menoa. Stevie Wonder käytännössä on ollut niitä harvinaisempia lapsitähtiä joilla elo on vaikuttanut suht seesteiseltä. MJ kuoli yhtä erikoisella tavalla millä muutenkin eli, lääkkeisiin ja propofoliin jota käytti nukkumiseen jota hänen personal lääkärinsä hänelle laittoi nukutuslääkkeeksi joka ei taida ihan hoitosuosituksissa lukea ja tuollaisen kyseenalaisen nukutuskäytännön saamiseen vaikutti hänen rahallinen statuksensa.

Monet lapsitähdet ovat aivan kehäraakkeja jo iässä jossa moni on parhaassa työiässä. He on huumeiden runtelemia, toisten hyväksikäyttämiä. Yksi toisensa jälkeen he romahtelevat.

Kova menestys voi myös syödä ihmistä. Onnekkaimpia lienevät ne joilla sen menestymisen lisäksi on se tietty mielenrauha ja kyky elää semmoista seesteistä rauhallista elämää vaikka työelämä voi olla hyvinkin vaativaa. Sellaista joka ei nakerra päätä hajalle.  Säilyy tietty kohtuus ja tolkku. Väittäisin että se myös auttaa ettei pissi nouse liikaa päähän ja ei irtaannu liikaa keskivertokansalaisen elämästä sinne pilvilinnoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihan hienoa, jos kaikki on mennyt mahtavasti tähän mennessä ja siitä pitäisi ymmärtää olla kiitollinen. Huonompiosaisten halveksiminen sen sijaan osoittaa sen, ettei ole ehkä kuitenkaan itse ollut menestyksensä arvoinen. Yhtäkkiä käykin niin, ettei sitten enää vältykään vastoinkäymisiltä. Korkealta tullaan lujaa alas. Useammin, kuin moni läheltä katsojakaan tietää, on siellä perhepiirissä semmoisia tragedioita meneillään, ettei itse suurin surmin ottaisi moisia murheita kantaakseen. Karma. 

Onko tässä ketjussa joku halveksinut huono-osaisia? Voitko antaa esimerkin? Nähdäkseni useampikin on todennut ettei myöskään ns. menestys ole mitään pelkkää auvoja ja herkkujen lusikoimista. Jokaisella täällä on oma ristinsä kannettavanaan, myönsi sitä tai ei myöntänyt. Toki useampaankin asiaan voi myös itse vaikuttaa, kuin moni myöntää edes itselleen.

Jospa vaikka luet aloituksen. Löytyy ihan sieltä. En tietääkseni vastannut kenenkään kommenttiin, paitsi nyt.

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä lapsilla on tosi kurjaa. Pakko mennä usein harrastuksiin, vaikka ei haluaisi, vanhemmat määräävät. Kotona tosi kamala ilmapiiri, lasten ei anneta tarpeeksi levätä.

Pieni ryhmä tuo. Tilastollisesti aikuisena on kurjempaa niillä jotka eivät voineet harrastaa ja niiden kautta oppia uutta ja ottaa riskejä. Toiseksi, nykyajan lapset heittävät hanskat naulaan liian helposti. Esimerkiksi haluavat lopettaa harrastuksen, kun siitä tulee vaikeaa. Sekään ei ole hyvä juttu. 

Vanhempana vaikken siis kovin uskonnollinen ole ollutkaan niin olen yhä enemmän alkanut miettiä uskontojen väittämiä toisessa valossa ymmärtäen niitä paremmin siitä lähtökohdasta miten niillä pyritään välttämään kärsimystä:

Esim buddhalaisuuden käsitys kultaisesta keskitiestä. Se tarkoittaa sitä että tavoittelee tasapainoista elämää välttelemällä äärimmäisyyksiä. Uskon että monella ihmisellä kosahtaa nilkkaan siinä vaiheessa kun aletaan haalia mammonaa hinnalla millä hyvänsä eli toisinsanoen terveyden kustannuksella.Tasapaino ja kohtuullisuus on avain onnelliseen ja mielekkääseen elämään. Jatkuva tavaran haaliminen voi johtaa kärsimyksen lisääntymiseen ja liika kiintymys materiaan. Ahneus, tavaraan kiintyminen ja materiaalinen halu liioissa määrin johtaa kärsimykseen. Muiden auttaminen, myötätunto ja kunnioittaminen on keskeisiä arvoja.

Kuinka kaukana jotkut kapitalismin periaatteet onkaan näistä vanhoista viisauksista mutta uskon että ihminen jos ei muutu henkisemmäksi vanhempana ainakin käsittelee näitä asioita yhä enemmän mielessään koska mikään ei monesti ole välttämättä pysyvää tavalla mitä ihminen haluaisi.

Avain onneen liittynee sellaiseen että osaa olla kiitollinen asioista mitä on eli miettiä sen sijaan mitä ei ole, että mitä on. Raha ei välttämättä tee onnelliseksi mutta fakta on että sitä sanovat usein ihmiset joilla ei ole akuuttia puutetta ja stressiä siitä. Köyhyys voi olla kuin loinen aivoissa joka vie uskon tulevaan ja kaikki energia menee siihen että miettii miten selviää, jonka voisi käyttää esim juuri niihin tulevaisuuden hienoihin visioihin mutta stressitila nakertaa, ja nakertaa sitä kapasiteettia. Raha tuo turvaa mutta senkin kanssa varmaan tietyn pisteen jälkeen onnellisuus ei merkittävästi lisäänny.

Et voi tietää mitä tuon kulissin takana on. Miksi sinun elämäsi olisi yhtään sen huonompaa? Ajattele mitä sinulla on hyvää. Opiskele vaikka uusi ammatti, joka työllistäisi. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Tuo muiden ihmisten halveksuminen ei kuulosta hyvältä. Karma tulee vielä koulimaan. 

Kertoo siitä, että että ei oikeasti ole itse onnellinen. Sitten, kun se epäonni käykin omaan nilkkaan niin pudotus on raju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä lapsilla on tosi kurjaa. Pakko mennä usein harrastuksiin, vaikka ei haluaisi, vanhemmat määräävät. Kotona tosi kamala ilmapiiri, lasten ei anneta tarpeeksi levätä.

Pieni ryhmä tuo. Tilastollisesti aikuisena on kurjempaa niillä jotka eivät voineet harrastaa ja niiden kautta oppia uutta ja ottaa riskejä. Toiseksi, nykyajan lapset heittävät hanskat naulaan liian helposti. Esimerkiksi haluavat lopettaa harrastuksen, kun siitä tulee vaikeaa. Sekään ei ole hyvä juttu. 

Harrastus voi kannatella lasta tilanteessa missä perheellä on hankalaa ja myös sieltä voi saada niitä malleja elämään. Myös turvallisen aikuisen mallia. Itselläni ei tosin käynyt niin onnekkaasti koska harrastusta ohjasi henkilö joka ei välttämättä ihan pedagogiikan kaikkia standardeja täyttäisi jos häntä siltä kantilta esim eettisesti tarkasteltaisiin.

Jälkikäteen ajatellen harrastuneisuuteni lapsena jota tuki isovanhempani kun vanhemmilla ei ollut rahaa oli minulle kuitenkin myös voimavara joka opetti jotain.

Paineet harrastuksista voivat kasvaa myös suureksi siinä vaiheessa kun harrastuksessa edetään ja käytännössä siitä voi tulla melkoista suorittamista jonkun pisteen jälkeen. Siis käytännössä aletaan olla pisteessä jossa hyvinkin nuori ihminen on tilanteessa jossa joutuu miettimään "teenkö tästä itselleni ammatin". Kaikkihan eivät välttämättä sitä halua, vaikka harrastus olisikin ihan kiva. Se voi myös vaatia perheeltä yhä kasvavia taloudellisia panostuksia, treenejä on joku nelisen kertaa viikossa plus harrastusreissut. Ja on talkoita sun muita. Kyllä se voi vaatia muutakin kuin vain lapselta, myös vanhemilta sitä fyffeä ja halua tukea lapsen harrastusta.

mammonan palvonta mainitaan kyllä raamatussa ,siis rahan palvonta.köyhä ja rikas saattaa molemmat sitä hamuta,kaiken pahan alku ja juuri,eli moni paha asia,varkaus,petos jne myös laiminlyönnit toisen tarpeiden, kuten nälkäisen ruokkiminen voi estyä liiassa rahanhimos.

raamatun rikas joutui helvettiin,ei välttis rikkauden takia ,moni raamatun henkilökin oli rikas kuten aabraham ja lydia jne vaan koska ei auttanut lazarusta joka kodittomana makasi hänen kadullaan.lazarus pääsi taivaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Monella hyvätuloisella on huono maku vaatteiden suhteen. Ei niille kukaan ole kateellinen. Mitä hyötyä on rahasta, jos ostaa rumia vaatteita ja rumia tavaroita.

Kauneus on katsojan silmässä. Eri yhteiskuntaluokissa on vähän eri estetiikka. Hyväosaisen koti saattaa näyttää epäsiistiltä kirjapinoineen ja sekalaisine esineineen suvun perintönä, mutta se alemman keskiluokan kiiltovalkoinen ei taas houkuta toisia yhtään. 

 

Sama ulkonäössä. Pitkät kynnet ja hiuslisäkkeet ovat joistakin kauniita, mutta hyväosainen pitää niitä lähinnä mauttomina. Ja taas se maantienvärinen tukka on sen toisen mielestä vain ruma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku otti esimerkiksi sokean ja köyhän Stevie Wonderin. Stevie Wonder syntyi tosiaan sokeana, ja hän ei ollut rikkaista lähtökohdista vaikka suht nuorella iällä alkoi nousta ansioissaan. Hänen äitinsä vaikutti että on ollut merkittävä tuki hänen urallaan, äiti tuki hänen musiikkiharrastustaan jopa siihen pisteeseen asti että hän yhdessä kirjoitti Stevien kanssa korkeasti palkittuja lauluja, eli äiti taisi myös olla jonkinverran musikaalinen ja siis käytännössä hän oli siis laulunkirjoittaja. Stevie kävi jatkuvasti kirkossa gospeleita laulamassa. Hänet löydettiin ilmeisesti kykyjenetsintätilaisuudesta nuorena jossa hän sai kontaktit legendaarisiin Motown-tyyppeihin.

Eli tässä vaiheessa tekikö Stevie kaiken itse? Menikö hän tosiaan kirkkoon laulamaan itsenäisesti, vaikuttiko siihen äiti? Oliko Steviellä niin hirveä lapsuus ettei paljon energiaa riittänyt eteenpäin pyrkimiseen? Mikä

Suosittelen käsittelemään omaa lapsuutta etenkin jos se on ollut vaikea. Joskus siihen pisteeseen pääseminen että käsittelee asioita voi olla haastavaa ja on harjoittanut pitkään itsesabotaasia elämässä hautaamalla tunteitaan. Esim päihteidenkäyttäjillä monilla on traumoja ja todellisuudessa päihteiden käyttäminen on tapa säädellä hermoston vireystilaa pyrkimällä lamaamaan sitä ja myös lamaamalla ajatteluaan koska jotkut asiat on liian rankkoja käsiteltäväksi. Esim päihteidenkäyttäjillä pääsy elämässä eteenpäin voi olla siitä kiinni että vihdoin ja viimein pääsee niistä päihteistä eroon ja pystyy alkamaan kohtaamaan tunteet raakoina ja ilman päihteitä. Mikä siihen sitten vaikuttaa, että joku siihen pystyy ja ei pysty, en tiedä.

Sen tiedän että alkoholismi on aika bitch sairautena vaikka olen sitä vain todistanut käytännössä perheessä ja suvussa. Itse olen miettinyt myös esim sukua ja monisukupolvisia traumoja. Suvussa on käytännössä suhteessa suvun kokoon aika useita itsemurhia ja raskastakin alkoholismia. Uskon että trauman käsittelyprosessien kautta ihminen voi päästä eteenpäin jotta niitä ei tarvi käsitellä. Kannattaa myös käsitellä ohjelmointia mitä lapsessa on päähän laitettu, rahan suhteen ja muuten. Oma minäkäsitys on myös merkityksellinen tekijä mitä kannattaa käsitellä sekä muut asiat mitkä estää sitä käytännössä pärjäämistä elämässä. Itselläni on ollut aina huono itsetunto mikä on estänyt. Se kolkuttelee siellä aina mutta iän myötä on noussut enemmän ääni joka sanoo "hiljaa" vaikka sisällä sattuisi kuinka.

Nämähän ei välttämättä ratkea sillä että minähän hitto en ole menneisyyteni vanki vaan että käsittelee niitä että ne ei ole mukana painolastina.  Eikä se ole aina niinkään suoraviivaista että minähän perkule menen hoitoon. Joo, mutta et välttämättä silti saa sitä diagnoosia ja hoitoa mitä oikeasti tarvitsisit. Yksi avain onneen on myös kyky säädellä hermostonsa ylivireyttä jos on traumataustaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella hyvätuloisella on huono maku vaatteiden suhteen. Ei niille kukaan ole kateellinen. Mitä hyötyä on rahasta, jos ostaa rumia vaatteita ja rumia tavaroita.

Kauneus on katsojan silmässä. Eri yhteiskuntaluokissa on vähän eri estetiikka. Hyväosaisen koti saattaa näyttää epäsiistiltä kirjapinoineen ja sekalaisine esineineen suvun perintönä, mutta se alemman keskiluokan kiiltovalkoinen ei taas houkuta toisia yhtään. 

 

Sama ulkonäössä. Pitkät kynnet ja hiuslisäkkeet ovat joistakin kauniita, mutta hyväosainen pitää niitä lähinnä mauttomina. Ja taas se maantienvärinen tukka on sen toisen mielestä vain ruma. 

Tarkoitin kyllä lähinnä vaatteita. 

No, lyhyt tätitukka on kyllä kamala. 

Vierailija kirjoitti:

Et voi tietää mitä tuon kulissin takana on. Miksi sinun elämäsi olisi yhtään sen huonompaa? Ajattele mitä sinulla on hyvää. Opiskele vaikka uusi ammatti, joka työllistäisi. Voimia!

Monella opintotuet on käytetty. Opiskelu työttömyyskorvauksella edellyttää lupaa työkkäriltä ja maksimi 2 vuotta ja kulukorvauksen saa vain työkkärin sivuilla oleviin koulutuksiin. 

Työkkärissä on työryhmä, joka päättää saatko luvan opiskeluun eli tukeeko uusi tutkinto työllistymistäsi. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä tosi noloa, kun on valtion työpaikassa isä ja lapsi tai sitten veljekset. 

Meillä veljeksillä vain on sama mielenkiinnon kohde ja he ovat siksi päätyneet samalle alalle. Koska tuon tason työnantajia on kaupungissa vähän, he ovat sitten töissä samassa paikassa. Kumpikaan ei ole päässyt työhönsä suhteilla.