Minkä ikäisen lapsen kanssa voi liikkua julkisilla paikoilla ilman kaaosta?

Vierailija kirjoitti:

Omieni kanssa liikuttiin tuplarattailla ihmisten ilmoilla alusta asti. Rattaat oli kätevät kun Toinen ei osannut kävellä ja isompi väsyi nopeasti. Ei mitään kaaosta kummempaa ole koskaan ollut. Kaksi aikuista ollut pidemmillä reissuilla esim Muumimaailmassa ja riittävästi varusteita ettei Tuu nälkäkulmäjanopissikakka. Kaupasss tottuivat olemaan mukana alusta asti. Kaupassa ei perseilty koskaan. Itse pitää olla hyvin syönyt ja juonut kun lähtee ettei hermot mene heti. Elämä on. 

Juuri tämä. Hyvä valmistautuminen ennen lähtöä. Eväitä/ juomapullo tms. myös mukaan. Kahden kanssa minäkin liikuin sujuvasti. Mä en syöttänyt lapsille makeaa, joten eivät edes ymmärtäneet vetää karkkihyllyn luona itkupotku raivareita. Sekin auttoi, että alkoivat niin nopeasti puhumaan sujuvasti. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä, joten vaikea sanoa mitään ikää. Meillä esikoisen kanssa pystyi neuvottelemaan asioista. Toiselle piti vaan hyvissä ajoin kertoa mitä ollaan tekemässä milloinkin.

Lapset on niin erilsisia, esikoisen kanssa pystyi menemään jo taaperona minne vaan. Kuopus otti jalat alleen herkemmin, oli vaikea tottua sihen. Mutta n 4v kuopuskin oli jo ihan missä vaan rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa, sitten seuraavan kerran kun kouluun menevät. Kävin museossa aikoinaan kolme vuotiaan kanssa, meni melkein hyvin mutta meitä oli kolme aikuista 

Omani kanssa sujui hyvin päiväkoti-ikäisenä, vaikka yksin olin usein hänen kanssaan liikkeellä.

Oli toisaalta oppinut, ettei käyttäydytä ihan miten tahansa. Joskus käännyttiin vielä bussipysäkiltäkin takaisin kotiin, kun oli menossa riehumiseksi jo heti alkuunsa, ja totesin että niin voi sitten käyttäytyä ihan kotonakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ohje on, että älä kiellä, vaan näytä, miten tehdään oikein. Ei se koirakaan pelkistä kielloista tiedä, miten toimia, lapset on samanlaisia. Kun jaksaa 2 vuotta opastaa ja ohjata, niin  2v täyttänyt osaa olla museossa, kirkossa, metsässä, jääkiekko-ottelussa jne. , mutta jos tyydyt vain kieltelemään, joutuu hän kokeilemaan vaikka mitä ennen kuin eteen tulee asia, jota et kiellä. Älä siis jätä lastasi arvailemaan oikeaa tapaa toimia, kerro ja näytä se hänelle.

2v ikäinen ei vielä kykene kovin johdonmukaiseen käytökseen eikä missään nimessä ole luotettava. Erilaisia päähänpistoja tulee herkästi.

Totta kai sen 2v:n perään katsotaan koko ajan, mutta hän tietää, miten olla oikein ja voi luottaa siihen, että vanhempi kyllä ohjeist

Milloin sitä aina tietää, sopiiko lapsen juosta vai laulaa? Onhan kyse lapsista. Sopiiko lasten luontaista iloa ja luonnetta tyrehdyttää joka käänteessä sen mukaan, miten itse haluaa lapsen käyttäytyvän? Onko niin vaarallista, jos lapsi laulaa kaupan käytävillä, tai jopa vähän kokeilee juosta?

Niin, mistä lapsi tosiaan oppii tietämään miten missäkin on soveliasta toimia, jos johdonmukaisuutta ei ole? 

Omalleni opetin jo pienestä, ettei kaupan käytävät ole juoksuratoja. Pikkukärryt vietiin myös pois, jos niiden kanssa yritettiin juosta kävelemisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ekan kanssa julkisilla paikoilla liikkumisesta tuli rauhallista ja kivaa ehkä n. 10 vuotiaana XD

Toinen on aina ollut chilli ja kuunnellut & totellut käskyjä, jaksaa odottaa ja istua paikallaan jos pitää. Tykkää kyllä puistossa riehumisesta yms. mutta käyttäytyy aina tilanteen vaatimalla tavalla, joten ns. perseilyä ei ole ollut vissiin koskaan.

Samat vanhemmat, samanlainen elinympäristö ja periaatteessa sama kasvatus, mutta toiselle on voinut aina antaa enemmän siimaa aina kuin toiselle, joten ihan samanlaista se ei ole ollut. Ne on vaan erilaisia, ja hyvä niin <3

Sen lisäksi vanhempi lapsi on usein enemmän isän kanssa ja vaikutuspiirissä, kun nuorempi on  äidin helmoissa. Tämäkin vaikuttaa. Voi olla hyvin erilaisia käsityksiä kasvatustavoista ja kykyä vastata empaattisesti lapsen tarpeisiin. Näinkin sisaruksista tulee erilaisia.

No tähän en osaa sanoa mitään. Meillä äiti oli kotona lapsen kanssa 8kk ja sitten isä 8kk, molempien kohdalla sama juttu. Sen jälkeen päivähoitoon ja esikoinen kävi puolta päivää vaikka oli vauva kotona, koska oli niin vilkas ja kaipasi virikkeitä. Vaikea nähdä, että tällainen ulkoinen tekijä olisi ainakaan meillä vaikuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan lapsesta. Osa osaa käyttäytyä jo ihan pienestä pitäen. Osa koheltaa vielä aikuisenakin. Joudut kieltämään aika monta kertaa että oppi menee perille. 

Kasvatuksen avulla se hyvä käyttäytyminen opitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ohje on, että älä kiellä, vaan näytä, miten tehdään oikein. Ei se koirakaan pelkistä kielloista tiedä, miten toimia, lapset on samanlaisia. Kun jaksaa 2 vuotta opastaa ja ohjata, niin  2v täyttänyt osaa olla museossa, kirkossa, metsässä, jääkiekko-ottelussa jne. , mutta jos tyydyt vain kieltelemään, joutuu hän kokeilemaan vaikka mitä ennen kuin eteen tulee asia, jota et kiellä. Älä siis jätä lastasi arvailemaan oikeaa tapaa toimia, kerro ja näytä se hänelle.

2v ikäinen ei vielä kykene kovin johdonmukaiseen käytökseen eikä missään nimessä ole luotettava. Erilaisia päähänpistoja tulee herkästi.

Totta kai sen 2v:n perään katsotaan koko ajan, mutta hän tietää, miten olla oikein ja voi luottaa siihen, että vanhempi kyllä ohjeist

Juuri kaltaistesi vanhempien takia meillä on lapsia, joita muut katsovat kammoten ja sinä ihmettelet, että koska tämä helpottaa.

Aikuisen tulee tietää, koska sopii juosta ja koska sopii laulaa. Kesken papin puheen häissä ei tehdä kumpaakaan, tyhjällä urheilukentällä molemmat on OK. Museossa ei juosta, jos siitä aiheutuu haittaa muille paikallaoleville eikä laulaminenkaan ole OK, jos vieressä on oppaan palvelut ostanut ryhmä, joka haluaa kuulla selostuksen.

Kaupan käytävillä pätee ihan sama: jos tästä on haittaa muille, tätä ei tehdä. Jos joku kamppaa sen juoksevan lapsen, vika ei ole kamppaajassa vaan lapsen vanhemmassa, jolta puuttuu tilannetaju.

Ravintolassa ei sovi mennä näykkimään ruokaa muiden lautasilta eikä etsimään aikuisia juttuseuraksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan lapsesta. Osa osaa käyttäytyä jo ihan pienestä pitäen. Osa koheltaa vielä aikuisenakin. Joudut kieltämään aika monta kertaa että oppi menee perille. 

Kasvatuksen avulla se hyvä käyttäytyminen opitaan. 

Kasvatuksen teho kuitenkin riippuu lapsen temperamentista. Temperamentiltaan villillä ja päättömällä lapsella menee paljon pidempään omaksua kasvatetut asiat kuin mitä vaikkapa jollain ujolla ja vanhemman jalan vieressä nyhjäävällä superkiltillä lapsella.

Meillä kaksi lasta. Eka lopetti koheltamisen ja säntäilyn ja kaiken räpeltämisen yms joskus 4v eteenpäin ja toinen kulki nätisti vieressä siitä asti ku oppi käveleen.

Aina on kuljettu lapsen kanssa. Säntäilyvaiheessa pidettiin kädestä ja kulki yleensä ihan nätisti. Ei kiipeillyt ja räpeltänyt mutta vauhtia oli eikä älyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan laitokselta on lähdetty ihmisten ilmoille, 3kk> lähtien reissattu ympäri maailmaa, käyty hyvissä ravintoloissa jne ilman kaaosta 1-4 lapsen kanssa.

Samoin lastenlasten kanssa

Toiset lapset on oikeasti vilkkaampaa, kuin toiset. Sitä voi olla vaikea käsittää, jos omaan perhepiiriin ei ole sattunut.

Lapsemme esikoista lukuunottamatta ovat todella vilkkaita ja vauhdikkaita. Mutta ovat  tottuneet muihin ihmisiin kotona ja muualla ja esimerkillä kasvatettuja. Ymmärtävät puhetta

Ei ainakaan 3v:n ja 4v:n kanssa jos molemmat mukana. Ruokakauppa vielä menettelee koska istuvat kärryssä, mutta pikkukaupat ja kirjasto ovat lähinnä painajaista.

4-vuotias ymmärtää jo aika hyvin puhetta. Joku 2v. on monesti ihan mahdoton. Ainakin oman kokemuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ymmärtää jo aika hyvin puhetta. Joku 2v. on monesti ihan mahdoton. Ainakin oman kokemuksen mukaan.

Meillä vielä 5-vuotiaskin saattaa lähteä kaikessa hiljaisuudessa omille teilleen. Jos selän käännät niin neiti on jo kaukana jos muiden päättämä kulkusuunta ei satu miellyttämään.

Monet 30-vuotiaat osaavat jo käyttäytyä.

3-vuotiaan kanssa on ollut pääsääntöisesti kivaa. Toki välillä on osunut sellaisia kiukkuväsypäiviä, jolloin mikään ei suju mutta yleensä menee hyvin. Voi käydä ravintolassa syömässä, museossa, kaupassa jne. Toki lapsen ehdoilla niin, että hänellekin on kiinnostavaa toimintaa. Esimerkiksi oman lapsen kanssa käytiin syömässä tacoja, koska hänen lempparilastenohjelmassa syödään niitä. Museoissa käyntiä ollaan harjoiteltu lapsille sopivien museoiden avulla ja oltu niin kauan kuin lapsi jaksaa. 

Kun on innokkaasti auttava isompi lapsi apuna, myös 3v tasmanian tuholaisen kanssa sujuu reissut hyvin. Isoveli 9v juoksee pienemmän kiinni ja nappaa tarvittaessa. 3v on lahjottavissa olemaan ihan hiljaakin. Mutta kyllä meillä meni lähemmäs kouluikää että alkoi kohellus loppua.

Ehkä olen huono äiti, kun nuo kumpikin oli 2-4 v melko mahdottomia. Mutta isommasta on tullut jo oikein asiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa, sitten seuraavan kerran kun kouluun menevät. Kävin museossa aikoinaan kolme vuotiaan kanssa, meni melkein hyvin mutta meitä oli kolme aikuista 

Juuri tänään katselin kun pari koululaista riehui kaupassa. Juoksivat kilpaa käytävillä.

Minkä värisiä olivat ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-vuotias ymmärtää jo aika hyvin puhetta. Joku 2v. on monesti ihan mahdoton. Ainakin oman kokemuksen mukaan.

Meillä vielä 5-vuotiaskin saattaa lähteä kaikessa hiljaisuudessa omille teilleen. Jos selän käännät niin neiti on jo kaukana jos muiden päättämä kulkusuunta ei satu miellyttämään.

Et edes tuon vertaa pysty lapsellesi kuria pitämään?