Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin eriarvoistava isovanhempien päivä
25.10.2024 |
Lapsen päiväkodissa vietettiin nyt ekaa kertaa meidän lapsen aikana isovanhempien päivää. Tosi kiva konsepti ja mahtavaa, että järkätään.
Sitten seuraa mutta.
Mutta kaikilla ei ole isovanhempia. Kutsu ei siis ollut "tärkeälle läheiselle" jolloin vaikka itse äitinä olisin voinut jäädä paikalle, vaan kutsu oli nimenomaan isovanhemmille. 4-vuotiasta ihmetytti kovasti, miksi hänellä ei ole siellä ketään ja tupa oli täynnä aikuisia, mikä oli kuulemma pelottavaa. Lapsen paras kaveri oli päivän pois, ettei hänestä tuntuisi kurjalta kun ei ole omaa mummua paikalla. Mikä järki tällaisessa päivässä on?
Otan tämän tietysti hyvin henkilökohtaisesti, sillä äitini, lapseni rakas mummi kuoli nyt syksyllä ja vietettiin hänen hautajaisiaan vasta kolme viikkoa sitten. Nyt sitten saatiin vielä isovanhempien kortti kotiinviemisiksi ja sen runo sai ihan todella mielen pahoittumaan. "Isovanhemmat tehtävä on olla läsnä, halata ja pitää huolta diipadaapa". Joo niin on, jos eletään laalaa-maassa, jossa kaikki ovat yhtä onnekkaita ja joilla on isovanhemmat.
Jos päiväkodin isänpäiväaamiaiselle tai äitienpäiväaamiaiselle kutsutaan kuka tahansa lapsen läheinen, niin miksi pitää tällainen eriarvoistava ja tarkkaan rajattu isovanhempien päivä järjestää? En monesta valita ja olen tyytyväinen vähään mutta nyt harmittaa juuri oman äitini ja lapsi mumminsa menettäneenä. Ja kyllä, annan palautetta päiväkotiin kunhan vähän rauhoitun ja saan kirjoitettua asiani neutraalisti. Tuo kortti vain katkaisi kamelin selän.
Kommentit (190)
Meillä ei järjestetty päiväkodissa ollenkaan mitään isän/äitienpäivätilaisuuksia, mutta tuo isovanhempien päivä oli. Isovanhemmat asuvat 300 km päässä ja näytti siltä, että kukaan ei pääse paikalle. Onneksi sitten isäni kuitenkin osallistui. Hankala ja surua aiheuttava päivä, miksihän näitä vielä järjestetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa suruusi ap. Ei vain tädit ja opet osaa ajatella. Mun lapsi halusi tehdä isänpäiväkortin rakkaalle ukilleen ( eikä väkivaltaiselle isälleen, jonka takia meillä oli esim turvakielto) mutta ope pakotti tekemään isälle. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen kauhistuttaa open käytös.
Mitkä tädit? Oletko sinä työpaikallasi omassa ammatissasi täti? Vai oletko neiti tai rouva?
Ja miltä kuulostaisi jos miespuolisista varhaiskasvattajista ja lastenhoitajista puhuttaisiin setinä?
Monessa perheessä isovanhemmat usein tuo ja hakee lasta päiväkodista ja ovat muutenkin apuna siinä lapsen arjessa. Siksi on mielestäni hyvä idea tämä isovanhempienpäivä. Se nyt tietty on ensisijaisesti tarkoitettu isovanhemmille, isovanhemmatkin saa tutustua lapsen päiväkotiin ja toimintaan. Vanhemmat tai muut huoltajat oletettavasti sen sijaan jo tuntee päiväkodin toimintaa ja osallistuvat äitien-/isänpäiviin.
Onhan se ikävää ettei kaikilla ole isovanhempia, mutta en nyt näkisi miksi tämä isovanhempienpäivä olisi niiltä pois joilla ei ole isovanhempia.
Isovanhempienpäivä on nyt vaan sellaista ekstraa.
Päiväkodeissa on paljon tälläisiä kivalta kuullostavia asioita joita ei oikein ole mietitty loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuollaisia lasten päiväkodissa, ainoat paikkakunnalla olevat isovanhemmat eivät olleet kiinnostuneita osallistumaan , joten ei meidän lapsilta siellä ollut ketään. Eivät he siitä mitenkään traumatisoituneet.
Jokaisen lapsen jokaista surun ja pahan mielen hetkeä ei voi eikä pidä estää ja lakaista pois. Eihän sellaisia ikinä opi kestämään jos ei niitä koskaan joudu kohtaamaan. Kaikilla ei ole isovanhempia tai edes äitiä tai isää, mutta sellaista se elämä nyt vaan on, eikä elämää voi sopeuttaa jokaisen yksilön mukaan vaan jokaisen yksilön täytyy sopeutua elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei pidä järjestää ettei tule paha mieli ? Päiväkoti olisi toki voinut hommata vaikka varamummin niille, joilla ei omaa. Tämä olisi voinut pelata vaikka lautapelejä , muovailla ja lukea kirjaa niiden kanssa jotka ilman.
Ei sama asia, mutta. Lapseni teki aikanaan sukupuuta koulussa, eikä voinut laittaa isänsä puolelta kuin isänsä ja mumminsa. Opettaja oli väen väkisin vängännyt, että ei voi olla totta, ettei tiedä muita sukulaisia siltä puolen. Joskus tuntuu, ettei nämä ammattilaiset näe oman kuplansa ulkopuolelle. Isänpäivänä sentään sai tehdä kortin ukilleen (isänsä oli kuollut). Perheitä on niin erilaisia, eli sellainen yleispätevä/laaja-alainen toiminta parempi kuin kohdennettu. "Jos isä ei ole mukana perheessänne, voitte tehdä kortin jollekin muulle, vaikka naapurille" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkytyin siitä, että päiväkodissa juhlitaan syntymäpäiviä. Lapseni tuli maailmaan sektiolla, ei hänellä ole syntymäpäivää vaan leikkauspäivä!
Siis oikeastiko nykyisin pitää loukkaantua kaikesta?
Kysyitkö päiväkodista mahdollisuutta osallistua itse kertomalla, että on juuri ollut mummin hautajaiset? Kuulostaa kyllä kurjalta tuo tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikilla ei ole kaikkea niin ei se ole eriarvoistavaa.
Sanaa "eriarvoisesta" käytetään jatkuvasti täysin väärin. Olisi parempi puhua erilaisuudesta; erilaisista tilanteista jne.
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö päiväkodista mahdollisuutta osallistua itse kertomalla, että on juuri ollut mummin hautajaiset? Kuulostaa kyllä kurjalta tuo tilanne.
Lisään vielä, että kylläpä on kylmiä kommentteja täällä taas. Osanottoni suruusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa suruusi ap. Ei vain tädit ja opet osaa ajatella. Mun lapsi halusi tehdä isänpäiväkortin rakkaalle ukilleen ( eikä väkivaltaiselle isälleen, jonka takia meillä oli esim turvakielto) mutta ope pakotti tekemään isälle. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen kauhistuttaa open käytös.
Mitkä tädit? Oletko sinä työpaikallasi omassa ammatissasi täti? Vai oletko neiti tai rouva?
Ja miltä kuulostaisi jos miespuolisista varhaiskasvattajista ja lastenhoitajista puhuttaisiin setinä?
Sivuhuomautuksena, että kun itse olin lapsi ja päiväkodissa oli miespuolinen työntekijä, kyllä häntä päiväkodin sedäksi kutsuttiin ja kutsui myös itseään näin, silloin siitä ei kukaan vielä loukkaantunut vaan täti ja setä olivat neutraaleja kutsumanimiä kaikille lapselle "vieraille" aikuisille. Koskakohan tästäkin tuli joku loukkaus? Itse teen paljon kansainvälisiä töitä, ja siinä yhteydessä käytetään usein paljonkin "Ms. Sukunimi" ja muita herra ja rouva yms. ilmaisuja "teitittelynä" ja sitä pidetään nimenomaan kohteliaana.
Mutta itse aiheeseen, tuo on kieltämättä ikävää ja neutraali palaute on paikallaan, pitäisi olla ok tuoda joku muu aikuinen paikalle, jos isovanhemmat ei pääse. Lapsen näkökulmastahan tuossa tulee vain ulkopuolinen olo.
Päiväkodissa juhlitaan Id-juhlaa, joka ei ole juhla suurimmalle osalle lapsista, joulussa ei enää saa olla mitään kristillistä mukana. Miksi päiväkodissa hyväksytään joidenkin uskonnolliset juhlat, mutta ei kaikkien?
Tai miksi on pehmolelupäiviä, jolloin pitää tuoda eläinhahmoinen lelu mukanaan? Lapsi eriarvoistuu, jos tällaista lelua ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei sama asia, mutta. Lapseni teki aikanaan sukupuuta koulussa, eikä voinut laittaa isänsä puolelta kuin isänsä ja mumminsa. Opettaja oli väen väkisin vängännyt, että ei voi olla totta, ettei tiedä muita sukulaisia siltä puolen. Joskus tuntuu, ettei nämä ammattilaiset näe oman kuplansa ulkopuolelle. Isänpäivänä sentään sai tehdä kortin ukilleen (isänsä oli kuollut). Perheitä on niin erilaisia, eli sellainen yleispätevä/laaja-alainen toiminta parempi kuin kohdennettu. "Jos isä ei ole mukana perheessänne, voitte tehdä kortin jollekin muulle, vaikka naapurille" jne.
Korona-aikaan päiväkodista soiteltiin ja kysyttiin kuulumisia, mikä toki oli kiva ajatus. Kun kerroin, että ollaan oltu etätöissä ja päiväkotilaiset kotona, varhaiskasvatuksen opettaja kysyi, että olemmeko saaneet apua isovanhemmilta :D Juu ei saatu apua, isovanhemmat olivat Suomen sisällä suljetun rajan toisella puolella, riskiryhmäläisiä ja ylipäätään välinpitämättömiä. En siis tuossa tilanteessa heiltä apua odottanutkaan, mutta jotenkin se kysymys tuntui olosuhteet huomioon ottaen naiivilta.
Todennäköisesti sinne päiväkotiin olisi saanut ottaa myös muun tärkeän ihmisen halutessaan, vaikka tätä ei erikseen ole mainittu.
Toisaalta ajattelen että nämä on ihan normaaleja kokemuksia elämässä. Isovanhempien puute tulee elämässä vastaan muutenkin. Lapsi tulee kuulemaan miten kaverit viettävät aikaa isovanhempiensa kanssa, käyvät reissussa, saavat lahjoja yms. Tosiasian joutuu kohtaamaan joka tapauksessa.
Sen sijaan että kokee loukkauksena tilanteen, voi sen ottaa mahdollisuutena kasvattaa lasta. Voitte puhua siitä miten kaikilla ei ole sama tilanne, kaikilla ei ole isovanhemmat läsnä. Voitte puhua siitä miten se voi harmittaa mutta mitä kaikkea hyvää ja mitä tärkeitä ihmisiä teillä kuitenkin on.
Ei lasta pidä suojella pettymyksiltä ja opettaa loukkaantumaan. Opeta lastasi hyväksymään oma tilanteensa sekä siihen liittyvät tunteet ja huomaamaan hyvä elämässään.
Minä esitin toiveen, että ko. päivä lopetetaan. Meilläkään ei ole yhtään isovanhempaa. Traagisempi kohtalo on muutamalla maaha nmuuttajalapsella, joiden isoisiä on mm. kidutettu kuoliaaksi, isoäidit joutuneet jäämään sodan jalkoihin kun perhettä ei ole saatu yhdistettyä. Yhden läheisen perheen isoisällä joka pääsi Suomeen, on sähkökidutuksen jälkiä vartalossaan. Että tällainen hyvän mielen kahvitustilaisuus tasavertaisesti kaikille.
Mikä oli vastaus kun avasit suusi kun sait tietää että tällainen järjestetään?
Otan osaa suruusi ap. Ei vain tädit ja opet osaa ajatella. Mun lapsi halusi tehdä isänpäiväkortin rakkaalle ukilleen ( eikä väkivaltaiselle isälleen, jonka takia meillä oli esim turvakielto) mutta ope pakotti tekemään isälle. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen kauhistuttaa open käytös.