Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole appiporukan ilmainen siivooja!
16.04.2025 |
He muuttivat lähelle meitä, kun mieheni puhui heidät ympäri: Meissä olisi heille turva ja apu. Sanoin etukäteen jo, että kun mieheni on päivittäin 10 tuntia pois (töissä ja matkalla sinne/sieltä plus ruokatuntinsa ja kuopuksen vieminen aamulla tarhaan) ja minä 6-tuntisena toimistotyöläisenä noin 7 tuntia (kaupassa käynti ja kuopuksen haku päiväkodista mukaan luettuna) minkä jälkeen yksin siivoan, kokkaan, pyykkään, tarkastan läksyt ja wilman, ja vien jokaisen kolmesta lapsesta kerran viikossa harrastukseen, muuhun EN TULE suostumaan. Miehen vastaus oli aina että no no, katsotaan sitten. Nyt on katsottu, hitto vie, miehen vaatimuksesta ihan excel-taulukossa, sillä tuloksella, että käänsi tai väänsi asioita miten vain, miehelle jäi enemmän aikaa! No no. . . eihän hän nyt sitä ollut tarkoittanut, että HÄNEN pitäisi käväistä kaupassa vanhemmilleen, juosta siellä satunnaisesti yhtä sun tätä tekemässä (lampunvaihto, taulun ripustus, pölynimuripussin vaihto, papereiden läpikatsominen, puhelimen selittäminen, ja pois mennessään roskis ulos). Että miksi MINÄ en voisi tehdä sitä ,siinä sivussa . . . Pariterapiaan on aika varattu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Kiva, jos joku on jaksanut lukea. Oli vain tällainen vuodatus.
Kommentit (625)
Vierailija kirjoitti:
En kaupunkilaisrouvana ymmärrä tätä ettei huushollit eivät raaski mistään maksaa mitään. Kun sekin jonka mies on viikot reissussa voisi ostaa itselleenkin viikkosiivouksen ja ikkunanpesut.
Ja vielä hyvätuloinen. Niinpä. Ennemmin valitetaan kuin käytetään rahaa elämisen tason parantamiseen ja kiireen helpottamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta eikö olisi hyvä, että omille lapsilleen näyttäisi, miten suku puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan? Miten suhtaudutaan vanhuksiin ja muihin huonompiosaisiin. Näin omat lapset oppisivat auttamisen taidon. Koko perhe yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiirastorstain rukous. Anna minun pärjätä niin etten koskaan joudu pyytämään apua. Anna tolkkua ja toimeentuloa jos mitä tarvitsen pystyn sen ostamaan vieraalta ihmiseltä. Ymmärrystä jos paljon lastenlapsia katsoinkin sen armosta sain tehdä vaikka en sitäkään oikein osannut. Se ei siten mitään vastavuoroisuutta aiheuttanut.
Tässäpä erinomainen esimerkki syyllistävästä, ilkeästä vanhuksesta joka näkee naiset ilmaisina palvelijoina. Myrkyllisiä ihmisiä.
Harvempi taitaa isoisiä pyytää lapsiakaan kaitsemaan, isoäidit ovat sopivia ilmaisia papalvelijoita.
Henkilö joka pitää itseään ilmaisena palvelijana tai piikana ei oikeasti auta yhtään ketään.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin appivanhemma puhelimestani "älä vastaa" osastoon, niin eiköhän ne pikkuhiljaa oppisi soittamaan pojalleen.
Jos mieheni yrittäisi delegoida vanhempiensa avunpyyntöjä minulle, heittäytyisin kuuroksi. Eiköhän se mieskin sitten oppisi pikkuhiljaan tekemään vanhempiensa "pikku jutut" itse.
T:passiivisaggressiivinen
Laittoiko anoppi eston kun pyysit sairaan lapsen seuraksi tai tarjosit viikonlopuksi lapsia?
Minä en ole ikänään pyytänyt appelan väeltä apua missään, ja silti minun odotetaan passaavan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiirastorstain rukous. Anna minun pärjätä niin etten koskaan joudu pyytämään apua. Anna tolkkua ja toimeentuloa jos mitä tarvitsen pystyn sen ostamaan vieraalta ihmiseltä. Ymmärrystä jos paljon lastenlapsia katsoinkin sen armosta sain tehdä vaikka en sitäkään oikein osannut. Se ei siten mitään vastavuoroisuutta aiheuttanut.
Tässäpä erinomainen esimerkki syyllistävästä, ilkeästä vanhuksesta joka näkee naiset ilmaisina palvelijoina. Myrkyllisiä ihmisiä.
Harvempi taitaa isoisiä pyytää lapsiakaan kaitsemaan, isoäidit ovat sopivia ilmaisia papalvelijoita.
Henkilö joka pitää itseään ilmaisena palvelijana tai piikana ei oikeasti auta yhtään ketään.
- ohis
Paitsi miniät saa kokea itsensä piiaksi jos vaihtavat uuden led-lampun anopin kattovalaisimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta eikö olisi hyvä, että omille lapsilleen näyttäisi, miten suku puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan? Miten suhtaudutaan vanhuksiin ja muihin huonompiosaisiin. Näin omat lapset oppisivat auttamisen taidon. Koko perhe yhdessä.
Kiinnostava kysymys on se miten nämä vanhukset ovat suhtautuneet koko elämänsä omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.
Meillä äiti oli erittäin huonoissa väleissä sekä isän suvun että oman sukunsa kanssa. Nyt on riidoissa ja harhaluuloissa jo oman perheensäkin kanssa. Ulospäin toki on hylätty vanhus... parhaillaan hoidossa vanhusten psykiatrisella osastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin appivanhemma puhelimestani "älä vastaa" osastoon, niin eiköhän ne pikkuhiljaa oppisi soittamaan pojalleen.
Jos mieheni yrittäisi delegoida vanhempiensa avunpyyntöjä minulle, heittäytyisin kuuroksi. Eiköhän se mieskin sitten oppisi pikkuhiljaan tekemään vanhempiensa "pikku jutut" itse.
T:passiivisaggressiivinen
Laittoiko anoppi eston kun pyysit sairaan lapsen seuraksi tai tarjosit viikonlopuksi lapsia?
Minä en ole ikänään pyytänyt appelan väeltä apua missään, ja silti minun odotetaan passaavan heitä.
Et passaa. Eikö se ole ihan selkeä juttu. Miten tahdottomia ääl...olette, uskallatteko ees sanoa appelassa vihaavanne heitä ja pitävän heitä typerinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaikinen päivä joku vanhusten haukkumisketju yhdistettynä mieheen joka kehtaa jopa ansiotyössä käydä ja olla pois vaimoa silittelemästä.
Kenenkään eläminen ei lopu ansiotyön jälkeen. Arkikin on ihan täyttä työtä eikä vapaamatkustajia siedä kukaan.
Minulla on kyllä kiva miniä. Näemme harvoin , pari kertaa vuodessa, poika pitää etäisyyttä. Mutta joka kerta käyvät kysyvät oisko lamppuja pimeänä, tarvisitko korkealta jotain tai muuta mitä et pysty/jaksa tehdä pikku hommaa.
Niinpä sitten kattolampun risat lamput uuteen, risa mikrouuni nurkasta auton takakonttiin, keittiön ylähyllyt tyhjiksi että saan lajiteltua kierrätykseen jne
Ilmaisena piikana pidän miniää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä kiva miniä. Näemme harvoin , pari kertaa vuodessa, poika pitää etäisyyttä. Mutta joka kerta käyvät kysyvät oisko lamppuja pimeänä, tarvisitko korkealta jotain tai muuta mitä et pysty/jaksa tehdä pikku hommaa.
Niinpä sitten kattolampun risat lamput uuteen, risa mikrouuni nurkasta auton takakonttiin, keittiön ylähyllyt tyhjiksi että saan lajiteltua kierrätykseen jne
Ilmaisena piikana pidän miniää.
Varo vaan, hänhän voi olla yksi kirjoittaja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
On täysin mummon ja ukin oma asia haluavatko ostaa jotain lahjoja poikansa lapsille. Ei siitäkin pidä tehdä jotain "miniä hyötyy asiaa". Minusta on suuri ilo muistaa lapsenlapsiani enkä odota, että vävy tai miniä siitä hyvästä varpaani nuolevat. Nyt kun olen eläkkeellä ja raahaa jää säästöön (oma kulutus vähäistä), niin kellekäs muulle sitä lahjoittaisin kuin rakkaille lastenlapsilleni. Poikani auttaa joskus, kun on autettavaa eikä tulisi kuuloonkaan, että rasittaisin miniääni. Hänellä on iso pesue kotonaan hoidettavana ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin kyllähän se vaan on nainen, joka enemmän ottaa arjesta vastuuta lapsiperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta eikö olisi hyvä, että omille lapsilleen näyttäisi, miten suku puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan? Miten suhtaudutaan vanhuksiin ja muihin huonompiosaisiin. Näin omat lapset oppisivat auttamisen taidon. Koko perhe yhdessä.
Kiinnostava kysymys on se miten nämä vanhukset ovat suhtautuneet koko elämänsä omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.
Meillä äiti oli erittäin huonoissa väleissä sekä isän suvun että oman sukunsa kanssa. Nyt on riidoissa ja harhaluuloissa jo oman perheensäkin kanssa. Ulospäin toki on hylätty vanhus... parhaillaan hoidossa vanhusten psykiatrisella osastolla.
Vertaatko psyykkisesti sairasta ihmistä vanhukseen joka,ei välttämättä enää jaksa siivota?
Vierailija kirjoitti:
So? Miehen vanhemmat, miehen murhe.
Tavallaan. Toisaalta kun mennään naimisiin, ollaan yhtä suurta perhettä, eli kyllä ne appivanhemmatkin on läheistä sukua. Aasiassa appivanhempiakin kutsutaan isäksi ja äidiksi.
Eri asia sitten et kuka hoitaa heitä. Kukin varmaan vuorollaan, mut minusta(kin) eniten mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten ap voi kokea raskaana normaalin arjen pyörittämisen VARSINKIN kun tekee osapäivätyötä?! Itse kahden lapsen totaali yh:na ja kokopäiväisesti töitä tekevänä en saa kertakaikkiaan mitenkään aikaa kulumaan arjen askareisiin niin ettei millekkään muulle jäisi aikaa.
Ja jos mies ei kotitöissä auta- syytä kannattaa hakea peilistä. Miksi sinä mahdollistat tilanteen?
Ihme ruikutusta tämäkin että mies haluaa ap:n hoitavan omia vanhempiaan- haluta saa vaikka ja mitä. Ihan itse jokainen päättää mihin suostuu ja mihin ei. Tsiisus mitä ongelmia teillä ihmiset on!!
Niin, sinäkin tuet lapsesi perhettä, kuten useimmat isovanhemmat. Vaikka se hyöty, lahjat, lasten katsominen, viikkosiivouksen kustantaminen, takaukset, ei ole juuri miniään kohdistettu mutta ehkä antajille siltib jää huono mieli jos miniä antaa ymmärtää apeksien olevan pelkkä vaiva ja riesa. Jos miehensä käy joskus jotain tekemässä satunnaisesti, (esimerkkinä vaikka pyykkikoneen kytkentä) siitäkin itku että aika on perheeltä pois. Kuten näissäkin kommenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin appivanhemma puhelimestani "älä vastaa" osastoon, niin eiköhän ne pikkuhiljaa oppisi soittamaan pojalleen.
Jos mieheni yrittäisi delegoida vanhempiensa avunpyyntöjä minulle, heittäytyisin kuuroksi. Eiköhän se mieskin sitten oppisi pikkuhiljaan tekemään vanhempiensa "pikku jutut" itse.
T:passiivisaggressiivinen
Laittoiko anoppi eston kun pyysit sairaan lapsen seuraksi tai tarjosit viikonlopuksi lapsia?
Minä en ole ikänään pyytänyt appelan väeltä apua missään, ja silti minun odotetaan passaavan heitä.
Miksi et ole pyytänyt apua? Sitähän varten läheiset on että apua pyydetään ja saadaan puolin ja toisin tarvittaessa. Toki kohtuus ja tolkku tässäkin.
Tämä suomalainen itsellisyyden ja erillisyyden ihanne on sairas malli. Muualla maailmassa perheet asuu kimpassa ja meillä ei mitään tehtäis toisten hyväksi.
Miksi suomalaiselle on niin vaikeaa pyytää apua ylipäänsä? Ollaan ylpeä kansa, "Minä itte", enkä muuten tartte ketään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta eikö olisi hyvä, että omille lapsilleen näyttäisi, miten suku puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan? Miten suhtaudutaan vanhuksiin ja muihin huonompiosaisiin. Näin omat lapset oppisivat auttamisen taidon. Koko perhe yhdessä.
Kiinnostava kysymys on se miten nämä vanhukset ovat suhtautuneet koko elämänsä omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.
Meillä äiti oli erittäin huonoissa väleissä sekä isän suvun että oman sukunsa kanssa. Nyt on riidoissa ja harhaluuloissa jo oman perheensäkin kanssa. Ulospäin toki on hylätty vanhus... parhaillaan hoidossa vanhusten psykiatrisella osastolla.
Nämä kyllä korreloi. Huono lapsuus, huonot välit, onneton elämä ja hoito psykiatrisella osastolla.
Rakastetaan, ei vihata!
Mitähän tuolla aloittajan miehellä oikein liikkuu päässä? Aloittajalla on ihan kyllä kädet täynnä jo nyt, ei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä vielä hoitamaan vanhuksiakin siihen päälle.
Moni on ketjussa kirjoittanut, kuinka pieniä apuja voi antaa, neuvoa siinä tai siinä asiassa, tekaista asian x tai y siinä sivussa ja ottaa selvää asiasta ä tai ö ja sitä, tätä tai tuota. Niin. Hommaan tulee nopeasti sellainen lumipalloefekti, että pikkuhomma x saakin kaverikseen toisen pikkuhomman kun käythän sä siellä muutenkin. Ja kun kotonakin on niitä pikkuhommia ihan riittävästi. Pikkuhommiahan ne ovat nimenomaan niille, jotka eivät niitä itse tee.
Mun mies hoiti mumminsa asioita mummun vielä eläessä. Miehen äiti asui kaukana ja alkoi olla raihnaisempi kuin äitinsä, näinkin voi käydä. Mummilla kävi kotipalvelu, ruokapalvelu ja kotisairaanhoito, mutta tarvitsi silti apua kotona. Monille vanhuksille käy myös niin, että taannutaan, eikä huomata enää, että muillakin ihmisillä on omaa elämää. Mieheni hoiti siis kauppa,-ja apteekkiasioita mummulle, teki pienet korjaukset ja huollot kotona, vilkaisi postit läpi yhdessä mummin kanssa jne. Kaikesta huolimatta mummi saattoi soitella yölläkin, että kaukosäädin ei toimi, puhelimessa on jotain vikaa, vaikka siis juuri puhui siinä puhelimessa. Lamppu oli palanut, jääkaapin valo oli rikki, jotain oli hukassa, mitä milloinkin. Asia olisi pitänyt hoitaa heti! Mummi kuoli juuri siinä vaiheessa kun llusi pitänyt harkita palveluasumista tosissaan. Vastusti ajatusta jyrkästi, koska kyllähän tuo x hoitaa ja onhan sillä vielä vaimokin olemassa. Ja kaikki apu, olipa se mitä tahansa ja mihin vuorokauden aikaan tahansa oli tietysti pikkuhomma.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta eikö olisi hyvä, että omille lapsilleen näyttäisi, miten suku puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisiaan? Miten suhtaudutaan vanhuksiin ja muihin huonompiosaisiin. Näin omat lapset oppisivat auttamisen taidon. Koko perhe yhdessä.
Mies voi itse aloittaa itse tämän koko perhe yhdessä-auttamisen. Ap tekee jo enemmän kuin onan osuutensa.
Alue: Aihe vapaa
No ei tietenkään anoppia, vaimo tekee vieraslistan, miehellä ei siihen sanomista. Vaimolla on estot appelan väelle. Toki juhlakalu pyytää yo-lahjaa isänkin vanhemmilta.