En ole appiporukan ilmainen siivooja!
He muuttivat lähelle meitä, kun mieheni puhui heidät ympäri: Meissä olisi heille turva ja apu. Sanoin etukäteen jo, että kun mieheni on päivittäin 10 tuntia pois (töissä ja matkalla sinne/sieltä plus ruokatuntinsa ja kuopuksen vieminen aamulla tarhaan) ja minä 6-tuntisena toimistotyöläisenä noin 7 tuntia (kaupassa käynti ja kuopuksen haku päiväkodista mukaan luettuna) minkä jälkeen yksin siivoan, kokkaan, pyykkään, tarkastan läksyt ja wilman, ja vien jokaisen kolmesta lapsesta kerran viikossa harrastukseen, muuhun EN TULE suostumaan. Miehen vastaus oli aina että no no, katsotaan sitten. Nyt on katsottu, hitto vie, miehen vaatimuksesta ihan excel-taulukossa, sillä tuloksella, että käänsi tai väänsi asioita miten vain, miehelle jäi enemmän aikaa! No no. . . eihän hän nyt sitä ollut tarkoittanut, että HÄNEN pitäisi käväistä kaupassa vanhemmilleen, juosta siellä satunnaisesti yhtä sun tätä tekemässä (lampunvaihto, taulun ripustus, pölynimuripussin vaihto, papereiden läpikatsominen, puhelimen selittäminen, ja pois mennessään roskis ulos). Että miksi MINÄ en voisi tehdä sitä ,siinä sivussa . . . Pariterapiaan on aika varattu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Kiva, jos joku on jaksanut lukea. Oli vain tällainen vuodatus.
Kommentit (625)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä soittanut miniälle missään asiassa.
Hyvä homma, että soitat ensisijaisesti pojallesi ja pyydät häneltä apua, jos sellaista satut tarvitsemaan. Miniä hoitakoon vastuunsa omien vanhempiensa suuntaan.
Naisilta vaaditaan muutenkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli mieleeni sellainen asia, että vanhus voisi palkata itselleen apulaisen, joka tulisi apuun kun lamppu tai imurin roskapussi pitäisi vaihtaa, kaukosäätimen tai television kanssa ongelmia, kauppa-asioiden hoitoa ym. pientä asiaa johon tarvitsisi apua. Joka avusta vanhus maksaisi palkkion, joka olisi saajalle verovapaata tuloa. "Houkuttimena" tässä olisi se, että vanhus testamenttaisi mahdollista omaisuuttaan, joko kokonaan tai osittain, sitoutuneelle auttajalleen, esim. rahaa, asunnon tms.
Sitten vielä sellainen seikka, että mahdollinen perintö tällaisessa tapauksessa olisi saajalleen verovapaa, eikä auttaja saisi olla lähisukulainen, jotta vältettäisiin sukuriidat. Edellyttää kyllä jonkinlaista valvontaa, jotta vanhuksen mahdollinen hyväksikäyttö voitaisiin ehkäistä. Itse olen varakas, ja voisin suosia tällaista ratkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Saako anoppisi tulla teille käymään, kutsutteko vaikka yo-juhliin? "
Tietenkin anoppini saa tulla käymään ja on ollutkin jo kolmen lapsemme yo-juhlissa.
Onkos siellä nyt dementikko päässyt näppäimistölle, kun tässähän ei keskustella minun ja ja anoppini välisistä suhteista.
Meillä on oikein hyvät välit, vaikka lapsiani en ole anoopillani hoidattanutkaan. Lapsi tai useampi on ollut anopilla yökylässä, kun anoppi on heitä itse sinne PYYTÄNYT kylään.
T:passiivisagressiivinen
Suosittelit anopille estoja.
Suosittelin tosiaan avaajan laittamaan anopin "älä vastaa" osioon, jotta anoppi oppisi soittamaan pojalleen, kun tarvitsee apua.
Siinä ei ole mitään väärää. Miniä voi sanoa, että puhelin unoh
Kuinka usein miniäsi soittelee sinulle? Minä olen 25 vuoteen laittanut miniälle muutaman viestin jos hän on viestillä kysynyt miten minttu (lapsensa) on nukkunut ja sitten pojan 50-vuotislahjasuunnittelusta.
En ole nyt sittemmin tarkistanut olenko estossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä soittanut miniälle missään asiassa.
Hyvä homma, että soitat ensisijaisesti pojallesi ja pyydät häneltä apua, jos sellaista satut tarvitsemaan. Miniä hoitakoon vastuunsa omien vanhempiensa suuntaan.
Naisilta vaaditaan muutenkin enemmän.
Mistä päättelette että jokainen vanhempi ihminen tarvitsee apua? Olen 80, en vielä koskaan ole soittanut ja pyytänyt apua. Terveistä aivoista kiitos yläkertaan. Siivousta ostan harvakseen, pyynnöstä siivooja laittoi syksyllä uuden lampun eteisen toiseen valaisimeen.. kahvit yleensä tarjoan ja karjalanpiirakkaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli mieleeni sellainen asia, että vanhus voisi palkata itselleen apulaisen, joka tulisi apuun kun lamppu tai imurin roskapussi pitäisi vaihtaa, kaukosäätimen tai television kanssa ongelmia, kauppa-asioiden hoitoa ym. pientä asiaa johon tarvitsisi apua. Joka avusta vanhus maksaisi palkkion, joka olisi saajalle verovapaata tuloa. "Houkuttimena" tässä olisi se, että vanhus testamenttaisi mahdollista omaisuuttaan, joko kokonaan tai osittain, sitoutuneelle auttajalleen, esim. rahaa, asunnon tms.
Sitten vielä sellainen seikka, että mahdollinen perintö tällaisessa tapauksessa olisi saajalleen verovapaa, eikä auttaja saisi olla lähisukulainen, jotta vältettäisiin sukuriidat. Edellyttää kyllä jonkinlaista valvontaa, jotta vanhuksen mahdollinen hyväksikäyttö voitaisiin ehkäistä. Itse olen varakas, ja voisin suosia tällaista ratkaisua.
Muutamasta lampunlaitosta ja roskapussin laittamisesta kolmio perinnöksi ilman perintöveroa? Kyllä riittäisi auttajia. Joku vois vaikka lähtöä avittaa jotta prosessi nopeutuisi.
Sukuriitaa ei tulisi mutta rintaperilliset voidivat vaatia lakiosaansa.
"Kuinka usein miniäsi soittelee sinulle? Minä olen 25 vuoteen laittanut miniälle muutaman viestin jos hän on viestillä kysynyt miten minttu (lapsensa) on nukkunut ja sitten pojan 50-vuotislahjasuunnittelusta.
En ole nyt sittemmin tarkistanut olenko estossa."
Minulla, kolmen tyttären äidillä on vain vävyjä. Jihuu. 🥳
Kaupungeissa olemme tavallaan etuoikeutettuja. Löytyy palveluja tarjoavia yrityksiä, s-kaupan ja k-ruokan pakettiautot tuo tilauksen mukaan ruuat ovelle, on palvelubusseja jotka bussilipun hinnalla hakevat kotiovelle ja vievät pyydettyyn keskustan kohteeseen ja takaisinkin päin. Kerrostaloissa on huoltomies, jolle kuuluu esim vesi/lämpö-jutut. Kuulemma vaihtavat kyllä sen valaisimen lampunkin vanhuksille vaikkei se työhön kuulukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä soittanut miniälle missään asiassa.
Hyvä homma, että soitat ensisijaisesti pojallesi ja pyydät häneltä apua, jos sellaista satut tarvitsemaan. Miniä hoitakoon vastuunsa omien vanhempiensa suuntaan.
Naisilta vaaditaan muutenkin enemmän.
Mistä päättelette että jokainen vanhempi ihminen tarvitsee apua? Olen 80, en vielä koskaan ole soittanut ja pyytänyt apua. Terveistä aivoista kiitos yläkertaan. Siivousta ostan harvakseen, pyynnöstä siivooja laittoi syksyllä uuden lampun eteisen toiseen valaisimeen.. kahvit yleensä tarjoan ja karjalanpiirakkaa tms.
Mistä päättelit, että päätelin jokaisen vanhemman ihmisen tarvitsevan apua? Mutta, kun tai jos apua tsrvitset, soita omalle lapsellesi, jos sinulla sellainen on.
Nyt lähden tästä dementikkoketjusta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä soittanut miniälle missään asiassa.
Hyvä homma, että soitat ensisijaisesti pojallesi ja pyydät häneltä apua, jos sellaista satut tarvitsemaan. Miniä hoitakoon vastuunsa omien vanhempiensa suuntaan.
Naisilta vaaditaan muutenkin enemmän.
Ei ole tarvinnut vielä soittaa kenellekään, sillä puoliso hoitaa, koska itse kykenen vain siisteihin sisähommiin vakavan sairauden ja oireilun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin appivanhemma puhelimestani "älä vastaa" osastoon, niin eiköhän ne pikkuhiljaa oppisi soittamaan pojalleen.
Jos mieheni yrittäisi delegoida vanhempiensa avunpyyntöjä minulle, heittäytyisin kuuroksi. Eiköhän se mieskin sitten oppisi pikkuhiljaan tekemään vanhempiensa "pikku jutut" itse.
T:passiivisaggressiivinen
Laittoiko anoppi eston kun pyysit sairaan lapsen seuraksi tai tarjosit viikonlopuksi lapsia?
Eiköhän se anoppi ole hoitanut poikansa lasta, jos on hoitoapua antanut. Eli poikansa voi olla myös apuna. Miksi ihmeessä miniän pitäisi hoitaa molemmat isovanhemmat? Ja oletko oikeasti sitä mieltä, että jos isovanhempi hoitaa lasta, hän auttaa lapsen äitiä? Eikö lasten hoito ole ihan yhtä paljon miehen vastuulla?
Mitä hullua sovinismia nykysuomessa!
Tuli mieleen, kotikaupungissa näytti olevan seurakunnan "mummokamarin" yhteydessä senior-miesporukka jolta voi kysyä just pikkuapua. Lampun vaihto, taulu seinälle, digiongelma, uuden valaisimen kytkentä, telkkarin säädöt. En tiedä mitä maksu on ja onko enää vastaavaa. Srk:n lehti ei tule kun mulla mainoskielto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä soittanut miniälle missään asiassa.
Hyvä homma, että soitat ensisijaisesti pojallesi ja pyydät häneltä apua, jos sellaista satut tarvitsemaan. Miniä hoitakoon vastuunsa omien vanhempiensa suuntaan.
Naisilta vaaditaan muutenkin enemmän.
Mistä päättelette että jokainen vanhempi ihminen tarvitsee apua? Olen 80, en vielä koskaan ole soittanut ja pyytänyt apua. Terveistä aivoista kiitos yläkertaan. Siivousta ostan harvakseen, pyynnöstä siivooja laittoi syksyllä uuden lampun eteisen toiseen valaisimeen.. kahvit yleensä tarjoan ja karjalanpiirakkaa tms.
Mistä päättelit, että päätelin jokaisen vanhemman ihmisen tarvitsevan apua? Mutt
En. Vaan jonnekin mistä sen avun saan. Olen täyspäinen itsenäinen ihminen.
Miksikähän ne miniät sitten laittelee 3 kpl A-nelosta mummoille hoito-ohjeita jos kerran se onkin pohan lapsi eikä hoitojärjestelyt mitenkään kuulu miniälle hänen työmatkalle pääsemisekseen. Heh teiän kanssa.
Miten tästäkin nyt saatiin joku miniät vs anopit (tai toisinpäin) väittely.
Ap:n aloitus koski sitä, että mies on lupaillut vanhemmilleen erinäköisiä asioita ja olettaa AP:n hoitavan asiat samalla, kun arki muutenkin kaatuu AP:n niskaan.
Sanoohan tämän nyt järkikin: laita ensin happinaamari omille kasvoillesi, vasta sitten voit auttaa muita. Tässä nyt ehkä niin, että oman arjen pitäisi toimia ja voimavaroja tulisi jäädä muuhunkin. Vasta sen jälkeen voi miettiä muiden auttamista.
Jos näitä NS. pikkuasioista on jatkuvasti, niin kyllä niistä äkkiä kertyy tosi monta käyntiä viikossakin. Ja jos eivät ihan vieressä asu niin väkisinkin tämmöiset on pois omasta elämästä.
Ehkä koettaisin sopia jonkun päivän. Että vaikkapa torstaisin mennään käymään ja silloin hoidetaan näitä asioita. Jos on jotain oikeasti akuuttia, apua annetaan muulloinkin. Ja jos on muita sukulaisia niin nekin mukaan rinkiin, jos mahdollista. Tämä on toki miehen asia organisoida, jos kerran asioita lupaileekin. Ei sillä että ei auttaa voisi, itsekin teen niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksikähän ne miniät sitten laittelee 3 kpl A-nelosta mummoille hoito-ohjeita jos kerran se onkin pohan lapsi eikä hoitojärjestelyt mitenkään kuulu miniälle hänen työmatkalle pääsemisekseen. Heh teiän kanssa.
Ehkä olet kasvattanut avuttoman pojan. Ja totta, hoito ei liity miniän työmatkalle pääsyyn, koska silloinhan on nimenomaan hoito pojan vastuulla, eli autat nimenomaan poikaasi.
Kuinka moni sanoisi, jos mies on työmatkalla, ja vaimo tarvitsisi sillä aikaa apua, että auttaa miestä? Ei kukaan. Mutta jostain syystä löytyy naisia, joille lapset ovat vain naisen vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Miten tästäkin nyt saatiin joku miniät vs anopit (tai toisinpäin) väittely.
Ap:n aloitus koski sitä, että mies on lupaillut vanhemmilleen erinäköisiä asioita ja olettaa AP:n hoitavan asiat samalla, kun arki muutenkin kaatuu AP:n niskaan.
Sanoohan tämän nyt järkikin: laita ensin happinaamari omille kasvoillesi, vasta sitten voit auttaa muita. Tässä nyt ehkä niin, että oman arjen pitäisi toimia ja voimavaroja tulisi jäädä muuhunkin. Vasta sen jälkeen voi miettiä muiden auttamista.
Jos näitä NS. pikkuasioista on jatkuvasti, niin kyllä niistä äkkiä kertyy tosi monta käyntiä viikossakin. Ja jos eivät ihan vieressä asu niin väkisinkin tämmöiset on pois omasta elämästä.
Ehkä koettaisin sopia jonkun päivän. Että vaikkapa torstaisin mennään käymään ja silloin hoidetaan näitä asioita. Jos on jotain oikeasti akuuttia, apua annetaan muulloinkin. Ja jos on muita sukulaisia niin nekin mukaan rink
Ja taas tässä vastuu kaadetaan naiselle. Nainen järjestää päivän, jolloin mennään. Onko teidän mielestänne kaikki miehet jotain aivovammaisia, jotka eivät pysty organisoimaan mitään?
Vai onko miehillä käytössä englanniksi hienosti nimetty weaponised incompetence. Ei tarvitse tehdä mitään kun heittäytyy avuttomaksi.
weaponised, yritin kirjoittaa weaponized, en tiedä, mikä meni pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikähän ne miniät sitten laittelee 3 kpl A-nelosta mummoille hoito-ohjeita jos kerran se onkin pohan lapsi eikä hoitojärjestelyt mitenkään kuulu miniälle hänen työmatkalle pääsemisekseen. Heh teiän kanssa.
Ehkä olet kasvattanut avuttoman pojan. Ja totta, hoito ei liity miniän työmatkalle pääsyyn, koska silloinhan on nimenomaan hoito pojan vastuulla, eli autat nimenomaan poikaasi.
Kuinka moni sanoisi, jos mies on työmatkalla, ja vaimo tarvitsisi sillä aikaa apua, että auttaa miestä? Ei kukaan. Mutta jostain syystä löytyy naisia, joille lapset ovat vain naisen vastuu.
Olen käynyt molemmin päin apuna, olipa jommallakummalla aikatayluissa esteitä ja joskus sattunut työmatkat ulkomaille heille yhtä aikaakin. Mutta sovitaan niin, olen auttanut vain poikaani. Vätys poika kun tekee hyvätuloista hommaa eikä oo koti-isänä.
En ole ikinä soittanut miniälle missään asiassa.