Yle: Miksi ranskalaiset eivät liho? Tutkija kertoo kolme syytä

Vierailija kirjoitti:

Ehkä noista lääkkeistä pitäisi keskustella enemmänkin sivuvaikutusten vuoksi. Esim. joskus 15 vuotta sitten huomattiin vahingossa että masennuslääkkeen käyttäjille ei tupakka enää maistu. Niinpä noita lääkkeitä alettiin ainakin työterveyshuollossa tyrkyttämään ihmisille, joilla mitään masennusoireita ei ole. Sivuvaikutuksista ei kerrottu. Lääketeollisuus kiitti.

Esim Voxra ja Zyban

Vierailija kirjoitti:

Pienellä annoskoolla on todellakin väliä. Jo pelkästään se voi ruveta alentamaan painoa, että syö kerralla vähemmän.

Sitä en tajua, miten ruokaseura eli yhdessä syöminen muka auttaa pitämään painoa kurissa. Kyllä meilläkin perheet ym. yhdessä syö. Lautanen mätätään yhtä täyteen, oltiin pöydässä yhdessä tai yksin.

Kun keskustellaan yhdessä vaikka ihan päivän tapahtumista, pidetään yleensä suu tyhjänä ja aterimet lautasen reunalla. Siinä jää paljon kaloreita syömättä. Aivothan ovat hyvin yksioikoiset ja antavat viestin kylläisyydestä kun syömisen aloittamisesta on kulunut 20 minuuttia. Noin siis jos on onnekseen saanut normaalisti toimivat suolistohormonit.

Monesti lasten ja nuorten paino-ongelmia kauhistelevat unohtavat sen kodin ruokapöytäkäyttäytymisen, joka yleensä seuraa lasta läpi elämän. Ymmärrän, että on kiire harrastuksiin jne ja ruokailulle ei ole paljon aikaa. Siitä huolimatta olisi ottaa se keskustelu osaksi ruokailua. Siinähän kuulee samalla jos jälkikasvulla on jotain mielen päällä. Itse asiassa lasten pitäisi saada puhua ruokapöydässä ja ottaa osaa keskusteluun aina. Ei niin, että lapsen pitäisi syödä naama kiinni lautasessa tuppisuuna ja siitä sitten saa kiitosta. Myös lasta voi kiittää mielenkiintoisesta ruokapöytäkeskustelusta. 



Minulla on kokemusta lasten vaikeista harrastusajoista. Esimerkiksi jäähallilla piti olla klo 16.30 jne. Siinä ei ehdi tekemään ruokaa ja syömään kunnolla. Sen lisäksi lapsi ei tuntenut oloaan hyväksi ollessaan jäällä maha täynnä. Kävimme ravitsemusterapeutilla, koska etenkin montaa lajia harrastavan junnun aika tuntui olevan kortilla.

Ruokailurytmi muutettiin seuraavanlaiseksi: aamupala (aamu-uninen joi sokerittoman neljän desin smoothien), lounas (koululla), kevyt ateria, jossa on sekä proteiinia että myös pitkiä hiilihydraatteja ja hedelmä, läksyt ja ennen treenejä hedelmä sekä treenien jälkeen myöhäinen päivällinen klo 19-20 aikoihin. Iltapalaa ei tietenkään tuossa enää ollut. Ruokaa kului juuri sopivasti pituuden ja painon kehityksen kannalta. Kolmen kilon lihominen tuli kun treenit olivat katkolla raajan murtumisen vuoksi. Korostan, että noin siis syötiin meillä urheiluharrastusten vuoksi. Minulle se sopi, koska lähdin itse lenkille kun junnu treenasi ja poimin hänet treenien jälkeen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten ois se normaali suhde ruokaan? Ja saa ja pitää ruuasta nauttiakin. Jostain pääviasta ylensyönnissä on kysymys. Ja lihomisessa on kysymys ylensyönnistä.

Tosin minulla on labradori, joka ehkä söisi itsensä kerralla kuoliaaksi, jos saisi mahdollisuuden. Hän myös metsästää eli varastaa kaiken ruuan minkä näkee. Mutta oletan, että hän vain pitää syömisestä.

Syöt joka päivä voileivän (200 kcal) yli kulutuksesi. Lihot vuodessa 10,2 kiloa ja viidessä vuodessa 51 kiloa. Voileipä on vaikkapa Reissumiehen puolikas, jonka päälle on sipaistu rasvalevitettä ja yksi siivu Oltermannia. Siinä on se 200 kcal. Makuasia, että pitääkö tuota ylensyömisenä. Yleensä halutaan ylipainoisista ja lihavista antaa sellainen kuva, että he hotkivat kaksin käsin valtavia ruokamääriä.

Erikoislääkäri Pertti Mustajoki toi esille blogissaan sen, että tavallisesti suomalaisia lihottaa vajaa 180 kcal:n yli kulutuksensa syöty kalorimäärä. Se on vähemmän kuin Oltermannilla päällystetty Reissumies-puolikas. Runsas lihominen tulee siitä, että ylimääräisiä kaloreita saadaan päivästä toiseen mutta kuitenkin niin hitaasti, ettei lihomista edes huomaa ennen kuin on kymmenen kiloa tullut lisää. Nykyajan joustavat vaatteet venyvät ja siten ei sitten housujen kaulus kiristä paaristumisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten ois se normaali suhde ruokaan? Ja saa ja pitää ruuasta nauttiakin. Jostain pääviasta ylensyönnissä on kysymys. Ja lihomisessa on kysymys ylensyönnistä.

Tosin minulla on labradori, joka ehkä söisi itsensä kerralla kuoliaaksi, jos saisi mahdollisuuden. Hän myös metsästää eli varastaa kaiken ruuan minkä näkee. Mutta oletan, että hän vain pitää syömisestä.

Lue vaikka Patrik Borgin ajatuksia joustavasta syömisestä. Sehän sopii periaatteessa kaikille. Sillä ehkäistään myös syömishäiriöihin sairastumista. 

Me kaikki, jotka käymme hieman suuremmissa juhlissa, saamme kyllä kuulla sivukorvalla ihmisten syömiseen liittyvää sanailua. Olen kuullut ja nähnyt lapsen oman isoäidin hätäilemässä ja ojentamassa pyöreähköä lapsenlastaan siksi, että lapsenlapsi olisi halunnut ottaa jotain tarjottavaa lisää ja isoäiti passitti syömään ruokaisaa salaattia.

Silloin teki mieli sanoa naiselle, ettei lapsi ole jatkuvasti juhlissa ja lapsen paino ei luultavasti nouse yksien kekkereiden vuoksi jos nyt ei jotain valtavan suolaista syö. On ikävää, että jo varjaisnuorelle aiheutetaan ruokahäpeää. Sen ikäisillä alkaa olla jo epävarmuuksia kehonsa suhteen eikä heille riitä että ovat terveitä ja moneen pystyviä. Mielestäni lapsen olisi pitänyt antaa ottaa lisää, koska juhlien vieraat vaikuttivat ottaneen jo oman osansa tarjoomuksista.

Se, kuinka kasvuikäisen painosta pidetään huolta, tapahtuu ihan kotona. Lapsen ei tarvi laihtua. Lapsen paino pidetään samana ja annetaan pituuskasvun korjata tilanne sellaiseksi, että painon ja pituuden suhde on normaali. Mitään oikotietä ei ole eli on tärkeää, että lapsi tai nuori oppii syömään suositellun määrän kasviksia jne. Ravinnon pitää olla tasapainoista ja kalaa pitää syödä kolmesti viikossa. Kalan rasvahapot eivät selitä yksinään sitä, miksi ne ovat hyväksi aivoille. Tutkijoiden mukaan kalan proteiinissakin on jotain, joka vahvistaa rasvahappojen toimintaa. Jos minulta kysytään, on koululaisen aivoterveys paljon tärkeämpää kuin muutama liikakilo. Aivoterveyshän vaikuttaa lapsen jatko-opintoihin ja muihin valintoihin elämässään. 

Joku tuossa väitti , että moraalipaniikki estää kalliiden lihavuuslääkkeiden Kela-korvattavuuden. Kyllä sen estää se, että edes sairauksien (tai vanhusten) hoitoon ei riitä valtion rahat. Lihavuuden voi aina hoitaa syömällä vähemmän ja terveellisemmin, liikkumalla. Omilla valinnoilla. Turha kitistä. Vanhuutta ja vaikka syöpää ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lihomis-ilmiö tulee tapahtumaan myös Ranskassa. Italiassa ollaan jo lihavia. Enkä usko että se liittyy mihinkään sipsipusseihin tai jätkseihin kun en itse niitä syö. En edes haluaisi syödä ja olen melko tuhdissa kunnossa.

 

Sama. En mitenkään erityisesti mässäile enkä edes osta herkkuja kuin 1-2 krt kuussa (esim. suklaalevy), mutta annoskokoni ovat liian suuria.

Painan siksi 115kg. Lautasella on ihan terveitä ruokia, mutta syön sitä liikaa. Esim. lohta menee kerralla 500g josta tulee massiivinen määrä kaloreita. Perunaa menee samat.

Pitäisi opetella syömään aterialla vaikka 200g molempia mutta en tiedä onnistunko ilman että Ozempic tms. hillitsee ruokahalua.

Et sinä siihen mitään lääkkeitä tarvitse. Ala juoda puoli litraa vettä ennen kuin syöt mitään. Seu

Ehdottamasi salaattijuusto ja oliiviöljy kasvisten lisäksi sisältää jo 200-400 kcal. 300 kcal:lla saa jo pienen aterian. Kannattaisi tarkastaa vaikka Finelin ruokapäiväkirjaa täyttäen, että kuinka paljon kaloreita saa niiden kasvisten lisukkeista. Monelle on yllätys, että oliiviöljyllä ja parmesaanihiutaleilla sekä kurpitsansiemenillä kruunattu parsakaali sisältää energiaa pienen aterian verran eikä siinä ole proteiinia nimeksikään. 

Keitetty peruna on todella vähäkalorinen lisäke verrattuna riisiin tai pastaan. En näe yhtään syytä demonisoida sitä.

Perunan glykogeeninen indeksi on korkea. Jos on vähänkään korkea verensokeri, ei perunaa kannata syödä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ois se normaali suhde ruokaan? Ja saa ja pitää ruuasta nauttiakin. Jostain pääviasta ylensyönnissä on kysymys. Ja lihomisessa on kysymys ylensyönnistä.

Tosin minulla on labradori, joka ehkä söisi itsensä kerralla kuoliaaksi, jos saisi mahdollisuuden. Hän myös metsästää eli varastaa kaiken ruuan minkä näkee. Mutta oletan, että hän vain pitää syömisestä.

Syöt joka päivä voileivän (200 kcal) yli kulutuksesi. Lihot vuodessa 10,2 kiloa ja viidessä vuodessa 51 kiloa. Voileipä on vaikkapa Reissumiehen puolikas, jonka päälle on sipaistu rasvalevitettä ja yksi siivu Oltermannia. Siinä on se 200 kcal. Makuasia, että pitääkö tuota ylensyömisenä. Yleensä halutaan ylipainoisista ja lihavista antaa sellainen kuva, että he hotkivat kaksin käsin valtavia ruokamääriä.

Erikoislääkäri Pertti Mustajoki toi esille blogissaan sen, että tavallisesti

No tämä. Jostain syystä (hesarin propaganda) lähes lopetin juuston syönnin leivän päällä (+30 g rasvaa 😁) vajaa vuosi sitten. Huomaamatta väheni myös leivän syönti. Oli kai ollut vain juuston alusta... N. 5 kg oli  normaalipainoon, koska paino oli iän  ja liikunnan vähentymisen myötä kääntynyt nousuun.

Tarkoitan, että muutokset ei välttämättä ole niin hirvittävän vaikeita. Muutama vuosi sitten uhosin, että juustoista en luovu koskaan. No en luopunutkaan: nyt syön sitä ihanan rasvaista juustoa kerran viikossa pari siivua jälkiruuaksi, aiemmin meni leivän päällä kuutisen siivua/vrk. Jostain luin, että ruokatottumusten muuttamiseen (uuden makumaailman oppimiseen) menee vain 2-3 viikkoa. Multa juustohiireltä meni 2 vk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut, että ihmiset ovat nykyään pulskempia, koska lääkkeitä syödään niin paljon enemmän. Esim. psykoosiläkkeet, mielialalääkkeet, kortisonilääkkeet ja monet muut voivat kerätä nestettä ja lisätä painoa. Harva jaksaa oikeasti syödä niin paljon, että lihoisi sen takia.

Toisaalta: onko kukaan tutkinut, onko hoikilla loisia, jotka pitävät heidät hoikkina?

 

Olet aina ajatellut väärin. Sun viesti on kyllä alusta loppuun melkoista tuubaa.

On näet oma kokemus yli 20 vuoden takaa. Puolen vuoden masennus- ja psykoosilääkekuurilla paino nousi melkein 10 kiloa. Sitä ennen se oli pysynyt pitkään suunnilleen samana. Tuttu, joka näki mut sen puolen vuoden jälkeen, ihmetteli, mitä oli tapahtunut.

Suomen lisäksi valtavia annoskokoja ja järjetöntä santsaamista olen nähnyt jenkeissä (siellä annoskoot paljon isompiakin), Balkanin maissa (oleskellut niistä lähes jokaisessa) ja Saksassa. Epäterveellistä lihottavaa ruokaa kuten makkaraa ja pekonia voi kaikki ihmiset syödä maltillisesti, kuten monessa maassa tehdään. Mutta pikaruokalat ja lounas-päivällisbuffet sekä täysin tarpeeton herkuttelu iltaisin TV:n ääressä karkkien ja sipsien muodossa yhdistettynä yleiseen löhöilyn ja tietsikkatyön/pelaamisen sekä vähäisen liikunnan kanssa on se perusjuttu, josta tullut suuren osan suomalaisista trendi.

Ei se aito turkkilainen kebab-annos todellakaan tarkoita irakilaisten kurdipakolaisten Suomessa väsäämää 500gr mautonta lihaa 500gr rasvaisten ranskalaisten kanssa jättiboxissa. Turkissa annos vähintään puolet pienempi ja yleensä maltillisesti lammasnautalihaa, kasviksia ja riisiä. Eivät aasialaiset syö sitä Suomen aasialaisravintoloiden jättibuffet -annosta normiruokana vaan sangen pienen kupillisen riisiä kanalla, possulla tai naudalla sekä kasviksilla höystettynä. Mainituilla kulttuurialueilla myös sama yhteisöllinen syömiskulttuuri, jossa päivällistä syödään seurustellen tuntikausia - eikä keskitytä tuijottamaan omaan lautaseen ahmimalla ja mässyttämällä minuutissa kilotolkulla "kun on niiiiin hyvväää ja otanpa vielä toisen kukkuralautasellisen" ja "saan vatsan ihanan piukeaksi niin että ramasee kunnolla". Kunnon annos jäätelöä/pullaa jälkiruoaksi. 

Miksi sen lautaskoon, pizzan, pullan ja munkin pitää olla jättikokoa? Miksi pitää santsata santsaamisesta päästyään? Miksi on joillekin ideaalitilanne syödä niin että vatsa turpoaa ja siihen jopa sattuu? En ymmärrä muuten kuin siten, että se tarpeeton ahmiminen tuo elämään jotain tärkeääkin sisältöä...

Ei kevyt nainen tarvitse jättikokoista pizzaa itselleen, ei kukaan mies tarvitse kilon kebabmättöä, ei kukaan tarvitse 3-4 grillimakkaraa kerralla. Ei kukaan tarvitse XL jättikokoista karkki/sipsipussia yhden elokuvan katsomiseen. Kyllä tarpeeksi pitäisi saada vähemmälläkin ellei sitten ole huippu-urheilija tai raskaan fyysisen työn tekijä.