Yle: Miksi ranskalaiset eivät liho? Tutkija kertoo kolme syytä

Vierailija kirjoitti:

Todella hoikka ranskalainen työkaveri ei syö makeaa, ei juo olutta ja siideriä. Punaviiniä saattaa joskus ottaa. Syö paljon kasviksia, kalaa, kanaa jne... 

Ei siis ihme, jos on sutjakassa kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lihomis-ilmiö tulee tapahtumaan myös Ranskassa. Italiassa ollaan jo lihavia. Enkä usko että se liittyy mihinkään sipsipusseihin tai jätkseihin kun en itse niitä syö. En edes haluaisi syödä ja olen melko tuhdissa kunnossa.

 

Sama. En mitenkään erityisesti mässäile enkä edes osta herkkuja kuin 1-2 krt kuussa (esim. suklaalevy), mutta annoskokoni ovat liian suuria.

Painan siksi 115kg. Lautasella on ihan terveitä ruokia, mutta syön sitä liikaa. Esim. lohta menee kerralla 500g josta tulee massiivinen määrä kaloreita. Perunaa menee samat.

Pitäisi opetella syömään aterialla vaikka 200g molempia mutta en tiedä onnistunko ilman että Ozempic tms. hillitsee ruokahalua.

Kyllä se onnistuu, mikäli vain pienentää annoskokoa. Ja ei enää syö kerralla liikaa. Hankaluus on se,

Mahalaukku on venyvää kudosta. Se kutistuu taas suuren aterian jälkeen alkuperäiseen kokoonsa. Se ei jää maksimiasentoonsa. Toki mahalaukkukin venyy jos se täytetään jatkuvasti äärimmäiseen kokoonsa. Löystyväthän ihmisellä muutkin kudokset. Ruokahalun määräävät aivokemia ja suolistohormonit. Suuressa maailmassa laitetaan tavallisimmin kuplajuomilla eli limuilla, energiajuomalla jne mahalaukkunsa venyttäneet lihavuusleikatut pouch reset-kuurille ennen kuin ajatellaan uutta lihavuusleikkausta. Sitähän ei voi tehdä muuten kuin gastric sleevestä gastric bypassiin. Jos on tehty gastric bypass, on pouch reset ainoa keino parantaa tilannettaan.

Pienellä annoskoolla on todellakin väliä. Jo pelkästään se voi ruveta alentamaan painoa, että syö kerralla vähemmän.

Sitä en tajua, miten ruokaseura eli yhdessä syöminen muka auttaa pitämään painoa kurissa. Kyllä meilläkin perheet ym. yhdessä syö. Lautanen mätätään yhtä täyteen, oltiin pöydässä yhdessä tai yksin.

Mielenkiintoista. Pari sukupolvea aiemmin ihmiset olivat hoikkia, ja nyt, kun nälkäkuolemasta ei ole täällä 1. maailman maissa mitään uhkaa, aivot lähettäisivät viestiä, että kannattaa syödä, ettei joudu kärsimään nälänhätää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tuo mystinen ruokahalu, jota joutuu jollain Ozempcillä hillitsemään? Itse en voi syödä lisää sen jälkeen kun aivot kertovat, että nyt olet syönyt riittävästi, ei vaikka olisi kuinka hyvää. Hesarissa oli joskus syksyllä juttu, että mahassa pitää olla n. 4 dl ruokaa ennen kuin viesti kylläisyydestä välittyy aivoille. Mutta jos ahmii nopeasti, käykö niin, että aivot eivät pysy perässä? Keveissä alkuruuissa on herkuttelun lisäksi ehkä se idea, että vievät osan tuosta neljästä desistä ja kaloripitoisempaa pääruokaa syö vähemmän.

 

Lihavien nälkähormonit ei toimi,aina nälkä syömisestä riippumatta.Se korjaantuisi laihtumalla.

Kyse on myös osalla suolistohormoneista. Osalla ne ovat keturallaan. Silloin auttaa Ozempic, joka saa aikaan samanlaisen tunteen ja tilanteen sekä ruokahalun kuten niin sanotuilla normaaleilla ihmisillä on. Siinä oppii ymmärtämään, miksi suurempi määrä suklaata kuin yksi pieni patukka onkin yäk tai miksi rasvaisella juustolla kuorrutettu pizza ei uppoa yhtä 1/6 kokonaisesta pizzasta leikattua siivua enempää. 

Suolistoa ei suotta sanota toisiksi aivoiksi. Sieltä lähtee aivoihin entistä voimakkaammin viesti kylläisyyden saavuttamisesta. Myös Ozempicin käyttäjä voi noudattaa biohakkerien keinoja edes osittain opimoidessaan suoliston mikrobiston toimintaa. Sehän vaikuttaa esimerkiksi stressinsietokykyyn ja yleiseen jaksamiseen. Jos ei muuta keksi niin viipaloi hapanleivän päälle hapankurkkuja ja syö hapankaalia tai eteläkorealaisten hoikkuuden salaisuutta eli kimchiä, jota he syövät siellä joka aterialla. 

Noin tuhannen geenin arvioidaan vaikuttavan henkilön painoon. Kyse ei ole siitä, että monimutkaisen ongelman saisi ratkaistua yksinkertaisilla neuvoilla. Vaikka metsän ympäröimällä polulla tekeekin hyvää suoliston mikrobeille, ei sitäkään voi markkinoida ainoana lääkkeenä paino-ongelmiin. Luultavasti myös stressin lievittyminen kävellessä vaikuttaa siihen, ettei kortisolitaso ole korkealla ja alkaa palaa rasvaa.

Luulen, että minun perheessäni normaalin painon selitys on se, että teemme ruoan itse, aidoista raaka-aineista. Syömme vain normaali annokset ja puuhastelemme / harrastamme liikuntaa.

Elämme ihan normaalia elämää ja geenejä siis kahdesta suvusta, mieheni ja minun. Viisi henkinen perhe, kaikki normaalipainoisia. Herkuttelemme välillä ja nautimme lasin viiniä / sauna oluen.

Lihavuus on niin suuri terveysriski, että pidän vanhempine velvollisuutena opastaa nuoret terveellisiin elämäntapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä, joka rinnastin ihmisten eri ominaisuuksia, menetän myös ruokahaluni stressatessani. Kuulemma ihan yleistä. Mutta voi että maistuu, kun stressi on ohi! 

Ja mikä siinä on niin vaikea käsittää, että eri ihmisillä on erit ominaisuudet? Toiset voivat olla ilman sexiä, toisille se on tarve. Hormonit tässäkin varmaan taustalla. 

Olen yrittänyt laihduttaa mm. laskemalla kaloreita mutta se nälkä hyökkää aina, ei välttämättä edes samana päivänä, mutta kun menen edes pienillä miinuskaloreilla niin ruokahalu villiintyy suorastaan. Ja tämä on se, jota ihmiset eivät tajua. Jotkut ovat ihan et "ok, kevyt olo kun syö vähemmän". Mä olen ihan tajuttoman vihainenkin kaupan päälle.

Meille jokaiselle on luonto ohjelmoinut oman ihannepainonsa. Se ei ole välttämättä BMI-taulukon mukaan normaali paino. Kannattaa lukea set point theorya jos asia kiinnostaa. Jos puhutaan terveydestä, on vyötärönympärys se, jonka mukaan katsotaan onko paino ok. Naisilla vyötärönympärys pitää olla 85 cm tai vähemmän. Miehillä vyötärönympäryksen pitää olla 95 cm tai vähemmän. Silloin ei ole sitä kaikista vaarallisinta viskeraalirasvaa. Muualla olevalla rasvalla ei ole terveyden suhteen mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lihomis-ilmiö tulee tapahtumaan myös Ranskassa. Italiassa ollaan jo lihavia. Enkä usko että se liittyy mihinkään sipsipusseihin tai jätkseihin kun en itse niitä syö. En edes haluaisi syödä ja olen melko tuhdissa kunnossa.

 

Sama. En mitenkään erityisesti mässäile enkä edes osta herkkuja kuin 1-2 krt kuussa (esim. suklaalevy), mutta annoskokoni ovat liian suuria.

Painan siksi 115kg. Lautasella on ihan terveitä ruokia, mutta syön sitä liikaa. Esim. lohta menee kerralla 500g josta tulee massiivinen määrä kaloreita. Perunaa menee samat.

Pitäisi opetella syömään aterialla vaikka 200g molempia mutta en tiedä onnistunko ilman että Ozempic tms. hillitsee ruokahalua.

"En mitenkään erityisesti mässäile" ja samassa viestissä toteaa että ruokaa menee neljän normaalipainoisen aterian verran yhdellä istumalla.

Erikoiset on toisilla määritelmät "erityiselle mässäilemiselle" jos tuo ei sitä kerran ole.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin tosi läskinä Mounjaron taannoin. Mounjaro siis tämä kallis, uusi laihdutuslääke. Kyllä, toimii! Suosittelen sijoittamaan, jos vaan lompakko kestää. Kuukausiannos maksaa 300-500 Euroa. Hieman voi säästää, jos ostaa isomman kynän ja puolittelee sitä tai käyttää muuten osina. Vaikutus on ollut käsittämätön ekasta piikistä lähtien. Ei vaan ole juurikaan nälkä, pieni annos riittää ja mieliteot herkkuihin kadonneet. Piikitys on kerran viikossa ja siellä juuri parina iltana ennen piikkiä on pientä nälkää illalla. Yleensä piikityksen jälkeen 2-3 päivää ei tee mieli syödä mitään ja joutuu pakottamaan itsensä syömään. Omituista, kun oli tarjolla suklaalevyä, niin otin yhden palasen ja se riitti. Ei pyörinyt koko ajan mielessä käydä ottamassa lisää, vaikka se oli näkyvillä siinä edelleen.

Olen varustautunut, että tästä tulee pitkäaikainen lääkitys. Tn. tähän tulee pian markkinoille ylläpitoannos ja sillä

Moraalipaniikki estää sen, että lihavuuslääkkeistä saisi Kela-korvausta. Aivan sama, että mitä muuten vääjäämättä tulevia tauteja niillä ehkäistään. Alan professorit, tutkijat ja lääkärit ovat puhuneet asiasta, mutta sitä ei oteta kuuleviin korviin. Noilla lääkkeillä ja lihavuusleikkauksilla ylläpidettäisiin yllä väestön työkykyä ja jaksamista.

Koska nyt on alettu tehdä (vihdoinkin) lihavuusleikkauksia teineillekin aivan kuten Ruotsissa, on edes jokin asia edennyt. Ruotsissa nähdään nuoren ja nuoren aikuisen lihavuusleikkaus investointina siihen, että saadaan tervettä työvoimaa. Leikkauksen hinta maksaa viimeistään viidessä vuodessa takaisin, koska monesti DM2 ja/tai verenpainetauti sekä korkea kolesteroli menevät remissioon parhaassa tapauksessa loppuiäksi. 

Uusien lihavuudenhoitolääkkeiden hinnat tulevat laskemaan siinä vaiheessa kun niiden patenttien aika on ohi ja kilpailijat alkavat tehdä niiden geneerisiä vastineita. Silloin voi köyhemmälläkin kansalla olla mahdollisuus alkaa käyttää noita lääkkeitä jos rahat riittävät. Köyhät eivät saa ikinä uusimpia ja tehokkaimpia lihavuuslääkkeitä käyttöönsä Suomessa. Köyhän kannattaa kysyä jos pääsee lihavuusleikkaukseen. Jokainen siihen prosessiin lähtenyt ei mene leikattavaksi siksi, että on oppinut ravitsemusterapeutin neuvojen avulla koostamaan jo sinällään laihduttavan ruokavalion. Käytännössä se on lihavuusleikatun päivän ruoka + 500-800 grammaa hedelmiä, kasviksia, marjoja ja sieniä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Pari sukupolvea aiemmin ihmiset olivat hoikkia, ja nyt, kun nälkäkuolemasta ei ole täällä 1. maailman maissa mitään uhkaa, aivot lähettäisivät viestiä, että kannattaa syödä, ettei joudu kärsimään nälänhätää?

Ollaan koko historia ihan viimeistä sekuntia vaille eletty nälkäkuoleman partaalla, ja nyt huippuenergiapitoista ruokaa on saatavilla lähes vastikkeetta hengenvaarallisen paljon. Muutaman miljoonan vuoden aikana muotoutuneet geenit elävät yhä menneessä ajassa, joten katastrofi on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lihomis-ilmiö tulee tapahtumaan myös Ranskassa. Italiassa ollaan jo lihavia. Enkä usko että se liittyy mihinkään sipsipusseihin tai jätkseihin kun en itse niitä syö. En edes haluaisi syödä ja olen melko tuhdissa kunnossa.

 

Sama. En mitenkään erityisesti mässäile enkä edes osta herkkuja kuin 1-2 krt kuussa (esim. suklaalevy), mutta annoskokoni ovat liian suuria.

Painan siksi 115kg. Lautasella on ihan terveitä ruokia, mutta syön sitä liikaa. Esim. lohta menee kerralla 500g josta tulee massiivinen määrä kaloreita. Perunaa menee samat.

Pitäisi opetella syömään aterialla vaikka 200g molempia mutta en tiedä onnistunko ilman että Ozempic tms. hillitsee ruokahalua.

Et sinä siihen mitään lääkkeitä tarvitse. Ala juoda puoli litraa vettä ennen kuin syöt mitään. Seu

Ehdottamasi salaattijuusto ja oliiviöljy kasvisten lisäksi sisältää jo 200-400 kcal. 300 kcal:lla saa jo pienen aterian. Kannattaisi tarkastaa vaikka Finelin ruokapäiväkirjaa täyttäen, että kuinka paljon kaloreita saa niiden kasvisten lisukkeista. Monelle on yllätys, että oliiviöljyllä ja parmesaanihiutaleilla sekä kurpitsansiemenillä kruunattu parsakaali sisältää energiaa pienen aterian verran eikä siinä ole proteiinia nimeksikään. 

Keitetty peruna on todella vähäkalorinen lisäke verrattuna riisiin tai pastaan. En näe yhtään syytä demonisoida sitä.

Miten ois se normaali suhde ruokaan? Ja saa ja pitää ruuasta nauttiakin. Jostain pääviasta ylensyönnissä on kysymys. Ja lihomisessa on kysymys ylensyönnistä.

Tosin minulla on labradori, joka ehkä söisi itsensä kerralla kuoliaaksi, jos saisi mahdollisuuden. Hän myös metsästää eli varastaa kaiken ruuan minkä näkee. Mutta oletan, että hän vain pitää syömisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lihomis-ilmiö tulee tapahtumaan myös Ranskassa. Italiassa ollaan jo lihavia. Enkä usko että se liittyy mihinkään sipsipusseihin tai jätkseihin kun en itse niitä syö. En edes haluaisi syödä ja olen melko tuhdissa kunnossa.

 

Sama. En mitenkään erityisesti mässäile enkä edes osta herkkuja kuin 1-2 krt kuussa (esim. suklaalevy), mutta annoskokoni ovat liian suuria.

Painan siksi 115kg. Lautasella on ihan terveitä ruokia, mutta syön sitä liikaa. Esim. lohta menee kerralla 500g josta tulee massiivinen määrä kaloreita. Perunaa menee samat.

Pitäisi opetella syömään aterialla vaikka 200g molempia mutta en tiedä onnistunko ilman että Ozempic tms. hillitsee ruokahalua.

Et sinä siihen mitään lääkkeitä tarvitse. Ala juoda puoli litraa vettä ennen kuin syöt mitään. Seu

- vesi 0 kcal

- salaatti: salaattipöydän antimet, keskiarvo 500g 328 kcal

- salaattijuusto, rasvaa 12-15g 100g 195 kcal

- oliiviöljy 1rkl =14g 119 kcal

Summa summarum: sekasalaatti salaattijuuston kera 523 kcal tai sekasalaatti oliiviöljylusikallisen kera 447 kcal.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä annoskoolla on todellakin väliä. Jo pelkästään se voi ruveta alentamaan painoa, että syö kerralla vähemmän.

Sitä en tajua, miten ruokaseura eli yhdessä syöminen muka auttaa pitämään painoa kurissa. Kyllä meilläkin perheet ym. yhdessä syö. Lautanen mätätään yhtä täyteen, oltiin pöydässä yhdessä tai yksin.

Siinä samalla keskustellaan joten ruoka tulee nautittua hitaammin ja vatsa ehtii antaa kylläisyysignaalin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama lihomis-ilmiö tulee tapahtumaan myös Ranskassa. Italiassa ollaan jo lihavia. Enkä usko että se liittyy mihinkään sipsipusseihin tai jätkseihin kun en itse niitä syö. En edes haluaisi syödä ja olen melko tuhdissa kunnossa.

 

Sama. En mitenkään erityisesti mässäile enkä edes osta herkkuja kuin 1-2 krt kuussa (esim. suklaalevy), mutta annoskokoni ovat liian suuria.

Painan siksi 115kg. Lautasella on ihan terveitä ruokia, mutta syön sitä liikaa. Esim. lohta menee kerralla 500g josta tulee massiivinen määrä kaloreita. Perunaa menee samat.

Pitäisi opetella syömään aterialla vaikka 200g molempia mutta en tiedä onnistunko ilman että Ozempic tms. hillitsee ruokahalua.

Puol kiloa lohta ja puol kiloa perunaa yhdellä ateriall

Alkupalojen syöminen ei kuulu suomalaiseen ruokakulttuuriin. Toki taktikko voi ostaa vaikka mikrossa lämmittämistä vaikka valmista sosekeittoa ja alkaa syödä sitä ennen ateriaa. Jollakulla se toimii mutta sillä, jolla nälänsääntelyn signaalit heittävät häränpyllyä, ei toimi mikään keitto alkupalana. Voi olla, että purtava ja hitaasti syötävä porkkana toimisi paremmin. Normaalisti suolisto välittää aivoihin viestin kylläisyydestä 20 minuutin päästä ruokailun alusta. 

Suomalainen kulttuuri on siinä mielessä lihomista edistävä, että jo kotona monissa kodeissa lasten kielletään puhumasta ja keskustelemasta ruokapöydässä. Koulussa sitten lapataan ruokaa ääntä kohti kiireessä ja liian kauan ruokalassa viihtyvä saa Wilma-merkinnän. Omalle lapselleni kävi noin, koska hän ei voi refluksin vuoksi syödä nopeasti. Hän ei halua, että ruoka tulee ulos oksennuksena. Asiasta on informoitu kouluterveydenhoitajaa ja luokanvalvojaa. Hänelle luvattiin, että saa syödä rauhassa niin pitkään kuin tarvii syödä. Siitä huolimatta hän jäi jonkun valvojan opettajan hampaisiin. Lapseni koulussa ruokalassa puhuminen on kielletty. 

Ei mikään ihme, että suomalainen bisneshenkilö on kiipelissä kun pitää vaikka syödä ravintolassa vastapuolen kanssa. Tavallinen korrekti pöytäkeskustelu ei sujukaan tuosta noin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä nälkäkuolemasta, mutta onpahan vaan nälkä usein. Mikä siinä on, että ihmisten erilaisuus hyväksytään lähes joka asiassa, mitta ruokahalun pitäisi olla sama kaikilla?

Riittäähän tuota rahaa dementikkojen hoitoonkin kun on ensin hoidettu kansansairaudet ja näin varmistettu ylipitkä elämä.

Epäilen, että keskustelussa tahallaan tai tahattomasti sekoitetaan nälän/kylläisyydentunne ruokahaluun eli haluun syödä, addiktioon. Onhan niitä muitakin addiktioita, mutta kaikkien on kuitenkin syötävä, joten ruoka-addiktio on ikävä hoitaa. Hyvä jos lääkkeet tepsii. Toki jos on venyttänyt mahalaukkunsa ylensyönnillä, kylläisyyden tunnettakaan ei kai normaaliannoksella tule. Tähänhän lihavuusleikkaukset perustuvat: mahalaukku leikellään siihen kokoon, että vatsa on täynnä viidestä herneestä. Tosin jos addiktio on olemassa, äkkiäkös sen mahalaukun

Lihavuusleikkauksia ei tehdä heille, joilla on ruoka-addiktio. Lihavuusleikkauksessa gastric sleevessä jää banaanin kokoinen ja muotoinen mahalaukku. Gastric bypassissa tehdään kananmunan kokoinen mahalaukku. Ne venyvät ajan myötä vetämään max 300 grammaa ruokaa kerralla. Ylensyöntiin pitääkin vihata itseään, koska syöty ruoka alkaa pyrkiä kurkusta ylös vaahtomaisen liman kanssa ja mahalaukun kipu on todella kova. Koska jäljelle jäänyt kudos on hauraampaa venytettäessä kuin alkuperäinen kudos, voi mahalaukku ihan oikeasti revetä. Se on hengenvaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Normandiassa ranskalaiset ovat varsin tuhtia porukkaa.

Voi, juusto, kerma ja calvados 💖

Ranskassa hyvät juustot olisivat minulle suuri kiusaus. Suomessa kävelen usein juustohyllyn ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tuo mystinen ruokahalu, jota joutuu jollain Ozempcillä hillitsemään? Itse en voi syödä lisää sen jälkeen kun aivot kertovat, että nyt olet syönyt riittävästi, ei vaikka olisi kuinka hyvää. Hesarissa oli joskus syksyllä juttu, että mahassa pitää olla n. 4 dl ruokaa ennen kuin viesti kylläisyydestä välittyy aivoille. Mutta jos ahmii nopeasti, käykö niin, että aivot eivät pysy perässä? Keveissä alkuruuissa on herkuttelun lisäksi ehkä se idea, että vievät osan tuosta neljästä desistä ja kaloripitoisempaa pääruokaa syö vähemmän.

 

Lihavien nälkähormonit ei toimi,aina nälkä syömisestä riippumatta.Se korjaantuisi laihtumalla.

 

 

Oliko se syntyessään sekasin vai mikä sen sekotti?  lihominen todennäköisesti, mutta miksi siis lihoi

Yllätys yllätys: niiden keturallaan olevien suolistohormonien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Syyt miksi ranskalaiset ovat laihoja:

1) Polttavat paljon tupakkaa. Tupakanpoltto vähentää ruokahaluja ja nopeuttaa aineenvaihdunta.

2) Kävelevät paljon. Liikunta kuluttaa energiaa ja nopeuttaa aineenvaihduntaa.

3) Eivät syö aamiaista, ja jos syövät sellaisen, se on hyvin kevyt.

JOHTOPÄÄTÖS: suomalaisten on lisättävä tupakanpolttoa ja kävelyä ja jätettävä aamupala syömättä.

Ilmankos olen pysynyt koko elämäni kohtuu hoikkana.

Tupakoin enkä syö aamulla mitään...

Ehkä noista lääkkeistä pitäisi keskustella enemmänkin sivuvaikutusten vuoksi. Esim. joskus 15 vuotta sitten huomattiin vahingossa että masennuslääkkeen käyttäjille ei tupakka enää maistu. Niinpä noita lääkkeitä alettiin ainakin työterveyshuollossa tyrkyttämään ihmisille, joilla mitään masennusoireita ei ole. Sivuvaikutuksista ei kerrottu. Lääketeollisuus kiitti.