Cairnterrieri? Kokemuksia, millainen luonne? Uros vai naaras?

Minulla on ollut yksi uros ja kaksi narttua ja tällä hetkellä taas yksi uros.

On maailman ihanin pikkukoira!  Tykkään koirista, joilla on kunnon turkki, pystyt korvat ja terhakka olemus.  Cairn ei ole pikkukoirista kuitenkaan niitä kaikkein pienimpiä ja hentojäsenisimpiä, vaan niissä on ihanaa särmää ja tanakkuutta.

Luonne on aivan ihana.  Ei meidän cairneista yksikään ole ollut mikään räksyttäjä ja ihan hyvin on tulleet muiden koirien kanssa toimeen.  

Karvaa ei lähde.  Meillä on ollut yksi, jota ei tarvinnut edes trimmata, koska sen turkki ei kasvanut kovin pitkäksi.  Nypimme tai leikkasimme vain itse korvanjuuret ja kainalot ja leikkasimme "varpaanvälit" hajakarvoista.  Se riitti.

Cairnin erottaa kaukaakin, kun se vastaan tulee.  Häntä keikkuu pystyssä ja etutassujen väli eli rintakehä on leveä, niin että askellus on ihanan äijämäistä.  Uroscairnit onkin vähän äijiä, vähän sellaisia minä ensin -tyyppejä, mikä tekee niistä niin hurmaavia.  Cairn on valmis kaikkeen tekemiseen, meillä ne on tehneet uimahyppyjä, ajelleet moottorikelkalla, saunoneet, leikkineet pikkulasten kanssa ja yksi juttu on niille tärkeä :  cairnille on järjestettävä kotona paikka, mistä ne voi katsella ulos.  Niiden on oltava tietoisia mitä tapahtuu ja huomioitava kaikki.  Meillä ne on kaikki olleet tällaisia tähystelijöitä.  Vähän väliä korvat pystyssä ikkunassa.

Empiirinen kokemukseni koirista:  miehet pitää yleensä isoista koirista ja pikkurimpulat on niistä mitättömiä.

Niistä poikkeus on cairn.  Cairn on pienirotuisista koirista se, jonka miehetkin kelpuuttaa.  Ehkä se johtuu koiran jämäkästä olemuksesta ja loppujen lopuksi aikalailla sellaisesta peruskoiran ulkonäöstä.   Cairn ei näytä hienostelukoiralta.  Lisäksi se ääntelee hauskasti varsinkin pentuiässä.  Joskus se näyttää ihan karhunpennulta.

Ja sehän onkin periaatteessa metsästyskoira alunperin.  Varmaan niitä Skotlannissa käytetään vieläkin kaniinien ja ehkä kettujenkin metsästyksessä.

Ja se on muuten sitkeä sissi.  Vetoleikissä se roikkuu vaikka ilmassa ja vaikka miten kauan, ei anna periksi.  Jos siihen leikkiin sen kanssa lähdet, sitä saat sitten tehdä.  Kerta toisensa jälkeen se kantaa sen riepunsa syliisi ja tuijottaa sinua haastavasti, että eiköhän aloiteta.

Vierailija kirjoitti:

Empiirinen kokemukseni koirista:  miehet pitää yleensä isoista koirista ja pikkurimpulat on niistä mitättömiä.

Niistä poikkeus on cairn.  Cairn on pienirotuisista koirista se, jonka miehetkin kelpuuttaa.  Ehkä se johtuu koiran jämäkästä olemuksesta ja loppujen lopuksi aikalailla sellaisesta peruskoiran ulkonäöstä.   Cairn ei näytä hienostelukoiralta.  Lisäksi se ääntelee hauskasti varsinkin pentuiässä.  Joskus se näyttää ihan karhunpennulta.

Ja sehän onkin periaatteessa metsästyskoira alunperin.  Varmaan niitä Skotlannissa käytetään vieläkin kaniinien ja ehkä kettujenkin metsästyksessä.

Ja se on muuten sitkeä sissi.  Vetoleikissä se roikkuu vaikka ilmassa ja vaikka miten kauan, ei anna periksi.  Jos siihen leikkiin sen kanssa lähdet, sitä saat sitten tehdä.  Kerta toisensa jälkeen se kantaa sen riepunsa syliisi ja tuijottaa sinua haastavasti, että eiköhän

Tuosta sitkeydestä vielä esimerkki: kuten aikaisemmin tässä ketjussa kerroin, niin muutaman kerran Cairn-uroksemme karkasi naapurin ajokoiranartun kanssa jänisjahtiin. Kerran sitten olivat olleet kaksi päivää kateissa, eikä mistään kaveruksia etsinnöistä huolimatta löytynyt. Porukat jo vollottivat, että varmaan ovat joutuneet susien syömiksi. Lopulta kaksikko tuli parin kilometrin päässä tiellä vastaan. Ajokoira oli niin väsynyt, että se piti nostaa kyytiin auton takapenkille. Oma cairnimme taas tiesi olleensa luvattomalla karkureissulla, eikä häpeältään suostunut tulemaan kyytiin, vaan jolkutteli loputkin kilometrit kotiin asti. Siellä sitten suoraan painui piiloon sängyn alle:) Lopulta se suostui ruokakupille tulemaan. Silloin selvisi sekin, että mahanalusta oli ihan vereslihalla, kun persjalkaisena oli ajokoiran kanssa ravannut pitkin metsiä. Nopeasti se kuitenkin seikkailustaan ja vaivoistaan toipui:)

Tunnen kaksi ja molmmilla etenevä munuaisrappeuma, joka on noilla tyypillistä. Pentuna kuolivat :((

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cairn? Onko tuo suomeksi sitten kummeliterrieri?

Cairn tarkoittaa joksikin merkiksi kasattua kivirykelmää Skotlannissa.

Siis suomessa kummeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cairn? Onko tuo suomeksi sitten kummeliterrieri?

Cairn tarkoittaa joksikin merkiksi kasattua kivirykelmää Skotlannissa.

Siis suomessa kummeli.

Kummelit ovat vesiliikenteen merkintöjä vesistöjen rannoilla. Cairnit taas ovat kiviröykkiöitä maastossa ja vuoristoissa.

Tässä teille kivikummeli

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kummeli#/media/Tiedosto%3AFI_Cairn_pain…

Mulla on ollut 2 cairnia, sekä lähisukulaisia westejä 20 vuotta. Cairnit on noista vähän energisempiä ja temperamenttisempia, mutta ei niin hyperaktiivisia kuin esim. jackrusselit. Mitkään terrierithän ei ole mitään "tossukoita", voivat saman sukupuolen toisille koirille murista jne, omassa laumassakin tapella jos esim. ruokakuppeja tai luita on lattioilla niin että tulee riita, mutta toisaalta vähän kissamaisen itsenäisiä helppoja koiria. Itselleni terrieriluonne on aina ollut kovasti mieleen, olen itsekin vähän sellainen pieni, pippurinen ja tulinen, mutta tavallaan epäsosiaalinen ja juro :D 

Terrierejä voi hyvin myös kouluttaa, itse olen omieni kanssa kisannut agilityssä ja tokossakin. Mutta mihinkään "luontaiseen johtajan miellyttämishaluun" tai "laumaviettiin" ei voi koulutustaan perustaa, terriereillä ei semmoisia ole yleensä. Ihan vaan palkkioiden kautta ehdollistamalla koulutttaminen sen sijaan onnistuu mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut 2 cairnia, sekä lähisukulaisia westejä 20 vuotta. Cairnit on noista vähän energisempiä ja temperamenttisempia, mutta ei niin hyperaktiivisia kuin esim. jackrusselit. Mitkään terrierithän ei ole mitään "tossukoita", voivat saman sukupuolen toisille koirille murista jne, omassa laumassakin tapella jos esim. ruokakuppeja tai luita on lattioilla niin että tulee riita, mutta toisaalta vähän kissamaisen itsenäisiä helppoja koiria. Itselleni terrieriluonne on aina ollut kovasti mieleen, olen itsekin vähän sellainen pieni, pippurinen ja tulinen, mutta tavallaan epäsosiaalinen ja juro :D 

Terrierejä voi hyvin myös kouluttaa, itse olen omieni kanssa kisannut agilityssä ja tokossakin. Mutta mihinkään "luontaiseen johtajan miellyttämishaluun" tai "laumaviettiin" ei voi koulutustaan perustaa, terriereillä ei semmoisia ole yleensä. Ihan vaan palkkioiden kautta ehdollistamalla koulutttaminen sen sijaan onnistuu mainiosti.

Vielä siitä uros/narttukysymyksestä, minusta ei paljon eroa. Urokset voi vähän rähjätä toisille uroksille, mutta toisaalta kyllä dominoivammat nartutkin sitä tekee toisille nartuille. Urokset on haastavampia pitää irti lenkeillä, koska kiimanartun haju voi saada ne lähtemään vaelluksille, samoin naapuruston kiimanartut voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta, tyytymätöntä vikinää jne. Toisaalta nartut on sitten aina enemmän "tuulella käyviä" ja esim. agilityssä ei koskaan tiedä millä tuulella koira on, onko innokas ja nopea vai että plääh ei huvita - urokset suorittaa enemmän samalla tapaa aina. Nartut toki myös sitten kerran puolessa vuodessa vähän vuotaa, ja sen jälkeen pari kuukautta voi olla vähemmän innokkaita lenkkeilemään tms. koska jokaiselle nartulle tulee hormonaalisesti valeraskaus juoksujen jälkeen. Näiden koirien leikkauttamista en suosittele ellei ole lääketieteellisesti pakko, turkki menee pehmeäksi ja ei likaa hylkiväksi, ja niistä tulee usein masentuneita ja apaattisia. Hyvin niiden luonnolliset hormonit omaavien kanssakin pärjää. (Itsellä oli kerran uroswestie, joka oli pakko leikkauttaa terveyssyistä, ja siitä tuli masentunut ja flegmaattinen koira lopuksi ikää, oli kuin varjo entisestään, eikä turkkia voinut enää nyppiä ja imi kuraa kuin sieni).

Narttu, ei naaras.

Koirilla narttu ja emä, kissoille naaras ja emo.

T. Bitch/Female

Kahdesta cairnista kokemusta. Ihmisystävällisiä, tulevat toimeen myös lasten kanssa. Eivät ole mitään mielistelijöitä mutta tykkäävät olla mukana touhuissa, vaikka siinä Ikean kaapin pystytyksessä. Parhaita kavereita mitä voi olla. Iloisia, reippaita, aina porkkana (häntä) pystyssä menossa. Turkki on aina silloin helppo kun ei ole trimmausaika ;) Tolkkua otetta vaativat, ainakin meillä remmirähjäystä esiintyy mutta töitä tekemällä saanut hillittyä.

Vierailija kirjoitti:

Kahdesta cairnista kokemusta. Ihmisystävällisiä, tulevat toimeen myös lasten kanssa. Eivät ole mitään mielistelijöitä mutta tykkäävät olla mukana touhuissa, vaikka siinä Ikean kaapin pystytyksessä. Parhaita kavereita mitä voi olla. Iloisia, reippaita, aina porkkana (häntä) pystyssä menossa. Turkki on aina silloin helppo kun ei ole trimmausaika ;) Tolkkua otetta vaativat, ainakin meillä remmirähjäystä esiintyy mutta töitä tekemällä saanut hillittyä.

Meillä räyhättiin sitä äänekkäämmin, mitä tiukemmalla remmi oli, mutta kun remmin löysäsi, räyhääminen loppui seinään. Remmi oli tuki ja turva räyhäämisellä, mutta kun se loppui, loppui metelöinti. Aika velmuja nämä cairnit.  Kahdella uroksella oli työnjako sellainen, että toinen hoiti tarvittaessa räyhäämisen ulkona ja toinen kotona esim. ovikellon soidessa. Mutta sekin opittiin,  että jos isäntäväki oli pois, ovikellon soittoon ei reagoitu mitenkään.

Hauska. Haukkuja.

Ovatko cairnit töppöjalkaisia ja pitkäselkäisiä? Millainen luustoterveys niillä on, ovatko nivel- ja selkävaivat yleisiä?

Kiitos kaikille kommenteista. Meillä nyt cairnin urospentu <3  

-ap

Rescue

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille kommenteista. Meillä nyt cairnin urospentu <3  

-ap

Onnea koko perheella ja monia ihania ja hauskoja hetkiä

Ehkä teille käy kuin meille, että kolmen vuoden kuluttua hankitte vielä toisen  cairnin kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi ja molmmilla etenevä munuaisrappeuma, joka on noilla tyypillistä. Pentuna kuolivat :((

Oho, en ole tuollaisesta kuullutkaan.  Olivatkohan samaa sukua, että olisi jotain perinnöllistä ollut?

Cairnit on yleensä aika terveitä rotuja.  Minun kaikki cairnit on olleet hyvinkin terveitä.  Kahdella nartulla oli kummallakin kohtutulehdus, joka parani leikkauksella.  Se taitaa olla aika yleinen ongelma narttukoirilla, on ne mitä rotua tahansa.

Cairn on kyllä yksi ihanimmista koiraroduista!  Tai sitten minulle on vain osunut joka kerta ne valioyksilöt.  Se on niin nättikin, että sydän halkee kun sitä katsoo...

Kaikki on olleet lapsirakkaita ja kilttejä. Mitä muuta voi toivoakaan, kun haluaa mukavan kumppanin edes hetkeksi elämän tielle.