SAAKO toivoa tyttöä tai poikaa?? (ja " yrittää" tehdä jompaa kumpaa?)

Sillä niin toivoin minäkin...oli aivan varma, että tulokas on tyttö. Viimeisessä ultrassa kuitenkin selvis, että vauva oli poika. Kyllähän se vähän kirpaisi, siis se, että olinkin ollut väärässä. Olin koko raskausajan vakuuttanut miehelleni että kyllä äiti tietää kumpi siellä on ja kai se oli kolaus itsetunnolleni.



Poika-ajatukseen totuin kyllä heti ja nyt kun katselen reilun vuoden ikäistä pikkupojuamme, niin enpä voisi yhtään enempää häntä rakastaa! Mielestäni jokainen saa toivoa ihan kumpaa haluaa, eiköhän meillä kaikilla ole jonkinlainen pieni toive siitä, kumpaa sukupuolta " haluaisimme" vauvan olevan? Loppujen lopuksi terve lapsi on se suurin toive ja lahja minkä voi saada.



Toinen lapsi on haaveissamme ja tietenkin sitä ajattelee, että olispa kiva jos se olisi tyttö :) Toisaalta taas poika menisi vanhoilla opeilla ja olisi kiva " tappelukaveri" meidän esikoispojallemme...eli kai se kumpikin käy, jompikumpi sieltä jokapatauksessa tulee.



Sasuliini ja Eetu 1v ja melkeen 2kk päälle

Omia kokemuksia. Ekaa odottaessani toivoin jotenkin et ois tyttö ja tuli poika ei haitannut yhtään eikä tullut pettymyksenä. Tokaa oottaessani aattelin et tulis tyttö mutta aattelin että poika sieltä tulee. Tyttö sieltä kumminkin tuli ja olen iloinen kyllä siitä.



Esikoiseni on kehitysvammainen ja siksi ajattelin nuorimmaista odottaessa myös sitä et sama se kumpi on ku ois terve. Mutta mei tapauksessa että tätä ei ultrassa havaittais on siis lievä eikä ole geneettistä tai semmosta syytä et verikokeist vika löydettäis. Ja jos ois tullu tommonen eteen kuopuksesta aporttia en ois tehny! Ainoastaan jos ois ollu kyse että ois kuitenki kuollu syntyessään ni se on ainoo jolloin oisin sen tehny!



Ni ja lapsiluku on tässä ois sit ollu tää toinenki poika ni en alkais tekeen lisää lapsia sen takia vaan et tulis tyttö. En ainakaan täl perusteella kun oon kuullu et kolmatta ei ois tehty jos kakkonen ois ollu tyttö

Mutta mitä sen eteen tehdään tai ollaanko sitten pettyneitä, jos tulee " väärää" sukupuolta, on sitten toinen juttu. Musta on hivenen tekopyhää sanoa, ettei saisi olla mitään ajatuksia. Tottakai minäkin toivoin tervettä lasta, vaikka olisinkin ottanut lapsen vastaan millaisena vain. Esikoisen (poika) jälkeen oli itsellä sellainen tyttö+poika-fiilis ( kaksoset siis) ja mitenkäs kävikään. Kaksi prinsessaa tuli =) Ja ihania ovatkin.



Minusta kuitenkin toiveiden pitää olla suhteutettuja siihen, ettei myöhemmin heijastu syntyneeseen lapseen. Tarkoitan ettei häntä saa kohdella mitenkään erilailla sen vuoksi, että sattui olemaan erilainen kuin toivoi. Eli saa toivoa, mutta hivenen ehkä enemmän leikkimielellä kuin hampaat irvessä =)



Meillä lapsia on tehty pitkään ja hartaasti kaikilla hoidoilla ja olen ikionnellinen jokaisesta eikä sukupuolella ole oikeasti yhtään väliä. Pahimmassa lapsettomuusvaiheessa ihminen alkaa jo tehdä kauppaa yläkerran kanssa lähestulkoon mistä vaan. Positiivista tässä oli mielestäni se, että hyväksyy ja tajuaa myös sen, ettei lapsi välttämättä ole edes terve. Sukupuolesta nyt puhumattakaan. Toivoo vain lasta! Millaista vaan. En tarkoita, että kehitysvammaiset olisivat mitenkään huonompia vaan itsellä oli huoli miten käy lapselle sitten, kun meitä vanhempia ei ole tai jos kuolemme vaikka nuorena. Kuka hänestä sitten huolehtii?



No, summa summarum. Kaikesta huolimatta sitä kuitenkin " toivoo" mielessään jotain. Etenkin kun raskaana ollessa ei muutenkaan ole oma itsensä ;0)

Minusta saa-yleinen mielipidehän on, että pitää toivoa tervettä lasta.



Kun odotin esikoista, en uskaltanut muille kertoakaan kuin miehelle, ettei minulla olisi väliä onko lapsi terve, kunhan elossa ja tyttö :) Ja joka kerta on kyllä sukupuoli tivattu ultrissa.



Toisessa raskaudessa ei enää tuntunut niin merkitykselliseltä sukupuoli, kun ei sitä toivottua tullut ja sen ei-toivotun kanssa olikin tosi kivaa ja helppoa.



Nyt sitten kolmatta mennään jo, ja nyt kaikki luulevat meidän toivovan tyttöä (2 poikaa jo on) :) Nyt en enää haluaisikaan tyttöä... Onneksi ultrassa siis todettu tämäkin pojaksi :b



tölökki 33+3

Tottakai saa toivoa jompaakumpaa, kunhan toivoessaan muistaa, että vaikka tulisi tyttö, ei hänestä ehkä äidin toivomaa rinsessaa tule ja se on hyväksyttävä ja lapsi otettava vastaan sellaisena kun hän tulee.



Minun korvaani kalskahti tässä vai oliko se tuossa vauva-puolen ketjussa, että äidin ja pojan suhdetta pidetiin jotenkin " vain" äidin ja pojan suhteena, äidillä olisi tyttäreen jotenkin hienompi tai erityislaatuisempi suhde. Itselläni on kaksi ihanaa poikaa ja koen, että suhteeni heihin on erilainen, mutta molempiin todella läheinen.



Ei ne kaikki äidit tyttäriä toivo. Itse voin rehellisesti sanoa, että ensimmäisestä toivoin poikaa ja poika tuli. Kakkosta odottaessani olin varma, että tyttö tulee (poikaa salaa toivoin) ja poika tuli. Jos meille kolmas lapsi suodaan, toivon taas poikaa (tyttö on ihan yhtä tervetullut ja rakas) Minä olen kummassakin raskaudessa avoimesti myöntänyt toiveeni, enkä ole siitä negatiivista palautetta saanut. Ainoa mistä pahoitin mieleni, oli sukulaisten " oletteko nyt pettyneitä, kun taas tulee poika" ja " tehkää nyt yksi tyttö" ja pahimapana poikani ristiäisissä, miehen äiti sanoi miehen veljen vaimolle, että " tehkää te minulle lapsenlapsi, kun tyttöjä osaatte tehdä" (heillä siis tyttö ja poika)



Mareila, kahden ihanan pojan äiti =)

Ensinnäkin yksilölliset erot tyttöjen/poikien välillä ovat paljon suuremmat kuin sukupuolierot. Olkoonkin, että voidaan yleistää,

että pojilla on tiettyjä kiinnostuksen kohteita ja luonteenpiirteitä ja

tytöillä taas toisia, niin silti lapsen/nuoren/aikuisen persoonaan

vaikuttaa niin moni muu asia kuin vain sukupuoli, että yksilön

kohdalla ei voida tehdä kovin suuria johtopäätöksiä pelkän

sukupuolen perusteella.



Lisäksi ympäristö, kulttuuriperimä ja vanhempien asenteet

vaikuttavat, eivät vain geenit. Miten poika voisi edes haluta

leikkiä hienoa prinsessaa (tai prinssiä), kun hänelle ei anneta

siihen koskaan edes mahdollisuutta? Poika voi oikeasti tykätä

nukkeleikeistä, ja tyttö taas autoleikeistä jne.



Toiseksikin vaikka kuinka tekisi tyttöä/poikaa, niin ihan yhtä

hyvin sieltä voi tulla ei-toivottu sukupuoli. Hedelmöitys on

arpapeliä! Jos sukupuolen voisi valita yhdynnän hetkellä, niin

ihan varmasti Beckhameillakin olisi jo tyttö, vaan tietääkseni

heillä on kolme poikaa. Vain adoptiossa voi valita lapsen

sukupuolen, eikä silloinkaan aina.



Kolmanneksi on tutkimustuloksia, joiden mukaan joillakin

miehillä on selkeästi enemmän tai jopa vain pelkästään jompaa

kumpaa siittiölaatua: poika- tai tyttösiittiöitä. On myös

naisia, joiden elimistö tavallaan hylkii toisia siittiöitä ja antaa

vain toisille mahdollisuuden. (On myös naisia, joiden elimistö

hylkii kaikkia siittiöitä tai sikiötä, mutta se onkin jo toinen juttu.)

Voi siis hyvin olla, että vain kumppani vaihtamalla voi saada

toista sukupuolta olevan lapsen - tai ei onnista sittenkään.



Neljänneksi jokainen, joka on saanut yhden tai useamman

lapsen, pitäisi olla kiitollinen saamastaan lahjasta. Varsinkin

jos lapsi on vielä terve, niin kiitollisuuteen on vieläkin enemmän

aihetta. Lapsen sukupuoli ei pitäisi olla syy lasten hankintaan.

Kohta voi olla 7 veljestä, eikä yhtään tyttöä, vaikka kuinka

toivoisi ja yrittäisi. Toisaalta taas esim. Kiinassa abortoidaan

tyttösikiöitä ja hylätään tai jopa tapetaan tyttövauvoja. Onko

se moraalisesti oikein?



Lopuksi tiedoksi, että meille on tulossa toivottu ja rakastettu

kolmas lapsi. Meillä on kaksi ihanaa ja tervettä poikaa, joista

olemme kovin kiitollisia. Mieheni on onnellinen ja ylpeä

pojistaan, samoin minä. Pohjimmilltaan emme toivo tälläkään

kerralla tyttöä, sen enempää kuin poikaakaan.



Tämä kolmas on meidän viimeinen lapsemme, mutta emme

missään tapauksessa lähteneet yrittämään kolmatta lasta

asenteella, että nyt on viimein tyttö saatava. Toivomme tervettä

lasta, ja toivomme, että kaikki menee synnytyksessä hyvin

vauvalla ja minulla.