Onko töykeää sanoa "ei kuulu sinulle"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei kuulu sinulle" on tyly, töksähtävä lause ja yleensä se saa toisen myös noloksi.

Se, ettei omat henkilökohtaiset asiat kuulu toiselle, kannattaisi opetella sanomaan jotenkin kauniimmin. Uteluihin voi vastata vaikka että "en nyt oikein tiedä, viitsinkö vastata tuohon" tms.

Miksi minun pitäisi olla kunnioittava ihmistä kohtaan joka ei minua kunnioita kun kyselee minun henkilökohtaisia asioita jotka ei sille kuulee mitenkään päin?

Aina ei voi tietää mikä on kenellekin liian henkilökohtaista. Muille jostain ihan normaalista  asiasta kysyminen voi olla toiselle liian tungetteleva kysymys.

Esimerkiksi: Kauanko olette olleet naimisissa? Voi olla yleisesti aika neutraali ja tavallinen kysymys, mutta jonkun mielestä liian henkilökohtainen tieto.

Sen takia Ei kuulu sinulle on töker

Tämä. "Kauanko olette olleet naimisissa?"-kysymyksen lisäksi toinen yleisesti aika neutraali ja tavallinen kysymys, mutta joidenkin mielestä liian henkilökohtainen kysymys voisi olla sellainen, että jos vaikka opiskelijapiireissä kysyy toiselta "Onko sinulla tyttö-/poikaystävää?" Joskus fuksina tai kakkosvuonna olisin halunnut kysyä opiskelijatovereiltani tätä, mutta en uskaltanut juuri tuon "ei kuulu sulle!" -vastauksen pelossa. Eipähän siitä kovin montaa vuotta ollut, kun ihastukset ja seurustelukuviot pyrittiin vielä salaamaan muilta.

Yleisiä aiheita joista kysytään tökeröjä kysymyksiä:

- milloin häät? (Kaikki ei halua naimisiin)

- milloin lapsi? (Kaikki ei halua tai voi saada lapsia)

- onko tyttö/poikakaveria? (Kaikki ei halua seurustella)

se on sellainen asia, jota en halua kertoa, tai josta en halua jutella. Koen, että se ei kuulu muille.

Alkuun, kun alkaa sanomaan asioita, niin ne saattavat tulla vähän töksähdellen ulos. Pääasia että saat viestisi perille. Jos se sitten on se, että se ei kuulu sinulle, niin sehän on se totuus. Et pidä ottelusta.

 Rohkeasti vaan. Kokeile.

Jos kyselee tahdittomasti ja tungettelevasti asioita, niin ymmärtäisin. 

Itselleni kävi viikonloppuna näin: Ilman, että mitään kummempaa vastausta odottaen en sanonut kaverille "moikka, kiva kun paistaa aurinko" tms, vaan sanoin "moi, onks kaikki hyvin". Siihen ärähdys "ei kuulu sinulle". 

Itsellä oli hyvä fiilis kivasta säästä ja muusta seurasta, joten en jäänyt märehtimään. Mutta, nyt kun näin tämän avauksen, niin olihan se todella tökerösti vastattu tervehdykseen. 

Joskus tökeröön kysymykseen on varsin hyvä tuo: ei kuulu sinulle.

Ehkä sitten ymmärtää itse kysymyksensä tunkeilevuuden.

voi myös sanoa, että ei kuulu sinulle ja minusta tuo kysymys tuntuu tunkeilevalta.

Mulle vastattiin lapsena usein "ei kuulu sulle". Esim jos tarhassa kysyin tädiltä että mitä sä toruit/kielsit tota Makea (musta oli hauskaa kun muita toruttiin) tai sitä että miksi toi Pera saa eri ruokaa kun me joudutaan syömään makkarakeittoa. Kun siirryin eskariin toiselle paikkakunnalle niin muut lapset ei ottaneet mua kovin hyvin vastaan ja he saattoi sanoa "ei kuulu sulle" ihan tyyliin sellaisiin kysymyksiin kuin mitä me nyt askarrellaan. Siitä jäi trauma päälle enkä uskaltanut myöhemmin kysyä muilta mitään, vaikka itse aloin jakaa muille omia asioitani varsin innokkaasti ja kovaäänisesti. Myöhemmin koulussa mua alettiin kiusata siitä kun mä inhoan maitoa. Lukiossakaan en uskaltanut uusilta kavereilta kysyä puhelinnumeroa koska pelkäsin että siihen vastataan "ei kuulu sulle".

"Minä kerron myöhemmin" voi olla ihan ok kiertoilmaus. Onhan sekin yleistä että sanotaan "nähdään taas", vaikkei välttämättä enää nähtäisikään.

Vakivastaukseni henkilökohtaisiin uteluihin on kääntää se ehdolla kysyjää kohtaan takaisin: "Voin kertoa, jos vastaat itse samaan kysymykseen".

Tai sitten kerron oman vastaukseni ja heti perään jatkokysymys "entäs/mites/kuis sinulla?" 

Aina välillä löytyy niitä ihmisiä, jotka estoitta kyselee kaikkea, mutta menevät saman tien lukkoon kun heiltä kyselee samaa.

Riippuu tilanteesta. Jos joku kysyy pankkitunnuksia tai tilinumeron voi lyödä luurin korvaan.

Jos joku kysyy missä olet töissä tai paljonko tienaat voi vastata jotakin ja kysyä entäpä sinä? Tai sanoa että pidän omana tietona, ei ole tapana levittää työasioita. Nehän ovat muutenkin luottamuksellisia

Aina voi yrittää tunkea nenänsä naapurin asioihin. Yleensä kertovat itse jos haluavat. Epäilyttää toisten ihmisten tunkeilu.

No vasta viikko sitten ois tehny mieli sanoa "Mitä se sulle kuuluu?", mut sanoin sitten, et "Oon tääl jonottamassa kusipurkkeja", ku ootin vuoronumeroluukulle. Eka se n. 30 m hieman ehkä "hullulta" vaikuttanut tyyppi kysyi mun lähellä olevalta mieheltä saako hänen viereensä istua, johon mies vastasi, että tottakai. Sitten saman tien se alkoi mulle puhumaan ja jouduin 2 kertaa kysymään "Häh?", kunnes 3. kerralla tajusin hänen kysyvän, onko minulla eräälle tietylle lääkärille aika. Siihen totesin, että ei, olen täällä jonottamassa kusipurkkeja, johon hullunoloinen tyyppi totesi hämillään "jaa..." ja lähti sit kävelee jonnekin. Sit tulikin mun numero hakea niit kusipurkkeja, mut tänään selvis et nekin oli vääriä ja pitää erilainen testi tehdä.

Hieman, mutta mitäpä siitä. Kannattaa sanoa silti. Töykeämpää on tunkea nokkaansa toisten asioihin mitkä ei sinulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin kerran noin, ja meni kunnioitus aiemmin mukavaa ihmistä kohtaan.

Kuten sanottu, olisi voinut sanoa, että ei halua kertoa, tai että se on yksityisasia, tai mitä vaan, mutta valitsi tuon sanamuodon. Eli asia ei kuulu juuri minulle, mutta jollekin muulle voi kuulua.

Ehkä olin liian herkästi loukkaantuva, mutta sellainen minä olen.

Sinulle tuli ihan yllätyksenä, että kaikkia asioita ei haluta kertoa sinulle ja joku muu voi silti tietää

Vierailija kirjoitti:

Mulle vastattiin lapsena usein "ei kuulu sulle". Esim jos tarhassa kysyin tädiltä että mitä sä toruit/kielsit tota Makea (musta oli hauskaa kun muita toruttiin) tai sitä että miksi toi Pera saa eri ruokaa kun me joudutaan syömään makkarakeittoa. Kun siirryin eskariin toiselle paikkakunnalle niin muut lapset ei ottaneet mua kovin hyvin vastaan ja he saattoi sanoa "ei kuulu sulle" ihan tyyliin sellaisiin kysymyksiin kuin mitä me nyt askarrellaan. Siitä jäi trauma päälle enkä uskaltanut myöhemmin kysyä muilta mitään, vaikka itse aloin jakaa muille omia asioitani varsin innokkaasti ja kovaäänisesti. Myöhemmin koulussa mua alettiin kiusata siitä kun mä inhoan maitoa. Lukiossakaan en uskaltanut uusilta kavereilta kysyä puhelinnumeroa koska pelkäsin että siihen vastataan "ei kuulu sulle".

Olipa mulkku lastenhoitaja.

Kysy, että "mitä sä sillä tiedolla teet"

Jos olet aloittanut vaikka uudessa opinahjossa ja tutustunut johonkin ja jutellut hetken jostakin, niin onko ok kysyä hänen puhelinnumeroaan? Saako vastapuoli torjua sen kysymyksen vastaamalla esim ei kuulu sulle?