Kysymys teille jotka lapsena olitte aikuisten kännibileissä:

Sisällä poltettiin kasarilla,se oli hirveintä siinä aikuisten juhlimisessa. Ja se puheenmölötys, kun yritti nukkua teininä.

Taaperona hoitotäti pisti meidät nukkumaan, meni omaan kotiinsa ja vanhemmat kävivät tullessaan tarkistamassa (minut ja siskon) ja halaamassa, kun tulivat baarista. Vieläkin viinan ja tupakanhajuinen mies aiheuttaa syvän turvallisuudentunteen. Ihan vituhirveetä. Olkaa aikuiset selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hirveää. Tuli itsekin juotua niissä bileissä. Mitään tappeluita ei niissä bileissä koskaan ollut.

Ei se ilta siihen pääty, kun vieraat lähtevät. Sinne jää känniset vanhemmat riitelemään keskenään. Känninen aikuinen ei ymmärrä, että kännisen käytös pelottaa lasta. 

Hirveää. Mölinää, kovalla musiikkia, lopulta aina tappelu tai sekstailua avoimesti. Lohdutin itkevää pikkusiskoa huoneessamme. Usein soitin poliisit tai ambulanssin, kun äiti saanu turpaan huolella.

Oli pazkamaista katella aikuisten toilailuja. Oli joskus isompikin riita. Musiikkia kuuntelivat niin yöllä ei paljo nukuttu.

Olen syntynyt -76. Kun olin lapsi,vanhemmilla oli joskus jotain illanviettoja, isän sisko perheineen tuli meille,aikuiset saunoivat, joivat jotain viiniä,minä ja serkut saatiin limsaa ja muita "lauantaiherkkuja" kivaa oli, nukuttiin siskonpetissä lastenhuoneen lattialla,aikuiset soitti kitaraa ja lauloivat. Saatiin valvoa pitempään. Ei ollut mitään riitaa, eikä pelottanut. Täti miehineen nukkui olohuoneen levitettävissä sohvassa yötä.

Suurten ikäluokkien lapsille hyvin usein toistunut juttu. Vanhemmat istuivat iltaa naapureiden tai sisaruksen kanssa ja lapset oltiin sitten keskenään. Oli vähän ahdistavaa. Yleensä illanvietot meni ok, mutta ainahan sitä kännidraamaa oli. Lapsille luvattiin humalassa huvipuistoreissuja ja laivareissuja , mitä ei krapulassa sitten pystytty toteuttaa ja jos joskus sitten sellainen saatiin aikaiseksi pelattiin sekin juopottelemalla. Vanhempani eivät olleet ajan mittapuun mukaan kuin korkeintaan kohtuukäyttäjiä, nyt pidettäisiin edesvastuurromina juoppoina ja olihan se kaikin puolin itsekästä ja väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Sisällä poltettiin kasarilla,se oli hirveintä siinä aikuisten juhlimisessa. Ja se puheenmölötys, kun yritti nukkua teininä.

Taaperona hoitotäti pisti meidät nukkumaan, meni omaan kotiinsa ja vanhemmat kävivät tullessaan tarkistamassa (minut ja siskon) ja halaamassa, kun tulivat baarista. Vieläkin viinan ja tupakanhajuinen mies aiheuttaa syvän turvallisuudentunteen. Ihan vituhirveetä. Olkaa aikuiset selvin päin.

Tämä. Yrität nukkua, mutta naapurin äijän kännimölinältä ja iskelmän luukuttamiselta et pysty. Olet hereillä aamukolmeen asti ja mietit, että milloin tämä loppuu. Ja tiedät, että sama tulossa taas ensi viikonloppuna. Virtsasin limsapulloon ja kaadoin sen ikkunasta ulos, koska vessaan mennessä olisi pitänyt kulkea juhlahumun läpi, ja olisi joutunut kuuntelemaan sitä kännimölinää "hei, tuus kertomaan miten koulussa menee". Lisäksi olisi pitänyt laittaa kaikki vaatteet päälle keskellä yötä, ei sitä pelkissä boksereissa olisi halunnut niiden humalaisten eteen mennä.

Vitutti silloin, vituttaa vieläkin. Tuli asiasta teininä sanottua, mutta ei se ketään kiinnostanut. 

Aina oli muita lapsia mukana, saatiin herkkuja ja saatiin valvoa ja tehdä mitä huvitti. Kivaa oli. Ja usein kaverit jäi yöksi.

Joskus oltiin mukana ravintolassa ja saatiin vanhemmilta käyttörahaa, jolla baarin täti myi meille jäätelöä ja karkkia. Lisää rahaa sai iloisilta vanhemmilta, kun vaan pyysi. Pelattiin pajazzoa ja rakenneltiin majoja baarin esiintymislavan taakse. Tämä 70-luvulla.

Vittumaista se oli kun ei pystynyt nukkumaan kunnolla ja joidenkin vieraiden örvellyksen kuuntelu sekä äänet mitä kännissä kompuroidessa tulee 🤬🤬😡😡

Kännibileet? Siis tarkoitatko perusJuhannusta tai Vappua? Kyl meille lapsille oli omat herkut hankittu, eikä meiän tarvinnu kattoa kun aikuiset tenutti. Tehtiin omia juttuja (videot, pelit tai oltiin ulkona leikkimässä).

Jos tarkoitat päihdeongelmaisten vanhempien viikonlopputenunusta, niin siitä en osaa kertoa.

Ei ollut kamalaa eikä kännitappeluita. Joku saattoi oksentaa. Näitä oli lähinnä kesäisin mökillä, kun tuli vieraita, lapsia oli muitakin. Vanhemmat oli ihan tolkkuja vanhempia eikä meillä jatkuvaan kännätty. Meno nyt oli erilaista 70- ja 80-luvulla

Itselle oli kamalaa. Tulee muistona se, kun menin sanomaan jotain isälleni ja kaikki miehet alko vaan nauramaan sellaista päällekäyvää naurua. Menin sitten itkemään usein jonnekin piiloon tälläisissä tapauksissa, kun "minulle naurettiin". Nykyään ihanaa, kun lapset ja aikuiset kaikki selvinpäin juhlissa niissä piireissä missä pyörin. Ihanaa yhdessä oloa, eikä iltaa kohden tule mitään ylilyöntejä kellekkään.

Minä vihasin sitä yli kaiken. Hävetti ja inhotti äidin käytös kun yritti tyrkyttää itseään kaikille miehille, iljetti hänen seksiulinansa, muutama tuttu rauhallinen ja järkevä aikuinen olivat holtittomia ja arvaamattomia mikä pelotti jostain syystä aivan hulluna, ja joskus miespuoliset hiipivät huoneeseeni keskellä yötä väkisin halailemaan ja silittelemään ja tiedustelemaan minulta 12v tytöltä millaisia kokemuksia minulla on pojista, hyiss. sitä touhua. Joskus porukalla heittivät vitsiä "tanssi meille" tai koputtelivat oveen jos olin vessassa tai suihkussa jne. 

Olen itsekin joskus virtsannut huoneessani kun en halunnut mennä juhlaväen silmien alta vessaan.

Olihan se pelottavaa, kun kaikki tutut aikuiset muuttuivat aivan toisiksi henkilöiksi, joihin ei saa mitään yhteyttä. Humalaisen hölmö toljotus, erilaiset otteet, jankuttava ja sönköttävä puhe, impulsiivisuus, riehakkuus, vieras paha haju, eivät tunnu ymmärtävän puhetta ym. Siihen vielä kun alkavat riitelemään keskenään tai puoliväkisin ottamaan syliin, niin sen kyllä muistaa vielä aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se pelottavaa, kun kaikki tutut aikuiset muuttuivat aivan toisiksi henkilöiksi, joihin ei saa mitään yhteyttä. Humalaisen hölmö toljotus, erilaiset otteet, jankuttava ja sönköttävä puhe, impulsiivisuus, riehakkuus, vieras paha haju, eivät tunnu ymmärtävän puhetta ym. Siihen vielä kun alkavat riitelemään keskenään tai puoliväkisin ottamaan syliin, niin sen kyllä muistaa vielä aikuisenakin.

Lisään vielä, että aikuisten kompurointi ja äänet jonkin kaatumisesta tai särkymisestä ovat myös tosi stressaavia. Lapsi joutuu helposti hoivaajan ja huolehtijan asemaan.

Lapset voivat vaikuttaa olevan päällisin puolin ok, jos oma ensisijainen aikuinen on suht. rauhallinen ja ns. saatavilla. Joku tuntemattoman kompurointi saattaa olla vähän outoa, mutta oman vanhemman sekoilu ahdistaa.

Ei ollut mitään bileitä. Isä joka päivä kännissä ja äitikin välillä. Isä pahoinpiteli äitiä. Köyhyyttä, resuisia vaatteita, ainaista pelkoa isän suututtamisesta. Koulukiusaamista. Muut pihan lapset kiusasivat meitä lapsia. Isä haukkui ja sätti, kun joutui elättämään meitä. Oikeasti veti kaiken kurkusta alas.  

Kyllä niissä juhlissa siedettävää ja kivaakin usein oli, mutta siitä ei ole kiittäminen näitä kännääviä aikuisia. Yleensä paikalla oli muitakin lapsia, joiden kanssa huidella omilla teillä, äidit oli selvinpäin, syötävää oli ja kukaan ei riehunut tai tapellut. Ja suurin osa näistä juhlista ajoittui tosiaan ajalle, jolloin olin jo sen ikäinen, että pystyin lähtemään muiden lasten kanssa sekoilemaan omiamme ja välillä kävimme napsimassa syötävää. Ihan pienenä olisin varmasti kokenut suurta turvattomuutta.

Kurjaksi tilanne meni niinä parina kertana kun olin aikuisporukassa ainoana lapsena, bileet oli arkena ja yritin nukkua, tai oltiin suljetussa tilassa, josta ei voinut poistua sivummalle. Tai, jos paikalla oli todella pieniä lapsia, joista kukaan ei tuntunut huolehtivan.

Teininä oli hauskaa, sitä nuorempana pelottavaa.

Palkittu Lydia-peli kertoo aikuisen alkoholinkäytöstä lapsen silmin.

Lydia-peli on suunnattu erityisesti aikuisille, jotka ovat kärsineet läheisen aikuisen päihteidenkäytöstä sekä niille, jotka pohtivat alkoholinkäytön vaikutuksia omiin lapsiinsa.

https://www.alko.fi/alko-oy/uutishuone/ajankohtaista/palkittu-lydia-pel…