Kysymys teille jotka lapsena olitte aikuisten kännibileissä:

Riippuu bileistä ja riippuu lapsista. Mitään kunnon kännäystä ei lasten pitäisi joutua seuraamaan.

Hauskaa oli aikuisilla ja lapsilla! Grillattiin syötiin herkkuja ja laulettiin karaokea. Kukaan ei tapellut eikä rähissyt. Oli mukavaa kuunnella aikuisten tarinoita kun muistelivat nuoruuttaan ja elämäänsä. Joskus saattoi yksi naapurin ukko olla liian humalassa ja kompuroida mutta sekin oli vain hassua ja isä hänet kävi sitten taluttamassa nukkumaan. 

Varmasti on jäänyt traumat heille joilla oli eri meno mutta meillä muistellaan noita kesäiltoja lämmöllä.

Oli stressaavaa. Huutoa, mölyä, alkoholin huurua ja haarojen kourimista... 

Mulla oli nuoret vanhemmat, äiti 20v ja isä 25v, kun synnyin. Muistan hyvin lapsuudestani niitten ja ystäviensä kotibileitä, vappu- ja uuden vuoden juhlia, kesämökkipippaloita toistensa mökeillä ja veneillä. Aina oli hauskaa, discomusiikki soi ja aikuiset tanssi, me lapset leikittiin lastenhuoneessa tai katsottiin jotain telkkarista, ja kaikki sai hyvää ruokaa ja pennuille oli limpparia ja sipsejä. Eipä kyllä mitään traumoja tullut, vaan paljon hauskoja muistoja.

Ei omasta mielestä ollut hirveetä. Tämmösiä bileitä oli aika vähän, lähinnä juhannuksena ja eri lomilla yms porukat ja sukulaiset/kaverit/mökkinaapurit milloin milläkin kokoonpanolla vietti märkiä iltoja, meitä lapsia oli usein aika monta (meitä sisaruksia on 4, lisäksi serkut yms) ja aina myös joku aikuinen myös selvinpäin. oma äiti esimerkiksi usein otti vain saunasiiderin tms. ukot sitten enemmän, ei koskaan ollut mitään eripuraa tappeluita tai riitelyä, lähinnä kaikkia hölmöjä pelejä ne pelaili ja me lapset usein mukana. hauskaa oli valvoa myöhään, uudetvuodet ja muut juhlat oli ja on edelleen kivoja tapahtumia ja toki lapsia kuvioissa kun ollaan kaikki jo aikuisia omine lapsinemme. samaa esimerkkiä koitetaan näyttää tavallaan, ollaan omasta mielestäni saatu ihan hyvä esimerkki miten käyttäydytään alkoholin kanssa. 

Kauheita juttuja joillain ollut. Mä en lapsena parempaa tiennyt kuin tulla perjantaina koulusta ja nähdä se yksi tietty viinipönikkä vastassa viileässä eteisessä. Se tarkoitti sitä että äitini kaukana asuva paras ystävä ja mun kummitäti oli tulossa meille! Sitä tiettyä viiniä oli vain silloin. Olin ja olen kummini suuri fani enkä ollut pysyä nahoissani kun tiesin hänen olevan tulossa. Vietettiin tyttöjen iltaa ja mulla oli limsaa viinilasissa. Saunottiin pitkään ja tehtiin "kauneushoitoja" Nykyään näin kolmekymppisenä kun vietetään iltaa myös minulla on tuota samaa viiniä lasissa kun vietetään tyttöjen iltaa.

Ei aina ollut hirveää. Arkena ryyppääminen oli kauheaa, samoin se kun meni yli ja piti lohduttaa vanhempia tai hakea jostain. Tietenkin se kun jotkut aikuiset kadottivat estot juhlissa ja sanoivat ilkeitä asioita (yleensä keski-iän ylittäneet rouvat) oli kurjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80- ja 90-lukujen lapsille osallistuminen tuollaisiin aikuisten illanviettoihin ei ollut mitenkään tavatonta, tosin yleensä porukan äidit olivat selvinpäin, sillä pitihän jonkun ajaa kotiin. 

Me kyllä kuljettiin taksilla.

Porvarit.

Isä 24/7 aina kännissä. Turpiin tuli kokoajan. Pelossa elämistä. Haulikon piippua sai varoa. Ikuiset traumat. En ole omia lapsia hankkinut lapsuuden takia. Olen jo 50. 

Onneksi omat vanhempani olivat selvinpäin. Pahimmat traumat taisi jäädä siitä kun setä latasi aseen ja ampui ympäri metsää vaimonsa anellessa laittamaan aseen pois. Jännitin kävellessäni omaa mökkiä kohti ampuuko minua päin tai osuuko vahingossa.

Mä tykkäsin siitä että vanhemmat joi. Selvinpäin isäni oli äreä, puhumaton ja pelottava, kännissä taas herkkä ja mukava. Bileiltoina kuunneltiin musiikkia, oli hyvää syötävää ja sai valvoa myöhään. Ihan eri meininki siis kuin muulloin, jolloin meillä oli kova kuri. Nykyään mua vähän ärsyttää ihmiset jotka keuhkoaa ettei lapset saisi nähdä yhtään alkoholia. Mun lapsuudessa alkoholi toi ainoita valopilkkuja elämään joka vanhempien ollessa selvinpäin oli tosi ankeaa. 

Mukavia muistoja 80- / 90-luvuilta. Tuttava/sukulaisperheiden kanssa oli kovemmat bileet parin kuukauden välein.

Junnuna niistä oli helppo päästä viinan/viinin/kalja/lonkeron makuun. Sitä ei aikuiset paljon kontrolloineet varsinkaan yöllä. Sitten teininä useammankin kännisen naisen kanssa tein seksiharjoitteluni, kun muu porukka jo nukkui tai oli menossa jossakin.

Hienoa aikaa!

Ei mun suvussa niin ryypätty että riitaa olisi tullut tai taju mennyt 

eli pari kolme ottivat esim juhannuksena. Toista oli varmaan rappioalkoholistiperheissä 

Mukavia muistoja ysäriltä. Olen syntynyt -84. Ei meillä mitään rappioryyppäjäisiä joka perjantai ollut, mutta iso suku ja paljon täten kaikkia 50,60,70v jne juhlia oli joka välissä ja kivat juhlat ovat olleet lapsen silmissä. Aikuiset joi mutta ei kukaan tapellut koskaan eikä rähissyt, liikaa joivat jotkut mutta rauhallisesti silti kykenivät käyttäytymään. Puhelivat vain hauskoja, niitä oli kiva kuunnella ja hihitellä. Aina oli joku aikuinen selvänä ja kaitsi lasten perään. Meitä lapsia oli paljon koska iso suku (ei mitään uskovaisia kuitenkaan), siellä pelattiin pitkin pihoja tuntikausia, oli tanssia ja musiikkia ja hyvää ruokaa ja herkkuja. Ah kaipaan lapsuuteni yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä, oma lapseni ei tuollaista pääse koskaan kokemaan. 

Yks kerta kun mun äiti veti liikaa lääkkeitä ja viinaa sekaisin, se näki mut jonain "38 vuotiaana toisena naisena" ja uhkasi tappaa jne. Olin 15 ja meni niin hermot että soitin poliiseille jotka ei tulleet. Soittelivat perään kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa oli. Valvoin ja kuuntelin humalaisten koko ajan kovenevia ääniä. Välillä joku isän kännikaveri tuli minun ja pikkuveljeni makuuhuoneeseen sönköttämään meille jotain. Se oli pelottavaa. Seuraavana päivänä isä haisi vanhalle viinalle, edelleen vihaan sitä hajua. Pääsin tästä eroon vihdoin 15-vuotiaana, kun äiti ymmärsi vihdoin erota. 

Joo, toi haju! Luin tämän ja samantien tuli tuo hajumuisto nenään, meinaan oksentaa.

Samoin tuo jonkun mainitsema ylivireystila! Vieläkin kropassa.

N48

Riippuu vanhempien kunnosta. Jos paikalla on yksikin alkoholisti, jolle tärkeintä on juoda itsensä puolitajuttomaksi, se herättää myötähäpeää. Siinä hän sitten estottomasti puhuu kaikki vuosien varrella keräämänsä katkeruudet ja alkaa haastaa riitaa. Lopulta hän alkaa inttää toistaen samoja väitteitä ja syytöksiä niin että muu väki hämmentyy ja väsyy, kunnes inttäjä mahdollisesti sammuu, eikä herättyään muista tuosta käytöksestään mitään. Ei ehkä hirveän traumaattista muttei kovin kivaakaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei se kivaa ollut. Piti valvoa ja odottaa, että milloin alkaa sattua ja ainahan alkoi. Kyllä mä alle kouluikäisenä jo poliisia soittelin.

Ei kai noista ikinä kokonaan toivu vaan jää sellaiseen ikuiseen ylivirittyneeseen tilaan. 

Meillä taas mentiin sivistyneesti ravintolaan, jossa ruokien yhteydessä otettiin kuppia. Ja uusi tuoppi edellisen perään. Ja kolmas. Ja neljäs.

Kun ruoat ja jälkkäritkin oli syöty jo ajat sitten, niin uutta tuoppia vaan. Nämä vielä. Ja oikeastaan tilataan vielä yhdet.

Muistan lapsena nukahtaneeni useita kertoja ravintolapöydän ääreen, kun en ole enää jaksanut valvoa enempää. Mutta se ei menoa haitannut, sai hyvän syyn tilata vielä tuopit, kun lapsikin tuohon nyt uuvahti.

Ei ollut kivaa ei. Onneksi opin jo pienenä, että minun rooli ei ole vahtia aikuisia, kunhan pidän itsestäni huolen. Ikävintä oli, kun joutui olemaan yksin ja huolehtia itsensä nukkumaan ym. Nukkuminen oli haasteellista kun aikuiset huusivat, lauloivat, kolistelivat, nauroivat, kaatuilivat ja kuuntelivat musiikkia kovalla. Meillä kävi usein myös poliisi ja ambulanssikin pari kertaa. Kerran silloinen isäpuoli oli kaatunut pahasti nukkumaan mennessään ja kukaan aikuisista ei auttanut. Menin katsomaan kun kuulin outoa ääntä ja siellä se herra makaili verilammikossa sängyn ja sängynpäädyn välissä. Soitin häkeen ja paikalle tuli poliisi ja ambulanssi. Juopontuuria oli mukana, mutta veronmaksajathan sen hoidot maksoivat. Olin ehkä 13 eikä silloinkaan sosiaaliviranomaiset tehneet huostaanottoa.

Nykyään olen itse äiti ja näiden kännisekoilijoiden kanssa en pidä mitään yhteyttä. Oma lapsi ei ole koskaan nähnyt minua humalassa eikä tule myöskään näkemään.

Minulla on hyviä muistoja kun aikuisilla oli juhlia. Ruokaa ja yhdessä olemista, lapset saivat limsaa, aikuisille oli aikuisten juomia. Kukaan ei ollut humalassa, ja jos oli, niin ei ainakaan häiritsevästi. Lapset saivat valvoa myöhään.

Nukkumaan mennessä oli mukava kuunnella aikuisten juttelua ja naurua. Jos naurun remakat ja musiikki oli liian kovalla sai käydä sanomassa ja aikuiset yrittivät olla hiljempaa. Aamulla kaikki oli normaalisti. Vieraat olivat lähteneet yöllä kotiin. Harvoin oli juhlia, joten senkin takia juhlat olivat kivoja spesiaalitapahtumia.

Ymmärrän kyllä, että joissain perheissä aikuisten juhlat ovat voineet olla myös ihan hirveän pelottavia tapahtumia. Riitelyä, väkivaltaa, huutoa, turvattomuutta.